Lasse Nordlund: Oikeus vaatimattomuuteen

Kirjoitin jälkipohdintoja TV1:n Voimala-ohjelmaan, jonka teemana oli köyhyys ja sen osallistujina Jyri Hänninen, Johannes Koroma ja Esa Aro-Heinilä. Lähetin sitä internetissä toimivaan keskusteluryhmään. Osallistujista Esa Aro-Heinilä on Livonsaaren ekoyhteisön perustajajäseniä.

"Ensiksi kiitoksia Esalle, että jaksoit kohdata valtakulttuurin edustajia.

Ohjelmassa Johannes Koroma huitaisi tavallisella argumentilla, että ekoilijat olisivat yhteiskunnan siivelläeläjiä. Tämä väittämä ansaitsee lisätarkastelua, sillä se on hyvin keskeisessä asemassa tulevissa kädenväännöissä valtakulttuurin ja kulutuskarkureiden välillä. Esa jo viittasi siihen, mutta Johannes ei kuunnellut: irrottautuminen rahayhteiskunnassa merkitsee vähemmän verotuloja, mutta myös vähäisempää yhteiskunnan tarjoamien / tyrkyttämien palveluiden käyttöä. Vai onko näin? Kuka meistä tietää yhteiskunnan rahavirroista niin paljon, että pystyy arvioimaan eko-köyhästelijän valtiotaloudellista selkäreppua?
Valtio joutuu nyt ahtaammalle ja todennäköisesti kiristää veronkantoa tavalla tai toisella tyydyttääkseen pohjatonta energia- ja resurssinälkäänsä. Kipeimpiä ajatuksia minulle on, että se alkaa verottaa tuottamatonta kiinteistöä ja metsänomistusta, minkä tarkoituksena on pakottaa ihmisiä rahatalouden piiriin, esimerkiksi metsähakkuisiin pitääkseen taloutensa tasapainossa. Siihen voi metsää omistava metsänsuojelija vastata tylyllä uhmalla. Ikävää siinä on, että tiedämme, kumpi todennäköisesti voittaa. Suosittelen toista menettelytapaa, joka pyrkii välttelemään yhteentörmäyksiä. Jos pystymme (valtavirrallekin) uskottavasti osoittamaan, että ekoilija on valtion rahakirstun kannalta vähintään neutraali tapaus, päättäjät saattavat nähdä myönteiset puolet meidän toiminnassamme ja jopa tukea niitä.

Viljelevä köyhistelijä

• työllistää itseään (pois valtionkorvauksista)
• voi elvyttää syrjäseutua
• pitää käytössä pärjäämisen tietotaitoa ( ns. "isänmaalliset" katsovat tätä hyvällä)
• tarvitsee vähemmän palveluita

Köyhästelijät vievät pohjan ”minulle kuuluu” -asenteelta, minkä vuoksi olen kuullut moitteen, että vuosibudjettini mainitseminen on selkäänpuukotus työttömien ja vähäosaisten selkään. Valtion kannalta tämä tee-se-itse-trendi säästäisi sitä suurilta paineilta kansalaisten suunnalta.

Toivon, että poliittisesti vahvistuu eräänlainen ”oikeus köyhyyteen” -menettely, joka tarkoittaa sitä, että verotus ja yhteiskunnan ihmisille vyöryttämät maksut ovat progressiivisia. Nollatuloilla ei maksettaisi kiinteistö- eikä metsäveroa. Jätemaksua maksetaan vain tuotetun jätteen mukaan.

Keskeinen ajatukseni on valtion mahdollisimman hallittu alasajo. Energia- ja rahakriisi, joista tulee pysyviä, pakottavat sitä polvilleen, ja ihmiset karkaavat yhteisestä illuusiosta. Yhteiskuntarauhan ylläpitäminen on helpompaa, jos se perustuu viljelyyn ja omatoimisuuteen eikä pörssikurssien vakauteen.

Luulen, että omavaraistumiselle on niin vahvat perustelut, että kärsivällisesti esitettynä ne pystyisivät hälventämään monen ihmisen pelontunteen sitä kohtaan. Epäilijöille olisi hyvää esittää lukuja ja olen hyvin varma, että reipas ja tekevä köyhästelijä on ihmisyhteisön parhaimpia ja halvimpia palvelijoita.

Kuka laskee?"