New Schoolin ja New Yorkin yliopiston opiskelijavaltauksista

"..Sekä NYU:lla että New Schoolilla ensimmäinen yö oli ahdistava – ihmisiä oli vähän ja häviö tuntui väistämättömältä. Valtaajat eivät tienneet kuinka voimauttava ja tärkeä seuraavasta päivästä tulisi. Molemmilla valtauksilla se toi mukanaan lisää vallattua tilaa ja suunnattoman mediahuomion; valtauksille tungeksi lisää ihmisiä, ja solidaarisuusmielenosoitukset sulkivat kokonaisia kortteleita!"

Joitakin kunnioitettavia poikkeuksia lukuun ottamatta, likinäköisen valtamedian suhtautuminen New Schoolin ja NYU:n valtauksiin joulu- ja helmikuussa on ollut pilkallista ja etäistä. Ilman puhdistaminen näiden tavanomaisten valittajien jäljiltä on välttämätöntä, mutta yhtä tärkeää on mennä eteenpäin, aivan kuten monet New Schoolin valtauksen voimauttavat tunnelmat vahvistuivat NYU:n valtauksella. Välinpitämättömät, epäilijät, nojatuoliradikaalit ja pyrkyriliberaalit täytyy sysätä sivuun kun syöksymme pelotta kohti saavuttamatonta taivaanrantaa, ja paljastamme samalla aina vain humaanimpia ja vapaampia taistelun alueita.
Ensimmäinen nojatuolikritiikki on yksinkertaisesti outo. Suuri osa sisällä olleista opiskelijoista on kurkkuaan myöten veloissa, sillä heidän opiskelunsa rahoittaa pankki – ei vanhemmat. Toiset pystyvät opiskelemaan yliopistossa vain stipendin avulla. Jos tämä ei vielä riitä niille joita identiteetti kiinnostaa enemmän kuin toiminta, niin suuri osa valtausten järjestäjistä alemmista sosiaaliluokista, ja monet ovat värillisiä. Mutta leikitään että tämä ei ole yritys kääntää huomiota muualle, ja että kaikki valtauksella olleet opiskelijat olivat valtavan etuoikeutettuja. Onko tässä mitään muuta sisältöä kuin ymmärrettävä vaistomainen reaktio etuoikeutettuja ihmisiä vastaan? Ne jotka hyötyvät suuresti vallitsevasta järjestyksestä ovat oppinet erittäin hyvin käyttämään sen työkaluja omien asioidensa ajamiseksi. Valtauksella tapahtui täysin päinvastaista, se oli tietoista toimintaa vallitsevaa järjestelmää vastaan; etuoikeutetuilla opiskelijoilla oli kaikki syyt käyttää jo olemassaolevia työkaluja, sen sijaan että olisivat tehneet omansa. Jäljelle jää enää huomio siitä että etuoikeuksiensa takia he eivät riskeeraa mitään - he voivat aina "soittaa iskälle". Jos tämä on totta - mitä se ei ole, sillä monilla opiskelijoilla on edessään erottaminen ja rikossyytteitä - voiko etuoikeutettu opiskelija, jonka sappi kiehuu aidon oikeuden puolesta, tehdä muuta kuin painaa päänsä alas, laittaa suu mutruun, ja olla tekemättä mitään mädän instituution edessä? Jokainen joka ei pilkkaa pilkan itsensä takia voi nähdä tämän väitteen naurettavuuden.

Toinen valtaajiin kohdistettu kritiikki liittyy edelliseen, sillä se kyseenalaistaa valtaajien tarmon ja vakavuuden. Kritiikissä on kristillistä sointua: jos toiminnallasi normaalia järjestystä häiritset, täytyy sinun polvillesi vajota ja rangaistus hyväksyä, tai itseäsi ruoskia, sillä syntiä olet sinä tehnyt – jos edes hyväksymme näkökulman jonka mukaan oikeudenmukainen toiminta on syntiä! Opiskelijoiden täytyisi huutaa "Rankaiskaa minua!" mikäli he olisivat riittävän sitoutuneita. Jos pitkän kamppailun voittaminen kiinnostaa vain vähän, miksi ei rakentaisi pakostrategiaa yksittäiseen tempaukseen? Kun ollaan tekemisissä yksityisen yliopiston kanssa, jonka hallinto on PR-syistä haluton kutsumaan poliisia, tulee armahdusvaatimuksesta merkittävämpi. Koska vartijoiden valta on parhaimmillaankin heikkoa, heidän pomonsa luultavammin taipuvat rauhaan ja antavat asian olla.

