Selbst-Orga, Offene Orga: Joitain havaintoja JUKSS-tapaamisesta saksassa
Pohdinnat | keskiviikko, 4.02. 2009 @ 15:33
Katselukertoja: 736
JUKSS on lyhenne joka tarkoittaa Jugend-Umwelt-KongreSS, suomeksi Nuoriso-Ympäristö-Kongressi, joka on vuosittain pidetty tapaaminen johon osallistuu laaja ja moninainen ihmiskirjo: Sitä on oikeastaan vähän vaikeata määritellä tavalla joka tekee sille oikeutta[1]. Sitä aloitettiin alunperin vihreän liikkeen (jolla saksassa on edelleen vahva institutionalisoimaton siipi) nuorisotapaamisena, mutta on vuosien varrella kehittynyt yleiseksi 'vaihtoehto'-tilaisuudeksi, ylittäen ja sulauttaen yhteen eri alakulttuureja, skenejä, ikäluokkia, ja poliittisten aatteiden, asiakysymysten, intressien ja taustojen ryhmittymiä värikkääseen sekasoppaan.
Kävin hiljattain viime JUKSSissa[2], ja sain siitä tosi paljon inspiraatiota ja ideoita, tilaisuuksien (ja muunlaisenkin toiminnan) järjestämisestä, ja nämä ovat ne aiheet joihin tulen keskittymään tässä tekstissä. En yritä kattaa kaikki tämän tilaisuuden ja sen järkkäämisen aspekteja (mahdotonta?), vain mun omia havaintoja ja ajatuksia, joskin yritän tehdä tästä johdonmukaista ja tajuttavaa, ja myös mahdollisimman käytännöllistä. Tavoitteeni on antaa oman panokseni oppivaan ja kriittiseen keskusteluun organisoinnin (suomeksi: luoda yhteyttä ja saada asioita tapahtumaan) menetelmistä.
Yksi asia josta minulla on tietämyksen puutetta on näkymätön työ tapahtuman takana, ja valmistelussa käytetyt menetelmät. Silkasta mielenkiinnosta saatan myöhemmin tehdä haastattelun tms. saadakseni lisää tietoa, mutta tällä hetkellä mulla on esitettävänä vain minkä itse koin.
Yksi JUKSSissa varsin keskeinen asia on pyrkimys avoimiin ja horisontaalisiin järjestelmiin: tämä vaikuttaa olleen panostamisen ja kokeilujen kohteena jonkin aikaa sikäläisessä ruohonjuuritason aktivistiliikkeessä (tai ainakin tässä sen osassa), mutta mulla ei ole kattavaa kuvaa keskustelusta. Minulle paikan päällä vaikutti siltä että se toimi aika hyvin, ja että oli paljon positiivisia opetuksia joita voisi muuallakin ottaa käyttöön. Joten mikä teki siitä erikoisen?
Tietekin jo pyrkimys näihin itsearvoisina tavoitteina luo tietyn ilmapiirin: Tätä voi edellyttää kaikessa ihanteiden motivoimassa toiminnassa - ja mikäli toiminta ei olekaan sataprosenttisesti toimivaa, niin yleensä osaanottajien idealistinen määrätietoisuus pyrkii ylittämään kuilua ihanteen ja todellisuuden välissä. Sekä hyvässä että pahassa: Pahimmassa tapauksessa se johtaa loppuunpalaneihin 'aktivisteihin' jotka jatkuvasti ponnistavat pitämään kasassa jotain mikä ei muuten koskaan pystyisi toimimaan. Mutta idealismin tekijä on aina läsnä, kaikissa järjestelyissä joita teemme epätäydellisessä maailmassa.
Järjestäjät itse painottavat kommunikaatiota, ja hyvillä syillä: Kommunikaatio on aina avainkysymys (ainakin minusta. Siksi keskityn siihen aika paljon tässä tekstissä). Horisontaaliseen (eli ei-hierarkkiseen) organisointiin tarvitaan horisontaalista kommunikaatiota. Avoimeen organisointiin tarvitaan avointa kommunikaatiota. Itsemääriteltyyn organisointiin tarvitaan itsemääriteltyä kommunikaatiota.
Itsemäärittely oli muuten kolmas keskeinen aspekti JUKSSissa: ketään ei velvoitettu tai odotettu tekemään mitään. Tai tarkemmin ottaen, ei ollut mitään mitä KAIKKIA velvoitettiin tai odotettiin tekevän: Ei ollut myöskään ketään joka oli tekemisessä KAIKEN kanssa: Ei yleiskokouksia, ei keskuskomiteaa[3]. Se oli tosiaan aika hajautettua.
Kaikki käytännön asiat hoiti erilliset työryhmät (saksaksi Mitmachgruppen, osallistumisryhmiä, tai luovasti kääntäen yhteistyöryhmiä), jotka koostuivat ihmisistä jotka laittoivat nimensä ryhmien osaanottolistoille pääaulassa (ryhmiä oli muutamia tusinoita, joiden lisäksi jokaista tilaa kohti oma siivousryhmä, ja vannon että miltei kaikki täyttyivät parissa ekassa päivässä! -Sain kuitenkin myöhemmin tietää että siivousryhmä-listat saivat ekat nimensä vasta sen jälkeen kun asiaa oli järkkäyskokouksessa nostettu esiin...huokaus. Mutta silti ei huonoa verrattuna moniin muihin kokemuksiin). Kuka vaan pystyi luomaan jollekin asialle yhteistyöryhmän, tekemällä listan ja ryhtymällä toimintaan.
Tapahtuman ohjelma toimi samalla tavalla: Ihmiset ilmoittivat itse järjestämiään työpajoja, keskusteluja, leffanäytöksia ja mielenosoituksia, isolla seinämällä, jota yksi yhteistyöryhmä järjesteli päivittäin (yleensä 1-2 päivää etukäteen kunkin päivän osasto oli täyttynyt ilmoituksilla eri ajoista ja paikoista; välillä tuplailmoituksia, välillä päällekkäisyyksiä, välillä puuttuvia tietoja, ei koskaan aikajärjestyksessä). Kukaan, paitsi se joka jotain halusi vetää, ei voinut päättää jonkun ohjelman tapahtuvan tai ei. Osa ohjelmasta oli tietenkin tiedossa jo etukäteen, mutta se ei ollut siksi muuta "virallisempaa".
