Laaja tieteellinen tutkimus vahvistanut poromiesten näkemykset hakkuiden haitallisuudesta
Alkuperäisväen vastarinta | sunnuntai, 29.03. 2009 @ 18:09
Katselukertoja: 673
(Inarin metsäpaliskunnat 26.3.2009) Metsäntutkimuslaitos on tänään julkistanut Ylä-Lapin metsäkiistaa koskevan tutkimushankkeensa tulokset. Ne osoittavat selvästi, että poromiesten kokemukseen pohjautuva käsitys metsätalouden haittavaikutuksista poronhoidolle pitää paikkansa. Tutkimustulosten mukaan hakkuut ovat huomattavasti haitallisempia kuin mitä metsätalouden edustajat tähän asti ovat esittäneet.
Tulosten mukaan metsätalous vähentää poroille välttämättömän talviravinnon määrää ratkaisevasti. Aikaisemmin tieteellinen tutkimus oli pitkälti jo vahvistanut kevättalvella välttämättömien, vanhoissa puissa kasvavien luppojäkälien häviävän hakkuissa. Nyt tuoreet tulokset vahvistavat myös, että porojen tärkeimmän talvisen ravinnon, maassa kasvavien poronjäkälien määrä romahtaa hakkuiden myötä.
On kuitenkin huomattava, ettei tässäkään hankkeessa ole tutkittu kaikkia metsätalouden saamelaiselle, luonnonlaitumiin pohjautuvalle poronhoidolle aiheuttamia vahinkoja. Vaikka nyt on kiistattomasti vihdoinkin vahvistettu ravintovarojen vähentyminen, ei edelleenkään ole selvitetty riittävästi sitä, miten hakkuut estävät myös jäljelle jäävien laidunvarojen käyttöä. Kun hakkuutähde peittää jäkälän, porot eivät edes ala kaivaa jäljellä olevaa jäkälää sen alta.
Toinen huomiotta jäänyt haitta on laidunten pirstoutuminen. Porotokat eivät pysähdy hakkuiden väliin jäävissä pystymetsän kaistaleissa, vaan kulkevat pirstottujen alueiden halki etsiessään koskemattomampaa laidunaluetta, jossa ravintoa olisi riittävästi saatavilla. Pirstoutuneet metsäalueet ovat siis käytännössä kokonaan pois vaikean ajan laidunnuksesta, ja laidunnuspaine muualla kasvaa. Siksi hakkuiden haittavaikutus on paljon suurempi kuin pelkästä hakattujen metsien pinta-alasta voi päätellä.
Jäljellä olevia, toimivia laidunkokonaisuuksia on erittäin vähän jäljellä. Niiden katoaminen on johtanut jo poronhoitoalueen keski- ja eteläosissa porojen laajamittaiseen talviaikaiseen tarhaukseen. Jos saamelainen luonnonlaitumiin pohjautuva poronhoito todella halutaan säilyttää Suomessa, niin jäljellä olevat luonnonmetsät on säästettävä valtion hakkuilta.
On myös käynnistettävä selvitys valtion metsätalouden saamelaiselle poronhoidolle jo aiheuttaman haitan suuruudesta ja sen korvaamisesta. Kolmanneksi on uudistettava pikaisesti suurimpien sallittujen poromäärien säätelyä. Maa- ja metsätalousministeriö on taas kerran ryhtymässä pudottamaan porolukuja ilman, että otetaan huomioon valtion itsensä harjoittaman metsätalouden haittavaikutus laidunvaroihin. Poromäärät päätetään laidunten kunnon perusteella.
Tällä kertaa ei tule sallia sitä, että poronhoito joutuu yksin vastaamaan laidunten heikentymisestä. Valtion hakkuut tärkeissä laidunmetsissä on lopetettava välittömästi, ja samalla poronhoidolle on korvattava valtion metsätaloudesta aiheutuneet haitat. Poromääriä saatetaan useissa paliskunnissa laskea taas kerran, mutta siltä osin kuin se on valtion harjoittaman metsätalouden aiheuttamaa, se tulee korvata täysimääräisesti.
