Viesti Ateenan Teknillisen Yliopiston valtaukselta 24.12.2008

Teknillisen valtaus päättyi keskiyöllä 24. joulukuuta - Taistelu jatkuu...

TIEDOTE TEKNILLISEN VALTAUKSELTA

Välittömästi sen jälkeen kun erikoispoliisi Ep. Korkoneas murhasi Alexandros Grigoropoulosin ja ensimmäiset yhteenotot puhkesivat Exarchiassa, Teknillinen Yliopisto vallattiin ja muutettiin keskittymäksi sosiaalisen raivon ilmaisemiselle. Paikkana se on historiallisessa ja symbolisessa yhteydessä kapinallisten ja Auktoriteettia vastaan taistelevan suuren yhteiskuntaosan elävään muistiin. Diktatuurin aikakaudelta tämän päivän moderniin totalitaariseen demokratiaan, Teknillisestä on tullut paikka jossa sadat ihmiset kokoontuvat spontaanisti: tovereita, nuoria ja työläisiä, työttömiä, oppilaita, maahanmuuttajia, opiskelijoita...

Tappelut tukahduttamisen voimien kanssa ja lähikatujen palavat barrikadit tulivat kipinäksi kapinalle, joka levisi spontaaneilla mielenosoituksilla kaupungissa, Talous- ja Lakiyliopistojen valtauksilla, hyökkäyksillä valtion ja kapitalismin kohteita vastaan Ateenan keskustassa ja lähiöissä, sekä suurimassa osassa maata.
Seuraavina päivinä tuhansien ihmisten mielenosoitukset muuttuivat mallakoinniksi ja hyökkäyksiksi pankkeja, ministeriöitä ja suuria tavarataloja vastaan. Kouluja ja yliopistoja vallattiin, lapset saartoivat poliisiasemia ja hyökkäsivät niihin. Mellakkapoliisit vartioivat Koridallosin vankilaa ja parlamenttia. Kapinasta oli tullut yleinen; se syntyi A. Grigoropouloksen murhasta, ja räjähti satojen toverien välittömällä reaktiolla tuohon tapahtumaan osana laajempaa valtion väkivaltaa. Tuo räjähdys innoitti raivon ja solidaarisuuden tekoihin yli rajojen, kaikkialla maailmassa.

Tämä kapina kyti valtion ja pomojen yhteiskuntaa vastaan kohdistamissa yleisen hyökkäyksen olosuhteissa. Kapina kasvoi siitä todellisuudesta, jota kuvaa tukahdutetuille varattu vapauden ja arvokkuuden jokapäiväinen kuolema, kun poissulkeminen, köyhyys, riisto, tukahduttaminen ja kontrolli kasvaa. Tätä kapinaa "valmisteltiin" vääjäämättömästi, jopa valtion ja fasistisen terrorismin pimeimpinä aikoina, jokaisella pienellä tai suurella vastarinnan eleellä alistumista ja antautumista vastaan. Näin pidettiin tie auki monien tavata kapinan kaduilla, aivan kuten tapahtui näinä päivinä.

Tässä räjähtävässä sosiaalisessa todellisuudessa, vallatusta Teknillisestä tuli viitekohta suoralle yhteenotolle valtion kanssa, kaikissa muodoissaan ja kaikin mahdollisin keinoin, toisiaan seuraavilla kapinallisilla tapahtumilla, jotka polttivat pomojen järjestyksen ja turvallisuuden, sekä hajottivat harhakuvan niiden murhaaville pyrkimyksille annetusta yhteiskunnallisesta hyväksynnästä. Valtauksesta tuli paikka, jossa kapinalliset sosiaaliset ja poliittiset subjektit tapasivat ja vaikuttivat toisiinsa yleiskokouksien ja valtauksen päivittäisen olemisen kautta. Siitä tuli perusta vastatiedolle tiedotteiden ja julisteiden kautta, blogilla ja radioasemalla, ja äänentoistojärjestelmällä, joka levitti uutisia ja viestejä käynnissä olleesta kapinasta. Se antoi myös elämän vastarinnan poliittisille aloitteille, kuten Teknillisen yleiskokouksen tekemälle kutsulle maailmanlaajuiseksi toimintapäiväksi 20. joulukuuta - joka aiheutti toimintaa yli viidessäkymmenessä kaupungissa eri maissa, ja johon Teknillisen valtaajat osallistuivat kutsumalla kokoontumisen A. Grigoropoulosin murhapaikalle. Muita esimerkkejä on kapinan panttivangeille järjestetty solidaarisuus- ja tukikonsertti 22. joulukuuta, sekä kutsu osallistua vankisolidaarisuusmielenosoitukseen, jonka järjesti GSEE -ammattiliitolta vallatun rakennuksen avoimeen yleiskokoukseen osallistuneet toverit.

