Kaksi uutta viestiä Ateenan vallatuilta yliopistoilta
Mellakat ja kapinat | lauantai, 13.12. 2008 @ 14:17
Katselukertoja: 637
Olemme täällä / olemme kaikkialla / olemme kuva tulevaisuudesta
- Jos minä en pala
Jos sinä et pala
Jos me emme pala
Kuinka saadaan valoa pimeyteen?
(Nazim Hikmet)
Puristava pelko hampaissaan koirat ulvovat: Palatkaa normaalitilaan - hölmöjen juhlat on ohi. Assimilaation asiantuntijat ovat jo alkaneet kaivamaan esiin tarkkaan rajattuja hyväilyjään: "Olemme valmiita unohtamaan, ymmärtämään, antamaan anteeksi näiden muutamien päivien säädyttömyyden, mutta nyt teidän tulee käyttäytyä, tai me otamme käyttöön sosiologimme, antropologimme, psykiatrimme! Hyvien isien tapaan olemme pidättyväisesti sietäneet teidän tunteenpurkaustanne - nyt katsokaa miten työpöydät, toimistot ja kauppojen ikkunat ammottavat tyhjyyttään! On tullut aika palata, ja se kuka kieltäytyy tästä pyhästä velvollisuudesta tullaan sosiologisoimaan ja psykiatrisoimaan." Käsky leijuu kaupungin yllä: "Oletko omalla paikallasi?" Demokratia, yhteiskunnallinen harmonia, kansallinen yhtenäisyys, sekä kaikki muut kuolemalta haisevat suuret kotoisuudet ovat jo alkaneet kurottamaan sairaita käsiään.
Valta (hallituksesta perheeseen) ei pyri pelkästään tukahduttamaan kapinaa ja sen yleistymistä, vaan tuottamaan suhteen, joka rakentaa yksilöllisen subjektin. Suhteen, joka määrittää elämänpiirin tai poliittisen elämän yhteistyön, kompromissin ja konsensuksen tilaksi. "Politiikka on konsensuksen politiikkaa; muu on jengisotaa, mellakoita, kaaosta". Tämä on todellinen käännös siitä mitä ne kertovat meille. Käännös heidän pyrkimyksistään kiistää jokaisen teon elävä sydän ja eristää meidät siitä mitä voimme tehdä: ei yhdistää kahta yhdeksi, vaan murtaa kerta toisensa jälkeen yksi kahdeksi. Harmonian mandariinit, rauhan ja hiljaisuuden sekä lain ja järjestyksen paronit, kutsuvat meitä ryhtymään dialektisiksi. Mutta nuo temput ovat epätoivoisen vanhoja, ja niiden kurjuus käy ilmiselväksi ammattiliittojen pomojen paksuista vatsoista, sovittelijoiden väsähtäneistä silmistä, jotka korppikotkien lailla tähystävät jokaista vastakohtaa, jokaista syvää halua aitouteen. Olemme nähneet ne toukokuussa, olemme nähneet ne LA:ssa ja Brixtonissa, ja olemme vuosikymmenet seuranneet kuinka ne nuolevat vuoden 1973 Teknillisen Yliopiston tapauksen nyt jo pitkään valkoisia luita. Me näimme ne uudestaan eilen, kun sen sijaan että ne olisivat kutsuneet pysyvän yleislakon, ne kumarsivat laillisuudelle ja peruivat lakkomielenosoituksen. Koska ne tietävät liian hyvin, että tie kapinan yleistymiselle tapahtuu tuotannon kentän kautta - tuotannon välineiden valtaamisella pois tältä maailmalta joka murskaa meitä.
Huomenna sarastaa päivä jolloin mikään ei ole varmaa. Ja mikä voisi olla vapauttavampaa niin monen pitkän varmuuden vuoden jälkeen? Luoti onnistui häiritsemään niiden identtisten päivien brutaalia peräkkäisyyttä. 15-vuotiaan pojan murha oli hetki, jolloin tapahtui niin vahva siirtymä, että maailma kääntyi ylösalaisin. Siirtymä siihen pisteeseen, jossa monet ajattelevat samanaikaisesti: "Siinä se oli, ei enää yhtään askelta eteenpäin, kaiken täytyy muuttua, ja me tulemme muuttamaan sen". Kosto Alexisin kuolemasta on muuttunut kostoksi jokaisesta päivästä, joina meidät on pakotettu heräämään tähän maailmaan. Ja se mikä vaikutti niin vaikealta, osoittautui niin helpoksi.