Lisätiedot:
Jouni Lukkari, poroisäntä, Hammastunturin paliskunta, puh. 0400-151712
Osmo Seurujärvi, poroisäntä, Muddusjärven paliskunta
Taneli Magga, poroisäntä, Muotkatunturin paliskunta
Petri Hänninen, poroisäntä, Paatsjoen paliskunta
Kalevi Paadar, Nellimin tokkakunta
Lisätietoja myös Outi Jääskö, puh. 040-844 6219
http://www.inarinpaliskunnat.org/tiedote26032009.html
Tulosten mukaan metsätalous vähentää poroille välttämättömän talviravinnon määrää ratkaisevasti. Aikaisemmin tieteellinen tutkimus oli pitkälti jo vahvistanut kevättalvella välttämättömien, vanhoissa puissa kasvavien luppojäkälien häviävän hakkuissa. Nyt tuoreet tulokset vahvistavat myös, että porojen tärkeimmän talvisen ravinnon, maassa kasvavien poronjäkälien määrä romahtaa hakkuiden myötä.
On kuitenkin huomattava, ettei tässäkään hankkeessa ole tutkittu kaikkia metsätalouden saamelaiselle, luonnonlaitumiin pohjautuvalle poronhoidolle aiheuttamia vahinkoja. Vaikka nyt on kiistattomasti vihdoinkin vahvistettu ravintovarojen vähentyminen, ei edelleenkään ole selvitetty riittävästi sitä, miten hakkuut estävät myös jäljelle jäävien laidunvarojen käyttöä. Kun hakkuutähde peittää jäkälän, porot eivät edes ala kaivaa jäljellä olevaa jäkälää sen alta.
Toinen huomiotta jäänyt haitta on laidunten pirstoutuminen. Porotokat eivät pysähdy hakkuiden väliin jäävissä pystymetsän kaistaleissa, vaan kulkevat pirstottujen alueiden halki etsiessään koskemattomampaa laidunaluetta, jossa ravintoa olisi riittävästi saatavilla. Pirstoutuneet metsäalueet ovat siis käytännössä kokonaan pois vaikean ajan laidunnuksesta, ja laidunnuspaine muualla kasvaa. Siksi hakkuiden haittavaikutus on paljon suurempi kuin pelkästä hakattujen metsien pinta-alasta voi päätellä.
Jäljellä olevia, toimivia laidunkokonaisuuksia on erittäin vähän jäljellä. Niiden katoaminen on johtanut jo poronhoitoalueen keski- ja eteläosissa porojen laajamittaiseen talviaikaiseen tarhaukseen. Jos saamelainen luonnonlaitumiin pohjautuva poronhoito todella halutaan säilyttää Suomessa, niin jäljellä olevat luonnonmetsät on säästettävä valtion hakkuilta.
On myös käynnistettävä selvitys valtion metsätalouden saamelaiselle poronhoidolle jo aiheuttaman haitan suuruudesta ja sen korvaamisesta. Kolmanneksi on uudistettava pikaisesti suurimpien sallittujen poromäärien säätelyä. Maa- ja metsätalousministeriö on taas kerran ryhtymässä pudottamaan porolukuja ilman, että otetaan huomioon valtion itsensä harjoittaman metsätalouden haittavaikutus laidunvaroihin. Poromäärät päätetään laidunten kunnon perusteella.
Tällä kertaa ei tule sallia sitä, että poronhoito joutuu yksin vastaamaan laidunten heikentymisestä. Valtion hakkuut tärkeissä laidunmetsissä on lopetettava välittömästi, ja samalla poronhoidolle on korvattava valtion metsätaloudesta aiheutuneet haitat. Poromääriä saatetaan useissa paliskunnissa laskea taas kerran, mutta siltä osin kuin se on valtion harjoittaman metsätalouden aiheuttamaa, se tulee korvata täysimääräisesti.
Lisätiedot:
Jouni Lukkari, poroisäntä, Hammastunturin paliskunta, puh. 0400-151712
Osmo Seurujärvi, poroisäntä, Muddusjärven paliskunta
Taneli Magga, poroisäntä, Muotkatunturin paliskunta
Petri Hänninen, poroisäntä, Paatsjoen paliskunta
Kalevi Paadar, Nellimin tokkakunta
Lisätietoja myös Outi Jääskö, puh. 040-844 6219
http://www.inarinpaliskunnat.org/tiedote26032009.html
