Obama: Uusi pomo, samanlainen kuin vanha
Arkisto | sunnuntai, 9.11. 2008 @ 11:44
Katselukertoja: 973
Englanninkielisessä mediassa, ja miltei kautta maailman, tunnutaan olevan aidosti innoissaan Barack Obaman valinnasta Yhdysvaltojen presidentiksi. Useat kommentoijat puhuvat ikään kuin valinta merkitsisi todellista muutosta Amerikalle, ja jopa maailmalle, sen sijaan että se olisi jälleen yhden neljän vuoden vaalisirkuksen päätös.
Jos uskoisi mediaa, niin voisi luulla että kahdeksan pitkän Bushin vuoden jälkeen Amerikka olisi kokenut todellisen muutoksen. Ensimmäinen musta presidentti, ja omistautuminen todelliseen radikaaliin muutokseen.
Kuulostaa liian hyvältä ollakseen totta. Eikä se tietenkään ole totta.
Joten mitä voidaan olettaa Yhdysvaltojen uudelta hallinnolta. Katsotaan ensiksi ulkopolitiikkaa. Tietenkin voidaan katsoa edellistä Yhdysvaltain demokraattihallitusta. Bill Clintonin hallitusta. Sillä oli tapana ampua risteilyohjuksia vihollistensa päälle sen kummemmin valikoimatta. Sudanilaisista lääketehtaista Irakin asuinalueille. Ja tulihan siinä välissä ammuttua muutama Afganistaniinkin. Voidaan myös mainita kaksi entiseen Jugoslaviaan kohdistunutta pommituskampanjaa, joita tuolloin kutsuttiin Humanitaariseksi pommitukseksi. Kannattaa myös huomata Clintonin jatkamat Yhdysvaltain sanktiot Irakia vastaan, jotka UNICEFin mukaan aiheuttivat puolen miljoonan irakilaislapsen kuoleman. Eikä pidä unohtaa sitä että Clinton loi ideologisen perustan Bushin terrorikampanjalle. Hän käytti ensiksi termejä "valtioiden tukema terrorismi" ja "roistovaltio". Ja sitten oli vielä pikkujuttu nimeltä Haitin miehitys...
Mutta ei tuomita Obamaa hänen puolueensa menneillä teoilla. Annetaan miehen puhua itse puolestaan. Huhtikuussa 2007 hän sanoi ensimmäisessä merkittävässä ulkopoliittisessa puheessaan että "meidän täytyy johtaa rakentamalla 2000 luvun armeija... tuen vahvasti maajoukkojemme laajentamista, niin että armeija saa 65 000 ja merijalkaväki 27 000 uutta sotilasta". Pistää miettimään että mitä varten hän tarvitsee 100 000 uutta sotilasta. No, kun häneltä kysyttiin Fox -kanavan uutisissa viime kuussa Iranin pommittamisen mahdollisuudesta, hän sanoi ettei "koskaan ottaisi sotilaallista vaihtoehtoa pois pöydältä". Hän haluaa myös laittaa 10 000 lisäsotilasta Afganistaniin, jossa hänen sanojensa mukaan presidentti Bush on "vastannut asiallisesti" taistelemalla "hyvää sotaa". "Hyvää sotaa", jossa on kuollut 20 000 - 60 000 siviiliä. Hän uskoo myös että Pakistan on "oikea taistelukenttä... sodassa terrorismia vastaan". Ja on uhannut hyökätä sinne.
Jos nyt ollaan ihan rehellisiä, niin tämä asettaa hänet suoraan demokraattisen perinteen keskukseen. Kennedystä ja Johnsonista Vietnamissa suoraan Clintoniin Somaliassa, Kosovossa ja Irakissa.
Ja mitä hänellä on tarjottavaa Yhdysvaltojen työväenluokalle? Yksi vaalikampanjan aikana selviksi käyneistä asioista oli se, että huolimatta syvenevästä kriisistä, kummallakaan ehdokkaalla ei ollut mitään ehdotuksia sen hoitamiseksi. Se johtuu siitä ettei kummallakaan heistä ollut mitään vastauksia tarjottavanaan. Eikä ole mitään vastauksia mitä tarjota. Poliitikot eivät voi tehdä muuta kuin heikentää työväenluokan elintasoa. Ensimmäinen kriisin sääntö on aina se, että hallitseva luokka yrittää saada työväenluokan maksamaan kustannukset. Huolimatta kaikista puheista "työläisten oikeuksien" suhteen, hänen täytyy silti käynnistää ohjelmia, jotka heikentävät köyhemmän väestön toimeentuloa. Eri puolueiden talousohjelmien välillä ei voi olla eroa, ja kun niitä katsoo, niin eroa ei todellakaan ole.
Joten se mitä Obamalla on tarjottavanaan on lisää sotia ulkomailla, ja lisää hyökkäyksiä työväenluokkaa vastaan kotona. Kaiken täytyy muuttua, jotta kaikki voi pysyä täysin samanlaisena: tässä uusi pomo, samanlainen kuin vanha.
