Albania 1997: Kumouksen laboratorio
Pohdinnat | sunnuntai, 30.11. 2008 @ 21:33
Katselukertoja: 661
Avainsanat: albania kapina vallankumous
Albania 1997: Yleisen raivon äkillinen räjähdys osoitti hämmästyttävällä tavalla kuinka valtion olemassaolo perustuu vain sen alamaisten suopeaan osallistumiseen. Kun tämä osallisuus lakkaa, voittamattomilta vaikuttaneet rakenteet murenevat yhdessä yössä...
JOHDANTO
Spontaanissa ja tuhoavassa laajuudessaan kiistämätön kapina on yllättänyt jokaisen.
Ei vähiten vallan miehiä ja rakenteita. Kun näin syvällisen kumouksellinen liike kasvaa ja laajenee, valtion järjestyksen epävakaus ja epävarmuus käy ilmiselväksi. Se ilmestyy yllättäen eri paikoissa, leviää kuin öljytahra, ja niin monien ristiriitojen hedelmänä, sitä ei voi pysäyttää vain muutamalla hyvin tähdätyllä laukauksella, vaikka jotkut hyvät ihmiset sellaista väittävätkin.
Maailmassa, jossa kaikesta on tullut epävarmaa, ihmisten on vaikea käsittää mitä tapahtuu. Pystyvätkö he kulkemaan bussilla? Löytämään avoimen postitoimiston? Pääsemään töihin (kenellä on töitä)? Jatkamaan kärsivällistä odottamista ruokajonossa jonkun kirkon ovella?
Myös anarkistit yllätetään. He ovat jossain muualla, levinneenä ympäri maailmaa, kiireisinä teorioidensa kanssa, tai tekemässä eroja toisiinsa joidenkin vastavuoroisen epäpuhtauden metafyysisten jakojen pohjalta. Joten heillä on muuta ajateltavaa. Kapina kolkuttaa ovella, mutta he ovat kuuroja sille, hitaita toimimaan.
Albanian ihmeellinen kapina ei ole poikkeus säännössä. Se on täynnä yllätyksiä. Yhdellä erolla. Valta tietää mitä tehdä kansainvälisellä tasolla. Myös kapinalliset tietävät mitä tehdä, ainakin välittömällä tasolla. Loppujen lopuksi, kukaan jolla on vähänkin järkeä tajuaa, että silloin kun vastassa on ennenäkemätön tilanne, ensimmäinen asia on tehdä jotain, aiheutti se sitten pelkoa, tai sydämen avautumisen kaikista suurimmille toiveille.
Mutta ei ole helppoa todella tietää mitä tehdä.
Vaikkakaan ei ihan välittömästi, niin Vallan vastaus, yhtä lailla paikallisella kuin kansainvälisellä tasollakin, on ollut omien etujensa puolustaminen. Tietäen joutuvansa luopumaan asemastaan ennemmin tai myöhemmin, hallitseva puolue tekee kaikkensa lykätäkseen sitä niin pitkään kuin mahdollista, jotta sen strateginen vetäytyminen voi toimia lähtölaukauksena joukkopaluulle niihin samoihin istuimiin, jotka he joutuivat hylkäämään.
Kansainvälisellä tasolla katsottuna, santarmien pomo, Yhdysvallat, on päättänyt että tällä kertaa asioita hoitavat ne valtiot, joilla on kaikista välittömimmät omat edut Albaniassa kiinni: Italia, Kreikka ja Turkki. Italia, joka on aina näytellyt roolia Albanian epäjalossa historiassa, on ottanut tehtävän halukkaasti vastaan. Saattaa olla, että ihan vain saadakseen tilaisuuden pullistella. Ensiksi upottamalla täynnä ihmisiä olevan laivan, ja katsomalla silmääkään räpäyttämättä sivusta kun sen matkustajat hukkuivat; sitten ajamalla laivaston ylpeytenä olleen risteilijän karille, ja jättämällä sen rannalle täpötäynnä maasta poistumista yrittäneitä pakolaisia.
Välittämättä näistä munauksista, poliisioperaatiot ovat rutiinia mille tahansa valtiolle, ja siihen tässäkin on tultu. Kaikenlaiset pomot, pienen hattutehtaan omistajasta, joka maksoi "omille" työläisilleen viidenneksen siitä mitä Italiassa olisi joutunut maksamaan, aina maailmantalouden mahtaviin hallitsijoihin (joiden johdossa hääräsi aina riittämätöntä ylistystä saava Rooman Pankki), ovat jakaneet keskenään ne rahat, jotka albanialaiset kahden vuoden aikana sijoittivat huolimattomasti.
Mutta katsotaan tarkemmin tätä rahaa, josta on puhuttu niin paljon. Kansainvälisten, etenkin amerikkalaisten, välikäsiensä kautta, Rooman Pankki on saanut haltuunsa suunnattomat summat rahaa. Se on ollut seurausta lupauksista naurettavan korkeista koroista. Itse asiassa koko operaatio oli kapitalistisesta näkökulmasta tarkasteltuna täydellinen. Jotkut sanomalehdet vertasivat sitä "ketjukirjeisiin", mutta vertaus ei päde. Koko peli riippui Albanian rahan paljon suuremmasta devalvaatiosta, kuin mitä todella tapahtui Amerikan poliittisten huolien päälle lyömien jarrujen takia. Kun operaatio kasvoi ulos mittasuhteistaan, kyvyttömyys maksaa korkoja teki asiasta tavallisen petoksen kaltaisen.
Albanian ihmiset olivat maan taloustilanteen köyhdyttämiä, mutta heillä oli silti joitain pieniä säästöjä. Joillain oli jopa ihan kelpo säästöjä eri kaupoista, joita geopoliittisen tilanteen hiljattainen muutos oli mahdollistanut.
Kaikki virtasi Rooman Pankin ja sen kansainvälisten rikoskumppaneiden kirstuihin. Ensimmäiset kapinan eleet puhkesivat vastauksena juuri tähän tilanteeseen. Olen kuullut valituksia vallankumouksellisilta, jotka eivät voi nähdä millainen "sävy" voi olla kapinalla, joka syntyy halusta saada rahansa takaisin. He eivät selvästikään ymmärrä niitä objektiivisia ja subjektiivisia mekanismeja, jotka luovat yllätyksiä, turhautumia, halveksintaa, kumouksellisuutta, sekä yleistä kapinaa.
En sano että nämä mekanismit voidaan kerralla selittää tyhjentävästi. Kun romahdus tapahtuu, kaikki leviää hallitsemattomasti. Ja juuri niin on tässäkin käynyt.
Mutta kapina ei ole "puhdas" tapahtuma. Sitä ei voi nähdä lineaarisena prosessina, joka johtaa suoraan voittoon (mutta mihin voittoon?), tai perääntymisiin ja tappioon (mutta mihin tappioon?). Tässä on ongelman ydin.
Askel mellakoinnista yleiseen kapinaan ei ole yksinkertainen, eikä se ole seurauksia vailla. Asiat eivät liiku yhteen suuntaan spontaanisti. Albania ei ole poikkeus. Kapinan ensimmäisten päivien, vankiloihin ja varuskuntiin kohdistuneiden hyökkäysten jälkeen, kapinalliset ovat asteittain siirtymässä kohti maltillisempia ja yleisempiä vaatimuksia, kuten hallituksen nimittämistä, parlamenttivaaleja, valtion radion ja television johtajan eroa, sekä kaikkia henkilökohtaisen turvallisuuden normalisointivaatimuksia (armahdus, ei oikeustoimia kapinallisia kohtaan, jne.).
Tätä kysymystä täytyy tarkastella hetki, sillä se saa äärimmäisen ja traagisen tärkeitä ulottuvuuksia. Monet toverit luulevat että tällaisissa tapauksissa vastaus ongelmaan ”Mitä pitää tehdä?” on osallistua suoraan itse kapinalliseen liikkeeseen. Eli liikkua vastakkaiseen suuntaan kuin maasta poistuvat pakolaiset: mene sinne, ota ase, ja pelaa leikkiä siitä kuka ampuu ensin.
Ajatus on vähintäänkin pinnallinen. Vieraaseen ympäristöön ei voi vain ilmaantua tyhjästä, ilman että ottaa riskin joutumisesta vihollisen käsiin ja hirtetyksi lähimpään katulamppuun. On välttämätöntä omata yhteyksiä, jopa minimaalisia, ennen kuin tapahtumat lähtevät käyntiin. Emme tarkoita mitään suuria toimintarakenteita, mutta on todellakin välttämätöntä tuntea valmiiksi joku joka pystyy ymmärtämään mitä todella tapahtuu.
Tämän ei tulisi tulla yllätyksenä. Venäjän imperiumin taloudellinen ja poliittinen hajoaminen on Berliinin muurin murtumisesta lähtien tuottanut, ja tulee jatkossakin tuottamaan, monia tilanteita, jotka muistuttavat Albaniaa, tai Bosniaa Balkanilla, tai tapahtumia Venäjän itsensä sisällä.