Tämä on se mitä on tapahtunut, se mitä meillä on. Jos jokin meitä pelottaa, se on paluu normaaliuteen. Sillä kaupunkiemme tuhotuilla ja hävitetyillä kaduilla emme näe vain raivomme ilmiselviä tuloksia, vaan myös mahdollisuuden alkaa elää. Meillä ei ole enää mitään muuta tekemistä kuin asettaa itsemme tähän mahdollisuuteen ja muuttaa se eläväksi kokemukseksi: jokapäiväisen elämän päälle rakentuvana, luovuudellamme, voimallamme toteuttaa halumme, voimallamme pelkän pohtimisen sijaan rakentaa todellista. Tämä on elintärkeä tilamme. Kaikki muu on kuollutta.
Ne ymmärtävät jotka haluavat ymmärtää. Nyt on aika rikkoa näkymättömät lokerot jotka kahlitsevat jokaisen omaan säälittävään pieneen elämäänsä. Ja tähän ei vaadita yksinomaan tai välttämättä hyökkäyksiä poliisiasemia vastaan sekä ostoskeskusten ja pankkien polttamisia. Hetki jona päättää nousta sohvalta ja jättää oman elämän passiivisen pohdiskelun mennäkseen kaduille puhumaan ja kuuntelemaan, jättäen taakse kaiken yksityisen, tarkoittaa sosiaalisten suhteiden kentällä ydinpommin horjuttavaa voimaa. Ja näin siitä syystä, että (tähän asti kestänyt) jokaisen pakkomielle omaan mikrokosmokseensa on sidottu atomin koossa pitävään voimaan. Nuo voimat pitävät (kapitalistisen) maailman pyörimässä. Tämä on pulma: kapinallisten kanssa vai yksin. Ja tämä on yksi niistä todella harvoista kerroista jolloin pulma voi olla samaan aikaan niin täydellinen ja todellinen.
11.12.2008 Ateenan Talous- ja Liiketoimintayliopiston valtaus
(Päivitetty viesti Ateenan Teknilliseltä yliopistolta. Etenkin keskivaiheille tullut uusia kappaleita.)
NIIDEN DEMOKRATIA MURHAA...
Lauantaina 6. joulukuuta 2008 erikoiskyttä Epaminondas Korkoneas murhasi kylmäverisesti 15-vuotiaan toverin Alexandros Grigoropoulosin ampumalla tätä rintaan Exarchiassa.
Toisin kuin murhan rikoskumppaneina olevien poliitikkojen ja journalistien lausunnoissa, tämä ei ollut "yksittäistapaus", vaan valtion sorron räjähdys. Sorron, joka järjestelmällisesti ja järjestäytyneesti ottaa kohteekseen ne jotka käyvät vastarintaan, anarkistit ja antiautoritaarit.
Valtion terrorismin huippu ilmenee tukahduttamisen mekanismien roolin päivittämisessä, käytetyissä aseissa, käytetyn väkivallan kasvussa, "nollatoleranssin" doktriinissa, mediapropagandan panettelussa jolla kriminalisoidaan ne jotka taistelevat esivaltaa vastaan.
Nämä olosuhteet valmistavat maaperää sorron kiihtymiselle, kun se yrittää saada sosiaalista hyväksyntää etukäteen, ja näin aseistaa univormuissa kulkevia valtion murhaajia!
Tappava väkivalta ihmisiä vastaan sosiaalisessa ja luokkasodassa tähtää kaikkien alistumiseen. Varoittava esimerkki pelon levittämiseksi.
Se on osa valtion ja pomojen suurempaa hyökkäystä koko yhteiskuntaa vastaan, jotta ne voivat pakottaa ankarampia riiston ja alistamisen olosuhteita, ja vahvistaa kontrollia ja repressiota. Hyökkäys joka ilmenee päivittäin köyhyydessä, osattomuudessa, kiristyksessä sopeutua sosiaalisten ja luokkajakojen maailmaan, vallitsevien manipulointimekanismien (massamedia) käynnistämä ideologinen sota. Hyökkäys joka raivoaa kaikessa yhteiskunnallisessa tilassa, vaatien sorretuilta heidän jakautumistaan ja hiljaisuutta. Kouluista ja yliopistoista palkkaorjuuden vankityrmiin, joissa satoja työläisiä kuolee niin kutsutuissa "työtapaturmissa" ja köyhyys ottaa syleilyynsä suuren osan väestöä... Rajalla olevista miinakentistä, maahanmuuttajiin ja pakolaisiin kohdistuneista vainoista ja murhista lukuisiin "itsemurhiin" vankiloissa ja poliisiasemilla... "vahinkoampumisista" poliisin tiesuluilla paikallisen vastarinnan väkivaltaiseen tukahduttamiseen, demokratia näyttää hampaitaan!