Ympäri rakennusta oli myös monia muita infotauluja ja kylttejä kaikista mahdollisista järjestelyjen aspekteista ("oletko nähnyt makuupussini?" "käytä paperikylttiä, vessan lukko ei toimi", "tämä huone on suhteita ja kommunikaatiota varten"). Esimerkiksi Talous-yhteistyöryhmä piti "talousbarometria", jossa näytettiin tulot ja menot sekä yksitellen (pienillä lapuilla) että yhteenlaskettuina (kahdella asteikolla, joista toinen näytti nykyistä saldoa, ja toinen näytti loppuviikkoennustetta)[4].
Pääaulassa sijaitsi infopiste (jota pyöritti oma yhteistyöryhmänsä, josta aina oli 1-3 henkilöä paikalla, kera logikirjan, läppärin ja 5-sivuisen tärkeimmän järkkäysinfon muitsio). Tämä oli aika keskeinen kommunikaatio-noodi (keskeisellä paikalla), missä uudet kävijät rekisteröityivät (ja kehotettiin osallistumaan johonkin yhteistyöryhmään), ja missä sai kysyä infoa järjestelyistä ja ajankohtaisuuksista, tai jättää itse infonsa niin että muut pystyivät saamaan sen. Infopisteelle sai myös tulla teknisten tarpeitten kanssa (kopiokone, videotykki, paperia ja tusseja jne). Käsitin että (ainakin suurin osa) resursseja oli koottu yleiseen käyttöön kelle mitä milloinkin tarvitsi, mutta en tiedä tarkalleen miten se oli järjestetty, eikä kuinka hyvin se toimi, joten voin vaan ihmetellä ja spekuloida [5]. Kysyn lisätietoja joltain kun voin.
Ainakin löytyi avoin tietokonepooli: Infopisteen läheisessä huoneessa oli PC-pool-yhteistyöryhmä virittänyt vapaata nettiyhteyttä, kannustaen sillä ihmisiä jättämään läppäreitään sinne yleiseen käyttöön (tämä vaatisi tietty vähän valvontaa), mitä moni myös teki. Tämä mahdollisti myös avointa reaaliaikaista netti-organisointia, esim. JUKSS-wikin kautta. Vaikka tämä kommunkaatiokanava ei ollut niin esillä tilaisuuden organisoinnissa (ei se ollut täysin käyttämätönkään), luulen että sillä oli jonkinmoinen tasavertaistava vaikutus koko tapaamiseen: tietokone-ajassa se onko tai eikö ole tietokonetta käytössään voi olla aika oleellista, ja voisi helposti johtaa resurssihierarkioihin. Se myös mahdollisti nopeaa, hajautettua kommunikaatiota 'muun maailman' kanssa, luultavasti hyväksi nopealle, hajautetulle poliittiselle mediatyölle esimerkiksi (esim. tempausten lehdistötiedotteet, ja tapaamisen aikana oli päivittäin aktioita ja mielenosoituksia keskivertona).
Infopisteellä myös jaettiin, ynnä muita infoja & papereita, JUKSSreader-niminen opas tapaamiseen ja sen järjestelyihin (sekä ennakkotietoja joistain ohjelmista). Se antoi myös alustuksen JUKSSin takana oleviin ajatuksiin: itseorganisointi, toimintamyönteisyys, avoimuus, kommunikaatio, hierarkian- ja syrjinnänvastaisuus, kunnioitus, moninaisuus, jne. Päivittäin tapahtui myös info-kokous, sekä tutustumiskokous uusille, joissa en koskaan tullut käytyä, mutta joiden tarkoitus ymmärsin olevan tarjoaa samaa informaatiota enemmän persoonallisessa, ja ei-tekstisessä, muodossa. JUKSSissa kommunikaatio oli ilmiselvästi suurimmalta osin aika tekstipainotteista...
Painotus tekstiin saattaisi olla heikko piste: Oli tosiaan niin paljon tekstiä sulateltavana että se tuli minulle vähän uuvuttavaksi, ja minulle teksti on aika ok, kuten muukin verbaalinen kommunikaatio. Siitä voisi myös tulla eriarvoisuus-ongelma: Kaikilla ei suju yhtä hyvin valtavien tekstimäärien käsitteleminen. Suurin osa ihmisistä olivatkin (mun arviota) hyvin koulutettuja, todennäköisesti etnistä enemmistöä sekä keskiluokkaa, tai ainakin kytköksissä alakulttuureihin joiden sosiaalinen asema on keskiluokan poikkeavina marginaaleina (sivulaitoina). Nykyään tosiaan ei edes keskiluokkaisessa koulu-(tai peräti yliopisto-)orjuutetussa nuorisossa hevin löydy pätevyyttä, tai kiinnostusta, valtavien tekstimäärien sulauttamiseen (jos koskaan löytyikään): Osaanottajat voisi luokitella marginaaliksi, poikkeukselliseksi ryhmäksi yhteiskunnan reunoilla, joka harrastaa asioita jotka ovat myöskin marginaalisia. Mikä ei tietenkään ole mikään millä syyllistää heitä, mutta sillä saattaa olla seurauksia organisoinnille. JUKSSissa organisointi vaikutti kuitenkin toimivan.
Toisissa kuvioissa, tai tekemään JUKSS helpommaksi lähestyä, ratkaisu voisi olla pyrkiä tekemään verbaalisesta (sanallisesta), etenkin tekstisestä, kommunikaatiosta mahdollisimman kevyttä (muttei 'lite' - 3-sekunttisen keskittymiskyvyn latteaa "infotainmenttia", "tietoviihdettä") ja minimalistista: Ehkä painottaa enemmän ei-tekstistä hajautettua kommunikaatiota (ks. yllä infopisteestä. Myös ainakin osa yhteistyöryhmistä pystyvät pyörimään pelkästään epämuodollisella henkilötason kommunikaatiolla ryhmän sisällä), sekä tasapainottaa tekstiä kuvilla: Visuaalisen (S. näköaisti-), tekstisen, aineiston hyötypuoli on että sitä voi sulauttaa omaan tahtiin, milloin (ja missä jos se on kannettavissa) haluaa.