Suora osallistuminen on mahdollista vain jos paikan päällä on yhteyksiä, joilla estää hommaa muuttumasta katastrofaaliseksi epäonnistumiseksi jo ennen sen alkamista. Mutta voiko tämä, sanotaan nyt vaikka aktiivinen, ja näin ollen aseistettu ja tietoinen, vallankumouksellinen läsnäolo antaa mitään käypää tukea kumouksellisuudelle, kun se muuttuu nopeasti yleiseksi kapinaksi?
Tähän ei ole helppoa vastausta. Jotkut asiat voidaan tietenkin tuomita selvästi heti kun ne tulevat esiin. Näitä voi olla vanhojen valtarakenteiden johtajien pyörittämien jengien muodostuminen, salaisen poliisin osien läsnäolo (tilanteessa jossa mitään uskollisuusvalaa ei voida pitää pätevänä), yritykset uudelleen järjestää autoritaariset poliittiset puolueet, vasemmalla ja oikealla, palveluiden tai tuotannon saralla ilmenevien itsehallinnon muotojen kontrolli- tai tukahduttamisyritykset jne.
Samaan aikaan tarvitaan teoreettista ja käytännöllistä panosta, ei vain tiukan teoreettisten tai poliittisten kysymysten suhteen (kuten yksityiskohtainen kritiikki kommunistipuolueen autoritaarisista rakenteista, tai yhtä autoritaarisista demokraattisen hallinnon muodoista), vaan jotta voidaan tehdä tunnetuksi rakenteet, jotka ovat muodostumassa kapinallisen liikkeen sisällä muualla. Silloin, ja vain silloin, voi käydä mahdolliseksi kansainväliset yhteydet, ja muualla maailmassa olevien kapinallisten liikkeiden – jotka ovat erilaisia, mutta omaavat samanlaisia piirteitä - aktiivinen osallistuminen.
En puhu tietynlaisista organisaatioista, kuten ammattiliitoista tai työläisneuvostoista, vaan pikemminkin aktiivisesta mukanaolosta, koordinoidusta osallistumisesta, joka pitää barrikadien teoreettisen arvon elossa, ja laajentaa niitä, vastakohtana sille että vain odottaisi liekin sammumista.
Loppujen lopuksi, eikö jokaisen meistä suuri halu ole olla valmiina silloin kun seuraava kapina puhkeaa? Mikä olisi silloin parempaa, kuin antaa panos siihen että nämä kapinat leviävät sieltä missä ne alkavat, ja samalla paljastaa varoitusmerkit riiston kaikkien muotojen synnyttämästä raivosta ja vihasta, konkreettisesti, nyt?
Alfredo M. Bonanno
Rebibbian vankila, heinäkuu 1997
KAPINA JA SEN KUMOAMINEN ALBANIASSA
(Kronologia: tammikuu – elokuu 1997)
Tammikuu
Mielenosoitukset vellovat pääkaupunki Tiranan ja koko maan kaduilla. Finanssiyhtiöiden konkurssien myötä kymmenet tuhannet ihmiset ovat menettäneet vuodenvaihteen jälkeen kaiken. Suunnattomia korkoja (35%-100% kuussa) luvanneet yhtiöt saivat varoja kaikkialta maasta. Albanialaiset myivät kaiken omaisuutensa voidakseen sijoittaa noihin yhtiöihin. Ja kun firmat sortuivat, huomasi 70-80% albanialaisista yht'äkkiä menettäneensä kaikki säästönsä.
10. - Hallitus nostaa syytteet kahta suurta finanssiyhtiötä Xhaferria ja Populia vastaan. Samaan aikaan Maailmanpankki ja Kansainvälinen Valuuttarahasto IMF puuttuvat tilanteeseen jarruttaakseen keinottelua.
19. - Tiranassa mellakkapoliisi hajottaa viidentuhannen raivostuneen ihmisen mielenosoituksen. Sosialistipuolue oli pyytänyt ihmisiä mielenosoitukseen siinä toivossa, että se voisi asettaa itsensä rauhanomaisen protestiliikkeen johtoon. Mutta mielenosoitus, merkkinä tulevasta, sai kaikki puolueet hylkäämään toivon siitä, että ne voisivat kontrolloida tätä ihmisten raivon purkautumista.
Beratissa kivitetään poliisiasemia, oikeustaloa, ministeriöiden ja puolueiden rakennuksia. Kaksisataa mielenosoittajaa pidätetään. Parlamentti pyytää armeijaa puuttumaan tilanteeseen ja suojelemaan valtion rakennuksia.
24. - Lushnjën kaupungintalo sytytetään palamaan mielenosoituksen aikana. Kaksi tuhatta mielenosoittajaa rakentaa barrikadeja estämään palokuntaa tulemasta paikalle.
25. - Varapääministeri hakataan Lushnjëssa, ja häntä pidetään väkisin kaupungin stadionilla; mielenosoittajat vaativat vapauttamisen vastineeksi sijoitusyhtiön johtajaa Rrapush Xhaferria. Väkijoukko hyökkää joidenkin toimittajien kimppuun ja vie heiltä kameroita.
Beratissa puhkeaa yhteenottoja, ja barrikadeja nousee. Kaupungintalo poltetaan maan tasalle ja väkijoukko yrittää sytyttää myös pääpoliisiaseman tuleen. Muita kaupunkeja joissa puhkeaa yhteenottoja on Elbasan, Librazhd, Lac, Kucovë, Memaliaj ja Tepelenë.
26. - Kolme tuhatta ihmistä yrittää mielenosoituksen päätteeksi hyökätä parlamenttitaloon Tiranassa. Valonassa (Vlore) heitetään poliisia pommilla protestimarssin aikana. Kaupungintalo sytytetään palamaan.
27. - Armeija alkaa partioimaan Tiranan kaduilla.
Peshkopissa noin sata ihmistä hyökkää poliisiasemalle kivillä. Kuusi poliisia tapetaan, minkä jälkeen kapinalliset sytyttävät kaupungin virastotalon palamaan.
Barwhorin vankilan vangit Gavajan kaupungissa aloittavat kapinan. Se kukistetaan. Kaksi vankia tapetaan.
28. - Tiranassa järjestetään hallitusta tukeva mielenosoitus.
29. - Presidentti Berisha syyttää oppositiopuoluetta mellakoiden järjestämisestä. Neljä militanttia pidätetään. Hallitus lupaa rahojen takaisinmaksun kansalaisille alkavan 5. helmikuuta.
30. - Kymmenen oppositiopuoluetta muodostaa Demokratiafoorumi -nimisen koalition, joka vaatii talouskaaoksesta vastuullisena pidetyn Berishan eroa, sekä virkamieshallituksen nimittämistä hallitsemaan yhteiskuntakriisiä ennenaikaisia vaaleja odotellessa.
Helmikuu
1. - 73 ihmistä pidätetään syytettynä tammikuun väkivaltaisuuksien lietsomisesta Tiranassa, Lushnjëssa ja Valonassa.
5. - Merkittävä sijoitusyhtiö Gjallica julistaa itsensä konkurssiin Valonassa. Uutisen seurauksena 30 000 ihmistä menee kadulle osoittamaan mieltään ja protestoimaan edellispäivien pidätyksiä. Mielenosoituksen tullessa satamaan, poliisi hyökkää ja yrittää hajottaa mielenosoituksen pampuilla ja vesitykeillä. Lopulta poliisi ampuu väkijoukkoon, kaksi kuolee ja viitisenkymmentä pidätetään.
6. - 40 000 ihmistä osoittaa Valonassa mieltään sortotoimia vastaan.
7. - Demokratiafoorumi kutsuu Tepelenëssä koolle mielenosoituksen, johon osallistuu noin kuusikymmentä ihmistä. Tiranassa Berishan puolue kutsuu koolle tapaamisen demokratian ja väkivallattomuuden puolesta.
8. - Viranomaiset kieltävät sosialistien järjestämän mielenosoituksen Tiranassa. Yhteenottoja puhkeaa Fierissä. Jotkut Kreikan rajalla olevat rajavartijat myyvät aseensa ja häipyvät maasta.
9. - Poliisi pidättää yön aikana Valonassa useita ihmisiä, joiden epäillään olevan edellispäivien levottomuuksien takana. Suuri joukko mielenosoittajia kokoontuu poliisiaseman edustalle. Poliisi ampuu: yksi kuolee ja yli kaksikymmentä loukkaantuu.
