Kaksi viestiä Ateenassa vallatulta ammattiliiton talolta
Mellakat ja kapinat | sunnuntai, 21.12. 2008 @ 13:59
Katselukertoja: 534
(17.12.2008)
Kursailematon vastaus "Herra" Panagopoulosin (GSEE -liiton johtaja) lausuntoihin valtion tv-kanavalla.
"Herra" Panagopoulos sanoi lähetyksessä: "jotkut nuorukaiset valtasivat GSEE:n rakennuksen. [...] jos he olisivat ruumiillisen työn tekijöitä, he olisivat nyt rakennustyömailla".
Tämä kauhea tyyppi, joka kuuluu Kreikan Kansallispankin johtokuntaan, joka "edustaa" työläisiä, missä hän on nyt, ja mitä hän tietää rakennustyömaista?
Hän on koko ikänsä ollut teknokraatti, pomo valtionyhtiöissä, puolueänkyrä ja taisteluiden haudankaivaja. PASOKin politiikan puhemies työväenliikkeessä asuu pohjoisissa lähiöissä, polttaa sikareja, ja nauttii paksusta palkkakuitista Kansallispankista ja GSEE:stä, samalla kun hän hallitsee suunnattoman suuria valtion ja EU:n rahoja.
Hän sai pomoiltaan ylennyksen, samalla kun liittoväki ei saa ottaa ylennyksiä vastaan luottamustoimiensa aikana - ja hän hyväksyi ylennyksen.
Hän järjesti GSEE:n 90-vuotiskonferenssin Kansallispankin amfiteatterissa, eli siis pomonsa Arapogloun amfiteatterissa. Rahoitus tuli ulkoministeriöltä. Tämä osoittaa hyvin hänen luokka-asemansa ja pyrkimyksensä.
Panagopoulos voi liittyä pomojensa seuraan, aivan kuten hän tekee joka päivä. Kun hän allekirjoittaa työnantajien kanssa sopimuksen, joka antaa meille Euroopan matalimmat palkat.
Kuinka hän kehtaa soimata kapinallisia työläisiä? Hän, joka on jokaisen työväen vaatimuksen tukahduttamisen pääpukari.
Täällä vallatussa GSEE:n rakennuksessa on laatta johon on kirjoitettu jokainen liiton johtaja. Panagopoulosin nimen yläpuolella on monia muita byrokraatteja jotka palkittiin pääministeriydellä: Kanellopoulos, Protopapas, Polizogopoulos. Laatassa on myös juntan ja miehityksen ajan nimitetyt (ei valitut) ammattilaiset liittolaiset. Siellä seassa Panagopouloksen nimi ansaitseekin olla.
Hän voi hylätä meidät sinne missä olemme aina olleet: työssä, työttömänä, luokka-asemassamme, yövuoroissamme, kaduilla, kapinassa päivällä, kadulla...
Jos Panagopoulos on huolissaan niistä jotka ovat nyt töissä, niin ne tulevat kyllä illan yleiskokoukseen, joka avaa sen rakennuksen jota hän on pitänyt suljettuna kaikki nämä vuodet. He eivät mene töihin huomenna - päivänä jolle hän kieltäytyi kutsumasta lakkoa - vaan he menevät kaduille osoittamaan raivoaan.
Raivoa, jota Panagopoulos ei pysty eikä halua käsittää, sillä hänen paksu tilipussinsa ja tukahduttava roolinsa ei sitä salli...
Tässä ollaan...
- Vapautetun GSEE:n rakennuksen (ei-niin-nuorien) yötyöläisten Proletaarinen Aloite
(17.12.2008)
Vastaus vapautetusta GSEE:n rakennuksesta:
Panagopoulos julisti tänä aamuna että me emme ole työläisiä, sillä työläiset on töissä. Yhdessä monien muiden asioiden kanssa tämä paljastaa sen mikä Panagopoulosin 'työ' todella on. Panagopoulosin 'työ' on pitää huoli siitä että työläiset ovat töissä, tehdä kaikki voitava sen takaamiseksi että työläiset ovat töissä.
Mutta viimeisen kymmenen päivää työläiset eivät ole olleet vain töissä. Ne on olleet kaduilla. Ja tämä on tosiasia, jota Panagopoulos kumppaneineen ei voi kätkeä, vaikka hän onnistuisikin kätkemään sen auringon, joka valaisee askeleitamme ja raivoamme tämän kaupungin kaduilla.
Olemme työtä tekeviä ihmisiä, olemme työttömiä (maksamme lomautuksilla osallistumisemme GSEE:n kutsumiin lakkoihin, kun ne - ammattiliittoväki - palkitaan ylennyksillä), siirrymme pätkätöissä sopimuksesta toiseen, työskentelemme epävarmoissa olosuhteissa joko muodollisesti tai epämuodollisesti eri työllistämis- ja tukitöissä työttömyysindeksin laskemiseksi. Olemme osa tätä maailmaa ja olemme täällä. Se joka haluaa ymmärtää, ymmärtää.
Olemme kapinallisia työläisiä. Piste.
Jokaikinen verotodistuksemme on maksettu verellä, hiellä, väkivallalla, murtuneilla lantioilla, käsillä, polvilla, jaloilla, päillä.
