Skotlanti: William Johnston voitti nälkälakkonsa

28. lokakuuta lähes kaksi kuukautta nälkälakossa ollut William Johnston voitti viimein taistelunsa sopivan terveydenhoidon saamiseksi Glenochilin vankilassa Stirlingshiressä. Kyseessä on merkittävä voitto kaikille Glenochilin vangeille, jotka ovat pitkään kärsineet kunnollisen hoidon puutteesta, sekä vankilan lääkintähenkilöstön asenteista, joissa suhtaudutaan avoimen halveksivasti vankien terveydenhuoltoon liittyviin tarpeisiin.
27. lokakuuta William, joka oli ollut lähes koko nälkälakkonsa ajan sellissän ilman minkäänlaista huomiota, vietiin vankilan terveyskeskukseen, jonka johtaja ilmoitti yhdessä vanhemman hoitajan kanssa että hänen konfliktinsa vankilan lääkintäviranomaisten kanssa täytyy ratkaista kiireesti. Tämä ilmeisen kiireinen halukkuus keskustella Williamin valituksista hoidon laiminlyömisen suhteen ei tietenkään liity millään tavalla huoleen hänen vakavasti heikentyneestä fyysisestä kunnostaan. Sen sijaan se liittyy hyvinkin paljon hänen hoidostaan tehtyihin kyselyihin, joita on tehnyt muun muassa paikallinen kansanedustaja Gordon Banks, Skotlannin pääministeri, sekä Britannian Lääketieteellinen Neuvosto. Kyseisten tahojen sotkeutuminen asiaan on seurausta Williamin ystävien ja tukijoiden kampanjaan muurien ulkopuolella, ja se on saanut vankilahallinnon yritykset puolustaa Glenochilin terveydenhuoltoa näyttämään yhä epäuskottavammilta ja tehottomilta. Glenochilin hallinto on ollut täysin tottumaton tällaiseen ulkopuoliseen mielenkiintoon ja puuttumiseen vankien hoidon suhteen. Se on reagoinut hätäisen levottomasti saadakseen tilanteen rauhoitettua ennen kuin se mahdollisesti johtaisi tarkempiin tutkimuksiin vankiloissa tapahtuvan terveydenhoidon laiminlyönneistä.

27. lokakuuta olleessa tapaamisessa vankilan terveydenhoitojohtajan kanssa, William vaati myös vankilanjohtaja Dan Gunnin läsnäoloa. Hänelle kerrottiin johtajan olevan "lomalla". Aiemmissa kirjeissään Williamin tukijoille ulkopuolella, Gunn yritti vimmatusti kiistää William Johnstonin terveydenhoidon laiminlyönnin. Nuo yritykset haihtuivat pian ilmaan kansanedustaja Gordon Banksin kyselyiden edessä, ja johtajan hiljaisuus painostuksen kasvaessa alkoi herättää huomiota. Johtajan sijaan William kutsuttiin tapaamaan vankilalääkäriä, joka on pahamaineisen myöntyvä nuoremman lääkintähenkilöstön edessä, ja vankilan kurihengen täysin uskollinen alamainen. William suostui sillä ehdolla, että hänen valitsemansa vankitoveri voisi myös osallistua todistamaan tapaamista, mikä sai terveydenhoitojohtajan vastaamaan pikaisesti ettei sellaisia olosuhteita tule olemaan joissa "John Bowdenin sallittaisiin osallistua tapaamiseen". William ei nimennyt minua valittuna todistajanaan, mutta olin selkeästi ollut eturintamassa johtajan mielessä henkilönä joka on ollut vastuussa ulkopuolisen tuen hankkimisessa Williamin puolesta, ja hänen tilanteensa käyttämisestä huomion keräämiseksi yleiseen terveydenhoidon laiminlyöntiin vankiloissa. Itse asiassa johtaja oli itse herättänyt huolta Williamin tilanteesta valehtelemalla tarkoituksellisesti hoitosuunnitelmasta, jota ei todellisuudessa ollut olemassakaan, ja olemalla tekemättä yhtään mitään vankilan lääkintähenkilöstön asenteiden ja käytöksen tutkimiseksi ja parantamiseksi.

Lopulta 28. lokakuuta William tapasi vankilalääkärin, jolloin syntyi sopu kunnollisesta hoitosuunnitelmasta hänelle. Sen tuloksena William lopetti nälkälakkonsa.

William sai lopulta tilanteensa vaatimaa hoitoa, mutta siihen tarvittiin lähes kaksi kuukautta kestänyt kampanja, jota ajoi Brightonin Anarkistinen Musta Risti, John McGranaghan (10 vuotta aikoinaan syyttömänä vankilassa istunut tunnettu ex-vanki) ja tohtori George Coombs. Voi vain miettiä mikä Williamin kohtalo olisi ollut jos hän olisi vankien enemmistön tapaan ollut eristyneenä ja ilman tukea.

Williamin tapaus korostaa kahta kiistämätöntä tosiasiaa: Glenochilin vankilan lääkintähenkilöstön tunteetonta piittaamattomuutta vangeista, sekä aidon ja omistautuneen vankituen tehokkuutta.

Mikä surullista, ja tavallista, Glenochilin hallinnon reaktio ei tässä tapauksessa ollut huolten rauhoittaminen parantamalla vankien terveydenhuoltoa ja siitä vastaavien asenteita, vaan etsiä kostoa kokemalleen nöyryytykselle. Johtuen roolistani William Johnstonin tilanteen esiin tuomisessa, minun valvontatasoani vankilassa (mikä vaikuttaa suoraan tuomioni kestoon) on suositeltu nostettavaksi keskitasolta "korkeaan vaarallisuusasteeseen".

John Bowden
6729
HM Prison Glenochil
King O'Muir Road
Tullibody
FK10 3AD
UK

John Bowden on elinkautisvanki, joka on jo pitkään toiminut toisia vankeja auttavana "kalterijuristina", ja väsymättömänä vankilajärjestelmän kriitikkona. Aktivisminsa takia Bowden on vieläkin kaltereiden takana, vaikka normaaliolosuhteissa hänet olisi pitänyt päästää ehdonalaiseen jo vuosia sitten.

Alkuperäinen viesti:
William Johnston Finally Won His Hunger Strike Battle For Medical Treatment (325collective)

Aiemmin aiheesta:
Skotlanti: William Johnston ollut kuukauden nälkälakossa (3.10.2008)