20 teesiä vihreää kapitalismia vastaan
Kapitalismi & Kehitys | sunnuntai, 15.03. 2009 @ 18:38
Katselukertoja: 1 049
Ei valheellisia ratkaisuja! Ilmasto-oikeudenmukaisuus nyt!
1. Maailman talouskriisi merkitsee kapitalismin uusliberalistisen vaiheen loppua. Business as usual (finansialisaatio, sääntelyn poistaminen, yksityistäminen ) ei enää ole vaihtoehto: hallitusten ja yritysten on pakko löytää uusia pääoman kerryttämisen tiloja ja poliittisen sääntelyn keinoja, jos kapitalismin halutaan säilyvän.
2. Taloudellisen, poliittisen ja energiakriisin lisäksi maailmaa järisyttää vielä yksi kriisi: biokriisi. Se on seurausta sovittamattomasta ristiriidasta elämää ylläpitävän luonnonjärjestelmän ja jatkuvaan laajenemiseen pyrkivän pääoman välillä.
3. Biokriisin vuoksi koko ihmiskunnan tulevaisuus on vaakalaudalla, mutta muiden kriisien tapaan se myös tarjoaa yhteiskunnallisille liikkeille historiallisen mahdollisuuden iskeä kapitalismia sinne mihin koskee: sen loputtomaan, tuhoisaan ja mielipuoliseen kasvun tarpeeseen.
4. Maapallon eliitit ovat esittäneet ehdotuksia mainittuihin kriiseihin, mutta ainut ehdotus joka lupaa ratkaista ne kaikki, on niin sanottu vihreä New Deal. Se ei kuitenkaan tarkoita luomuviljelyn ja itse rakennettujen tuulimyllyjen pyörittämää söpöä kapitalismin 1.0-versiota. Kyseessä on kapitalismin uusi vihreä aikakausi, joka pyrkii luomaan voittoa modernisoimalla pala kerrallaan tietyt tärkeimmät tuotannonalat (autot, energia) ekologisempaan suuntaan.
5. Vihreä kapitalismi 2.0 ei pysty ratkaisemaan biokriisiä (kuten ei ilmastonmuutosta ja luonnon monimuotoisuuden tuhoutumistakaan) vaan paremminkin pyrkii pistämään sen rahoiksi. Sen vuoksi se ei korjaa törmäyskurssiamme biosfäärin kanssa, mille markkinalähtöinen talous on ihmiskunnan asettanut.
6. Nyt ei eletä 1930-luvulla. Tuolloin voimakkaat kansalaisliikkeet saivat painostuksellaan aikaan New Dealin, joka jakoi uudelleen valtaa ja vaurautta alaspäin. New New ja vihreä New Deal josta Obama, vihreät puolueet ympäri maailman ja jopa jotkut monikansalliset yritykset puhuvat, liittyy enemmän yritysten kuin ihmisten hyvinvoinnin lisäämiseen.
7. Vihreä kapitalismi ei haasta niiden valtaa, jotka eniten kasvihuonepäästöjä tuottavat. Nämä energiayhtiöt, lentoyhtiöt, autoteollisuus ja teollinen maataloustuotanto vain saavat lisää rahaa, jonka avulla ne voivat säilyttää tuottotasonsa, pieniä ekologisia muutoksia tehden: liian vähän ja liian myöhään.
8. Koska työntekijät ovat ympäri maailman menettäneet voimansa neuvotella ja vaatia oikeuksia ja kohtuullista palkkaa, vihreässä kapitalismissa palkat luultavasti jämähtävät tai jopa laskevat ekologisen modernisaation aiheuttamien kulujen korvaamiseksi.
9. Vihreä kapitalistinen valtio tulee olemaan autoritäärinen valtio. Ekologisen kriisin uhka tarjoaa sille oikeutuksen hallita yhteiskunnallista levottomuutta, joka syntyy väistämättä, kun ihmiset köyhtyvät nousevien elinkustannusten (ruoka, energia jne) ja laskevien palkkojen vuoksi.
10. Vihreässä kapitalismissa köyhät täytyy jättää kulutuksen ulkopuolelle, yhteiskunnan marginaaleihin. Sen sijaan vauraammat voivat jatkaa ympäristölle tuhoisaa elämäntapaansa päästöoikeuksia ostamalla: samalla kertaa voi shoppailla ja pelastaa maailmaa.