JUKSSin takana olevien ideoiden, sen filosofisen/ideologisen perustan, avaaminen ja selittäminen (JUKSSreader-oppaan päätarkoituksia), ei-tekstisessä muodossa on tietenkin haaste. (Onneksi noin 200 vuotta sitten jotkut anarkistit keksivät käsitteen nimeltä "toiminnan propaganda". Tämäkin tekijä oli läsnä JUKSSissa: toiminta & järjestelyt selittivät aika hyvin itseään (koska ne toimivat). Mutta ihmisille jotka ovat näille ideoille/järjestelyille uusia tai ennakkoluuloisia, saattaa vaatia enemmän tekemään niistä ymmärrettäviä - ehkä pitäisi sekä näyttää tekemällä että samalla selittää mitä on tekemässä?)
Mutta tämä haaste on tärkeä, koska tällä hetkellä valtakulttuuria muovaa audiovisuaalinen ylikuormitus-ADHD-media, eikä teksti ollut menneinä aikoinakaan tavallisten ihmisten kommunikaatiomuoto. Laajamittainen lukutaito vaikuttaa historialliselta poikkeukselta, joka saattaa nyt jo olla häviämään päin. Ja miten olikaan, jos loputon kokoustelu ei ole niin toimivaa tai hauskaa, niin ei ole myöskään loputon kirjoittelu (ja tiedämme kaikki kuinka voimakas järjestäytymisen työkalu on "tiskaa omat tiskisi"-kyltti[6]).
Ratkaisu? Lyhyet kokoukset ja lyhyet kirjoitukset! Mieluiten reilulla informaation päällekkäisyydellä eri medioissa, mutta ei niin paljon yhden median sisällä, esim. kymmenen kokousta/kirjoitusta samasta asiasta (turhauttavaa[7]. Jonkun verran päällekkäisyyttä saattaa kuitenkin olla hyväksi niin että olennaisen tiedon missaaminen on vaikeampaa.)
Informaatio (S. tieto) tulisi olla mahdollisimman selkeätä ja järkeenkäypää, kuten myös järjestelyt: Ja tulisi aina käydä ilmi mistä voi saada tarkempaa lisätietoa.
Olisi myöskin hyvä jos järjestelyt olisivat sietokykyisiä sillä lailla, ettei ne kaadu jos jokin oleellinen kommunikaatio jää tapahtumatta (esim. kaikki eivät tule luetuksi alustuslehtisen ekana päivänä, tai tule paikalle siihen yhteen kokoukseen). En tiedä onko tämä utooppisuus vai itsestäänselvyys, vai siinä välissä. JUKSSissa tätä tuki vapaaehtoisuuden periaate: Asiat joita "oli Pakko Hoitaa" oli vähennetty minimiin, ja jaettu niin paljon kuin mahdollista - joskin ei täydellisesti: kuulin että viikon lopussa jotkut ihmiset olivat aika yliraataneita. Todennäköisesti jos tilaisuus olisi kestänyt pidempään olisi jouduttu kohtaamaan tätä jollain tavalla, mutta viikon ajan tämä epätehokkuus oli siedettävissä, joskin täpärästi. Toisaalta luulen myös että tehokkuuden lisääminen, eli agressiivisempi työrekrytointi, olisi ollut siedettävissä (ja reilustikin) jos olisi tullut tarpeeseen: oli monia jotka olisivat voineet tulla jatkamaan työtä.
Tästä pääsee toiseen sietokyvyn muotoon - että asiat eivät riipu yksittäisten henkilöiden osallistumisesta. Joissain tilanteissa tämä voi olla miltei mahdotonta saavuttaa, ja vaikka olisikin, kannattaisi olla varautunut siihen että jotkut asiat kaatuvatkin halukkuuden puutteesta, vaikka löytyisi useitakin ihmisiä jotka pystyisivät pyörittämään sitä [8].
Joissain tapauksissa on kuitenkin aika tärkeää ettei hommat kaadu yhden henkilön kanssa. Nämä ovat myös usein asioita joita on vaikeata ratkaista viikon ajassa, sillä jotkut taidot vaativat pidemmän aikaa oppia. Mitä voi tehdä, ja JUKSSissa tehtiinkin, on tehdä selväksi keillä on tiettyjä taitoja tai vastuualueita: esim. siten että ihmisillä oli vaatteissaan lappu jossa luki "Tekninen Tuki" tai "Tulkkaus Englanniksi". [9] Tätä voisi mahdollisesti vielä laajentaa ("Loppuunpalanut Organisoija", "Anarkistijohtaja"...no ei, oikeasti ajattelin enemmän spesifiikkejä taitoja ja rooleja: "virkavalta-kontaktihenkilö", "autokuski", "graafinen suunnittelu"). Toisaalta siinä on jotain epämiellyttävää - mielleyhtymä univormumerkkeihin tahi jotain? Toinen vaihtoehto voisi olla yhteyslista infopisteellä - merkkisysteemissä on joka tapauksessa se huono puoli että pitää nähdä henkilöä löytääkseen sitä...
Innovatiivisuus (S. mielikuvituksellisuus) JUKSSin järjestyksessä synnytti minussa paljon ideoita, siitä miten (ehkä) organisoida tänkaltaisia tapahtumia paremmin, sekä pysyvämpiäkin aktiviteetteja: Olisko mahdollista pitää monta, hajautettua, infopistettä? Luoda vastaavanlainen järjestelmä siten että kommunikaatio olisi kokonaan, tai melkein, suullista tai ei-tekstistä? Mitä merkitystä on mittakaavalla (määrä ihmisiä, aikaa)? Miten projektin käynnistys, suunnittelu ja valmistelu oli organisoitu, minkälaisia menetelmiä käytettiin? Miten luoda tällaista järjestelmää minimaalisilla kustannuksilla ja resursseilla? Jos teksti-informaatiota vähennettäisi, ryhtyisvätkö ihmiset spontaanisti käyttämään ei-tekstisiä työkaluja aktiivisemmin? Voisivatko tällaiset järjestelyt olla haavoittuvaisia sortotoimille/vakoilulle avoimuudensa takia? Voisiko haavoittuvaisuutta vähentää silti vähentämättä avoimuuden? Kuinka paljon tai vähän "sopeutumista" (eli tottumista) nämä järjestelyt vaativat toimiakseen (t.s. että osaanottajat tekevät niistä toimivia - oli joitain asioita joissä olisi auttanut jos ihmiset olisivat aktiivisemmin osallistuneet niiden pyörittämiseen)? Tai vaativatko ne poliittisen intressin/vision yhtenäisyyttä? Minkä verran? Ja monia muitakin. Saatankin puhua näistä asioista lisää myöhemmin, ja kenties yrittää siinä välissä panna joitain opetuksia käytäntöönkin.