10. - Valonassa 40 000 ihmistä osoittaa mieltään, ja sytyttää palamaan hallitsevan demokraattipuolueen päämajan, joka tuhoutuu täysin: seuranneissa yhteenotoissa loukkaantuu yli 80 ihmistä; yksi heistä ei selviä. Poliisi järjestää saarron kaupungin ympärille estääkseen naapurikylien kapinallisia tulemasta auttamaan valonalaisia. Samaan aikaan poliisiaseman lähistöllä virkavalta jää alakynteen, riisutaan aseista, ja univormut poltetaan.
- Poliisi ei onnistu estämään kapinallisten kokoontumista Tiranassa. Jännitteet nousevat kun mielenosoittajat huutavat: "Valona, Valona". Gijrokasterissa järjestetään suurmielenosoitus.
- Parlamentti ilmoittaa vastustavansa hätätilan julistamista.
11. - Yli 30 000 ihmistä osallistuu Valonassa muutamaa päivää aiemmin poliisin tappaman mielenosoittajan hautajaisiin. Hallitus yrittää julistaa kaupunkiin hätätilan, mutta julistus kohtaa parlamentissa vastustusta demokraattipuolueen kansanedustajien parissa, jotka ovat huolissaan hätätilan mahdollisista seurauksista. Tämän tuloksena hallitus päättää erottaa kaupungin poliisipäällikön.
12. - Mielenosoitukset jatkuvat, ja laajenevat lähes kaikkiin etelän kaupunkeihin, sekä joihinkin pohjoisen kaupunkeihin. Poliisi tapetaan kotinsa edustalla Valonassa. Muutamaa päivää myöhemmin mielenosoittaja tapetaan Fierissä.
19. - Tiranassa järjestetään uusi mielenosoitus kiellosta huolimatta.
20. - Nelisenkymmentä opiskelijaa aloittaa nälkälakon Valonan yliopistolla. He vaativat kovia tuomioita poliisiväkivallasta vastuussa oleville, valtiollisen tv-kanavan johtajan eroa, virkamieshallituksen muodostamista vaaleihin asti, sekä loppua kaikille väkivaltaisuuksille.
25. - Berisha lähettää sisäministerin Saksaan pyytämään lainaa jolla maksaa poliisin uudet välineet. Muut valtiot ilmaisevat tukensa.
28. - Poliisi yrittää häätää Valonan yliopiston, jossa on yhä käynnissä nälkälakko. Ryhmä salaisen palvelun agentteja valmistautuu menemään rakennukseen, mutta tilanteeseen reagoidaan välittömästi. Nälkälakkoilevien opiskelijoiden väkivallattomuuspyynnöistä huolimatta noin kaksituhatta aseilla ja veitsillä varustautunutta kapinallista lähtee yliopistolta kohti salaisen palvelun (SHIK) päämajaa. Siellä puhkeaa yhteenottoja agenttien kanssa, jotka barrikoivat itsensä rakennukseen; mielenosoittajat jatkavat hyökkäystä ja onnistuvat sytyttämään rakennuksen tuleen. Kolme agenttia kuolee palavaan rakennukseen, ja muut, jotka yrittävät paeta, lynkataan: loppusaldo on kuusi kuollutta poliisin puolelta, sekä kolme kuollutta ja useita loukkaantuneita mielenosoittajien puolelta. Tämän jälkeen kapinalliset menevät armeijan kasarmille, hajottavat portin ja ryöstävät kaikki aseet ilman pienintäkään vastarintaa sotilaiden taholta. Raskas konekivääri asetetaan puolustamaan yliopistoa. Yhteenotot jatkuvat seuraavaan päivään.
Maaliskuu
1. - Valonan kaupunki on kapinallisten hallussa. Kolmen edellisyönä kuolleen siviilin hautajaiset sujuvat välikohtauksetta; uusia yhteenottoja puhkeaa kuitenkin iltaa kohti, viisi loukkaantuu. Ase- ja ammusvarastoja ryöstetään, ja kapinalliset hyökkäävät viidelle kasarmille. Aseistetut kapinalliset lähtevät kohti lähikaupunkeja laajentamaan kapinaa. Tilanne julistetaan olevan hallinnan ulottumattomissa Valonassa, Sarandëssa ja Delvinëssä. Samaan aikaan Italian ulkoministeri Dini julistaa, että kapinaa johtaa ”äärivasemmistolaisten yllyttämät rikollisjoukot”.
- Lushnjëssa väki pysäyttää Valonaan matkalla olleita poliisin mellakka-autoja. Noin 40 poliisia riisutaan aseista ja univormuista, minkä jälkeen autot poltetaan.
- Tiranassa parlamentti kokoontuu ylimääräiseen istuntoon. Samana iltana hallitus ilmoittaa pääministeri Meksin erosta, mutta päätöksellä ei ole vaikutusta kapinallisiin. Rajuja yhteenottoja mielenosoittajien ja poliisien välillä: virkavalta jää alakynteen ja poliisiasema sytytetään palamaan.
2. - Hallitus julistaa hätätilan. Berishan virka-asunto Valonan kukkuloilla ryöstetään ja poltetaan. Kaupungin sataman lähellä 10 000 kapinallista saartaa Pacha Liman varuskunnan. Sotilaat hylkäävät asemansa, ja ainoastaan varuskunnan komentaja jää jäljelle avaamaan portit kapinallisille. Hänestä tulee myöhemmin kaupungin puolustuksen järjestäjä Berishan joukkojen hyökkäyksen varalta. Sarandëssa noin 30 000 mielenosoittajaa tulvii kaduille ilman että kauhistuneet poliisit tekevät elettäkään estääkseen heitä. Poliisit yksinkertaisesti vain katoavat. Poliisin päämaja ryöstetään ja sytytetään palamaan, ja SHIK:n autot ja toimistot kokevat saman kohtalon. Neljäsataa kalashnikovia päätyy kapinallisten käsiin, jotka hyökkäävät oikeustaloja, syyttäjänvirastoa ja vankilaa vastaan. Noin sata vankia pääsee vapaaksi. Lisäksi tuhotaan pankki.
- Himarëssa sytytetään palamaan kaupungintalo ja poliisiasema.
- Delvinëssa hyökätään syyttäjänvirastoon, prefektuuriin ja pankkiin.
- Levanissa ryöstetään armeijan kasarmin asevarasto.
- Gjirokastërissa, jossa on ollut jatkuva yleislakko jo usean päivän ajan, kapinalliset valtaavat poliisiaseman, ottavat aseet, vapauttavat siellä pidetyt noin viisitoista vankia, ja sytyttävät rakennuksen palamaan. Valonassa, Sarandessa ja Tepelenëssä nousee barrikadeja kaduille. Kuuden tuhannen ihmisen mielenosoituksessa väkivaltaisia yhteenottoja Tiranassa. Loukkaantuneiden joukossa on useita toimittajia. Kapinalliset kaatavat poliisiautoja ja sytyttävät niitä palamaan. Koko maahan julistetaan hätätila määräämättömäksi ajaksi. Satoja potentiaalisia kansankiihottajia heitetään vankilaan.
3. - Parlamentti päättää kaikesta huolimatta vahvistaa Berishan presidenttiyden vielä viideksi vuodeksi, ja päättää myös palauttaa järjestyksen voimalla sen kummempia kursailematta. SHIK:n agentit sytyttävät palamaan tärkeimmän oppositiosanomalehden päätoimituksen, ja parikymmentä ihmistä evakuoidaan. Sensuuri sallii vain yhden päivälehden julkaisemisen, joka on tietenkin hallitusta tukeva. Kaikki muut kommunikaatiokanavat on kiellettyjä. Berisha määrää armeijan saartamaan alueen Valonasta Sarandëen, ja erottaa armeijan komentajan, koska tämä ei ollut osoittanut riittävästi intoa kapinan kukistamiseen voimalla; hänen tilalleen asetetaan SHIK:n sotilasneuvonantaja. Siitä hetkestä eteenpäin kaikkia maan eteläosiin lähetettyjä panssariautoja komentaa SHIK:n agentit, ei tavalliset sotilaat. Berisha käskee kapinallisia luovuttamaan aseensa, ja armeija ottaa haltuunsa Fieriin ulottuvan alueen, noin sata kilometriä pääkaupungista etelään.
- Samaan aikaan Gjirokastërissa poltetaan sijoitusyhtiölle kuuluva kauppakeskus.
- Ensimmäinen Italian salamaisku. Valonassa Italian armeijan helikopterit evakuoivat viimeiset "tärkeät" ulkomaalaiset ja toimittajat. Ainoat lainvalvojat kaupungissa ovat siviilipukuiset SHIK -agentit. Kapinalliset tappavat neljä siviiliä, jotka olivat aikeissa luovuttaa aseensa.
4. - Huomattavasta kansainvälisestä painostuksesta huolimatta, Berisha kieltäytyy edes päästämästä oppositiota hallitukseen.
- Armeijan varastojen ryöstely jatkuu Valonassa. Kapinalliset valmistautuvat haastamaan armeijan: tarkka-ampujia asettuu talojen katoille ja barrikadit rakennetaan kaupunkiin tuoville teille, ympäröiville kukkuloille asetetaan vahteja tarkkailemaan sisääntuloreittejä, ja silta miinoitetaan.