11. Autoritäärinen valtio, korkeat luokkaerot, hyvinvointipalveluja suuryrityksille: yhteiskunnallisen ja ekologisen vapautumisen näkökulmasta vihreä kapitalismi olisi katastrofi, josta emme voi toipua. Tänään meillä on vielä mahdollisuus tähytä pidemmälle kuin itsetuhoinen, jatkuva kasvu sallii. Huomenna on ehkä jo myöhäistä, kun olemme ehtineet tottua uuteen, vihreään hallintojärjestelmään.
12. Vihreässä kapitalismissa on riskinä, että vakiintuneet valtavirran ympäristöjärjestöt omaksuvat aseman, jossa ammattiliitot olivat fordismin aikakaudella: ne toimivat varoventtiilinä varmistaen, että vaatimuksemme yhteiskunnallisesta muutoksesta ja kollektiivinen raivomme pysyvät turvallisesti pääoman ja hallitusten etujen mukaisissa rajoissa.
13. Albert Einsteinin määritelmä hulluudesta oli toimia samalla tavoin yhä uudelleen, ja odottaa eri tuloksia. Viime vuosikymmenen aikana, Kiotosta huolimatta, kasvihuonepäästöjen määrä ilmakehässä ei pelkästään kasvanut vaan kasvoi nopeammin kuin koskaan. Haluammeko vain tätä samaa? Eikö se olisi hulluutta?
14. Kansainväliset ilmastosopimukset edistävät vääriä ratkaisuja, jotka pyrkivät usein pikemmin energian saannin varmistamiseen kuin ilmastonmuutoksen torjumiseen. Ratkaisujen sijasta päästökauppa, puhtaan kehityksen mekanismi (CDM), yhteistoteutus, offset-projektit jne. tarjoavat poliittisen suojakilven jatkaa kasvihuonepäästöjen tuottamista rangaistuksetta.
15. Monille Etelän maiden yhteisöille nämä väärät ratkaisut, kuten agropolttoaineet, vihreät autiomaat ja CDM-hankkeet, muodostavat jo nyt suuremman uhan kuin ilmastonmuutos sinänsä.
16. Hallitukset ja suuryritykset eivät voi keksiä toimivia ratkaisuja ilmastonmuutokseen. Ratkaisujen on tultava alhaalta ylöspäin, ilmasto-oikeudenmukaisuutta vaativien yhteiskunnallisten liikkeiden verkostosta käsin.
17. Näitä ratkaisuja ovat mm. ei vapaakaupalle, ei yksityistämiselle, ei joustaville mekanismeille. Kyllä ruokaturvalle, kyllä degrowth-taloudelle, kyllä radikaalille demokratialle ja sille, että luonnonvarat jätetään maaperään.
18. Syntymässä olevan, maailmanlaajuisen ilmasto-oikeudenmukaisuutta ajavan liikkeen on kohdattava kaksi vihollista: yhtäältä ilmastonmuutos ja sitä kiihdyttävä fossiilien ajama kapitalismi, toisaalta taas rakenteilla oleva vihreä kapitalismi, joka ei tule pysäyttämään ilmastonmuutosta, mutta joka tulee heikentämään mahdollisuuksiamme onnistua siinä.
19. Ilmastonmuutos ja vapaakauppa eivät tietenkään ole sama asia, mutta: Kööpenhamina-protokolla tulee olemaan keskeinen vihreän kapitalismin säätelyelin aivan kuten WTO oli keskeinen uusliberaalille kapitalismille. Miten siihen pitäisi siis suhtautua? Tanskalaisen KlimaX-ryhmän sanoin: Hyvä sopimus on parempi kuin ei sopimusta lainkaan, mutta ei sopimusta on paljon parempi kuin huono sopimus.
20. On todella epätodennäköistä, että hallitukset saavat Kööpenhaminassa aikaan hyvän sopimuksen. Meidän pitää siis vaatia, että todellisista ratkaisuista päästään yhteisymmärrykseen. Jos siinä ei onnistuta: Unohtakaa Kioto, ja pysäyttäkää Kööpenhamina! (oli taktiikka mikä tahansa)
Kirjoittajat:
Tadzio Mueller ja Alexis Passadakis (12/2008). Alexis kuuluu Saksan attacin koordinaationeuvostoon, Tadzio kuuluu Turbulence-lehden toimituskollektiiviin. (www.turbulence.org.uk). Molemmat toimivat
uudessa ilmasto-oikeudenmukaisuutta ajavassa liikkeessä, ja heihin saa yhteyden osoitteessa againstgreencapitalism (at) googlemail.com
1. Maailman talouskriisi merkitsee kapitalismin uusliberalistisen vaiheen loppua. Business as usual (finansialisaatio, sääntelyn poistaminen, yksityistäminen ) ei enää ole vaihtoehto: hallitusten ja yritysten on pakko löytää uusia pääoman kerryttämisen tiloja ja poliittisen sääntelyn keinoja, jos kapitalismin halutaan säilyvän.