Iverot A
___________
Alaviitteet:
[1] Heidän oma määritelmä, saksasta käännettynä:
"Mitä Jukss oikein on...?
Jukss on lyhennelmä ja tarkoittaa Jugendumweltkongress. Mitä Jukss oikein on, on aika ajoin keksitty uudestaan. Joka tapauksessa Jukss on värikäs, moninainen, itseorganisoitu, utooppinen, epätodennäköinen, open-space-ahko ja yleisesti vinksahtanut tapahtuma, joka yleensä ajoittuu vuodenvaihteeseen."
Ja tässä info-lenttarin teksti niiden kotisivuilla (joka tietenkin on wiki: sivusto jossa käyttäjät voivat itse muokata ja luoda kaiken (tai suurin osa) sisällöstä):
http://jukss.de/En:main_page#SHORT_INFO
[2] Tällä kertaa sitä pidettiin 27.12.08-4.1.09, Frankfurt am Mainissa, keski-etelä-saksassa, Freie Waldorfschule:n koulurakennuksessa (Virallinen 'vaihtoehto'koulu joka perustuu antroposofiaan, Rudolf Steinerin filosofiaan. Mielenkiintoinen sivuseikka: Koulun kirjaston ovelle oli JUKSSin ajaksi ripustettu kriittisen kokoelman rasistisia lainauksia Steinerin teoksista...) Osaa otti noin 300-500 ihmistä (oma arvaus), joista suurin osa luultavasti kaksi- tai yksikymppisiä, mutta myös huomattava osa kolme- ja neljäkymppisiä ja vanhempiakin. En ole varma sukupuolijakautumasta, olisi voinut olla tasainen tai kallellaan jompaankumpaan suuntaan (saattoi myös olla niin että vanhemmista oli enemmän miehiä kuin naisia, ja nuoremmista naisia enemmän, muistikuvani perusteella), ja olen myäs epävarma valtatasapainosta sukupuolien välissä, joskin useassa työpajassa miehet vaikuttivat puhuvan paljon enemmän kuin naiset.
[3] Valmistelussa oli Ydin-työryhmä, ja luultavasti samoja ihmisiä oli puuhakkaita järjestelyjen kanssa myös tilaisuuden aikana, mutta he eivät missään tapauksessa määränneet asioista - kieltämättä että varmaan löytyi "Tosi Tärkeitä Henkilöitä" (ei tämä ollut suoraan utopialandista), jos ei tekemässä päätöksiä niin ainakin pitämässä huolta että kaikki pyöri hyvin (näiden henkilöiden sukupuolijakaumasta en myöskään pysty sanomaan mitään). Kuten sanottua, työstä tilaisuuden takana en tiedä mitään, tämän tekstin haitaksi.
[4] Kun barometri kaksi päivää ennen loppua näytti -2000, talous-yhteistyöryhmä levitti paperia otsikolla "talouskriisi JUKSSissa", jossa pyydettiin ihmisiä auttamaan mitä pystyivät. Se lopulta nousi kahdessa viime päivässä -2000-viivasta -400:aan, osittain muutamilla sadoilla euroilla itseorganisoiduista katusoitto ja -sirkussessioilla. Kun tämän lappu tuli barometritaululle, joku lisäsi toinen lappu jossa luki "Mahtavaa! Meidän pitää tehdä lisää näitä!"
[5] Ainakin ryhmä jonka kanssa itse olin tekemässä vaikutti saavan videotykkejä, flaikkukopioita, banderolliaineksia ja maalia ilman ongelmia.
[6] Itse asiassa tiskit tuli hyvin tiskattua JUKSSissa - aika tasaisesti jaettuna, luulen, tiskaus-vapaaehtoisten, spontaanisti auttavien tyyppien, ja keittiön kesken: Toinen tärkeä käytännöllinen paine - ruoka - oli kuitenkin ulkoistettu, mahtavalle vegaani-luomu-GMOvapaa- aktivistikeittiölle LeSabot (http://lesabot.org), joskin vihannesperkaus-vapaaehtoisilla vahvistettuina. Tämä tietysti vapautti energiaa ja aikaa muuhun toimintaan, mikä on huomiotava seikka.
[7] Oli myös A4-paperi missä luki tärkeimmät asiat oppaasta, mutta nämä kaksi plus ilmoitustaulut tarkoitti että samaa tietoa oli vähintään kolmessa eri paikassa. Minä, ollen tekstuaalinen & tyhmä, luin tietenkin ne kaikki...
[8] Esimerkiksi oli JUKSSissa "Vessa(uutis)paperi", jonka idea oli tarjota kätsy tietokanava paikassa missä kaikilla oli aikaa lukea. Luulen että se teki kaksi latteaa, epäinformatiivista numeroa, ja loput ajasta oli hiljaa johtuen osallistujien puutteesta. Tämä saattoi olla kiva projekti viime vuonna, tai kenties ensi vuonna, mutta tällä kertaa se vaan kuoli, vailla negatiivisia seurauksia.