Me, työläiset, olemme tehneet koko maailman.
PS. Kuulimme radiosta että tekomme oli taiteellinen tapahtuma. Hyväksymme tämän määritelmän, mutta vain siihen asti kunnes proletariaatti kumoaa taiteen ja filosofian (yhdessä valtion ja pääoman kanssa)...
- Kaksi raivostunutta proletaaria vapautetusta GSEE:stä
Kirje opiskelijoille
Ikäeromme ja yleinen vieraantuminen tekee vaikeaksi keskustelun kanssanne kaduilla; siksi kirjoitamme teille tämän kirjeen.
Suurin osa meistä ei ole (vielä) kaljuja tai isomahaisia. Olemme osa 1990-91 -liikettä. Olette varmasti kuulleet siitä. Tuolloin, ja kun olimme vallanneet koulujamme 30-35 päivää, fasistit tappoivat opettajan koska hän oli ylittänyt luonnollisen roolinsa (vartijanamme) ja ylittänyt rajan vastaspuolelle; hän oli tullut keskuuteemme, taisteluumme. Tuolloin menimme kaduilla ja mellakoimme. Emme kuitenkaan edes ajatelleet tekevämme sitä mitä te teette tänä päivän helposti: hyökkäyksiä poliisiasemille (vaikkakin lauloimme "polttakaa poliisiasemat...").
Joten, olette vetäneet meistä ohi, kuten historiassa aina tapahtuu. Olosuhteet ovat tietenkin erilaiset. 90-luvulla ne tunki meidän kurkusta alas tulevaisuudennäkymiä henkilökohtaisesta menestyksestä, ja jotkut nielivät sen. Nyt ihmiset eivät voi uskoa tähän iltasatuun. Vanhemmat sisaruksenne osoittivat sen meille 2006-07 opiskelijaliikkeen aikana; nyt te syljette heidän satunsa heidän naamalleen.
Tähän asti kaikki hyvin.
Nyt alkaa vaikeat ja hyvät asiat.
Kerromme mitä olemme oppineet omista kamppailuistamme ja tappioistamme (koska niin pitkään kun maailma ei ole meidän, tulemme aina olemaan hävinneitä) ja voitte käyttää oppimaamme kuten haluatte:
Älkää jääkö yksin. Kutsukaa meitä; kutsukaa niin monia ihmisiä kuin mahdollista. Emme tiedä kuinka se tehdään, mutta löydätte kyllä keinot. Olette jo vallanneet koulunne ja sanotte kuinka suurin syy siihen on se, että te ette pidä kouluistanne. Kiva. Koska olette jo vallanneet ne, muuttakaa niiden roolia. Jakakaa valtauksenne muiden ihmisten kanssa. Antakaa koulujenne muuttua ensimmäisiksi rakennuksiksi, jotka hoivaavat uusia suhteitamme. Niiden kaikista vahvin ase on hajoittaa meidät. Aivan kun ette pelkää hyökätä niiden poliisiasemille, koska olette yhdessä, älkää pelätkö kutsua meitä muuttamaan elämiämme kaikki yhdessä.
Älkää kuunnelko mitään poliittista organisaatiota (sen koommin anarkisteja kuin muitakaan). Tehkää mitä teidän täytyy. Luottakaa ihmisiin, älkää abstrakteihin suunnitelmiin ja ideoihin. Luottakaa suoriin suhteisiinne ihmisten kanssa. Luottakaa ystäviinne; tehkää niin monesta ihmisestä kuin mahdollista taistelun kautta teidän väkeänne. Älkää kuunnelko niitä kun ne sanovat että teidän taistelullanne ei ole poliittista sisältöä, jota sen täytyisi saada. Taistelunne on sisältö. Teillä on vain taistelunne ja sen edistäminen on omissa käsissänne. Ainoastaan taistelunne voi muuttaa elämänne, teidät ja todelliset suhteet kanssaihmisiinne.
Älkää pelätkö mennä eteenpäin kun vastaan tulee uusia asioita. Kun vanhenemme, meidän jokaisen aivoihin tungetaan juttuja. Myös teidän, vaikka olette nuoria. Älkää unohtako tämän tärkeyttä. Silloin 1991 kohtasimme uuden maailman tuoksun ja, uskokaa meitä, havaitsimme sen vaikeaksi. Opimme että aina täytyy olla rajat. Älkää pelätkö kulutustavaroiden tuhoamista. Älkää pelätkö ihmisiä ryöstämässä kauppoja. Me teemme sen kaiken, ne on meidän. Te (kuten me aiemmin) olette kasvatettu nousemaan joka aamu tekemään asioita jotka eivät myöhemmin tule olemaan teidän. Otetaan kaikki se yhdessä takaisin, ja jaetaan. Aivan kuten jaamme keskenämme ystävät ja rakkauden.
Pahoittelemme sitä miten nopeasti kirjoitimme tämän kirjeen, mutta teemme sen pinnatessamme töistä, salaa pomoiltamme. Olemme vankina työssä, aivan kuten te olette vankina koulussa.
Valehtelemme nyt pomoillemme ja jätämme työt: tulemme tapaamaan teitä parlamentin edustalle kiviä käsissämme.
-Proletaareja