Näissä ankaran riiston ja sorron olosuhteissa ja valtion ja pomojen käynnistämää päivittäistä ryöstelyä ja tuhoa vastaan - jossa saaliiksi otetaan sorrettujen työvoima, elämä, arvokkuusa ja vapaus - kasautunut yhteiskunnallinen tukahduttaminen täydentää Alexandrosin murhan takia kaduille tulvinutta raivoa ja barrikadeja.
Alexandrosin murhasta lähtien Ateenan keskustassa puhkesi spontaaneja mielenosoituksia ja mellakoita. Teknillinen Yliopisto, Talousyliopisto ja Lakikoulu on vallattu ja hyökkäyksiä valtiota ja kapitalistisia kohteita vastaan tapahtuu monissa naapurustoissa ja kaupungin keskustassa. Mielenosoituksia ja yhteenottoja on puhjennut Thessalonikissa, Patrasissa, Volosissa, Chaniassa ja Heraklionissa Kreetalla, Ioanninassa, Komotinissa, Xanthissa, Serresissä, Spartassa, Alexandroupolissa, Mytilinissä. Ateenassa Patission -kadulla, joka kulkee Teknillisen Yliopiston ja Talousyliopiston editse, yhteenotot kestivät koko yön. Teknillisen Yliopiston ulkopuolella poliisi on käyttänyt muoviluoteja.
Sunnuntaina 7. joulukuuta tuhannet ihmiset osoittivat mieltään poliisin päämajaa vastaan Ateenassa, ja hyökkäsivät mellakkapoliisia vastaan. Ennennäkemättömän rajut yhteenotot levisivät kaupungin keskustan kaduilla, ja kestivät myöhään yöhön. Useita mielenosoittajia on loukkaantunut ja monia on pidätetty.
Maanantaiaamusta tähän päivään asti, kapina on levinnyt ja yleistynyt. Viime päivät ovat täynnä lukemattomia tapahtumia: militanttien lukio-opiskelijoiden mielenosoituksia, jotka ovat monissa tapauksissa päättyneet hyökkäyksiin poliisiasemia vastaan ja yhteenottoihin poliisien kanssa Ateenan ja muiden kaupunkien naapurustoissa. Massiivisia mielenosoituksia ja yhteenottoja poliisien kanssa Ateenan keskustassa, jossa on hyökätty pankkeihin, suuriin tavarataloihin ja ministeriöihin, saarrettu parlamentti Syntagma-aukiolla, vallattu julkisia rakennuksia. Monissa eri kaupungeissa mielenosoitukset ovat päättyneet mellakointiin ja hyökkäyksiin kapitalistisia kohteita vastaan.
Poliisin hyökkäykset nuoria, ja yleisesti kaikkia taistelevia ihmisiä vastaan, kymmenet pidätykset ja mielenosoittajien pieksämiset, ja joissain tapauksissa aseitaan heiluttelevat poliisit uhkailemassa mielenosoittajia, sekä poliisit tekemässä yhteistyötä fasistien kanssa - kuten Patrasissa, jossa kytät yhdessä fasistien kanssa hyökkäsivät kaupungin kapinallisia vastaan -, ovat keinoja joilla valtion univormuasuiset koirat toteuttavat poliittisten pomojensa määräyksestä "nollatoleranssin" oppia, jotta he voisivat tukahduttaa viime lauantain tapahtumien käynnistämän kapina-aallon.
Poliisin miehitysarmeijan terrorismia täydentää varoittavana esimerkkinä annettavat rangaistukset niille jotka on pidätetty, ja joita nyt kohtaa vakavat syytteet. Larisan kaupungissa kahdeksaa pidätettyä syytetään "anti"terroristilakien pohjalta, ja heidät vangiittiin syytteillä "rikollisjärjestöstä". 25 Ateenan mellakoissa pidätettyä maahanmuuttajaa kohtaa myös samat syytteet. Lisäksi Ateenassa 5 maantaina pidätettyä vangittiin, ja viisi muuta keskiviikkona pidätettyä joutuu syyttäjän eteen maanantaina, edessään raskaat syytteet.