- Styarissa puhkeaa yhteenottoja armeijan ja mielenosoittajien välille. Noin neljänkymmenen minuutin jälkeen armeija perääntyy.
- Sarandëssa kapinalliset, joukossa naisia ja lapsia, menevät joukoittain etsimään lisää aseita poliisiasemilta ja laivaston tukikohdasta. He löytävät kasoittain aseita, ammuslaatikoita, tykistöpattereita, isoja tykkejä, raskaita konekivääreitä, ja kuusi sotalaivaa. Paikalla olleet toimittajat pakotetaan tuhoamaan videonauhansa. Joitain armeijan yksikköjä hyökkää satamaan, mutta heidät torjutaan. Kaikki pohjoiseen vievät tiet suljetaan tankkien varalta. SHIK:n auto pysäytetään tiesululle: yksi agentti palaa hengiltä, kaksi onnistuu pakenemaan, ja neljäs otetaan panttivangiksi. Sarandëen tuovalla tiellä viisikymmentä sotilasta jättää kolmella panssariautolla armeijan rivit ja liittyy kapinallisiin.
- Delvinëssa armeija ampuu kapinallisia Mig 15 -hävittäjistä. Kymmeniä kuolee. Kaksi väkijoukkoon ampumisesta kieltäytynyttä lentäjää pakenee ja laskeutuu Italian puolelle Galatinaan, jossa he anovat poliittista turvapaikkaa.
- Kun alkaa vaikuttaa siltä ettei armeija pysty kukistamaan kapinaa sotilaallisesti, kaikki rekuperaation voimat astuvat näyttämölle. Sarandëssa perustetaan Autonominen Yhteisöneuvosto, jonka johdossa on oppositiopuolueiden johtajat. Puolustusneuvostoa johtaa entinen eversti. Nämä elimet asettavat ehdot aseiden laskemiselle: varhaiset vaalit, Berishan ero, sekä virkamieshallinnon muodostaminen siirtymäkauden ajaksi. Yksi tärkeimmistä neuvostojen toimenpiteistä on "itsepuolustus ryöstelyä vastaan", sekä "tavaroiden suojelemisen" partiot. Nämä suorassa yhteydessä Berishaan olevat poliitikot vaativat ettei armeija puutu tilanteeseen, hyvin tietoisena siitä että jos niin kävisi, he eivät enää pystyisi hallitsemaan tilannetta. Kaupungin puolustusneuvoston johtaja antaa demokratian puolesta käytävän kamppailun nimissä käskyn, jonka mukaan kapinalliset eivät enää saa peittää kasvojaan; tämän lisäksi ympäri maata soitetaan joka aamu kaduilla Albanian kansallishymniä.
5. - Liike laajenee Memaliajiin ja Tepelenëen, jossa kapinalliset sytyttävät poliisiaseman palamaan ja ryöstävät kauppoja. Poltetuista kuorma-autoista tehdään barrikadeja. Sinkoja, tykkejä, ilmatorjunta-aseita ja maasta ilmaan ammuttavia ohjuksia päätyy kapinallisten käsiin, ja ne asetetaan kaupungin ylle kohoaville rinteille.
- Gramshissa kapinalliset ottavat armeijalta haltuun pienen sillan, ja miinoittavat sen estääkseen tankkeja etenemästä. Armeijan upseereja pakenee joukoittain kapinallisten puolelle Valonassa ja Sarandëssa, useat pakenevat Kreikan puolelle.
- Pohjoisessa, jossa liike on ollut heikompi, hallitus antaa viisituhatta asetta demokraattipuolueen jäsenille käytettäväksi kapinallisia vastaan. Tiranassa Berisha tapaa oppositiopuolueiden edustajia ja ehdottaa aselepoa. Hän lupaa samalla armahduksen kaikille jotka laskevat aseensa. Tapaaminen ei johda tuloksiin. Samaan aikaan kapinalliset vahvistavat puolustusasemiaan, rakentavat barrikadeja ja tarkastuspisteitä hidastamaan armeijan etenemistä.
- 110 Albaniassa toimivaa italialaista yritystä käynnistää vetoomuksen rauhan puolesta.
6. - Kapina leviää kaikkialle maahan. Valonassa perustetaan Julkisen Terveyden Komitea (JTK), joka koostuu kaikista oppositiopuolueista. Armeijan entiset upseerit perustavat Puolustuskomitean. Taistellakseen armeijassa esiintyvää passiivisuutta vastaan, Berisha määrää pidätettäväksi neljä upseeria, joita syytetään kasarmien puolustuksen laiminlyönnistä ryöstelyn edessä.
7. - Tepelenëssa siepataan Berishan henkivartijoiden johtaja, joka lähetettiin kaupunkiin rauhoittamaan tunnelmaa. Myös Tepelenëen perustetaan Julkisen Terveyden Komitea.
- Kapinalliset eivät vieläkään suostu laskemaan aseitaan, ja asevarastojen ryöstely jatkuu.
- Euroopan Unioni kehottaa Berishaa välttämään aseellista väliintuloa niin pitkään kuin mahdollista, ja kutsuu uusia vaaleja niin pian kuin mahdollista.
8. - Toinen Italian salamaisku Valonaan.
- Gjirokastërissa kapinalliset sieppaavat Përmetiin matkalla olleen armeijan kolonnan komentajan. Sotilaat eivät tee pienintäkään vastarintaa. Sotilailta otetaan aseet pois ja ne jaetaan ihmisten kesken.
- 65 SHIK:n agenttia purkautuu kuudesta armeijan helikopterista. Kapinallisjoukko onnistuu blokkaamaan kolme kopteria, kun loput nousevat ilmaan pelkästään lentäjä kyydissä. Koptereista ulos tulleet agentit pakenevat vuorille kapinallisten jahtaamina. Samaan aikaan lentokenttä vallataan ja tullivirastoon hyökätään, se ryöstetään ja poltetaan. Myös radioasema vallataan. Myös Gjirokastëriin perustetaan Julkisen Terveyden Komitea rauhoittelemaan mellakoijia.
9. - Italian ulkoministeri Dini lentää Tiranaan, jossa Berisha lupaa ennenaikaiset vaalit. Kreikan raja hylätään kapinallisten hyökkäyksen seurauksena. Myös Beraten alueella hyökätään asevarastoihin. Laukauksia vaihdetaan Shkodërissa, Fierissä ja Përmetissä. Viimeisimmässä kuolee viisi kapinallista ja useita loukkaantuu; kokonainen prikaati sotilaita jättää rivinsä ja liittyy kapinallisiin. Torjuttuaan armeijan, kapinalliset hyökkäävät ja tuhoavat poliisin päämajan, oikeustalot, kaupungintalon, kaksi pankkia ja useita kauppoja. Kapinaliike leviää kuuteentoista kylään Përmetin alueella, jossa perustetaan ties kuinka mones Julkisen Terveyden Komitea lyömään jarruja kapinalle.
- Liikkeen laajeneminen, etenkin Gjirokastërin (jossa on hallituksen väliintulon kannalta välttämätön sotilastukikohta) kukistuminen, vakuuttaa Berishan siitä että hänen täytyy löytää sopu pääoppositiopuolue sosialistien kanssa. Sopimuksessa päätetään kansallisen sovintohallituksen perustamisesta, uusista vaaleista ennen kesäkuuta, ja armahduksen laajentamisesta kaikkiin jotka ovat osallistuneet kapinaliikkeeseen.
Julkisen Terveyden Komiteat ja Puolustuskomiteat hyväksyvät sopimuksen, ja sosialistipuolue lupaa hajottaa kaikki komiteat kolmessa päivässä. Sarandëssa ja Valonassa kapinalliset ilmaisevat tyytymättömyyttään JTK:n politiikkaan. Sarandëssa JTK jätetään huomiotta, ja kapinalliset alkavat taas tehdä päätöksiä suoraan keskenään. Valonassa päivittäinen mielenosoitus pidetään ilman lippuja tai oppositiojohtajia, ja se päätyy ryöstelyyn ja tuhopolttoihin.
- Samaan aikaan kapina leviää pohjoiseen, ja suuri asevarasto ryöstetään ja tuhotaan Shkoderissa. Peshkopissa, Lezhe-Kuksissa ja Lacyssa armeija perääntyy mellakoinnin ja ryöstelyn edessä.
10. - Julkisen Terveyden Komitea vetoaa Valonassa "kaikkiin rehellisiin poliisimiehiin", jotta nämä tulisivat auttamaan heitä "rauhan palauttamisessa".
