Luo tunnus!
Kirjaudu
lauantai, 11.02. 2012 @ 15:26
 
Lisää Facebook-sivustolle

Kirje kreikkalaiselta anarkistivanki Ilias Nikolaulta

Aamuyöstä 13. tammikuuta räjähti palopommi paikallispoliisin asemalla Thessalonikin Evormosissa. Rakennuksen julkisivu ja ilmastointi kärsi vahinkoja. Hieman tuon jälkeen poliisi pidätti lähistöllä asuvan 26-vuotiaan anarkistin Ilias Nikolaun. Yhdessä Dimitra Sirianoun ja Kostakis Halazasin kanssa Ilias pakeni pidätysmääräystä yli vuoden ajan samasta useita tuhopolttoja koskevasta jutusta josta Vaggelis Botzatsisia epäiltiin. Vaggelis päästettiin viime lokakuussa tutkintavankeudesta vapaalle odottamaan oikeudenkäyntiä. Marraskuun puolivälissä, kesken Kreikan vankiloissa käynnissä olleen nälkälakon, pakosalla ollut kolmikko meni sadan toverin kanssa vierailulle virastotaloon, ja seuraavana päivänä tuomari päätti antaa heidän odottaa oikeudenkäyntiä vapaalta. Ilias ei myönnä häntä vastaan esitettyjä syytteitä, eikä hän myönnä myöskään jääneensä "rysän päältä kiinni". Kytät ratsasivat Iliasin vanhempien talon, hänen työpaikkansa, sekä Iliasin isoäidin talon kaupungin ulkopuolella. Ilias vietiin Amfissan vankilaan, jossa hän kirjoitti tämän kirjeen:

Minut pidätettiin aamulla 13. tammikuuta Thessalonikin länsiosissa epäilytynä paikallispoliisin rakennuksella tapahtuneesta räjähdyksestä. Tämä tapahtui vuosi sen jälkeen kun minua ja kolmea toveriani vastaan oli luotu naurettavat syytteet marraskuussa 2007. Yksi meistä joutui vankilaan, ja kolme pakosalle. Noitavaino oli alkanut. Olemme nyt kokeneet varsin lämpimän joulukuun, ja tilanne osoittaa selvästi yhteiskuntarauhan puuttumista. Yhteiskuntarauha voi hyvin vain niiden mielikuvituksessa, jotka eivät ymmärrä todellisuuden muistuttavan jatkuvaa sisällissotaa.
Vallankumouksellinen puoli kapinoi koko tätä demokraattista hirvitystä vastaan. Pelko korvautui raivolla, ja hyväksynnän sijaan pintaan nousi vastakohta, negaatio. Joulukuu, merkkinä tulevista ajoista, teki selvän eron niiden välille jotka ruokkivat, ylläpitävät ja puolustavat Valtaa, ja ketkä taistelevat sitä vastaan. Nyt ei ole aika katsella nostalgisesti kapinan jättämään tuhkaan. Meidän täytyy ymmärtää ja ilmaista nykyisen ja tulevan merkkejä. Niitä merkkejä jotka on jo olemassa, ja niitä jotka on tulossa. Hellittämättömän sosiaalisen sodan merkkejä. Jos haluamme elää negaation, kapinan ja ihmisarvon hetket, meidän täytyy päättäväisesti ja organisoituneina aseistaa kätemme ja halumme. Vastustan niitä jotka luulevat että julistukset ja pasifistiset protestit tekevät muutoksen. Ne on jo valmiiksi kuolleet. Ne raahaavat ruumiitaan pitkin katuja ammattiliittojen ja pomojensa luksustoimistojen hyväksi. Asetun niiden puolelle joita johtaa ihmisarvo, ja liityn niihin jotka tuntevat muuttumattoman halun horjuttaa ja tuhota tämä suunnaton hautausmaa. Vankila on kapinalliselle yksi askel lisää. Askel kohti vangitsemista. Kaikille niille jotka luulevat kukistaneensa minut, kukistaneensa meidät...

Minä ja toverini näemme asiat aivan päinvastoin! Sillä tulemme jatkamaan taistelu niin pitkään kun on sotavankeja. Lähetän lämpimät ja kapinalliset terveiseni tovereilleni ja vallankumouksellisille kaikkialla.

Vapaus kaikille kapinan vangeille. Vapaus Jannis Dimitrakisille, Polis Georgiadisille ja Georgis Voutsis-Vogiatsisille, sekä kaikille demokratian panttivangeille.

Ilias Nikolau, Amfissan vankila, 19. tammikuuta 2009

[325collective]

0 kommentti(a)

Yleistä sivuista

Takku on tee-se-itse mediaprojekti, joka sanojen voimalla haluaa rohkaista meitä tavallisia ihmisiä välittömään, puolue-, ammattiliitto- ja järjestötoiminnasta riippumattomaan kapinaan (itse)tuhoisaa (epä)todellisuutta vastaan... Lue lisää

Miten osallistua

Takun toiminta perustuu käyttäjien lähettämään sisältöön. Kuka tahansa voi osallistua sisällön tuottamiseen ilman käyttäjäksi rekisteröitymistä... Lue lisää

Käyttäjiä paikalla

Vieraita sivustolla: 14

Tapahtumat

Pääkalenteri

lauantai 11.02.2012

Miete

That is why we maintain there is a need for the formation of small groups based on the concept of affinity, even tiny groups made up of very few comrades who know each other and deepen this knowledge because there cannot be affinity if one does not have knowledge of the other. One can only recognise one’s affinities by going into the elements that determine one’s differences, by frequenting each other. This knowledge is a personal fact, but it is also a question of ideas, debate, discussions. A small group of comrades, a small group who simply meet in the evening to have a chat would not be an affinity group but a group of friends, pub-mates who meet in the evenings to talk about anything under the sun. On the contrary, a group that meets to discuss things and in discussing prepares itself for doing and through that doing contributes to developing discussion that transforms itself into discussion about things to be done, this is the mechanism of the affinity group. So how then can affinity groups enter into contact with others where the deepened knowledge that exists in the single group does not necessarily exist? This contact can be assured by informal organisation.
Alfredo M. Bonanno
The Anarchist Tension 

Oma tunnukseni





Rekisteröidy uutena käyttäjänä
Unohtuiko salasana?

-


Mediakeskus


Uutisia ja ajankohtaista maailmalta

15M Suomi

15M Suomi

Vallattomia ääniä Tampereen kaduilta banneri

Vallattomia ääniä Tampereen kaduilta -feed

JKLDiy

fifi

Hyökyaalto

Vallankumouksen hedelmiä

Väärinajattelija

Wikikko

Mustan Kanin Kolo

Hirvitalo

Vastavirta