325 #6:n pääkirjoitus
Vaihtoehtomedia | torstai, 15.01. 2009 @ 21:35
Katselukertoja: 625
325 on kapinallinen vankilanvastainen zine sosiaalisesta sodasta ja anarkiasta. Sitä on julkaistu maan alta viimeiset viisi vuotta. 325 on epäsäännöllinen kanava vaiennetuille uutisille käynnissä olevasta vastarinnasta kapitalismia ja valtiota vastaan, sekä ihanteidensa takia vangittujen vankien tilanteista. Vankila on kaikkia modernin yhteiskunnan ominaisuuksia yhdistävä ominaisuus. Kun astuu sellistä ulos, ei ole vapaa - kadut, bussit, junat, kaupat, kirjastot ja työpaikat ovat valvonnan alla, ja niitä hallitsee tappavan koneiston korruptoitunut järjestelmä. Järjestelmän toimijat eivät vaikuta olevan eläviä olentoja, sillä ne ovat elämää vastaan. Niiden sisällä on vain rattaita, pyöriä ja vipuja - ilman tunteita, empatiaa ja kauneutta.
Kytät voivat ilman rangaistusta polttaa hengiltä 21-vuotiaan afrikkalaisen Oury Jallohin, joka oli sidottu selliin poliisiasemalla Dessaussa, Saksi-Anhaltin osavaltiossa Saksassa.
Kytät voivat ampua 15-vuotiaan kapinallisen Alexandros Grigoropoulosin julkisella paikalla Kreikan Ateenassa kaikkien silmien edessä. Ilman myötätuntoa, ilman katumusta, ilman jälkeäkään siitä mikä tekee sydämistämme inhimillisen.
Kytät voivat ampua töihin matkalla olleen 27-vuotiaan sähkömiehen Jean Charles de Menezesin ihmisten silmien edessä kirkkaassa päivänvalossa, niin että he onnistuvat välttämään jopa porvarillisen 'oikeuden'.
Kaikki nämä tappajat ovat pelkkiä kertakäyttölonkeroita valtiona tunnetun tahon hirviömäiselle kyvyttömyydelle ja pöhöttyneelle ylimielisyydelle. Haluttomia tai kyvyttömiä ajattelemaan omasta puolestaan, heitä liikuttaa kone; alistetut mielet ja elinvoimainen keho suuresta elävästä kuolleesta, joka ulottuu läpi ihmisyyden aikojen kuin törkeä sairaus tai kasvain. On aika laittaa loppu tälle kauhulle, ja muuttaa maailmamme tunnistamattomaksi.
Myrsky lähestyy...
Anarkistisen ja autonomisen suoran toiminnan analyysimme pohjalta voimme sanoa, että niiden 11 kuukauden aikana sen jälkeen kun edellinen numeromme ilmestyi, sosiaalinen taistelu (ja myös valtion tukahduttamistoimet) on kiihtynyt merkittävästi. Kapinointi valtioita ja yhtiöitä vastaan on lisääntynyt dramaattisesti etenkin Euroopassa, mutta myös muualla maailmassa. Europolin niin kutsuttu 'kapinallinen kolmio' - Espanja, Kreikka ja Italia - voi sanoa nyt yhdistyneen Meksikoon, Chileen, Argentiinaan, Saksaan, Ranskaan, Portugaliin ja Kanadaan. Kasvavan vankilayhteiskunnan globaalina aikana kapinallisia on kaikkialla, ja ne etsivät liittolaisia, vuorovaikutusta ja yhteistyötä sosiaalisessa sodassa.
Valtion tukahduttamistoimet ovat yhtä lailla laajentuneet ja yhteistyö on tiivistynyt, kun FBI auttoi ratsioissa 'Tarnacin yhdeksikköä' vastaan Ranskassa, ja Israelin ulkomaantiedustelupalvelu Mossadin upseeri myönsi hiljattain että he ovat tarkkailleet ja tarjonneet tiedustelutietoa Euroopan anarkistisesta ja autonomisesta liikkeestä Ranskalle, Iso-Britannialle ja Saksalle briteissä 2005 järjestetyn G8-kokouksen ajalta asti. Piskuisena tee-se-itse -projektina emme kykene tuomaan dramaattisesti moninkertaistunutta suoran toiminnan vastarintaa esiin mitenkään tyydyttävällä tavalla, mutta tunnemme sesongin muutoksen luissamme, ja haluamme hypätä mukaan ja syventää tätä konfliktia. Kreikan kapinallinen tilanne puhkesi juuri kun olimme kasaamassa tätä numeroa, ja se viivästytti alunperin joulukuulle suunniteltua julkaisua.
