Islannin hallitus romahti... mitäs nyt?

Islantilaisten anarkistien Aftaka -sivustolta.

Islannin hallitus on romahtanut ja jotkut puhuvat vallankumouksesta. Tavallaan se on totta. Ihan tavalliset ihmiset kaatoivat hallituksen kirjoittamalla artikkeleita, pitämällä puheita, äänekkäillä mielenosoituksilla, roihuilla, auton äänitorvilla, suoralla toiminnalla ja sabotaasilla. Kansakunta joka ei aiemmin osoittanut mitään elonmerkkejä, pelkkää kansalaistottelevaisuutta ja alamaisutta, nousi lopultakin ylös ja sanoi: "Ei kiitos! Ei enää tätä paskaa."

Mutta mitä on tulossa? Olemmeko saavuttaneet päämäärän? Riittääkö vasemmistovihreiden (Vinstri Grænir) ja sosiaalidemokraattien (Samfylkingin) vähemmistöhallitus? Tyydymmekö vain uusiin vaaleihin tulevana keväänä?

---

Talouskriisin alusta asti, kun kolme merkittävintä islantilaista liikepankkia romahti ja kansallistettiin, on kovaäänisesti vaadittu hallituksen eroa ja uusia vaaleja niin pian kuin mahdollista. Samat äänet ovat vaatineet myös johtokuntien vaihtamista Keskuspankissa, talousvalvontavirastossa ja kolmessa kansallistetussa pankissa. Hörŵur Torfason ja hänen toverinsa Raddir Fólksins -järjestöstä (Kansan ääni) ottivat ensiaskeleet järjestemällä viikottaisia mielenosoituksia, joissa on pidetty väkijoukon riemuhuutoihin ja radikalisoitumiseen johtaneita kovasanaisia puheita.

Samaan aikaan on ollut myös radikaalimpaa toimintaa. Anarkistit ja muut radikaalit ovat suoran toiminnan keinoin yrittäneet estää hallitusta kokoontumasta, keskeyttäneet parlamentin istuntoja, hyökänneet poliisiasemalle ja keskeyttäneet työskentelyn pankeissa ja talousvalvontavirastossa. Nämä kaksi muodostumaa yhdistyivät viime viikon tiistaina 20. tammikuuta, kun tuhannet ihmiset kokoontuivat parlamentin edustalle päämääränään häiritä ja toivottavasti estää vuoden ensimmäinen istunto - ja onnistuivat. Seuraavan viikon ajan rovioita, sambaryhmiä ja äänekkäitä mielenosoituksia nähtiin joka päivä.

Tämän radikaalien ja "tavallisen" väen yhteistyön esiaste oli Borg -hotelli vuoden viimeisenä päivänä, kun mielenosoittajat katkaisivat suoran lähetyksen jossa aina vuoden päätteeksi poliittisten puolueiden johtajat keskustelevat shamppanjan ja sillin äärellä menneestä poliittisesta vuodesta. Mielenosoittajien alkuperäinen suunnitelma oli häiritä lähetystä metelillä ja soihduilla, mutta pian kävi selväksi että se ei onnistu ilman astumista askeleen edemmäs. Joten ihmiset kiipesivät porttien yli, tappelivat pippurikaasua käyttäneitä kyttiä vastaan, ja onnistuivat lopulta katkaisemaan lähetyksen irroittamalla ja polttamalla tv-johtoja. Se oli hyvä alku. Ja se asetti sävy uuden vuoden protesteille.

---

Viime viikon aikana ilmassa oli selvä yleinen vaatimus, joka korostui koko viikon kaupungin yllä kuuluneissa huudoissa: "Surkea hallitus!" Mutta kyseinen iskulause ei sano yhtään mitään siitä mitä on tulossa, mitä muuta ihmiset haluavat kuin hallituksen eroa. Päävaatimuksena oli hallituksen, Keskuspankin johdon ja talousvalvontaviraston eroaminen, vaalit niin pian kuin mahdollista, sekä korruption ja vallan väärikäytön lopettaminen.

Tiistaina 20. tammikuuta oli parlamentin edessä isoja yhteenottoja, kun tuhannet mielenosoittajat kokoontuivat häiritsemään parlamentin ensimmäistä istuntoa tänä vuonna. Kytät käyttivät rutkasti pippurikaasua ja pamppuja. Yhteenotot jatkuivat koko yön ja vielä seuraavana iltana. Varhain torstaiaamuna, sen jälkeen kun poliisi oli ampunut kyynelkaasukranaatteja mielenosoittajien sekaan, väkijoukko siirtyi hallituksen toimistoille. Jälleen kerran sytytettiin roihu ja osoitettiin mieltä hallitusta vastaan. Paikalle ilmestyneitä poliiseja heiteltiin kivillä kuten aiemminkin samana iltana. Jossain vaiheessa vihainen nuorimies heitti kiven kohti kilvillä, kypärillä, pampuilla ja pippurikaasulla varustautuneita poliiseja ja huusi: "Päästäkää meidät äänestämään niin mielenosoitukset loppuu."