Valtaajien armahtamisvaatimuksiin kohdistuva valitus antaa ymmärtää että opiskelijat olivat pelkureita. Mitään muita syitä ei anneta, sillä väitettä tukevia faktoja ei ole. Se ei vain ole totta! Kohdatessaan väkivaltaisia vartijoita, erottamisuhkauksia, säälittävää ruoka-apua, energian loppumista ja jatkuvaa vakuuttelua hallinnon puolelta siitä miten kaikki annettaisiin anteeksi jos he vain lähtisivät, valtaajat pitivät tiukasti yhtä! Näyttäkää valtamedian journalisti, joka uskaltaa väittää noita opiskelijoita pelkureiksi, niin minä voin puolestani näyttää teille naaman joka kuuluu sanakirjan kohtaan "selkärangaton"!

Valtaajien kaksi ylevämpää vaatimusta kuuluivat: "Yliopiston on luovutettava kaikki ylimääräiset materiaalit ja tarvikkeet Gazan yliopiston jälleenrakentamista varten" ja "NYU:n on tehtävä sopimus joka takaa oikeudenmukaiset työehtosopimukset kaikille NYU:n työtekijöille sekä Yhdysvalloissa, että ulkomailla. Tämän sopimuksen tulee koskea myös kaikkea alihankintana teetettyä työtä, kuten kuljetushenkilöstöä, ruokapalveluiden työtekijöitä, rakennusurakoitsijoita, huoltotyöntekijöitä, sekä toimihenkilöitä kaikilla NYU:n toimialueilla Yhdysvaltojen ulkopuolella."

Kolmannen valtaajiin kohdistetun kritiikin mielikuvituksettomuus on rampauttavaa ja itsetuhoisaa. Take Back NYU!:n vaatimukset eivät olleet vain tuulesta temmattuja, mutta hyväksykäämme jälleen kritiikki kaikessa totisuudessaan: Miksi ei voisi samantien vaatia kuuta taivaalta? On inspiroivaa ja voimauttavaa suunnata jotain vaikeasti määriteltävää kohti, luoda siltaa mahdottoman ja mahdollisen välille. Valtaus itsessään on mahdoton. Tämän todistaa molempien valtausten saama huikea mediahuomio vaikka ne kestivät kaksi päivää! Valtaus, haastamalla auktoriteetit tavoilla joihin he eivät ole valmistautuneet - tavoilla jotka haastavat koko auktoriteettien olemassaolon – avaa täysin uusia näkökulmia, jotka ovat jääneet huomaamatta fiksuimmiltakin toimijoilta. Molemmilla valtauksilla ensimmäinen yö oli ahdistava – ihmisiä oli vähän ja häviö tuntui väistämättömältä. Kukaan ei osannut kuvitella miten voimauttava seuraavasta päivästä tulisi. Molemmissa tapauksissa se toi mukanaan lisää vallattua tilaa ja suunnattoman mediahuomion, valtauksille tungeksi lisää ihmisiä ja solidaarisuusmielenosoitukset sulkivat kokonaisia kortteleita! Miten vaikutus näkyy seuraavalla valtauksella? Minulle henkilökohtaisesti valtaus itsessään on voitto, eikä ehkä edes vaatimusten esittämisen kannalta, vaan kollektiivisena tilan ja ruohonjuuritason voiman haltuunottona. Mutta tämä tuskin on irtiotto niistä jotka pyrkivät mahdollisen laajentamiseen epärealististen vaatimusten kautta.