Olisimme mieluusti käsitelleet syvemmin tapahtumien kehittymistä, mutta vaatimattoman projektimme täytyy silti jossain vaiheessa päätyä kaduille, ja pelkästään Kreikan tapahtumilla täyttäisi kokonaisen lehden kritiikillä ja inspiraatiolla. Ne asettavat kiperiä kysymyksiä rajoitteillemme itseorganisoitumisen ja tuhoavan hyökkäyksen keinojen suhteen.
Kuinka laajentaa taistelua? Kuinka toimia kyttien ja salaisten palveluiden suuria joukkoja vastaan? Kuinka laajentaa sosiaalisia piirejämme ja kehittää kasvokkaisia suhteitamme? Kuinka hoitaa sosiaalinen kaaos ja jännitteen strategia? Kuinka siepata ja purkaa kapitalismin tuotantokyvyt? Meille on selvää että ympäri Eurooppaa ja sen ulkopuolella on puhkeamassa maailmanlaajuinen talouskriisi, ja väestön parissa kytee sosiaalinen sota. Se kehittyy nopeammin kuin kukaan meistä olisi osannut odottaa.
Kun talous romahtaa ja hinnat kohoavat kaikkialla Euroopassa, meidän täytyy myös kohottaa hintaa sen suhteen mitä maksaa tappaa yksi meistä. Elämän kohoava hinta tulee olemaan raivomme kipinä. Aiomme jättää vanhasta maailmasta vain tuhkaa, emme rakentaa uusia tapoja pääoman poliittiselle hallinnalle. Kaikille niille jotka kyselevät rintamalinjojen perään, kapina on täällä, päivittäisessä elämässä ympärillämme, ja sen kätkee vain tietämättömyytemme syvyys, tai pelko; valtio on julistanut sodan kaikkia niitä vastaan jotka eivät noudata sääntöjä, aiotko katsoa toisaalle kun ihmiset alkavat jälleen puhua vallankumouksesta, vai aiotko etsiä ihmisiä joiden kanssa juonia yhdessä?
Työstä vapaa-aikaan ja protesteista juhliin, liian monet ihmiset huumaavat itsensä apatialla, himolla ja ahneudella; spektaakkeli pyörittää heidän elämiään, ja kun he lopulta pelkäävät hyökätä niitä olosuhteita vastaan jotka tekevät heidän elämistään kurjaa, he väkivaltaisesti myrkyttävät muut sydämiensä sairaudella.
Masennus ja riippuvuus markkinoita kohtaan hoitavat lopun. Olemme saaneet tarpeeksemme vaeltamisesta aavikolla, ja sen teeskentelemisestä että kaikki on hyvin kuollessamme janoon.
Olemme saaneet tarpeeksemme aktivismista ja vasemmistolaisesta tukahduttamisesta, sisäänpäin lämpiävistä tapaamisista, sosiaalikeskuksista, baarien pyörittämisestä, turismista - ne on yhtä paljon ansoja kuin huumeriippuvuus. Olemme kyllästyneet tunteeseen siitä että ainoa toivomme on vetäytyä piiloon myrskyltä. Haluamme päästää myötätuntomme vimman valloilleen. Kutsumme muita tulemaan mukaan. Emme toivo tukijoita, vain kamppailuun mukaan lähteviä tovereita ja kumppaneita. Aktivistirakenteet vaikuttavat erittäin haavoittuvilta ennaltamäärätyn agendan omaavien yksilöiden manipuloinnille, kun nämä pyrkivät luomaan ja johtamaan 'konsensusta' kohti valmiiksi päätettyä liikerataa ja lopputulosta. Näiden tapojen merkittävin ominaisuus tulee usein esiin joustamattomuutena, painotuksena tuotantoon/'tehokkuuteen' ja keskittymisenä 'siihen että saadaan hommat hoidettua'. Tämä tehdään kollektiivisen päätöksenteon ja 'mukaan ottamisen' julkisivun alaisuudessa. Nämä 'hierarkiattoman konsensuspäätöksenteon' muodot ovat yhtä haavoittuvia passiivisille/aggressiivisille valtasuhteille kuin muutkin järjestäytymisen muodot. Valtasuhteet tukahdutetaan, mutta se hajautuu rakenteen sisään ja asettaa 'sallittuja' rajoja toiminnalle ja 'osanottajien' väliselle keskustelulle.
