Toisinajattelun kriminalisointi

Terrorisminvastaisen sodan sanottiin aikoinaan olevan päättymätön. Se vaikuttaa kuitenkin jo ohittaneen viimeisen myyntipäivänsä. Jopa David Miliband on julistanut termin "harhaanjohtavaksi ja virheelliseksi". Mutta sen vaikutukset järjestelmässämme säilyvät. Hätäratkaisuna markkinoidut lait ovat, ikivanhaa kaavaa seuraten, upottaneet juurensa syvälle hallitustemme käytäntöihin ja mielenlaatuun. Kaikkiin erimielisyyden muotoihin, jotka ovat vaikka vain hatarasti yhteydessä poliittisesti motivoituneeseen laittomaan toimintaan, sovelletaan nykyään terrorismin vastaisia keinoja, joiden perimmäisenä oikeuttajana on epämääräinen "turvallisuus".

Kun terrorisminvastaisen sodan takana olevat geopoliittiset motiivit on perustavanlaatuisesti kyseenalaistettu, hyväksikäytetään antiterrorismia joustavana sorron välineenä pitkin Eurooppaa ja sen ulkopuolella. Ympäristöaktivismista sosiologiseen tutkimukseen, on vain vähän asioita joita terrorismin vastaiset lait eivät kata. Ranskassa 11. marraskuuta tehtyjen spektaakkelimaisten pidätysten jälkeen huomiota saanut "Tarnacin yhdeksikön" tapaus on malliesimerkki.

Tapaus on nimetty Corrèzen alueella olevan kylän mukaan, jossa useat syytetyt elivät yhteisöllisesti ja pyörittivät ruokakauppaa ja elokuvakerhoa. Juttu pyörii syytteiden ympärillä siitä että nämä politisoituneet pari-kolmekymppiset ovat vastuussa pahoja myöhästymisiä aiheuttaneesta sabotaasien sarjasta TGV-luotijunia vastaan marraskuun alussa. Alusta alkaen tapaus näyttää hallituksen, etenkin Sarkozyn sisäministerin Michéle Alliot-Marien, järjestämältä.

Tarnacin tapausta pohtiessa törmää toisinajattelun kriminalisoinnin kaavaan joka on muuttumassa yhä yleisemmäksi. Se todennäköisesti vahvistuu kun Eurooppa kohtaa sosio-ekonomisen järjestyksen elinkelpoisuuden haastavat yhteiskunnallisen konfliktin muodot (mietitään vaikka viime aikojen tapahtumia Kreikassa).

Ranskan viranomaiset ovat tehneet selväksi että tämän spektaakkelimaisen operaation päämääränä oli lähettää ennaltaehkäisevä viesti, leikata kärki kapitalismin vastaisten liikkeiden uhalta, joka torjuu parlamentaarisen areenan ja valitsee mieluummin suoran toiminnan. Ranskan salaiset palvelut ovat viitanneet siihen, inkvisitioille tyypillisellä epätarkkuudella, "anarko-autonomisena suuntauksena". He ovat myös viitanneet kyseisiin poliittisiin piireihin "esiterroristisina".

Siinä on avaintermi. Siinä kun terrorismia ei enää koeta taktiikkana, kuinka vastenmielisenä tahansa, vaan jonkinlaisena totaalisena rikoksena joka ei kaipaa selittelyjä tai neuvotteluja, "esiterroristi" on jo matkalla kohti valtion ehdotonta vihollista. Näin sama materiaalinen teko - esimerkiksi rautatielinjan sabotointi - saatetaan toisessa tapauksessa määrittää vandalismiksi ja toisessa poliittiseksi uhaksi valtiota kohtaan. Seuraukset on selvät, ja epämiellyttävät.

Terrorismin vastaisen lainsäädännön käyttäminen on syvän mielivaltaista ja valikoivaa. Se riippuu ministerien, tuomareiden ja poliisien poliittisista taipumuksista. Nuo tahot toimivat kasvavassa määrin yhdessä ja ohi tavallisen lainsuojan, ennen kaikkea syyttömyyden olettamisen. Jos suorat todisteet puuttuvat - kuten Tarnacin tapauksessa vaikuttaa käyneen - niin sitten riittää elämäntapa ja ajatukset.

Sisäministeri otti itse tämän lähestymistavan. Tajuten ettei koko hommassa ollut merkkiäkään hyökkäyksestä henkilöitä vastaan, hän kuitenkin julisti: "He ovat omaksuneet maanalaisia keinoja. He eivät koskaan käytä kännyköitä, ja he elävät alueilla missä poliisin on hyvin vaikea kerätä tietoa tulematta huomatuksi. Tarnacin kylässä he ovat onnistuneet luomaan ystävällisiä suhteita ihmisiin jotka voivat varoittaa heitä tuntemattomista." Nyt on tultu siihen että jo pelkästään yhteisöllinen eläminen, ja se että torjuu hämmästyttävän rajoittavan käsityksen normaaliudesta (kännykän käyttö, eläminen kaupungissa, oleminen helposti poliisin seurattavissa), on raskauttava asianhaara.

Syyttäjien toinen kohta on siinä että Julien Coupatin (ainoa yhä tutkintavankeudessa oleva syytetty) on väitetty olevan Tuleva Kapina -nimisen anonyymin kirjan kirjoittaja. Kirjassa viitataan liikennejärjestelmien sabotaasiin osana "kommuunien" antikapitalistista nousua. Tässä toistuu jälleen kaava jossa esiterrorismin "esi-" määritetään nykyisen järjestyksen kanssa riidoissa olevista poliittisista lausunnoista tai ajatuksista.

Tarnacin yhdeksikön tukikomitea on selväsanaisesti tuonut esiin miten terrorismin vastustamisesta on tullut vakinainen osa valtion keinovalikoimaa, tietoisen epämääräinen väline modernin valtion asevarastossa. Pelissä on paljon. Olemme menettämässä poliittisen lukutaidon, ja laillisen kyvyn, erottaa toisistaan sabotaasi ja terrorismi, vandalismi ja massamurha, kun jokainen vastapuolen vaihtoehto vallitsevalle tilalle imaistaan terrorismin varjon alle. Kriisien ja mahdollisen kuohunnan aikoina tämä yksiulotteinen ajattelu on syvän vaarallista, ja salakavala uhka jokaisen "turvallisuudelle".

[Support the Tarnac 9]