[9] Uskon että rooleja jotka perustuvat enemmän henkilökohtaiseen vaikutusvaltaan (esim. byrokraatti- tai kouluviranomaiskontakteissa) tulisi jämptisti välttää ja purkaa: Esim. ottamalla aina yksi toinen (uusi) tyyppi mukaan neuvottelukokouksiin, pitämällä kirjaa niin että joku toinen voi jatkaa, ja välttämällä epävirallisen konsensuksen muodostumista (ei "kaveerausbisnestä") niin että kortit on pöydällä jonkun muun jatkaessa. Minulla ei ole myöskään selkeätä kuvaa siitä miten tämä toimi JUKSSissa, paitsi että oli "koulukontaktihenkilöitä" ja "viranomaiskontaktihenkilöitä" (mahdollisesti yhteistyöryhmiä), joita pystyi tavoittamaan ainakin infopisteen kautta.
Kävin hiljattain viime JUKSSissa[2], ja sain siitä tosi paljon inspiraatiota ja ideoita, tilaisuuksien (ja muunlaisenkin toiminnan) järjestämisestä, ja nämä ovat ne aiheet joihin tulen keskittymään tässä tekstissä. En yritä kattaa kaikki tämän tilaisuuden ja sen järkkäämisen aspekteja (mahdotonta?), vain mun omia havaintoja ja ajatuksia, joskin yritän tehdä tästä johdonmukaista ja tajuttavaa, ja myös mahdollisimman käytännöllistä. Tavoitteeni on antaa oman panokseni oppivaan ja kriittiseen keskusteluun organisoinnin (suomeksi: luoda yhteyttä ja saada asioita tapahtumaan) menetelmistä.
Yksi asia josta minulla on tietämyksen puutetta on näkymätön työ tapahtuman takana, ja valmistelussa käytetyt menetelmät. Silkasta mielenkiinnosta saatan myöhemmin tehdä haastattelun tms. saadakseni lisää tietoa, mutta tällä hetkellä mulla on esitettävänä vain minkä itse koin.
Yksi JUKSSissa varsin keskeinen asia on pyrkimys avoimiin ja horisontaalisiin järjestelmiin: tämä vaikuttaa olleen panostamisen ja kokeilujen kohteena jonkin aikaa sikäläisessä ruohonjuuritason aktivistiliikkeessä (tai ainakin tässä sen osassa), mutta mulla ei ole kattavaa kuvaa keskustelusta. Minulle paikan päällä vaikutti siltä että se toimi aika hyvin, ja että oli paljon positiivisia opetuksia joita voisi muuallakin ottaa käyttöön. Joten mikä teki siitä erikoisen?
Tietekin jo pyrkimys näihin itsearvoisina tavoitteina luo tietyn ilmapiirin: Tätä voi edellyttää kaikessa ihanteiden motivoimassa toiminnassa - ja mikäli toiminta ei olekaan sataprosenttisesti toimivaa, niin yleensä osaanottajien idealistinen määrätietoisuus pyrkii ylittämään kuilua ihanteen ja todellisuuden välissä. Sekä hyvässä että pahassa: Pahimmassa tapauksessa se johtaa loppuunpalaneihin 'aktivisteihin' jotka jatkuvasti ponnistavat pitämään kasassa jotain mikä ei muuten koskaan pystyisi toimimaan. Mutta idealismin tekijä on aina läsnä, kaikissa järjestelyissä joita teemme epätäydellisessä maailmassa.
Järjestäjät itse painottavat kommunikaatiota, ja hyvillä syillä: Kommunikaatio on aina avainkysymys (ainakin minusta. Siksi keskityn siihen aika paljon tässä tekstissä). Horisontaaliseen (eli ei-hierarkkiseen) organisointiin tarvitaan horisontaalista kommunikaatiota. Avoimeen organisointiin tarvitaan avointa kommunikaatiota. Itsemääriteltyyn organisointiin tarvitaan itsemääriteltyä kommunikaatiota.
Itsemäärittely oli muuten kolmas keskeinen aspekti JUKSSissa: ketään ei velvoitettu tai odotettu tekemään mitään. Tai tarkemmin ottaen, ei ollut mitään mitä KAIKKIA velvoitettiin tai odotettiin tekevän: Ei ollut myöskään ketään joka oli tekemisessä KAIKEN kanssa: Ei yleiskokouksia, ei keskuskomiteaa[3]. Se oli tosiaan aika hajautettua.
Kaikki käytännön asiat hoiti erilliset työryhmät (saksaksi Mitmachgruppen, osallistumisryhmiä, tai luovasti kääntäen yhteistyöryhmiä), jotka koostuivat ihmisistä jotka laittoivat nimensä ryhmien osaanottolistoille pääaulassa (ryhmiä oli muutamia tusinoita, joiden lisäksi jokaista tilaa kohti oma siivousryhmä, ja vannon että miltei kaikki täyttyivät parissa ekassa päivässä! -Sain kuitenkin myöhemmin tietää että siivousryhmä-listat saivat ekat nimensä vasta sen jälkeen kun asiaa oli järkkäyskokouksessa nostettu esiin...huokaus. Mutta silti ei huonoa verrattuna moniin muihin kokemuksiin). Kuka vaan pystyi luomaan jollekin asialle yhteistyöryhmän, tekemällä listan ja ryhtymällä toimintaan.
Tapahtuman ohjelma toimi samalla tavalla: Ihmiset ilmoittivat itse järjestämiään työpajoja, keskusteluja, leffanäytöksia ja mielenosoituksia, isolla seinämällä, jota yksi yhteistyöryhmä järjesteli päivittäin (yleensä 1-2 päivää etukäteen kunkin päivän osasto oli täyttynyt ilmoituksilla eri ajoista ja paikoista; välillä tuplailmoituksia, välillä päällekkäisyyksiä, välillä puuttuvia tietoja, ei koskaan aikajärjestyksessä). Kukaan, paitsi se joka jotain halusi vetää, ei voinut päättää jonkun ohjelman tapahtuvan tai ei. Osa ohjelmasta oli tietenkin tiedossa jo etukäteen, mutta se ei ollut siksi muuta "virallisempaa".
Ympäri rakennusta oli myös monia muita infotauluja ja kylttejä kaikista mahdollisista järjestelyjen aspekteista ("oletko nähnyt makuupussini?" "käytä paperikylttiä, vessan lukko ei toimi", "tämä huone on suhteita ja kommunikaatiota varten"). Esimerkiksi Talous-yhteistyöryhmä piti "talousbarometria", jossa näytettiin tulot ja menot sekä yksitellen (pienillä lapuilla) että yhteenlaskettuina (kahdella asteikolla, joista toinen näytti nykyistä saldoa, ja toinen näytti loppuviikkoennustetta)[4].