Ylivalta pitää haastaa siellä missä sitä ikinä esiintyy. Lisäksi täytyy haastaa ne erilaiset naamiot ja mallit joita se käyttää, jotta voidaan saada ihmiset ymmärtämään että näemme selvästi mitä he tekevät kun he yrittävät sensuroida ihmisiä ja rajoittaa keskustelun ja toiminnan mahdollisia alueita. Olemme nähneet kymmeniä kertoja miten yksilöt ovat ohjailleet tapahtumia kuin mitkäkin poliitikot. Vaikka nämä aktivistit eivät olisikaan perillä siitä mitä tekevät, he näyttelevät roolinsa hyvin.
Jos on valmiiksi pakatun filosofian ja ajattelun tosiuskovainen, silloin jää paljon väliin, sillä on jo valmiiksi ohjelmoitu jättämään huomiotta sen mikä ei sovi muottiin - eikä sillä ole mitään väliä mikä tuo muotti on. Jos on yksinkertaisesti vain avoin niille rajoille joissa rationalismi kohtaa 'toisen', ja hyväksyy työntymisen tämänhetkisten tietojen rajojen tuolle puolen, asettaa itsensä tilanteisiin jotka ovat äärimmäisiä suhteessa arkirutiineihin, työpaikkaan, kouluun, ehkä myös kumppaniin ja identiteettiin - löydämme itsemme paikasta missä rajat alkavat murtua, ja maailma alkaa näyttämään hyvin erilaiselta paikalta. Haluamme ymmärtää mitä on olla ihminen, kapinallinen kaikkea Jumalaa ja lakia vastaan. Tämä on avain todella alkaa toimillamme purkamaan sekä itseämme että myös yhteiskuntaamme, joka perustuu jaotteluun, vieraantumiseen ja auktoriteettiin.
Tutkimuksemme täytyy ulottua luihin ja ytimiimme asti. Modernin sodan olosuhteet eivät ole vain maailmanlaajuiset, ne on jokaisen meistä sydämissä kun taistelemme tehdäksemme päätöksiä jotka vaikuttavat koko todellisuuteemme.
Talousjärjestelmä ei ole vuosikymmeniin näyttänyt näin hauraalta, öljykriisin ja ympäristöromahduksen vauhdittaessa maailmanlaajuista kriisiä. Lohduton ympäristöromahdus pohjustaa maailmanlaajuisia sotia energiasta, maasta ja muista luonnonvaroista. Uskonto, menneiden sotien zombiekäsi, yrittää katkerasti estää lähestyvän kuolemansa, ja kidutettu Lähi-itä huutaa vapautumista. Maa vastaa teollisen sivilisaation hirveisiin vaikutteisiin, ja taas kerran historia liikkuu eteenpäin melskeellä jollaista ei ole nähty sitten viime kerran jälkeen, jolloin saimme kuolemanleirit, atomipommin, kybernetiikan, internetin ja LSD:n.
Perinteisten luonnonvarojen ilmeisen niukkuuden edessä Pääoma ja Valtio paljastavat Tieteen ja Teknologian kautta muotonsa itsetietoisina militarisoituina robotteina, jotka kykenevät rakentamaan itsensä ihmisistä riippumatta. Totalisoiva itseorganisoitunut itsetietoinen kyberneettinen materiaalinen voima, joka koostuu tekoälystä, robotiikasta, itsetuotannosta, hyötyetiikasta ja ympäristön riistosta. Etelä-Koreassa on rakennettu kokonainen kaupunki, joka pohjautuu robottituotannolle ja koneälylle. Kuten toisiinsa yhdistyvät vesilammikot, vaikuttaa siltä että tämä kyberneettinen tietoisuus yrittää koota kaikki teollisen totaalisuuden eristyneet ominaisuudet yhdeksi voimaksi, joka kykenee hallitsemaan jopa näennäistä todellisuuttamme, luomalla itseään loputtomasti erottelun, hallinnan ja sosiaalisen kontrollin suhteisiin hajautettuna.