Monet yllättyivät näistä sanoista. "Päästäkää meidät äänestämään!" Onko se todella päävaatimus? Ja tekeekö se todella niin vihaiseksi, että kivien heittämisestä tulee taktiikka vaalien vaatimiseksi?

Tietenkin on eri mielipiteitä ja ajatuksia siitä mihin keväälle suunnitellut vaalit johtavat. Jotkut uskovat että positiiviseen muutokseen riittää vasemmistovihreiden äänestäminen. Toiset uskovat että järjestelmää voidaan muuttaa sisältä, ja he haluavat edistää tulevissa vaaleissa uusia poliittisia puolueita, jotka sitten toivottavasti muuttaisivat perustuslakia ja järjestelmää. Ja jotkut haluavat eroon puolueiden tyranniasta ja niiden tilalle pelkät yksilöehdokkaat, suora demokratia ja merkittäviä muutoksia perustuslakiin.

Näillä ideoilla on yksi yhteinen tekijä: ne kaikki pohjautuvat ajatukseen siitä että nykyisen järjestelmän sisällä tapahtuvat uudistukset ovat askeleita oikeaan suuntaan, menemistä kohti oikeudenmukaisempaa yhteiskuntaa. Ne eivät vaadi radikaalia muutosta - vallankumousta. Näin ollen on outo nähdä ihmiset huutamassa parlamentin edessä olevalla aukiolla "Kauan eläköön vallankumous!" - mitään vallankumousta ei ole tapahtunut hallituksen kaatumisen lisäksi.

Tulevien vaalien lähestyessä voimme odottaa tuttuja asioita. Poliittiset puolueet käynnistävät imagokampanjansa, kilpailevat mainostuksessa; siitä kenellä on parhaat suunnittelijat ja tietokonetekniikat. Niin se aina menee. Ja sitten on se yksi juttu jolla on väliä: raha. Vaalikampanjan näkyvin voima on se kenellä on eniten rahaa, tai se puolue jolla on paras pääsy rahaan. Ja sama tarina jatkuu jos vaalit pidetään puolueiden sijaan yksilöiden välillä. Kun pysymme sen järjestelmän sisällä jossa olemme tähän asti eläneet, tulokset pohjautuvat vain siihen kenellä on eniten rahaa.

---

Syyt hallituksen romahtamiselle ja siitä käydyt keskustelut osoittavat erittäin hyvin mistä nykypäivän politiikassa on kyse. Sjálfstæŵisflokkurin (oikeistokonservatiivinen Itsenäisyyspuolue) kieltäytyi erottamasta Keskuspankin johtokunnasta Davíŵ Oddssonia (entinen pääministeri -suom.), sillä Oddsonilla on pelottava ote yhteiskunnasta. Vaikkakin hän on piilossa Keskuspankissa, hän istuu yhä yhteiskunnan huipulla - tai ainakin istui ennen romahdusta - eikä kenenkään ole sallittua olla eri mieltä hänen mielipiteidensä kanssa. Itsenäisyyspuolue ei voinut tehdä mitään, kun se pelkäsi Oddssonin erottamisen vaikutuksia. Näin ollen on äärimmäisen mielenkiintoista uskaltaako uusi hallitus erottaa Oddssonin ja mitä siitä seuraa Islannin yhteiskunnan kannalta, sillä on selvää että Oddsson on Islannissa todellinen kummisetämäinen voima.

Ja sitten on kaksi puoluetta - Itsenäisyyspuolue ja Sosiaalidemokraatit - kiistelemässä pääministerin paikasta. Ja nuo kiistat riittivät kaatamaan hallituksen. Kaatuminen on tulosta loputtomasta valtataistelusta. Siitä nykypäivän politiikassa on kyse - vallan ottamisesta ja säilyttämisestä. Kyse ei ole oikeudenmukaisuuteen, tasa-arvoon, vapauteen ja yhteistyöhön perustuvan yhteiskunnan luomisesta. Kyse ei ole terveen yhteiskunnan luomisesta. Kyse on vain vallasta, jonka avulla edistää yhtiörakenteiden eri osien etuja ja vaurauden kasaamista.

Nämä valtataistelut paljastavat politiikan, ja osoittavat yhä selvemmin mistä siinä on kyse: typerää valtapeliä, kilpailua suosiosta ja vallasta; valheita ja petosta niitä kohtaan joilla ei ole valtaa, joita alistetaan syntymästä lähtien koulutusjärjestelmän ja yhteiskunnan muiden järjestelmien taholta. Politiikka on valheiden peliä.

---

Meidän täytyy vastustaa tätä peliä ja koko mätää järjestelmää. Tämä vastustus on edellytys ja lähtökohta muutokselle.

Jos haluamme uusia muutoksia, meidän täytyy käyttää mielikuvitustamme ja kääntää selkämme menneelle. Se ei tarkoita sitä että meidän tulisi kokonaan unohtaa historia, vaan että meidän tulee oppia siitä, sekä virheistä että voitoista. Meidän täytyy laajentaa mielikuvitustamme, eikä vain vaatia mahdotonta vaan ennen kaikkea tehdä mahdoton.