Samaan aikaan on käynnistetty petollinen propagandasota taistelevia ihmisiä vastaan, tarkoituksena tasoittaa tietä tukahduttamiselle, paluulle sosiaalisen epäoikeudenmukaisuuden ja alistumisen normaaliuteen.
Räjähtävät tapahtumat heti murhan jälkeen aiheuttivat kansainvälisen solidaarisuuden aallon Alexandrosin muistoksi ja kaduilla kapinoivien tueksi. Se innoitti vastahyökkäykseen demokratian totalitarismia vastaan. Kokoontumiset, mielenosoitukset, symboliset hyökkäykset Kreikan lähetystöjä ja konsulaatteja vastaan, sekä muita solidaarisuuden osoituksia tapahtui Kyproksella, Saksassa, Espanjassa, Tanskassa, Hollannissa, Briteissä, Ranskassa, Italiassa, Puolassa, Turkissa, Irlannissa, Ruotsissa, Sveitsissä, Australiassa, Slovakiassa, Kroatiassa, Venäjällä, Bulgariassa, Romaniassa, Belgiassa, Uudessa-Seelannissa, Argentiinassa, Meksikossa, Chilessä ja muualla [myös Helsingissä ja Turussa perjantaina. -suom.]
Jatkamme lauantaina illalla alkanutta Teknillisen Yliopiston valtausta, ja luomme kokoontumistilan kaikille taisteleville ihmisille, sekä pysyvän tukikohdan vastarinnalle kaupungissa.
Barrikadeilla, yliopistojen valtauksilla, mielenosoituksilla ja kokoontumisilla pidämme hengissä Alexandrosin muistoa, mutta myös Michalis Kalteazsin [1985 poliisin ampuma poika -suom.], Carlo Giulianin, Michalis Prekasin, Christoforos Marinosin, sekä kaikkien valtion murhaamien tovereiden muistoa. Emme unohda sitä yhteiskunnallista luokkasotaa jossa nämä toverit kaatuivat, ja pidämme auki rintaman täydelle kieltäytymiselle Esivallan ikääntynyttä maailmaa vastaan. Tekomme ja yrityksemme ovat unelmoimamme alistumattoman vapaan maailman eläviä soluja. Maailman jossa ei ole herroja eikä orjia, poliisia, armeijoita, vankiloita ja rajoja.
Univormuissa kulkevien murhaajien luodit, pidätykset ja mielenosoittajien pieksämiset, poliisivoimien käynnistämä kemiallinen kaasusota, demokratian ideologinen hyökkäys; ne eivät vain epäonnistu pakottamaan pelkoa ja hiljaisuutta, vaan niistä tulee syy ihmisille nousta valtion terrorismia vastaan taisteluun vapauden puolesta, pelon hylkäämiseksi, ja tapaamaan - yhä enemmän joka päivä: nuoria, lukio- ja yliopisto-opiskelijoita, maahanmuuttajia, työttömiä, työläisiä - kapinan kaduilla. Jotta raivo vuotaisi yli ja hukuttaisi heidät!
VALTIO, POMOT, HEIDÄN KONNANSA JA HEIDÄN PALVELIJANSA HALVEKSIVAT MEITÄ, RYÖSTÄVÄT MEITÄ JA TAPPAVAT MEITÄ!
JÄRJESTÄYDYTÄÄN VASTAHYÖKKÄYKSEEN JA TUHOTAAN NE!
NÄMÄ YÖT KUULUVAT ALEXISILLE!
KAIKKIEN PIDÄTETTYJEN VÄLITÖN VAPAUTTAMINEN
Lähetämme solidaarisuutemme kaikille jotka valtaavat yliopistoja, osoittavat mieltään ja ottavat yhteen valtion murhaajien kanssa kaikkialla maassa.
Lähetämme solidaarisuutemme kaikille tovereille muissa maissa jotka toimivat, vievät äänemme kaikkialle. Suuressa taistelussa maailmanlaajuisen sosiaalisen vapauden puolesta, me seisomme yhdessä!
Ateenan Teknillisen Yliopiston valtaus,
Perjantai 12. joulukuuta 2008
Valtauksen yleiskokous kokoontuu joka ilta kello kahdeksan.