Uusliberaali kapitalistinen talousjärjestelmä on joka tapauksessa rapautumassa, se hajoaa hoiperteleviksi tukahduttamisen sätkynukeiksi; taloustaantuma ja globaalin pankkiromahduksen haamu kummittelee vallan käytävillä.
Tämä tsunami nostaa esiin kysymyksen koko massayhteiskunnan jatkuvuudesta. Tämän täydellisen häiriön tuo tulevaisuudesta nykyaikaan teknokraattinen teollinen sivilisaation, joka nykyisen sosiaalisen maailman lisäksi hajottaa myös ekologisen elinpiirin. Teollistumisen aiheuttamat peruuttamattomat muutokset vaikuttavat laajuudeltaan ja syvyydeltään sellaisilta että tuloillaan oleva kriisi tuntuu pelkältä tihkusateelta ennen lähestyvää myrskyä.
Kaikki seuraavat tilannetta. Jotkut lataavat odotuksia samaan tasaiseen rapautumiseen, joka ei uhkaa heidän merkityksetöntä olemassaoloaan, vaan ainoastaan pidentää sitä. Kaikki maailman aurinko/tuulivoima, kierrättäminen ja permakulttuuri ei tule pysäyttämään niitä ympäristöä tuhoavia voimia, jotka odottavat tuskaista valloilleen pääsyä. 'Tulevaisuus' on käsitteenä epävarma, ja anarkisteina käytämme päivämme romahduksen odottelun sijasta kapinan järjestämiseen - meidän täytyy harjoitella, valmistautua, toipua ja kouluttaa itseämme nousemassa olevasta totaalisesta poliisivaltiosta, sillä se yrittää säilyttää eliitin vallan keinolla millä hyvänsä.
Olemme valinneet puolemme tässä sodassa, ja tiedämme että valtio on vihollisemme. Se tappaa, kiduttaa ja vangitsee kenet tahansa joka uhkaa sen valtaa. Vankileirin rakentamiseen ei tarvita piikkilankaa ja kaltereita - ylivalta riittää. Sosiaalinen sota on modernia sodankäyntiä, urbaania sotaa, 'hiljaista' sotaa. Yhteiskunnallisen maaston jännitteiden olosuhteet ovat räjähtämispiste koko teollisen kapitalistisen tuotannon ja poliittisen talouden kumoamiselle ja tuhoamiselle. Se on vähintä mitä vaaditaan vahinkojen korjaamisen aloittamiseksi.
Juttu on siinä että todella aloittaa, alkaa oman kapinansa. Sanoo: "Ei, nyt rupee riittää!" Alkaa jo riittämään petollisen kulttuurin valheet, hyväksikäyttö ja väkivalta, jolle järjestelmä meitä päivittäin altistaa. Julistamme viholliseksemme kaiken, joka tuo meille rutiinin petollisuuden, mädäntyvän valheen maailman, elvytetyn poliitikan kuolleen maailman.
Ratkaisua odotetaan vielä, kuinka voisimme koskaan palata entisiin elämiimme? Taistelu siitä että löytää riittävästi syötävää, löytää paikan jossa nukkua, tietää että on jotain jolla on unelmia ja toiveita. Toimia niin että oma kohtalo on omissa käsissään. Olla enemmän kuin mitä vihollisemme voivat koskaan odottaa, ja kuolla tietäen että eli elämän kuten halusi. Taistelumme ohjaa meitä läpi kaoottisen yön kohti vääjäämättä koittavaa kuolemaamme.
Järjestäydytään hyökkäykseen ja tuhotaan tämä sietämätön järjestelmä. Tehdään se yhdessä läheisten ystäviemme ja tovereidemme kanssa, tunnettujen ja tuntemattomien; tehdään se alueilla jotka tiedämme ja ymmärrämme, niillä keinoilla mitä meillä on käytettävissämme - suoraa toimintaa, tietoisuuden kohottamista ja itsemme organisoimista keskinäisen avun ja solidaarisuuden periaatteiden pohjalta - se tulee tekemään massavangitsemisesta menneisyyteen kuuluvan asian.
KESKINÄISTÄ APUA JA SOLIDAARISUUTTA
ITSEORGANISOITUMISTA
HAJAUTUSTA
KOGNITIIVINEN VAPAUS
SEKSUAALINEN VAPAUTUMINEN
KAPINA
ANARKIA
Koko lehti pdf-muodossa