Haluamiemme muutosten täytyy rakentua kansainvälisen vastarinnan ja solidaarisuuden pohjalle. Emme ole yksin tällä saarella; olemme vain pieni palanen vallattomien ihmisten maailmanlaajuista taistelua vallanpitäjiä vastaan, taistelussa sellaisen maailman puolesta jossa ei ole esivaltaa. Tämä taistelu on olemassa kaikkialla maailmassa - Meksikossa, Kreikassa, Palestiinassa, Irakissa, Japanissa, Valko-Venäjällä, Yhdysvalloissa. Tietenkin se ilmenee eri tasoilla ja samaa voidaan sanoa viranomaisten reaktioista siihen. Ei ole mitään syytä niputtaa yhteen meidän taisteluamme ja sorrettujen palestiinalaisten taistelua, paitsi niiltä osin joilta se todella on yhteinen.

Meitä yhdistää se, että olemme vallattomia ja vastustamme vallanpitäjiä; taistelemme vallanpitäjiä vastaan, ja sitä järjestelmää vastaan joka mahdollistaa sen että muutamat ihmiset voivat saada tuon vallan. Taistelemme sen puolesta että ihmiset hallitsevat itse omaa elämäänsä ja yhteiskuntaa, ja tuhoavat kaikki sortavat ja tappavat valtarakenteet.

Ja vaikka tilanne näyttääkin usein pahalta, ja niin monet ihmiset sokaistuvat vallanpitäjien propagandasta siitä kuinka välttämätöntä on vallan pysyminen heillä, niin silti solidaarisuutemme ja yhtenäinen taistelumme niitä vastaan on totta.

---

Viime lauantain viikottaisen parlamenttimielenosoituksen aikana jaettiin lentolehtisiä joissa rohkaistiin ihmisiä huolehtimaan enemmän toisistaan, niin radikaalien tekojen kuin arjenkin aikana. Siinä sanottiin myös että ihmisten ei tulisi luulla hallituksen kaatamisen olevan tärkeämpää kuin patriarkaatin tuhoaminen ja taistelu kaikkea sitä epäoikeudenmukaisuutta vastaan joka kohdistuu ihmisiin joilla on toisenlainen ihonväri ja ihmisiin jotka eivät määrittele itseään heteroiksi.

Yhteiskunta on täynnä luokkajakoja ja epäoikeudenmukaisuutta, ja niiden perustana on ajatus siitä että jotkut ihmiset ovat toisten yläpuolella. Machous, vaalea ihonväri ja heteroseksuaalisuus on yhteiskunnan korkeat arvot, ja kaikki jotka eivät mahdu sen sisään ovat automaattisesti alempiarvoisia ja näin ollen ennakkoluulojen, häirinnän ja väkivallan kohteita. Nuo ajatukset ovat täysin järjestelmän sisällä osana sen luonnetta, eivätkä murru sieltä käsin. Meidän täytyy tuhota koko järjestelmä sen juurilla.

Ei juhlita sitä että naisesta (ja vieläpä homoseksuaalisesta naisesta) tulee nyt ensi kertaa Islannin pääministeri. Ei juhlita sitä että naiset saavat korkeita ja arvostettuja valta-asemia. Ei juhlita sitä kun mustasta miehestä tulee ensi kertaa Yhdysvaltojen presidentti. Ei juhlita näitä reformeja jotka auttavat järjestelmän uusintamaan otettaan vallasta. Ei juhlita sitä kun naiset, homo- ja biseksuaalit ja ei-valkoiset ihmiset onnistuvat pääsemään keskiverron valkoisen miehen rooliin. Ei!

Taistellaan sen sijaan tätä järjestelmää vastaan joka asettaa ihmisiä eri tasoille korkeampiin asemiin, ja alistaa niitä jotka jäävät alemmille tasoille. Taistellaan koko järjestelmää vastaan joka sallii muutamien alistaa toisia. Taistellaan kaikkia valtahierarkioita ja vallan väärinkäyttöä vastaan. Taistellaan luonnovarojen ja varallisuuden epätasaista jakautumista vastaan. Taistellaan kaikkia ideologioita vastaan jotka ovat muuttaneet elämän välttämättömyydet etuoikeutettujen luksustuotteiksi.

Vasta kun olemme kapinoineet kaikkia näitä alistavia rakenteita vastaan, voimme lopulta puhua todellisesta oikeudenmukaisuudesta ja tasa-arvosta, ja toden teolla alkaa puhumaan todellisista muutoksista. Vasta silloin 'vallankumous' alkaa kuulostamaan todelta.

--------

Tarkempi kuvaus viime aikojen tapahtumista on tulossa Aftakaan lähipäivinä. Sitä odotellessa voi lukaista englanniksi lisää viime aikojen protesteista ja suorasta toiminnasta seuraavista teksteistä:

• Direct Action in Iceland
• Actions Continue in Iceland
• Protestors cut live transmission of annual party political TV show