- Kolmas Italian salamaisku. Kapina jatkaa leviämistään pohjoiseen: Skrapariin, Malakastraan, Kelcyraan, Beratiin, Policaniin, Gramshiin ja Kuziniin. Valtion ruokavarastoihin ja kolmen kasarmin asevarastoihin hyökätään. Sotilaat ja poliisit jättävät kaupungit ampumatta laukaustakaan, ja kapinalliset aseistavat itseään. Jälleen luodaan JTK:t.
- Gramshissa, jossa on suuri asetehdas, kapinalliset ottavat haltuunsa kolme kasarmialuetta ja sytyttävät poliisin päämajan palamaan, sen jälkeen he etenevät kohti Fieriä, ja ottavat tiet haltuunsa. Armeijan asevarasto ryöstetään Skraparissa; Kucoven sotilaslentokentälle hyökätään, ja kapinalliset saavat haltuunsa 40 Mig -hävittäjää; Policanin hallinta siirtyy kapinallisille. Kaupungissa on ase- ja ammustehdas. Yhteenottojen seurauksena loukkaantuu 14 ihmistä. Berisha ei enää voi luottaa armeijaan, ja hän aseistaa partisaanejaan: Bajram-Curissa ja Kukesissa hänen miehensä tyhjentävät tärkeitä asevarastoja.
11. - Kahdeksan etelän kaupungin JTK:t tapaavat Gjirokastërissa ja luovat Kansallisen Terveyden Rintaman, jonka vaatimukset ovat: Berishan eroaminen, salaisen poliisin uudelleenjärjestely, menetettyjen säästöjen korvaaminen, ja uusien vaalien järjestäminen. Yhdessä Italian suurlähettilään kanssa allekirjoitetussa julistuksessa, Valonan JTK vetoaa "asukkaiden hallussa olevien aseiden välittömän palauttamisen puolesta" sekä "yleisen järjestyksen turvaamiseksi ja hallinnollisen normaaliuden asteittaiseen palauttamiseen" kaupungissa.
- Kaikki italialaiset, jotka vielä ovat Albaniassa, määrätään evakuoitaviksi. Sosialisti Bashkim Fino nimitetään pääministeriksi: hänen ensimmäinen päätöksensä on vahvistaa poliisia ja yrittää kukistaa kapina Durazzossa, jossa kolme kapinallista on tapettu.
- Ryöstely jatkuu kaikkialla maassa. Kapinallisten hallussa olevat kaupungit ovat: Polican, Kelcyra, Përmet, Kucovë, Skrapari, Berat, Gjirokastër, Sarandë, Belvinë, Himarë, Tepelenë, Memaliaja, Valona, Kruma, Burrel ja Lacy.
12. - Huolimatta hallituksen yrityksistä kansalliseen sovintoon rauhan palauttamiseksi, kapina saapuu Tiranan porteille. Mjeksissä ryöstetään ja hävitetään ase- ja räjähdetehdas. Elbasanissa, viimeinen pysähdys ennen pääkaupunkia, armeija ja poliisi perääntyy, samalla kun kapinalliset aseistavat itseään. Myös Fier, Cërrick ja Gramsh tyhjenee hallituksen joukoista, kun kapinalliset sytyttävät poliisiaseman palamaan ja ryöstävät kolme armeijan kasarmia. Kapina leviää Shkodëriin, pohjoisen suurimpaan kaupunkiin: sotilaat hylkäävät hyökkäyksen kohteeksi joutuneet varuskunnat, vankilan portit avataan, pankki räjäytetään, oikeustalot hajotetaan ja kauppoja ryöstetään. Ilmavoimien tärkeä tukikohta Gjadërissa joutuu myös kapinallisten käsiin.
- Vaara kapinan leviämisestä rajojen yli alkaa huolettamaan naapurivaltoja, jotka alkavat toteuttamaan varotoimenpiteitä rajojen sulkemiseksi. Berisha valmistelee puolustustaan: hänen riveihinsä tulee useita palkkasotureita maan pohjoisosista ja läheisestä Kosovosta. Berishan miehet tyhjentävät asevarastot pohjoisen kaupungeissa. Tiranassa SHIK:n agentit murtautuvat sotilasakatemiaan ja kolmeen asevarastoon kaupungin laidalla, ja tyhjentävät ne. Sama tehdään seitsemälle ilmatorjunta-aseiden varastolle. Aseet jaetaan SHIK:n miehille ja demokraattipuolueen jäsenille.
13. - Salainen poliisi partioi nyt yksin Tiranassa. Ne on näkyvästi esillä merkittävimpien rakennusten edustalla panssariautojen kanssa, ampuvat konekivääritulta ja huutavat keuhkojensa pohjasta että kuka määrää. Panssariautoja laitetaan kaupungin hermokeskusten edustalle: presidentin palatsi, parlamentti sekä hallintorakennukset. Suurin osa ministeriöistä, julkisista rakennuksista, pankeista ja kaupoista on sulkenut ovensa. Kadut ovat autiot, ja laukausten äänet taukoamattomia. Kuusi ihmistä kuolee, joukossa kaksi lasta. Vartijat hylkäävät vankilan, ja jättävät noin kuusisataa vankia pakenemaan. Ruoka- ja asevarastojen laajamittainen ryöstely kasvaa SHIK:n läsnäolosta huolimatta. Myös armeijan koulutuskeskukseen hyökätään. Parakeista ei jää jäljelle kuin hajonnut kuori. Kansalliskaartin päämajan vartijat eivät tee elettäkään. Ihmiset ottavat kaiken haltuunsa. Tiranan prefekti vetoaa televisiossa rauhan puolesta kaikkien poliittisten puolueiden nimissä. Mutta iltapäivän loppua kohti koko kaupunki on paniikissa. Uskolliset virkamiehet ahtavat valtion autoihin niin paljon mappeja ja asiakirjoja kuin ehtivät; sotilaat ja poliisit jättävät asemansa ja menevät kotiin. Sitten jopa SHIK:n jäseniä alkaa katoamaan paikalta. Lähetystöt levittävät yleistä evakuointimääräystä, ja joukko merijalkaväen sotilaita asettuu Yhdysvaltojen lähetystön edustalle. Italian merijalkaväki järjestää ilmakuljetuksen Tarantonlahdella ja Durazzonlahdella partioivien yksiköiden välille. Ajoneuvoja otetaan esiin evakuoimaan ulkomaalaisia (ranskalaisia, saksalaisia, kreikkalaisia, amerikkalaisia ja italialaisia).
- Illalla vallataan Korcën historiallinen kaupunki. Lezhëssä kapinalliset hyökkäävät SHIK:n virastoon ja räjäyttävät valtionpankin kassaholvin, samalla kun kaupungin merkkihenkilöt perustavat 'Lezhën Turvakomitean'; yrityksessään rauhoitella liikettä he menevät kaduille autoilla, joiden kovaäänisistä kuuluu vetoomuksia rauhan puolesta.
- Berisha lähettää perheensä turvaan Italiaan.
- Etelästä pohjoiseen, kapinaliike laajenee ja saa valtion heilumaan; mutta jos institutionaaliset joukot vetäytyvätkin Tiranasta, ne tekevät sen vain voidakseen järjestäytyä paremmin uudelleen kansallisella ja kansainvälisellä tasolla. Kapinalliset eivät saa paljoa tukea muiden maiden vallankumouksellisilta; heidät on jätetty yksin käymään taisteluaan.
14. - Tiranassa ryöstetään Punaisen Ristin päämaja, ja yhteenotot jatkuvat presidentinpalatsin edustalla. Hävitys käy kapinallisten käsiin joutuneessa Durazzon satamassa.
- Samaan aikaan Euroopan Unioni vakuuttaa humanitaarista tukeaan Albanialle: 50 000 hyvin varustautunutta sotilasta, sekä ruoan tarjoamista yhteistyöhaluisemmille kapinallisille vastineeksi ryöstetyistä aseista.
15. - Berisha käynnistää vetoomuksen, jolla pyydetään vapaaehtoisia värväytymään armeijaan ja poliisiin järjestyksen palauttamiseksi pääkaupunkiin. Värväytyville luvataan neljä kertaa keskipalkkaa suurempi korvaus. Lisäksi hän lupaa kolminkertaistaa töihin palaavien poliisien palkan. Ehdotus houkuttelee tietenkin useita. Poliisi saa uudelleen haltuunsa Tiranan lentokentän.
16. - Samalla kun Albanian valtio saa avuntarjouksia niin Italialta kuin Kreikaltakin – jotka ovat valmiita lähettämään teknisiä asiantuntijoita tarjoamaan koulutusta tai uudelleenjärjestelyä poliisivoimille ja armeijalle – Tiranan keskustassa järjestetään rauhanmarssi.
17. - Euroopan Unionin asiantuntijat saapuvat Tiranaan kahden päivän neuvotteluihin Albanian hallituksen kanssa. Tarkoituksena on arvioida 'humanitaarisen tehtävän' välttämättömyyttä.
18. - Gjirokastërissa hyökätään pankkiin ja varastetaan kassakaappi.