Tukikohtana laajenneelle kapinalle 18 päivän ajan, vallattu Teknillinen oli jatkuva kutsu alistumattomuuteen kaikkialla maailmassa, sekä pysyvä solidaarisuudenosoitus niille jotka jäivät taistelussa valtion panttivangeiksi.

Siitä tuli alue, jota käytimme levittämään ja hajauttamaan viestiä sorrettujen välisestä solidaarisuudesta; viestiä itseorganisoitumisesta, sosiaalisesta ja luokkaperäisestä vastahyökkäyksestä Auktoriteetin maailmaa, sen mekanismeja ja symboleja, vastaan. Nämä taistelun osatekijät ja arvot loivat perustaa sorrettujen tavata kapinassa. Ne aseistivat omatuntomme ja, ehkä ensimmäistä kertaa, levisivät niin laajalti niin monien eri-ikäisten ja eriväristen ihmisten pariin; ihmisten, joiden kanssa anarkistit ja antiautoritaarit jakoivat samat iskulauseet poliisia vastaan, samat sanat, samat taistelun käytännöt, saman raivon niitä vastaan jotka ryöstävät elämiämme, ja, monta kertaa, saman tulevaisuudenkuvan vapauden, tasa-arvon ja solidaarisuuden maailmasta.

Tästä johtuen tukahduttaminen ei käynyt ilmi vain poliisiväkivallassa, pidätyksissä ja vangitsemisissa, vaan myös siinä voimakkaassa ideologisessa hyökkäyksessä, jonka takana oli poliittisen järjestelmän kaikki puolet, jotka näkivät perustustensa murenevan kun tukahduttaminen, perusta, ei vain ollut kyvytön pidättelemään kapinan aaltoja, vaan, päinvastoin, oli yksi sen aiheuttajista.

Tämä ideologinen hyökkäys valitsi kohteekseen anarkistit poliittisena ja välittömänä osana kapinoijia. Syynä oli heidän sanojensa ja tekojensa vaikutus, ja koska valtio joutuu vaaraan yrittäessään kommunikoida ja neuvotella tuhansien sorrettujen kanssa.

Tähän liittyi hysteerinen yritys jakaa kapinalliset "hyviin oppilaisiin" toisaalla ja "pahoihin huppupäisiin anarkisteihin" tai "ryösteleviin maahanmuuttajiin" toisaalla, kuten myös vanhaan kunnon myyttiin provokaattoreista, jotta voitaisiin manipuloida murhan herättämää raivoa, jotta voitaisiin tukahduttaa sosiaalinen räjähdys, jotta voidaan rikollistaa, eristää ja murskata tämän kapinan tukevat viitekohdat. [Tämä on muuten samaa tukahduttamisen puheenpartta mikä johti A. Grigoropoulosin murhaan, sillä se on vastuussa tiettyjen poliittis-sosiaalisten piirien, tilojen ja ihmisten näkemisestä "sisäisenä vihollisena", joihin valtion väkivaltaa voidaan "legitiimisti" kohdistaa.]

Valtio yritti päivittäin käydä Teknillistä vastaan, kun poliitikot ja massamedia kävi lokakampanjaansa. Tuntikausia Exarchiassa ja Teknillisen ympäristössä kestäneiden katutaisteluiden jälkeen yöllä 20. joulukuuta, valtio, yleisen syyttäjän kasvoilla, kertoi aikovansa tehdä poliisratsian teknilliseen, ja että akateemisen turvapaikan laki on kumottu kampukselta, huolimatta erimielisyyksistä yliopiston hallinnon kanssa. Valtio halusi tukahduttaa kapinan hyökkäämällä yhdelle sen syntysijoista.

