Sinulle valehdellaan merirosvoista
Pohdinnat | tiistai, 13.01. 2009 @ 14:29
Katselukertoja: 4 071
Avainsanat: merirosvot rosvot somalia ympäristövastarinta jätteet ryöstökalastus historia mafia imperialismi
Lue myös: "Anarkiasta" Somaliassa


Somalialaisia merirosvoja maissa
Jotkut ovat epäilemättä gangstereita. Toiset kuitenkin yrittävät estää laittoman troolaamisen ja jätteiden dumppaamisen.
Kuka olisi saattanut arvata, että vuonna 2009 maailman hallitukset julistaisivat uuden Sodan Merirosvoja vastaan? Tätä lukiessasi Britannian Kuninkaallinen laivasto - tukenaan liki kolmen kymmenen maan laivat USA:sta Kiinaan - on purjehtimassa Somalian vesille tehdäkseen selvää miehistä, jotka meidän mielissämme näyttävät yhä tyylitellyiltä rosvoilta papukaija olallaan. He ryhtyvät pian taistoon somalialaisia laivoja vastaan ja jahtaavat merirosvoja jopa maan kamaralla eräässä maailman rikkinäisimmistä maista. Mutta tämän merkillisen tarinan taustalla on vaiettu skandaali. Ihmisillä, joita meidän hallituksemme leimaavat "erääksi aikojemme pahimmista uhkista" on kerrottavanaan erikoinen tarina - ja myös oikeutta puolellaan.
Merirosvot eivät koskaan ole olleet aivan sellaisia kuin me ajattelemme. Vielä tänäkin päivänä elävän käsityksen merirosvoista järjettömänä, raakalaismaisena Sinipartana loi Britannian hallitus suuressa propagandakampanjassaan "merirosvojen kulta-aikana", vuosien 1650 ja 1730 välillä. Tavallinen väki piti tarinaa usein valheena: kannustavat väkijoukot pelastivat merirosvoja usein hirsipuusta. Miksi? Mitä sellaista he näkivät mitä me emme näe? Kirjassaan Villains of All Nations historiankirjoittaja Marcus Rediker uppoutuu aineistoon.

Merirosvojen pidot
Jos siihen aikaan liittyi sota- tai kauppalaivastoon - Lontoon East Endin laivarannasta nuorena ja nälkäisenä poimittuna - päätyi puiseen kelluvaan helvettiin. Sitä teki töitä vuorokauden ympäri ahtaalla, lähes nälkiintyneellä laivalla, ja jos vetelehti, ruoski kaikkivaltias kapteeni Yheksänhäntäsellä Kissalla. Jos vetelehti usein, saattoi joutua heitetyksi yli laidan. Ja kun tätä oli jatkunut kuukausien tai vuosien ajan, saattoi huomata että palkat olikin kavallettu.
Merirosvot olivat ensimmäisiä jotka nousivat kapinaan tätä maailmaa vastaan. He kapinoivat - ja loivat toisenlaisia tapoja työskennellä merillä. Kun merirosvot olivat saaneet laivan, he valitsivat itse kapteeninsa ja tekivät päätöksensä yhdessä ilman kidutusta. He jakoivat saaliin tavalla jota Rediker kutsuu "yhdeksi 1700-luvun tasa-arvoisimmista resurssienjakamisen järjestelyistä".
He ottivat mukaansa jopa paenneita afrikkalaisia orjia ja elivät yhdenvertaisina heidän kanssaan. Merirosvot osoittivat "varsin selkeästi - ja kumouksellisesti - ettei laivojen tarvinnut välttämättä toimia kauppalaivaston ja Kuninkaallisen laivaston karkeilla ja sortavilla tavoilla." Tästä syystä he olivat romanttisia sankareita, vaikka varastelu ei juuri paljoa tuottanut.
Erään tämän menneen ajan merirosvon, nuoren britin nimeltään William Scott, sanojen pitäisi kaikua tänä uutena merirosvouden aikana. Juuri ennen kuin hänet hirtettiin Charlestonissa, Etelä-Carolinassa, hän sanoi: "Sen, mitä tein, oli tarkoitus estää minua menehtymästä. Minun oli pakko ryhtyä merirosvoksi pysyäkseni elossa." Vuonna 1991 Somalian hallitus romahti. Maan yhdeksän miljoonaa ihmistä ovat olleet siitä asti nälkiintymisen partaalla - ja koko läntisen maailman rumimmat voimat ovat pitäneet tätä suurena mahdollisuutena ryöstää maan ruokavarat ja dumpata meidän ydinjätteitämme heidän meriinsä.