20. - Tiranassa yhteenottoja presidentin palatsin edustalla. Italian merijalkaväen erikoisyksikkö tekee maihinnousun rannalle Durazzon lähellä. Italian hallitus ilmoittaa karkottavansa kaikki laittomat maahanmuuttajat, jotka osoittautuvat Albanian vankiloista paenneiksi. Albanialainen ministeri protestoi: ”Meillä ei ole toimivia vankiloita”.
21. - Berisha pyytää Turkilta sotilaallista apua.
22. - Uusi pääministeri Fino tapaa Valonan JTK:n. Panssariautot ottavat haltuun Fierin kaupungin.
25. - Neljäkymmentä tonnia Ranskan lähettämää ruoka- ja lääkeapua saapuu Tiranan lentokentälle.
26. - Euroopan Turvallisuus- ja Yhteistyöjärjestön (ETYJ) neuvottelut päättyvät "YK:n mandaatilla toimivien monikansallisten joukkojen toteuttaman humanitaarisen tehtävän" luomiseen. Noin 6000 sotilasta lähetetään Albaniaan turvaamaan Durazzon ja Valonan satamia, Tiranan lentokenttää, sekä maan etelä- ja pohjoisosien välisiä kommunikaatioyhteyksiä.
27. - Yksi monista vauraiden liikemiesten rahoittamista aseistetuista jengeistä, jotka ovat soluttautuneet kapinallisten keskuuteen suojelemaan pomojensa etuja, saavat karun vastaanoton erään kylän aseistautuneilta asukkailta.
28. - Italian laivaston alus törmää täynnä Albanialaisia pakolaisia olevaan alukseen, joka uppoaa niin että useita hukkuu.
- Valonassa pidetään koko maan Julkisen Terveyden Komiteoiden kongressi. Paikalla on edustajia kahdeksastatoista etelän, ja kuudesta pohjoisen kaupungista. Paikalla on myös oppositiopuolueiden jäseniä.
29. - Päätös kansainvälisestä "rauhantehtävästä" esitetään ultimaatumina Italian sotilasjohdolle.
Huhtikuu
9. - Noin satakunta SHIK:n agenttia saapuu Brindisiin kontrolloimaan albanialaisten pakolaisten liikkeitä Italiassa.
12. - Armeijan erikoisyksikkö saapuu Ranskasta Durazzoon valmistelemaan ranskalaisten joukkojen rantautumista.
14. - Ilmasilta järjestetään Pisan ja Tiranan välille välineiden kuljettamiseksi.
15. - Operaatio "Alba" laitetaan käyntiin. Kuusituhatta kansainvälisiin joukkoihin kuuluvaa sotilasta saapuu Durazzoon ja Valonaan. Yksi laiva tuo mukanaan 360 tonnia jauhoja ja 36 tonnia palkokasveja: keppi ja porkkana.
- Samaan aikaan tilanne on palautumassa normaaliksi Tiranassa. Aseita näkyy vain poliisien käsissä.
17. - ETYJin delegaatio tapaa JTK:n edustajat Valonassa. JTK:n johto ilmaisee huolensa ulkomaisten joukkojen voimankäytöstä.
Toukokuu
1.-7. - Poliisi ilmestyy uudestaan Shkodërin, Bëratin, Burrëlin, Kukësin ja Krüjen kaduille, mutta oikeusistuimet eivät toimi: niistä rakennuksista ei ole mitään jäljellä, joissa aiemmin toimi poliisiasemat, oikeusistuimet, vankilat. Poliisilla on kaikkialla maassa ongelmia saada paenneita vankeja kiinni, sillä niiden henkilöllisyyttä ei tunneta, koska aiheeseen liittyvät asiakirjat tuhoutuivat kapinan aikana.
14. - Vilppiä pelkäävät oppositiopuolueet uhkaavat boikotoida kesäkuun lopulla pidettäviä vaaleja. Kaikki keskustelu on nyt keskittynyt sen ympärille miten tärkeää on siirtyä kohti vaaleja, jotta voidaan korjata Berishan kauden korruptoituneen politiikan seuraukset.
21. - Kaikkien kymmenen puolueen välinen sopimus johtaa salaisen palvelun uuden johtajan nimittämiseen. Tämä oli yksi Julkisen Terveyden Komiteoiden vaatimuksista.
Kesäkuu
4. - Presidentti Sali Berisha selviää dynamiitti-iskusta demokraattipuolueen vaalitapaamisen aikana. Muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta kukaan ei palauta kapinan aikana varastettuja aseita. Hätätila ja ulkonaliikkumiskielto on yhä voimassa.
27. - Kansainvälisten tarkkailijoiden joukko, jota saattaa italialaiset ja romanialaiset sotilaat, lähtee Tiranasta kohti Gjirokastëria etelässä, ja kulkee muun muassa Mëmaliajin ja Tepelenën läpi. Saattuetta tervehditään solvauksilla ja halveksunnalla, mutta välikohtauksia ei tapahdu.
29. - Vaalit. Vallankumouksen peikko häipyy maasta politiikan paluun ansiosta.
Heinäkuu
23. - Berisha eroaa vihdoinkin tasavallan presidentin paikalta, jossa hän on hallinnut viisi vuotta. Kansallisen sovinnon spektaakkeli tulee tältä osaa päätökseensä.
Elokuu
12. - Monikansalliset joukot poistuvat maasta.
ALBANIA, KUMOUKSEN LABORATORIO
Albaniasta on tullut suuri laboratorio. Toisaalta, kuten muut entisen itäblokin maat siirtyessään byrokraattisesta kapitalismista liberaaliin versioon, se kokee maailmantalouden ja vallan demokraattisen hallinnan painetta. Toisaalta voidaan nähdä sellaisten valtavien kapinan mahdollisuuksien avautuminen, jotka kykenevät vakavasti horjuttamaan valtion ja kapitalistisen vallan projekteja. Näin ollen vallankumouksellisten ei tulisi jättää pohtimatta mahdollisesti räjähdysherkän tilanteen tärkeyttä. Albanian aseellisen kapinan luonteen ja laajuuden tietäminen ja sen tiedetyksi tekeminen niin pian kuin mahdollista, sekä epämuodollisten keskustelujen aloittaminen pohtimaan teoreettisen tai käytännöllisen vallankumouksellisen osallistumisen todellista mahdollisuutta, on sitä mitä ehdotamme kaikille niille jotka näkevät valtiota ja pääomaa vastaan suuntautuvan kapinan ainoana todelliseen vapauteen mahdollisesti johtavana tienä.
Jotkut ovat sanoneet jo pitkään että entiset 'reaali' -sosialismin valtiot ovat valmiita räjähtämään ja iskemään maailmanjärjestyksen ytimeen. Albanian esimerkki ei ole poikkeus. Ja se mitä juuri nyt omalla kynnyksellämme tapahtuu tekee tästä analyysistä ehkä vielä konkreettisempaa.
Valitettavasti on nähty vain vähän yrityksiä tarkastella kapinan nostattamia monia ongelmia: sen organisationaaliset muodot, kumouksellinen sisältö, kieli, kommunikaatio, valtakoneiston sabotoiminen, ryöstely ja hävitys, rahan lakkauttaminen, kapitalistisen tuotannon tuhoaminen ja kieltäytyminen kaikesta hallinnosta, jopa siitä joka väittää olevansa vallankumouksellinen, tavaroiden vapaa uudelleenjakaminen jne. Lukittautuneena hienoihin julistuksiimme ja tyhjiin kaavoihimme, olemme vaarassa joutua odottamattomien sosiaalisten tilanteiden yllättämiksi.
Mielestämme meidän on aika alkaa puhumaan kapinasta ja vallankumouksesta, ja lakata olemasta ideologioiden palsamoijia tai riistettyjen ainaisten tappioiden hoivaajia. Emme kiistä etteikö uutiset tuhotuista parakeista, saarretuista vankiloista ja poltetuista pankeista täytä sydämiämme ilolla ja sytytä unelmiamme. Mutta todella unelmoida, ja tehdä niin kaikista vaarallisimmalla tavalla, tarkoittaa unelmoimista silmät auki, valmiina hyppäämään tilanteen ytimeen ilman strategisia harhakuvia, jotka ovat yhtä ylimielisiä kuin naurettaviakin, ja yrittää liittymistä peliin kaikilla niillä aseilla mitä meillä on käytössämme.
Tässä tarjoamme vain muutamia huomioita keskusteluun, johon kukin voi antaa omat ideansa ja kritiikkinsä. Ja on tärkeää saada nämä keskustelut käyntiin viipymättä. Parempi tieto tapahtumista mahdollistaa sen, että voimme syvemmin analysoida sitä mitä Balkanilla on meneillään, jotta voimme paremmin käsitellä omia toimintamahdollisuuksiamme.
