Hakim Bey: Pakanuus
Pohdinnat | sunnuntai, 28.12. 2008 @ 15:34
Katselukertoja: 1 041
Avainsanat: anarkismi pakanismi queer seksuaalisuus hakim bey
Kirjasta T.A.Z.
Tähtikuvioita, joiden mukaan ohjata sielun parkkilaivaa. "Jos muslimi ymmärtäisi islamia, hänestä tulisi kuvainpalvoja." - Mahmud Shabestari Eleggua, ruma ovien aukoja jolla on koukku päässään ja kaurikotilot silmien paikalla, musta santeriasikari ja lasi rommia - on yhtä kuin Ganesha, elefantinpäinen potra Alkujen poika joka ratsastaa hiirellä, elin joka aistii jumaluuden todellisuutta ilmentäviä atropioita. He jotka eivät kykene tuntemaan barakaa eivät voi tuntea maailmankaikkeuden hyväilevää kosketusta.
Hermes Poimandres opetti herättämään eidolonit henkiin, asuttamaan henkiolennot ikoneihin - mutta ne, jotka eivät kykene tekemään tätä riittiä itselleen ja koko materiaalisen olemassaolon kouriintuntuvalle kudokselle tulevat perimään vain raskasmielisyyden, hölynpölyn ja rappion.
Pakanallisesta kehosta tulee enkelten hovi kaikille, jotka näkevät tämän paikan - tämän nimenomaisen lehdon - paratiisina ("Jos paratiisi on olemassa, se on varmasti tässä!" - kaiverrus mogulivaltakunnan aikaisen puutarhan portilla)...
Mutta ontologinen anarkismi on liian paleoliittista eskatologiaan - asiat ovat todellisia, noituus toimii, pensaiden henget yhtä mielikuvituksen kanssa, kuolema kiusallinen epämääräisyys - Ovidiuksen Metamorfoosien juoni - muuttuvaisuuden eepos. Henkilökohtainen myyttimaisema. Pakanuus ei ole keksinyt lakeja - vain hyveitä. Ei pappisvirkaa, ei teologiaa tai metafysiikkaa tai moraalisuutta, vaan universaali shamanismi, jossa kukaan ei saavuta todellista ihmisyyttä ilman visiota.
Ruoka raha seksi uni aurinko hiekka ja sinsemilla - rakkaus totuus vapaus rauha ja oikeus. Kauneus. Dionysos, tuo juopunut poika pantterin selässä - pistävä nuoruusiän hienhaju - vuohi-ihminen Pan kahlaa halki vyötärönsyvyisen kiinteän maan kuin se olisi meri, ihollaan sammal- ja jäkäläkuori - Eros monistaa itsensä tusinaan pastoraalisen alastomaan iowalaiseen maalaispoikaan, joilla on mutaiset jalat ja lammen vaahtoa reisillään.
Korppi, potlatchin veijari, joskus poika, vanha nainen, lintu joka varasti kuun, männynneulaset lammen pinnalla, Heckle/Jeckle - toteemipaalunpää, rivi kuorossa laulavia hopeasilmäisiä variksia tanssimassa pölkkypinon päällä - on yhtä kuin Semar, kyttyräselkäinen albiinohermafrodiitti, Jaavan vallankumouksen varjoteatterisuojelija.
Yemaya, meren sinitähti jumalatar ja homojen suojelijatar - on yhtä kuin Tara, siniharmaa Kalin aspekti, Kalin tanssimassa pääkallokaulanauhoineen Shivan jäykällä lingamilla, nuolemassa monsuunipilviä metrisellä kielellään - on yhtä kuin Loro Kidul, jaspiksenvihreä jaavalainen meren jumalatar joka antaa sulttaaneille vahingoittumattomuuden voiman tantrisella yhdynnällä taianomaisissa torneissa ja luolissa.
Yhdestä näkökulmasta ontologinen anarkismi on äärimmäisen paljasta, kaikesta omaisuudesta ja ominaisuuksista riisuttua, köyhää kuin itse KAAOS - toiselta kantilta katsottuna se sikiää yhtä barokkimaisesti kuin Kathmandun nussimistemppelit tai alkemistinen embleemikirja - se loikoo divaanillaan turkkilaisia makeisia syöden ja kerettiläisiä päähänpistoja tuumiskellen toinen käsi löysissä housuissaan.
Sen merirosvolaivojen ruumat ovat lakattua mustaa, latinalaispurjeet ovat punaista; mustissa viireissä on vaakunamerkkinä siivekäs tiimalasi.
Mielen Etelä-Kiinan meri, lähtö vesille villiltä ja laajalta palmurannalta, rappeutuneista kultatemppeleistä tuntemattomille eläinkunnan jumalille, saaria saarten perään, tuulenhenkäys kuin märkää keltaista silkkiä paljaalla iholla, navigointia panteististen tähtien mukaan, hierofania hierofaniasta, valoa valon päällä vasten hohtavaa ja kaoottista pimeyttä.