Viimeiseksi. Kelvollisina vaikutuskanavina käsitetään ne tavat joiden kautta alamaiset saavat vaikuttaa asioiden kulkuun. Rationalisoidut etuoikeudet, apatia ja alistuminen yleisten tapojen alle voidaan jättää sivuun, sillä niiden todellinen luonne on varsin selvä. Demokratiassa ne ovat nerokkaita rakennelemia vallanpitäjien hyväksi. Kaikki vaikutuskanavat lähtevät hallitsevasta eliitistä ja päättyvät hallitsevaan eliittiin. Kyse on kiistattomasta haltuunotosta - nerokasta, sillä vaikutuskanavat jopa mahdollistavat uudistukset, mutta vain sellaiset uudistukset jotka eivät uhkaa tai häiritse asioiden normaalitilaa. Näiden valtaa palvelevien elinten matalaa ääntä täytyy (nykyisen käsityksen mukaan) kuunnella että päätöksistä tulee "demokraattisia", "moraalisia" ja "oikeutettuja" - mutta valta on koko ajan kiinni niiden kurkussa. Ne, jotka haluavat täydellistä muutosta näiden kelvollisten vaikutuskanavien kautta, huomaavat ponnistelujensa olevan niin vesitettyjä ja soviteltuja, että siinä vaiheessa kun voitto julistetaan, ne huomaavat olevansa joko ohjaamassa samaa epäoikeudenmukaista järjestystä jota alunperin vastustivat, tai tarkastelemassa saavutusten listaa joka on niin vesitetty, että muste jolla se on kirjoitettu on levinnyt pitkin paperia.

Puhe siitä, että suora toiminta vieraannuttaa "enemmistön" on vain ase vallitsevan tilan säilyttämiseksi. Tämän katalan sosiaalisen järjestyksen alla aistimme ovat niin turtuneet pelkoon (ja vihaan) toimintaa ja ajattelua kohtaan. Tosiaan, makrotasolla tämä selittää sen miksi monet, jotka eivät löydä paljoakaan syitä nykyisen järjestyksen säilyttämiselle, ovat haluttomia tai jopa vihamielisiä niitä pyrkimyksiä kohtaan jotka astuvat vakiintuneiden polkujen ulkopuolelle.

Kun liike kyseenalaistaa kyseenalaistamattoman ja astuu kuluneiden polkujen ulkopuolelle, silloin vanhan järjestyksen tiedostamattomat ja tiedostavat - petetyt ja aidot - suojelijat joutuvat sättimään: "Älkää vieraannuttako enemmistöä! Älkää menkö liian pitkälle! Entäs laaja kannatuspohja? Nyt meette liian pitkälle! Entäs laajemmat perustat? Mites pitkän tähtäimen kehitys!?demmän tähtäimen suunnitelmat?" Jotkut näistä säilyttäjistä saattavat jopa naamioitua radikaaleiksi.

On välttämätöntä puhdistaa ilmaa näiltä normaaleilta saasteilta, mutta on yhtä välttämätöntä mennä eteenpäin, aivan kuten NYU:n valtaus vahvisti aiemman New Schoolin valtauksen voimauttavia kaikuja. Välinpitämättömät, epäilijät, nojatuoliradikaalit ja pyrkyriliberaalit täytyy sysätä sivuun kun syöksymme pelotta kohti saavuttamatonta taivaanrantaa, ja paljastamme samalla aina vain humaanimpia ja vapaampia taistelun alueita.

Jäin tapittamaan tapahtumaa lasittunein silmin. Aikaisin NYU:n valtauksen toisena aamuna sadat kärsimättömät mielenosoittajat saapuivat laulaen, tanssien ja huutaen osoittamaan solidaarisuuttaan sisällä oleville. Kaoottisessa huippukohdassa väkijoukko iskeytyi raskaasti aseistetun NYPD:n barrikadeja vastaan - jotka olivat paikalla blokkaamassa rakennuksen sisäänkäyntiä - ja häpeämättömästi pyrki liittymään valtaukseen. Poliisit pamputtivat ja pippurisuihkut lentelivät, mutta se ei estänyt heitä puskematta eteenpäin ilman kunnioitusta virkamerkkejä kohtaan. Väkijoukko antoi periksi vasta kun poliisit alkoivat väkivaltaisesti pidättämään ja repimään mielenosoittajia barrikadien yli. Kun väkijoukko vetääntyi tanssimaan ja laulamaan ja tekemään pikkujäynää, pystyi tarpeeksi pinnistäessään näkemään - tuntemaan! - väkijoukon kiehuvan voiman.

Olemme vallitsevan järjestyksen voimistuva vihollinen. Olemme uusi maaperä, joka mahdollistaa polkujen äärettömän moninaisuuden Olemme rakentamassa vallankumousta.

Alkuteksti:
With the New School and NYU Student Occupations (Infoshop News)

Lue myös:
New Yorkin Yliopiston valtaukselta
New School joulukuussa 2008 - näkemyksiä rakennuksen valtaamisesta