Yhdestä kapitalismista toiseen
Nautittuaan niin pitkään byrokraattisen kapitalismin riemusta, entisten ns. kommunistimaiden riistetyt ovat hiljattain päässeet maistelemaan monia liberaalin version tarjoamia mahdollisuuksia. Albanian finanssiyhtiöiden tapaus on vain yksi esimerkki. Ilman että heidän kurjat olosuhteensa olisi mitenkään muuttuneet, Albanian sorretuille esitettiin yksilöllisen vapauden ja onnellisuuden takeena aiemmin pahuuksista pahimpana pidetyt yksityiset sijoitukset. Uusi tasavalta salli kaiken sen mitä vanha kontrolloi suoraan. Markkinoista tuli nyt virallisesti hyvä asia, siinä missä niitä ei aiemmin virallisesti ollut olemassa. Uuteen uskontoon käännytettynä väestö ryntäsi viemään rahansa pankkeihin, jotka lupasivat heille nopeita voittoja. Esteetön kapitalismi sallii sen mitä "normaali" kapitalismi väittää estävänsä: aina vain suurempien valheiden kertomisen. Joten aivan kuin Kiinassa, ihmiset löytävät edestään molempien maailmojen pahimmat puolet – salainen poliisi ja brutaali keinottelu.
Finanssiyhtiöt menivät konkurssiin, ja lehdistö myönsi myötäilleensä valtapuoluetta vastineena valtion tuesta. Kukaan ei halua tehdä pitkän tähtäimen sijoituksia maahan jossa ei ole vakaata poliittista auktoriteettia. Näin ollen taloudellisesta kannibalismista tulee kapitalismin toimintatapa. Homma meni enemmän tai vähemmän seuraavasti: etsi "asiakkaita", eli ihmisiä jotka ovat niin epätoivoisia että he ovat kyseenalaistamatta valmiit uskomaan mainonnan valheet; ota heiltä voittoa niin paljon kuin mahdollista, värvää poliitikot puolellesi, julistaudu konkurssiin ... ja homma oli siinä! Omien etujensa puolustamiseksi byrokratia sallii ja rohkaisee tätä kaikkea, jota nöyristelevä lehdistö kutsuu kaunistellen "vapaamuotoiseksi sijoittamiseksi".
Parlamentaarinen demokratia on kapitalismia parhaiten pukeva hallintomuoto, sillä suvereeni kansalainen on paras kuluttaja. Tämä auttaa meitä ymmärtämään byrokraattisen kollektivismin romahdusta. Mutta Pääoma ei ole vakiinnuttanut asemiaan niin hyvin kuin se teki determinististen satujen aikana. Väestö on saamassa uudelleen halun vapauteen, joka tukahdutettiin karmean diktatuurin vuosikymmenten aikana. Lisäksi vanha stalinistinen eliitti ei ole valmistautunut luopumaan vallastaan, kun se kokee poliittisen ja taloudellisen muutoksen joka uhkaa tuhota heidät. Tilanne luo näin ollen sosiaalista konfliktia, jonka lopputulosta on vaikea ennustaa. Tämän lisäksi kapitalismi on siirtymässä kilpailumarkkinoilta – ja loputtoman kasvun amerikkalaisesta unelmasta – uusille maailmanmarkkinoille. Elettyään liian kauan kylmän sodan taloudessa (jossa se pelasi kansainvälisen santarmin roolia – sotilasbudjetti jatkuvassa kasvussa ja valtion suorassa hallinnassa), Yhdysvallat ei ole valmis käynnistämään ihan missä vaan kalliita ja ajoittain spektaakkelimaisen epäuskottavia seikkailuja vapauden puolustamisen nimissä.
Lopulta jää nähtäväksi tuleeko moderni demokratia toimimaan Venäjän ja Kiinan kaltaisissa maissa – ja tuleeko mikään muu entisen itäblokin valtioista, kuten vaikkapa Puola, onnistumaan autonomisen poliittisen tilanteen saavuttamisessa.
Demokratian naamari
Albanian kapina on paljastanut demokratian häikäilemättömyyden: presidentin uudelleenvalinta poikkeustilan turvin, lehdistön sensurointi ja radiolähetysten häirintä, poliittisen puolueen keskuskomitea avoimesti johtamassa poliisia, vain kaikista räikeimpiä esimerkkejä mainitaksemme. Kapinalliset ovat aseet kädessä pakottaneet valtion paljastamaan todellisen ytimensä. Kapinalliset ovat tietenkin pelkkiä "ulkomaisten tiedustelupalveluiden tukemia ja rahoittamia punaisia terroristeja" (Sali Berishan ensimmäisten julistusten mukaan), ja kapina "hyökkäys talouselämää ja yksilönvapautta vastaan". On selvää, että talous itsessään toteuttaa jatkuvaa hyökkäystä elämää vastaan. Ja mitä yksilölliseen vapauteen tulee, se ei ole koskaan paljastanut itseään sellaisella selkeydellä mitä oikeustalojen, poliisiasemien, supermarkettien, kaupungintalojen, prefektuurien ja rajavalvontapisteiden polttaminen; hyökkäykset armeijan kasarmeille, asevarastojen ryöstäminen, sekä, uskomattomassa kollektiivisen riemun eleessä, kaikkien vankien vapauttaminen. Tätä nähtiin Sarandessa, Himarenissa, Vloressa, Delvinessä, Levanissa, Gjirokasterissa, sekä muissa eteläisen Albanian kaupungeissa. Häikäilemättömyys jatkuu kun muut valtiot, etenkin Italia ja Kreikka, vaativat dialogin aloittamista opposition kanssa (opposition ollessa kömpelö termi aseelliseen hyökkäykseen viitatessa). Oppositio järjestää uusia vaaleja (toukokuun 96 vaalit olivat selvästikin vilpilliset), joiden tarkoitus on johtaa uuden hallituksen muodostumista, joka on "kansallisen yhtenäisyyden, sovinnon tai virkamiesten hallitus, ei väliä mikä", kuten Kreikan eurooppaministeri sanoi. Lisäksi, kuten ranskalainen diplomaatti huomautti, jos toisella puolella valtion päämies on diktaattori, toisesta puolesta taas ei tiedetä kuka on kuka tai mitä he haluavat. "Kuka edustaa ketä?" kysellään pelokkaana. Onko sorto ja tukahduttaminen ainoat tavat joilla Sali Berisha voi pysyä vallassa? Mitä lehdistöön tulee, ne leikkivät muutamilla hutiloiduilla hypoteeseilla: "Somalian tyylinen verinen anarkia", "villi sorto", "kostohengen herääminen" niissä Albanian yhteisöissä "jotka yrittivät päästä mukaan", ja kapinan lähes "ylistävä oikeuttaminen" ("siellä asiat eivät ole kuten täällä, siellä on välttämätöntä tarttua aseisiin saadakseen vapaat vaalit!"). Siinä missä mikään poliittinen muutos ei voi parantaa köyhien kurjia oloja, sisällissota saattaisi, kuten entisessä Jugoslaviassa, pitkittää alistumista ja taata hyvät liiketoiminnat asekauppiaille. Mutta horisontissa ei näy nationalistisia vaatimuksia. Ja kapinalliset ovat yhä aseissa.
Kapinan älykkyys
Ainoastaan ne, jotka eivät ole perillä historian kapinoiden syiden uskomattomasta latteudesta, voivat yllättyä siitä että kapina sai alkunsa idioottimaisen hallituksen tukemasta taloushuijauksesta. Meitä ei enää yllätä se ero mikä vallitsee riistettyjen toimien ja ne synnyttäneiden syiden välillä. Vallankumoukselliset, jotka vaativat selkeitä ohjelmia ja tarkoin määriteltyjä sosiaalisia käsitteitä, kuten oikeutettu asia jonka puolesta taistella, osoittavat olevansa tasan yhtä naiiveja kuin journalistit, joita he väittävät kritisoivansa.
Miksi sitten näin paljon demokraattisen laillisuuden ulkopuolelle – kaduilla, ei teoriassa – menneen liikkeen tulisi vaatia laillisuuden palauttamista? Kapinallisten puhemiehiksi itseään väittävien vaatimukset ovat: virkamieshallituksen nimittäminen, uudet parlamenttivaalit, valtion television ja radion johtajan eroaminen, kaikista oikeustoimista luopuminen kapinallisten puolelle siirtyneitä sotilaita vastaan, armahdus kaikille kapinalliselle, sekä poikkeustilan kumoaminen.
Omalta osaltaan ihmiset vaativat Sali Berishan eroamista ja sijoitettujen rahojen palauttamista. Syyt löytyvät sosiaalisista ristiriidoista, jotka saavat ihmiset vaatimaan korruptoituneiden poliitikkojen tai "rikollisten" vangitsemista, ja sitten kapinan päivänä vapauttamaan kaikki vangit sen kummemmin erottelematta; uskomaan rahansa ja toiveensa pankkien haltuun, ja sitten sytyttämään ne palamaan. Ihmisistä tulee älykkäämpiä kun he ottavat kohtalonsa omiin käsiinsä.