Pääaulassa sijaitsi infopiste (jota pyöritti oma yhteistyöryhmänsä, josta aina oli 1-3 henkilöä paikalla, kera logikirjan, läppärin ja 5-sivuisen tärkeimmän järkkäysinfon muitsio). Tämä oli aika keskeinen kommunikaatio-noodi (keskeisellä paikalla), missä uudet kävijät rekisteröityivät (ja kehotettiin osallistumaan johonkin yhteistyöryhmään), ja missä sai kysyä infoa järjestelyistä ja ajankohtaisuuksista, tai jättää itse infonsa niin että muut pystyivät saamaan sen. Infopisteelle sai myös tulla teknisten tarpeitten kanssa (kopiokone, videotykki, paperia ja tusseja jne). Käsitin että (ainakin suurin osa) resursseja oli koottu yleiseen käyttöön kelle mitä milloinkin tarvitsi, mutta en tiedä tarkalleen miten se oli järjestetty, eikä kuinka hyvin se toimi, joten voin vaan ihmetellä ja spekuloida [5]. Kysyn lisätietoja joltain kun voin.
Ainakin löytyi avoin tietokonepooli: Infopisteen läheisessä huoneessa oli PC-pool-yhteistyöryhmä virittänyt vapaata nettiyhteyttä, kannustaen sillä ihmisiä jättämään läppäreitään sinne yleiseen käyttöön (tämä vaatisi tietty vähän valvontaa), mitä moni myös teki. Tämä mahdollisti myös avointa reaaliaikaista netti-organisointia, esim. JUKSS-wikin kautta. Vaikka tämä kommunkaatiokanava ei ollut niin esillä tilaisuuden organisoinnissa (ei se ollut täysin käyttämätönkään), luulen että sillä oli jonkinmoinen tasavertaistava vaikutus koko tapaamiseen: tietokone-ajassa se onko tai eikö ole tietokonetta käytössään voi olla aika oleellista, ja voisi helposti johtaa resurssihierarkioihin. Se myös mahdollisti nopeaa, hajautettua kommunikaatiota 'muun maailman' kanssa, luultavasti hyväksi nopealle, hajautetulle poliittiselle mediatyölle esimerkiksi (esim. tempausten lehdistötiedotteet, ja tapaamisen aikana oli päivittäin aktioita ja mielenosoituksia keskivertona).
Infopisteellä myös jaettiin, ynnä muita infoja & papereita, JUKSSreader-niminen opas tapaamiseen ja sen järjestelyihin (sekä ennakkotietoja joistain ohjelmista). Se antoi myös alustuksen JUKSSin takana oleviin ajatuksiin: itseorganisointi, toimintamyönteisyys, avoimuus, kommunikaatio, hierarkian- ja syrjinnänvastaisuus, kunnioitus, moninaisuus, jne. Päivittäin tapahtui myös info-kokous, sekä tutustumiskokous uusille, joissa en koskaan tullut käytyä, mutta joiden tarkoitus ymmärsin olevan tarjoaa samaa informaatiota enemmän persoonallisessa, ja ei-tekstisessä, muodossa. JUKSSissa kommunikaatio oli ilmiselvästi suurimmalta osin aika tekstipainotteista...
Painotus tekstiin saattaisi olla heikko piste: Oli tosiaan niin paljon tekstiä sulateltavana että se tuli minulle vähän uuvuttavaksi, ja minulle teksti on aika ok, kuten muukin verbaalinen kommunikaatio. Siitä voisi myös tulla eriarvoisuus-ongelma: Kaikilla ei suju yhtä hyvin valtavien tekstimäärien käsitteleminen. Suurin osa ihmisistä olivatkin (mun arviota) hyvin koulutettuja, todennäköisesti etnistä enemmistöä sekä keskiluokkaa, tai ainakin kytköksissä alakulttuureihin joiden sosiaalinen asema on keskiluokan poikkeavina marginaaleina (sivulaitoina). Nykyään tosiaan ei edes keskiluokkaisessa koulu-(tai peräti yliopisto-)orjuutetussa nuorisossa hevin löydy pätevyyttä, tai kiinnostusta, valtavien tekstimäärien sulauttamiseen (jos koskaan löytyikään): Osaanottajat voisi luokitella marginaaliksi, poikkeukselliseksi ryhmäksi yhteiskunnan reunoilla, joka harrastaa asioita jotka ovat myöskin marginaalisia. Mikä ei tietenkään ole mikään millä syyllistää heitä, mutta sillä saattaa olla seurauksia organisoinnille. JUKSSissa organisointi vaikutti kuitenkin toimivan.
Toisissa kuvioissa, tai tekemään JUKSS helpommaksi lähestyä, ratkaisu voisi olla pyrkiä tekemään verbaalisesta (sanallisesta), etenkin tekstisestä, kommunikaatiosta mahdollisimman kevyttä (muttei 'lite' - 3-sekunttisen keskittymiskyvyn latteaa "infotainmenttia", "tietoviihdettä") ja minimalistista: Ehkä painottaa enemmän ei-tekstistä hajautettua kommunikaatiota (ks. yllä infopisteestä. Myös ainakin osa yhteistyöryhmistä pystyvät pyörimään pelkästään epämuodollisella henkilötason kommunikaatiolla ryhmän sisällä), sekä tasapainottaa tekstiä kuvilla: Visuaalisen (S. näköaisti-), tekstisen, aineiston hyötypuoli on että sitä voi sulauttaa omaan tahtiin, milloin (ja missä jos se on kannettavissa) haluaa.