2. Taloudellisen, poliittisen ja energiakriisin lisäksi maailmaa järisyttää vielä yksi kriisi: biokriisi. Se on seurausta sovittamattomasta ristiriidasta elämää ylläpitävän luonnonjärjestelmän ja jatkuvaan laajenemiseen pyrkivän pääoman välillä.
3. Biokriisin vuoksi koko ihmiskunnan tulevaisuus on vaakalaudalla, mutta muiden kriisien tapaan se myös tarjoaa yhteiskunnallisille liikkeille historiallisen mahdollisuuden iskeä kapitalismia sinne mihin koskee: sen loputtomaan, tuhoisaan ja mielipuoliseen kasvun tarpeeseen.
4. Maapallon eliitit ovat esittäneet ehdotuksia mainittuihin kriiseihin, mutta ainut ehdotus joka lupaa ratkaista ne kaikki, on niin sanottu vihreä New Deal. Se ei kuitenkaan tarkoita luomuviljelyn ja itse rakennettujen tuulimyllyjen pyörittämää söpöä kapitalismin 1.0-versiota. Kyseessä on kapitalismin uusi vihreä aikakausi, joka pyrkii luomaan voittoa modernisoimalla pala kerrallaan tietyt tärkeimmät tuotannonalat (autot, energia) ekologisempaan suuntaan.
5. Vihreä kapitalismi 2.0 ei pysty ratkaisemaan biokriisiä (kuten ei ilmastonmuutosta ja luonnon monimuotoisuuden tuhoutumistakaan) vaan paremminkin pyrkii pistämään sen rahoiksi. Sen vuoksi se ei korjaa törmäyskurssiamme biosfäärin kanssa, mille markkinalähtöinen talous on ihmiskunnan asettanut.
6. Nyt ei eletä 1930-luvulla. Tuolloin voimakkaat kansalaisliikkeet saivat painostuksellaan aikaan New Dealin, joka jakoi uudelleen valtaa ja vaurautta alaspäin. New New ja vihreä New Deal josta Obama, vihreät puolueet ympäri maailman ja jopa jotkut monikansalliset yritykset puhuvat, liittyy enemmän yritysten kuin ihmisten hyvinvoinnin lisäämiseen.
7. Vihreä kapitalismi ei haasta niiden valtaa, jotka eniten kasvihuonepäästöjä tuottavat. Nämä energiayhtiöt, lentoyhtiöt, autoteollisuus ja teollinen maataloustuotanto vain saavat lisää rahaa, jonka avulla ne voivat säilyttää tuottotasonsa, pieniä ekologisia muutoksia tehden: liian vähän ja liian myöhään.
8. Koska työntekijät ovat ympäri maailman menettäneet voimansa neuvotella ja vaatia oikeuksia ja kohtuullista palkkaa, vihreässä kapitalismissa palkat luultavasti jämähtävät tai jopa laskevat ekologisen modernisaation aiheuttamien kulujen korvaamiseksi.
9. Vihreä kapitalistinen valtio tulee olemaan autoritäärinen valtio. Ekologisen kriisin uhka tarjoaa sille oikeutuksen hallita yhteiskunnallista levottomuutta, joka syntyy väistämättä, kun ihmiset köyhtyvät nousevien elinkustannusten (ruoka, energia jne) ja laskevien palkkojen vuoksi.
10. Vihreässä kapitalismissa köyhät täytyy jättää kulutuksen ulkopuolelle, yhteiskunnan marginaaleihin. Sen sijaan vauraammat voivat jatkaa ympäristölle tuhoisaa elämäntapaansa päästöoikeuksia ostamalla: samalla kertaa voi shoppailla ja pelastaa maailmaa.