Silloin voi tapahtua mitä tahansa. Kapinan välttämättömyys elää tässä tietoisuuden suunnanmuutoksessa. Murtuman voima ajaa riistettyjä puhumaan toisilleen ja järjestäytymään suoraan, mikä mahdollistaa vastausten löytymisen samalla hetkellä kuin uusia kysymyksiä nousee esille. On silkkaa muodollisuutta puhua itsehallinnosta tai itseorganisoitumisesta ilman kumouksellisen murtuman läsnäoloa. Mikä pahempaa, se pelkästään vahvistaa vakiintunutta järjestystä. Työn, kuluttajuuden, perheen ja television normaalius käyttää kaikkea hyväkseen, jopa suoraa demokratiaa, ekologiaa tai "vaihtoehtoisia" kulttuureja. Se ahmii sisäänsä kaiken kritiikin.
Emme sano etteikö liikkeen sisällöllä ole merkitystä. Päinvastoin, väitämme että tämä sisältö voi radikalisoitua vain jos sillä on aikaa ja tilaa tehdä niin, yleisen kapinan tilaa, ja aikaa varastettuna hierarkialta, pakottamiselta ja tylsyydeltä.
Mistä se ponnisti?
Se mitä Albaniassa tapahtuu osoittaa kaikille, jotka vain haluavat nähdä, sen mitä monet tuntuvat unohtaneen. Vastaan kaikkia kapitalismin selittelijöitä ja "monimutkaisten yhteiskuntien" kanttoreita, teknologisesta kontrollista johtuvan kaikkivoipaisuuden kiihkoilijoita, ja barbaarien hienostuneisuuden suututtamia edistyksen ideologeja, nämä Albanian barbaarit osoittavat että on mahdollista seistä valtiota vastaan, aseet käsissä. Riveistä karkaamiset ja sotilaiden kapinat osoittavat, että kaikista brutaaleinkin sortokoneisto tarvitsee toimiakseen ihmisiä. Hyökkäyksen kohteena olevien henkilöiden ja symbolien valinta kertoo siitä että, välittämättä kuinka paksuja ideologian kerrokset ovat, sorto on silti kouriintuntuvaa.
On vaikea ennustaa tilanteen kehittymistä. Vaikuttaa siltä että elpymässä on stalinistiset poliittiset pyrkyrit, jotka väittävät edustavansa oppositiota, vastauksena tarpeeseen yhdistää taistelu (kamppailun alkupäivinä laitettiin ryöstettyjä aseita yliopiston sisäänkäynnille jossa opiskelijat olivat koulureformeja vaatineessa nälkälakossa; tämän jälkeen opiskelijat hyökkäsivät kampuksen poliisiasemalle). Lehdistö puhuu yleiskokouksista tai "kapinallisten neuvostoista", jotka ovat ottaneet kaupunginvaltuustojen paikan. Se miten tuo kaikki toimii, eli siis toisin sanoen, miten elämä muuttuu, me emme tiedä. Nämä neuvostot voivat olla riistettyjen yritys autonomiseen järjestäytymiseen, tai ne saattavat olla vain demokraattinen naamari leninistiselle ideologialle. Tähän asti tärkein elementti on ollut kieltäytyminen aseiden luovuttamisesta, huolimatta uuden johdon yrityksistä hyväksyttää hallituksen tarjous. Tämä kieltäytyminen, siinä missä se mahdollistaa vapauden jota lait (aivan kuten sijoitusyhtiötkin) vain lupaavat, voi antaa kapinallisille aikaa mennä lupauksista edemmäs. Lupaukset ovat täysin hyödyttömiä sellaisten riiston olosuhteiden edessä, joita mikään ihmiskasvoinen kapitalismi ei pysty parantamaan. Se mikä saa aikaan eron, on selvästikin sosiaalinen ulottuvuus (kuinka valtiota ei vain koeta viholliseksi, vaan se myös tehdään tehottomaksi; kuinka yksilöiden väliset suhteet siirtyvät pois talouden ulottuvuudesta), ei sotilaallinen. Yleistetty aseellinen kapina, naisten ja lasten laajamittainen osallistuminen, kaduilla käytävät keskustelut ja jokaisen vapaa oikeus kapinoida ovat hyvin merkittäviä. Mikään puolueista ei hallitse tilannetta ja ihmiset ovat hyvin aseistettuja.
Joten, mitä tulee tapahtumaan? Me emme ole profeettoja. Voisimme sanoa, oikeuttaaksemme oman hitautemme, että kaikki tulee johtamaan vain muutokseen hallitsevassa luokassa. Mutta meillä ei ole sellaista ajan pelaamista mitä oikeuttaa.
Tulisi panna merkille että yhteenoton maantieteellinen alue on erityisen räjähdysherkkä. Bulgariassa on kulunut vain lyhyt aika siitä kun kiista johti hyökkäykseen parlamenttia vastaan (ja uusien vaalien vaatimiseen).
Albaniassa on monia kreikkalaisia (pääosin keskittyneenä kapinallisten hallitsemille alueille) ja Kreikassa paljon laittomia albanialaisia maahanmuuttajia (joilla on jatkuva karkotuksen uhka niskassaan ja jotka ovat näin alttiita rajulle riistolle). Samaa voitaisiin sanoa Kosovosta ja Makedoniasta, puhumattakaan historiallisista jännitteistä Kreikan, Bulgarian ja Turkin välillä. Jos Albanian kapinalliset esittäisivät vain yhden sosiaalisen kysymyksen joka laajenisi rajojen yli! Sanalla sanoen, alue on ruutitynnyri, jonka räjähdysherkkyys säilyy kapinan lopputuloksesta huolimatta. Ei ole sattumaa että Italian ja Kreikan hallitukset ovat hälytystilassa: Albaniasta tulevan maahanmuuton kasvu voisi tehdä näiden maiden sisäisen tilanteen ongelmalliseksi (Italian armeija on jo jonkin aikaa suojellut eteläistä rannikkoa epämieluisilta vierailta Albaniasta). Joten kaikki pomot haluaisivat välttää verilöylyä. Mutta jos liikkeestä tulisi vallankumouksellinen uhka, se olisi heidän viimeinen korttinsa.
Kun katsominen ei riitä
Kuten aiemmin sanoimme, Albanian tilanne voi olla kiihoke syvälliselle pohdinnalle antiautoritaarisesta kapitalismin vastaisesta vallankumouksesta. Se on jo osoittanut barrikadien teoreettisen arvon. Se voi johtaa meidät hankkiutumaan eroon vanhasta ideologisesta roskasta, ja katsomaan kysymyksiä jotka täytyy kohdata (esimerkiksi sellaisten suurten tuotantoyksiköiden katoaminen, joihin kapitalismi joskus keräsi riistettyjä; sosiaalisen kapinan räjähtäminen; vanhojen luokkayhteenottojen, ja niihin liittyvien organisaatio-, ammattiliitto-, ja työläisneuvostomuotojen katoaminen; ammattiliittojen ongelma, teknologian tuhoaminen, jne.).
Voi olla että on vielä lisää tehtävää. Selvästikään emme ole samaa mieltä poliittisen kannan kanssa, jossa tarjotaan vain apua, eikä meillä ole pedagogisia harhakuvia anarkian reseptien tarjoamisesta Balkanille. Päinvastoin, tarvitaan mahdollisen kapinan yhteisiä osatekijöitä, jotka ilmenevät suorassa hyökkäyksessä, hävityksessä ja väkivallassa vakiintunutta järjestystä vastaan. Meidän täytyy selvittää mikä Albanian tilanteessa koskee meitä suoraan, ja miten voimme laajentaa sen kattavuutta sekä sosiaalisessa että maantieteellisessä mielessä. On totta, että ongelma sen tietämisestä miten osallistaa itsemme, ja radikalisoida käynnissä olevan liikkeen sisältöä, on teoreettinen ongelma. Mutta ennen kaikkea se on käytännöllinen ongelma. Kysymys on kansainvälinen, ja näin ollen kohteista ei selvästikään ole pulaa.
Todellisuus on käymistilassa, ja ainoa realismi jonka ylistämistä itsepäisesti jatkamme, on se että ei haaskata aikaa.
- Muutamia anarkisteja
Pariisi, 11. maaliskuuta 1997
Teksti on peräisin Elephant Editionsin julkaisemasta kirjasesta. Englanninkielinen alkuteksti:
Albania: Laboratory of Subversion, 1997 (libcom.org)
Lue myös (libcom.org):
1997: The Albanian insurrection
Holidays in Albania - Part 1, 1997
Holidays in Albania - Part 2, 1997
Albania 1997: The Proletariat Confronts the Bourgeois State - ICG