Kyllä: ydinjätteitä. Heti kun hallitus oli poissa, alkoi Somalian rannikolle ilmestyä salaperäisiä eurooppalaisia aluksia jotka dumppasivat mereen valtavia tynnyreitä. Rannikon väestö alkoi sairastua. Ensin he kärsivät merkillisestä ihottumasta, pahoinvoinnista ja epämuodostuneista lapsista. Sitten, vuoden 2005 tsunamin jälkeen, satoja dumpattuja ja vuotavia tynnyreitä huuhtoutui rannalle. Ihmiset alkoivat kärsiä säteilysairaudesta, ja yli 300 kuoli.
Ahmedou Ould-Abdalah, YK:n lähettiläs Somaliassa kertoi minulle: "Joku dumppaa tänne ydinmateriaalia. Lisäksi löytyy lyijyä sekä kadmiumin ja elohopean tapaisia raskasmetalleja - ihan kaikkea." Suuri osa siitä voidaan jäljittää eurooppalaisiin sairaaloihin ja tehtaisiin, jotka näyttävät luovuttavan aineita Italian mafialle joka "hävittää" ne edullisesti. Kun kysyin Ould-Abdallahilta mitä Euroopan hallitukset tekevät asialle, hän sanoi huoaten: "Ei yhtään mitään. Ei ole järjestetty minkäänlaista jälkien siivoamista, korvauksia eikä torjuntaa."
Samaan aikaan toiset eurooppalaiset alukset ryöstävät Somalian merialueita niiden tärkeimmästä luonnonvarasta: meriruuasta. Olemme tuhonneet omat kalakantamme ylikalastuksella - ja nyt olemme siirtyneet heidän kaloihinsa. Laittomat troolarit varastavat joka vuosi yli 200 miljoonan euron arvosta tonnikalaa, katkarapuja ja hummereita. Paikalliset kalastajat näkevät nyt nälkää. Mohammed Hussein, kalastaja Markan kaupungissa joka sijaitsee 100km Mogadishusta etelään, kertoi Reutersille: "Jos mitään ei tehdä, ei meidän rannikkovesillämme ole pian paljoakaan kalaa jäljellä."
Tämä on se tausta jossa "merirosvot" ovat ilmaantuneet. Somalialaiset kalastajat nousivat pikaveneisiin yrittääkseen suostutella dumppaajia ja troolareita lopettamaan, tai ainakin "verottaakseen" niitä. He kutsuvat itseään Somalian Vapaaehtoiseksi Rannikkovartiostoksi - ja tavalliset somalialaiset ovat samaa mieltä. Riippumattoman somalialaisen uutissivuston WardheerNewsin mukaan yli 70 prosenttia "tukee vahvasti merirosvousta kansallisen puolustuksen muotona".
Ei, tämä ei oikeuta panttivankien ottamista, ja kyllä, jotkut ovat epäilemättä pelkkiä ganstereita - etenkin ne jotka ovat kaapanneet Maailman Ruokaohjelman toimituksia. Mutta puhelinhaastattelussa yksi merirosvojohtajista, Sugule Ali kertoi: "Me emme pidä itseämme rosvoina. Meidän mielestämme rosvoja [ovat] ne jotka kalastavat ja dumppaavat jätteitä laittomasti merillämme." William Scott ymmärtäisi.
Pitäisikö meidän olettaa, että nälkää näkevät somalialaiset jäävät tumput suorina seisoskelemaan rannoilleen, melomaan meidän myrkkyjätteisiimme ja katselemaan miten sieppaamme heidän kalansa syötäviksi Lontoon ja Pariisin ja Rooman ravintoloihin? Me emme tee kerrassaan yhtään mitään noiden rikosten estämiseksi - mikä olisi ainoa viisas ratkaisu ongelmaan - mutta kun jotkut kalastajat vastaavat häiritsemällä kuljetusväylää josta kulkee viidennes maailman öljyvaroista, me lähetämme joutuisasti joukon tykkilaivoja.

Imperiumin laivastoa
Tarinan vuoden 2009 merirosvojen vastaisesta sodasta kiteytti parhaiten eräs toinen merirosvo, joka eli ja kuoli 400-luvulla eKr. Hänet vangittiin ja tuotiin Aleksanteri Suuren eteen, joka vaati saada tietää "Kuinka uskallat häiritä merta?" Merirosvo hymyili ja vastasi: "Kuinka uskallat häiritä koko maailmaa? Koska minä teen sen pienellä laivallani, minua sanotaan rosvoksi; sinua, joka teet saman suurella laivastolla, sanotaan keisariksi." Jälleen kerran suuri keisarillinen laivastomme purjehtii - mutta kuka onkaan rosvo?
Johann Hari
The Independent (UK)

































