Kreikassa palaa vanha maailma

Elämä on sitä kun vanha kuolee, rapautuu, maatuu maaksi josta syntyy taas uusia elämänmuotoja. Syntymä ja kuolema, luominen ja tuhoaminen eivät ole toistensa vastakohtia. Ne ovat elämän kaksi solmukohtaa, jotka yhdistävät elämän kaksi ulottuvuutta: tämänpuoleisen ja tuonpuoleisen. Tuonpuoleisessa piilevät kaikki menneet ja tulevat elämänmuodot. Se ei ole mikään kaukainen taivas, jossa me säilymme ikuisesti turvassa kuolemalta: se sijaitsee kaiken nyt elävän sisällä, meidän luissamme ja ytimissämme. Kuollessamme me sulamme takaisin osaksi suurempaa itseämme ja synnymme uudelleen miljoonissa eri muodoissa. (Mieti sitä seuraavan kerran kun kohtaat toisen...)
Kuolema ei siis ole elämän vastakohta: elottomuus on. Istua kivettyneenä kuvaruudun edessä tuntikausia. Tehdä yksitoikkoista, rutiininomaista työtä tunnista tuntiin, päivästä päivään, vuodesta vuoteen. Piileskellä peloissaan kotonaan kuolleen moraalin - kirkon, lain ja psykiatrian - tukehduttava paino niskassaan. Käyttäytyä tottelevaisesti, valita pidättyväisyys ja kärsimys mielihyvän sijaan, odottaessaan ala-asteella luvattua taivaspaikkaa jota ei koskaan tule.

Elämä on ikuisesti tässä hetkessä. Valinta on nyt. Kun elottomuus, johon tämä maailma on alistettu ja kuristettu, ympäröi meitä kaikkialla ja tunkeutuu nahkoihimme, ei elämän puolustajille jää muuta mahdollisuutta kuin nopeuttaa vanhan maailman rapautumista, niin että uusi voi syntyä sen tuhkasta. Älä pelkää tuhoa sen enempää kuin uuden luomistakaan. Tuli on elementtimme.

Miten saada tuli leviämään? Vanhan maailman kieli puhuu ylireagoinnista, taloustilanteesta, työllisyydestä, kansalaisista ja liikkeenomistajista, se puhuu tilanteen rauhoittamisesta, rautaisesta kurista ja järjestyksestä, ehkä myötätuntoisesti vähäosaisten auttamisestakin. Kontrolloitua mediaa seuraamalla voisi saada vaikutelman, että kaikki puhuvat tuota samaa kieltä, ettei mitään muuta kieltä ole olemassakaan. Kapinan kieli on toiminta, ja jos haluamme vielä joskus saada selville kuinka moni sitä oikeasti puhuu, meidän on tehtävä käytännön aloitteita nyt.

"Odottelemalla oppii odottamaan, toimimalla oppii toimimaan."

Kyse on oman elämän haltuunotosta, ei yksin vaan yhdessä.