JUKSSin takana olevien ideoiden, sen filosofisen/ideologisen perustan, avaaminen ja selittäminen (JUKSSreader-oppaan päätarkoituksia), ei-tekstisessä muodossa on tietenkin haaste. (Onneksi noin 200 vuotta sitten jotkut anarkistit keksivät käsitteen nimeltä "toiminnan propaganda". Tämäkin tekijä oli läsnä JUKSSissa: toiminta & järjestelyt selittivät aika hyvin itseään (koska ne toimivat). Mutta ihmisille jotka ovat näille ideoille/järjestelyille uusia tai ennakkoluuloisia, saattaa vaatia enemmän tekemään niistä ymmärrettäviä - ehkä pitäisi sekä näyttää tekemällä että samalla selittää mitä on tekemässä?)
Mutta tämä haaste on tärkeä, koska tällä hetkellä valtakulttuuria muovaa audiovisuaalinen ylikuormitus-ADHD-media, eikä teksti ollut menneinä aikoinakaan tavallisten ihmisten kommunikaatiomuoto. Laajamittainen lukutaito vaikuttaa historialliselta poikkeukselta, joka saattaa nyt jo olla häviämään päin. Ja miten olikaan, jos loputon kokoustelu ei ole niin toimivaa tai hauskaa, niin ei ole myöskään loputon kirjoittelu (ja tiedämme kaikki kuinka voimakas järjestäytymisen työkalu on "tiskaa omat tiskisi"-kyltti[6]).
Ratkaisu? Lyhyet kokoukset ja lyhyet kirjoitukset! Mieluiten reilulla informaation päällekkäisyydellä eri medioissa, mutta ei niin paljon yhden median sisällä, esim. kymmenen kokousta/kirjoitusta samasta asiasta (turhauttavaa[7]. Jonkun verran päällekkäisyyttä saattaa kuitenkin olla hyväksi niin että olennaisen tiedon missaaminen on vaikeampaa.)
Informaatio (S. tieto) tulisi olla mahdollisimman selkeätä ja järkeenkäypää, kuten myös järjestelyt: Ja tulisi aina käydä ilmi mistä voi saada tarkempaa lisätietoa.
Olisi myöskin hyvä jos järjestelyt olisivat sietokykyisiä sillä lailla, ettei ne kaadu jos jokin oleellinen kommunikaatio jää tapahtumatta (esim. kaikki eivät tule luetuksi alustuslehtisen ekana päivänä, tai tule paikalle siihen yhteen kokoukseen). En tiedä onko tämä utooppisuus vai itsestäänselvyys, vai siinä välissä. JUKSSissa tätä tuki vapaaehtoisuuden periaate: Asiat joita "oli Pakko Hoitaa" oli vähennetty minimiin, ja jaettu niin paljon kuin mahdollista - joskin ei täydellisesti: kuulin että viikon lopussa jotkut ihmiset olivat aika yliraataneita. Todennäköisesti jos tilaisuus olisi kestänyt pidempään olisi jouduttu kohtaamaan tätä jollain tavalla, mutta viikon ajan tämä epätehokkuus oli siedettävissä, joskin täpärästi. Toisaalta luulen myös että tehokkuuden lisääminen, eli agressiivisempi työrekrytointi, olisi ollut siedettävissä (ja reilustikin) jos olisi tullut tarpeeseen: oli monia jotka olisivat voineet tulla jatkamaan työtä.
Tästä pääsee toiseen sietokyvyn muotoon - että asiat eivät riipu yksittäisten henkilöiden osallistumisesta. Joissain tilanteissa tämä voi olla miltei mahdotonta saavuttaa, ja vaikka olisikin, kannattaisi olla varautunut siihen että jotkut asiat kaatuvatkin halukkuuden puutteesta, vaikka löytyisi useitakin ihmisiä jotka pystyisivät pyörittämään sitä [8].
Joissain tapauksissa on kuitenkin aika tärkeää ettei hommat kaadu yhden henkilön kanssa. Nämä ovat myös usein asioita joita on vaikeata ratkaista viikon ajassa, sillä jotkut taidot vaativat pidemmän aikaa oppia. Mitä voi tehdä, ja JUKSSissa tehtiinkin, on tehdä selväksi keillä on tiettyjä taitoja tai vastuualueita: esim. siten että ihmisillä oli vaatteissaan lappu jossa luki "Tekninen Tuki" tai "Tulkkaus Englanniksi". [9] Tätä voisi mahdollisesti vielä laajentaa ("Loppuunpalanut Organisoija", "Anarkistijohtaja"...no ei, oikeasti ajattelin enemmän spesifiikkejä taitoja ja rooleja: "virkavalta-kontaktihenkilö", "autokuski", "graafinen suunnittelu"). Toisaalta siinä on jotain epämiellyttävää - mielleyhtymä univormumerkkeihin tahi jotain? Toinen vaihtoehto voisi olla yhteyslista infopisteellä - merkkisysteemissä on joka tapauksessa se huono puoli että pitää nähdä henkilöä löytääkseen sitä...
Innovatiivisuus (S. mielikuvituksellisuus) JUKSSin järjestyksessä synnytti minussa paljon ideoita, siitä miten (ehkä) organisoida tänkaltaisia tapahtumia paremmin, sekä pysyvämpiäkin aktiviteetteja: Olisko mahdollista pitää monta, hajautettua, infopistettä? Luoda vastaavanlainen järjestelmä siten että kommunikaatio olisi kokonaan, tai melkein, suullista tai ei-tekstistä? Mitä merkitystä on mittakaavalla (määrä ihmisiä, aikaa)? Miten projektin käynnistys, suunnittelu ja valmistelu oli organisoitu, minkälaisia menetelmiä käytettiin? Miten luoda tällaista järjestelmää minimaalisilla kustannuksilla ja resursseilla? Jos teksti-informaatiota vähennettäisi, ryhtyisvätkö ihmiset spontaanisti käyttämään ei-tekstisiä työkaluja aktiivisemmin? Voisivatko tällaiset järjestelyt olla haavoittuvaisia sortotoimille/vakoilulle avoimuudensa takia? Voisiko haavoittuvaisuutta vähentää silti vähentämättä avoimuuden? Kuinka paljon tai vähän "sopeutumista" (eli tottumista) nämä järjestelyt vaativat toimiakseen (t.s. että osaanottajat tekevät niistä toimivia - oli joitain asioita joissä olisi auttanut jos ihmiset olisivat aktiivisemmin osallistuneet niiden pyörittämiseen)? Tai vaativatko ne poliittisen intressin/vision yhtenäisyyttä? Minkä verran? Ja monia muitakin. Saatankin puhua näistä asioista lisää myöhemmin, ja kenties yrittää siinä välissä panna joitain opetuksia käytäntöönkin.