Heidän pyrkimyksensä törmäsivät valtaajien kieltäytymiseen tottelemasta mitään uhkavaatimusta, heidän päättäväisyyteensä puolustaa tätä poliittista ja sosiaalista aluetta osana kapinaa, heidän avoimeen kutsuunsa ihmisille tulla tukemaan valtausta, ja heidän ennalta suunnitellun satoja ihmisiä keränneen vankitukikeikan järjestämiseen 22. joulukuuta.

Uhkaukset välittömästä poistumisesta palasivat voimakkaampina seuraavana päivänä 23. joulukuuta. Samalla kun yleiskokous keskusteli valtauksen lopettamisesta, politiikassa ja akateemisessa maailmassa toimivat hahmot kertoivat sisäministeriön ja poliisin vaativat välitöntä poistumistamme kampukselta, tai muuten poliisit hyökkäisivät. Valtaajien vastaus oli ettei teknillinen kuulu sen koommin ministeriölle kuin poliisillekaan; se kuuluu taisteleville ihmisille, jotka päättävät sen mitä tehdä puhtaasti liikkeen kriteereillä, eikä hyväksy murhaajien taholta tulevaa kiristystä ja uhkavaatimuksia. Tällä tapaa teknillisen valtausta jatkettiin vielä päivä, ja koolle kutsuttiin mielenosoitus Ateenan keskustaan solidaarisuutena pidätetyille.

Mikään tukahduttamisen projekti, eikä mikään ideologinen hyökkäys tule onnistumaan kiristämään paluuta normaaliuteen, ja pakottamaan sosiaalista ja luokkapasifikaatiota. Mikään ei ole enää ennallaan! Pelon, eristyksen ja vallitsevien luokkajakojen voittaminen vei tuhansia nuoria, kaikenikäisiä miehiä ja naisia, pakolaisia ja maahanmuuttajia, työläisiä ja työttömiä yhdessä kaduille ja barrikadien taakse tappelemaan elämiemme, arvokkuutemme ja vapautemme tyranneja vastaan. Tämä todellisuus valaisee liekeillään kapinan tulevaisuutta, sekä sen kiihtymistä että syvenemistä, kunnes pomojen maailma on kumottu täysin.

Koska me huusimme kaikilla tavoilla että nuo päivät kuuluvat Alexisille, Michalis Kaltezasille, Carlo Giulianille, Christoforos Marinosille, Michalis Prekasille, Maria Koulourille ja kaikille valtion univormujen murhaamille tovereille; mutta siltikään nuo päivät eivät kuulu kuolemalle, vaan ELÄMÄLLE! Elämälle joka kukkii taisteluissa, barrikadeilla, jatkuvassa kapinassa.

Lopettamalla Teknillisen valtauksen 18 päivän jälkeen, lähetämme lämpimimmät solidaarisuutemme kaikille niille ihmisille jotka tulivat osaksi tätä kapinaa omilla monilla tavoillaan, ei vain Kreikassa, vaan lukuisissa maissa Euroopassa, Etelä- ja Pohjois-Amerikassa, Aasiassa ja Australiassa sekä Uudessa-Seelannissa. Kaikille niille jotka tapasimme ja joiden kanssa säilymme yhdessä, taistelemassa tämän kapinan vankien vapauttamiseksi, mutta myös kapinan jatkamiseksi kunnes saavutetaan globaali sosiaalinen vapautuminen. Maailman puolesta jossa ei ole herroja eikä orjia, ei poliiseja ja armeijoita, ei rajoja ja vankiloita.

KUOLEMA VALTIOLLE - KAUAN ELÄKÖÖN ANARKIA!

KAIKKIEN KAPINASSA PIDÄTETTYJEN VÄLITÖN VAPAUTTAMINEN!

TAISTELU JATKUU!

- Kutsumme avoimen yleiskokouksen Teknilliselle lauantaina 27. joulukuuta 16:00. Tarkoitus on käsitellä vankisolidaarisuuden järjestämistä.

Teknillisen Yliopiston Valtaus
24. joulukuuta 2008

[Occupied London]