11. Autoritäärinen valtio, korkeat luokkaerot, hyvinvointipalveluja suuryrityksille: yhteiskunnallisen ja ekologisen vapautumisen näkökulmasta vihreä kapitalismi olisi katastrofi, josta emme voi toipua. Tänään meillä on vielä mahdollisuus tähytä pidemmälle kuin itsetuhoinen, jatkuva kasvu sallii. Huomenna on ehkä jo myöhäistä, kun olemme ehtineet tottua uuteen, vihreään hallintojärjestelmään.
12. Vihreässä kapitalismissa on riskinä, että vakiintuneet valtavirran ympäristöjärjestöt omaksuvat aseman, jossa ammattiliitot olivat fordismin aikakaudella: ne toimivat varoventtiilinä varmistaen, että vaatimuksemme yhteiskunnallisesta muutoksesta ja kollektiivinen raivomme pysyvät turvallisesti pääoman ja hallitusten etujen mukaisissa rajoissa.
13. Albert Einsteinin määritelmä hulluudesta oli toimia samalla tavoin yhä uudelleen, ja odottaa eri tuloksia. Viime vuosikymmenen aikana, Kiotosta huolimatta, kasvihuonepäästöjen määrä ilmakehässä ei pelkästään kasvanut vaan kasvoi nopeammin kuin koskaan. Haluammeko vain tätä samaa? Eikö se olisi hulluutta?
14. Kansainväliset ilmastosopimukset edistävät vääriä ratkaisuja, jotka pyrkivät usein pikemmin energian saannin varmistamiseen kuin ilmastonmuutoksen torjumiseen. Ratkaisujen sijasta päästökauppa, puhtaan kehityksen mekanismi (CDM), yhteistoteutus, offset-projektit jne. tarjoavat poliittisen suojakilven jatkaa kasvihuonepäästöjen tuottamista rangaistuksetta.
15. Monille Etelän maiden yhteisöille nämä väärät ratkaisut, kuten agropolttoaineet, vihreät autiomaat ja CDM-hankkeet, muodostavat jo nyt suuremman uhan kuin ilmastonmuutos sinänsä.
16. Hallitukset ja suuryritykset eivät voi keksiä toimivia ratkaisuja ilmastonmuutokseen. Ratkaisujen on tultava alhaalta ylöspäin, ilmasto-oikeudenmukaisuutta vaativien yhteiskunnallisten liikkeiden verkostosta käsin.
17. Näitä ratkaisuja ovat mm. ei vapaakaupalle, ei yksityistämiselle, ei joustaville mekanismeille. Kyllä ruokaturvalle, kyllä degrowth-taloudelle, kyllä radikaalille demokratialle ja sille, että luonnonvarat jätetään maaperään.
18. Syntymässä olevan, maailmanlaajuisen ilmasto-oikeudenmukaisuutta ajavan liikkeen on kohdattava kaksi vihollista: yhtäältä ilmastonmuutos ja sitä kiihdyttävä fossiilien ajama kapitalismi, toisaalta taas rakenteilla oleva vihreä kapitalismi, joka ei tule pysäyttämään ilmastonmuutosta, mutta joka tulee heikentämään mahdollisuuksiamme onnistua siinä.
19. Ilmastonmuutos ja vapaakauppa eivät tietenkään ole sama asia, mutta: Kööpenhamina-protokolla tulee olemaan keskeinen vihreän kapitalismin säätelyelin aivan kuten WTO oli keskeinen uusliberaalille kapitalismille. Miten siihen pitäisi siis suhtautua? Tanskalaisen KlimaX-ryhmän sanoin: Hyvä sopimus on parempi kuin ei sopimusta lainkaan, mutta ei sopimusta on paljon parempi kuin huono sopimus.
20. On todella epätodennäköistä, että hallitukset saavat Kööpenhaminassa aikaan hyvän sopimuksen. Meidän pitää siis vaatia, että todellisista ratkaisuista päästään yhteisymmärrykseen. Jos siinä ei onnistuta: Unohtakaa Kioto, ja pysäyttäkää Kööpenhamina! (oli taktiikka mikä tahansa)
Kirjoittajat:
Tadzio Mueller ja Alexis Passadakis (12/2008). Alexis kuuluu Saksan attacin koordinaationeuvostoon, Tadzio kuuluu Turbulence-lehden toimituskollektiiviin. (www.turbulence.org.uk). Molemmat toimivat
uudessa ilmasto-oikeudenmukaisuutta ajavassa liikkeessä, ja heihin saa yhteyden osoitteessa againstgreencapitalism (at) googlemail.com