Iverot A
___________
Alaviitteet:
[1] Heidän oma määritelmä, saksasta käännettynä:
"Mitä Jukss oikein on...?
Jukss on lyhennelmä ja tarkoittaa Jugendumweltkongress. Mitä Jukss oikein on, on aika ajoin keksitty uudestaan. Joka tapauksessa Jukss on värikäs, moninainen, itseorganisoitu, utooppinen, epätodennäköinen, open-space-ahko ja yleisesti vinksahtanut tapahtuma, joka yleensä ajoittuu vuodenvaihteeseen."
Ja tässä info-lenttarin teksti niiden kotisivuilla (joka tietenkin on wiki: sivusto jossa käyttäjät voivat itse muokata ja luoda kaiken (tai suurin osa) sisällöstä):
http://jukss.de/En:main_page#SHORT_INFO
[2] Tällä kertaa sitä pidettiin 27.12.08-4.1.09, Frankfurt am Mainissa, keski-etelä-saksassa, Freie Waldorfschule:n koulurakennuksessa (Virallinen 'vaihtoehto'koulu joka perustuu antroposofiaan, Rudolf Steinerin filosofiaan. Mielenkiintoinen sivuseikka: Koulun kirjaston ovelle oli JUKSSin ajaksi ripustettu kriittisen kokoelman rasistisia lainauksia Steinerin teoksista...) Osaa otti noin 300-500 ihmistä (oma arvaus), joista suurin osa luultavasti kaksi- tai yksikymppisiä, mutta myös huomattava osa kolme- ja neljäkymppisiä ja vanhempiakin. En ole varma sukupuolijakautumasta, olisi voinut olla tasainen tai kallellaan jompaankumpaan suuntaan (saattoi myös olla niin että vanhemmista oli enemmän miehiä kuin naisia, ja nuoremmista naisia enemmän, muistikuvani perusteella), ja olen myäs epävarma valtatasapainosta sukupuolien välissä, joskin useassa työpajassa miehet vaikuttivat puhuvan paljon enemmän kuin naiset.
[3] Valmistelussa oli Ydin-työryhmä, ja luultavasti samoja ihmisiä oli puuhakkaita järjestelyjen kanssa myös tilaisuuden aikana, mutta he eivät missään tapauksessa määränneet asioista - kieltämättä että varmaan löytyi "Tosi Tärkeitä Henkilöitä" (ei tämä ollut suoraan utopialandista), jos ei tekemässä päätöksiä niin ainakin pitämässä huolta että kaikki pyöri hyvin (näiden henkilöiden sukupuolijakaumasta en myöskään pysty sanomaan mitään). Kuten sanottua, työstä tilaisuuden takana en tiedä mitään, tämän tekstin haitaksi.
[4] Kun barometri kaksi päivää ennen loppua näytti -2000, talous-yhteistyöryhmä levitti paperia otsikolla "talouskriisi JUKSSissa", jossa pyydettiin ihmisiä auttamaan mitä pystyivät. Se lopulta nousi kahdessa viime päivässä -2000-viivasta -400:aan, osittain muutamilla sadoilla euroilla itseorganisoiduista katusoitto ja -sirkussessioilla. Kun tämän lappu tuli barometritaululle, joku lisäsi toinen lappu jossa luki "Mahtavaa! Meidän pitää tehdä lisää näitä!"
[5] Ainakin ryhmä jonka kanssa itse olin tekemässä vaikutti saavan videotykkejä, flaikkukopioita, banderolliaineksia ja maalia ilman ongelmia.
[6] Itse asiassa tiskit tuli hyvin tiskattua JUKSSissa - aika tasaisesti jaettuna, luulen, tiskaus-vapaaehtoisten, spontaanisti auttavien tyyppien, ja keittiön kesken: Toinen tärkeä käytännöllinen paine - ruoka - oli kuitenkin ulkoistettu, mahtavalle vegaani-luomu-GMOvapaa- aktivistikeittiölle LeSabot (http://lesabot.org), joskin vihannesperkaus-vapaaehtoisilla vahvistettuina. Tämä tietysti vapautti energiaa ja aikaa muuhun toimintaan, mikä on huomiotava seikka.
[7] Oli myös A4-paperi missä luki tärkeimmät asiat oppaasta, mutta nämä kaksi plus ilmoitustaulut tarkoitti että samaa tietoa oli vähintään kolmessa eri paikassa. Minä, ollen tekstuaalinen & tyhmä, luin tietenkin ne kaikki...
[8] Esimerkiksi oli JUKSSissa "Vessa(uutis)paperi", jonka idea oli tarjota kätsy tietokanava paikassa missä kaikilla oli aikaa lukea. Luulen että se teki kaksi latteaa, epäinformatiivista numeroa, ja loput ajasta oli hiljaa johtuen osallistujien puutteesta. Tämä saattoi olla kiva projekti viime vuonna, tai kenties ensi vuonna, mutta tällä kertaa se vaan kuoli, vailla negatiivisia seurauksia.
[9] Uskon että rooleja jotka perustuvat enemmän henkilökohtaiseen vaikutusvaltaan (esim. byrokraatti- tai kouluviranomaiskontakteissa) tulisi jämptisti välttää ja purkaa: Esim. ottamalla aina yksi toinen (uusi) tyyppi mukaan neuvottelukokouksiin, pitämällä kirjaa niin että joku toinen voi jatkaa, ja välttämällä epävirallisen konsensuksen muodostumista (ei "kaveerausbisnestä") niin että kortit on pöydällä jonkun muun jatkaessa. Minulla ei ole myöskään selkeätä kuvaa siitä miten tämä toimi JUKSSissa, paitsi että oli "koulukontaktihenkilöitä" ja "viranomaiskontaktihenkilöitä" (mahdollisesti yhteistyöryhmiä), joita pystyi tavoittamaan ainakin infopisteen kautta.
