Kreikka: Kolmena päivänä tuhopolttoiskuja armeijaa vastaan

Tiedote:

"Tulisolujen Salaliitto ottaa vastuun tuhopolttojen sarjasta, joka tehtiin sunnuntaiyön ja tiistai-iltapäivän välillä Ateenassa ja Thessalonikissa.

Ateenassa sytytimme palamaan armeijan maastoauton Halandrissa (mitä kytät salailivat), laivaston ajoneuvoja Klafthmonos -aukion lähellä olevan laivaston päämajan edustalla, armeijan kanssa yhteistyötä tekevän Ace Hellas -telekommunikaatioyhtiön myymälän Agia Paraskevissa, eläkkeellä olevien upseerien kerhotilan Halkokondyli -kadulla, eläkkeellä olevien upseerien liiton tilat Harilaou Trikoupin ja Akadimias -kadun kulmauksessa, sekä puolustusministeri Vaggelis Meimarakisin toimiston.

Thessalonikissa sytytimme palamaan reserviupseerien kerhotilan Evosmosissa, armeijan yksityiskoulun Margariti -kadulla, sekä armeijan kanssa yhteistyötä tekevän Geniki -pankin käteisautomaatin Kalamariassa.

Otamme myös vastuun hyökkäyksestä armeijan oikeustaloa vastaan Roufissa tiistaina 28. lokakuuta.

KIISTA TALOUDESTA

Meidän aikanamme, niin kuin aina, jokaisen valtion sotilaallinen siipi muodostaa erottamattoman osan valtion geopoliittisten ja taloudellisten intressien kehittämistä. Sodat ovat väistämätön lopputulos kapitalistisen järjestelmän taloudellisista kriiseistä. Tyyppiesimerkki siitä on sotateollisuuden eksponentiaalinen kasvu 1900-luvun alussa ja Yhdysvaltojen vuoden 1929 talousromahduksen aikaan, jolloin koko maailmanmarkkinoita ravisteli pitkäikäinen kriisi. Nämä edesauttoivat ensimmäisen ja toisen maailmansodan kehittymistä. Sotilaalliset operaatiot talousintressien hallinnan suhteen ovat olleet suorassa suhteessa toisiinsa kaikissa valtioissa kaikkina aikoina ihmisen historian kuluessa.

Euroopan maaperällä olevista NATO-tukikohdista Lähi-Idän "rauhanturvaoperaatioihin", armeijalla on välttämätön rooli läntisten valtioiden talousintressien ylläpitämisessä ja laajentamisessa. Sotakoneiston ja sotateollisuuden ruokkimiseksi tarvitaan yhteiskuntarauhaa läntisten valtioiden metropoleissa. Sota ja rauha, kaksi eri kasvoa, kaksi kapitalistisen ylivallan erilaista ilmenemismuotoa.

SOTILAS-POLIISI -KOKONAISUUS

Kun vielä muutamia vuosikymmeniä sitten kapitalismi oli vähemmän tyylitelty ja peittelemättömämpi, oli yhä olemassa jonkinlaista luokkavastarintaa. Sillä kaikista mitättöminkin ihminen, silloin kun häneltä otetaan kasvojensa edessä pois sekin ei-mitään mitä hänellä on, taistelee kynsin ja hampain vastaan. Kesyttääkseen hänet, ja repiäkseen kynnet irti, kapitalistiset aivoriihet keksivät ajatuksen hyvinvointivaltiosta. Sosiaaliturva, julkinen terveydenhuolto, eläkelaitos, kansanomainen politiikka, avustukset ja mikä tahansa muu jolla kesyttää "sekasortoinen" proletariaatti.

Samaan aikaan kova koneisto, sorron selkäranka, poliisi ja armeija, kehitti itseään paljastamatta "karkeaa" menneisyyttään. Kreikassa ne säilyivät yleisessä mielessä kytän ja junttasian sosiaalisina hahmoina. Ne yrittävät päästä lähemmäksi kansalaista tekemällä kasvojenkohotuksen toisensa jälkeen. Santarmisto on yhdistetty kaupunkipoliiseihin, ja asepalvelusaikaa on lyhennetty, mutta samaan aikaan uusi sotilaallis-poliisi -mekanismi ilmestyi metropolin kaduille, tunnetut MAT ja MEA -mellakkajoukot. 90-luvun puolivälistä sen loppuun asti, pomot ja valtiot vakuuttuivat lähes täysin siitä että työläiset eivät enää muodosta uhkaa järjestelmälle. Uusi individualisti-idiotismin uskonto vakiintui pysyvästi uuden pikkuomistajien luokan päiden sisään, hajottaen tehokkaasti kaikki kuvitteelliset työläisrintamat - ei välttämättä huono juttu, sillä harhakuvat jättävät aina lopulta katkeran maun jälkeensä. Uusliberalismin höyrykonetta pyöritetään kovilla kierroksilla, ja "kansanomainen" politiikka korvataan yksityistämisellä. Näin ollen valtio muuttuu villieläinten kesyttäjästä pelkäksi kerrostalorakennuttajaksi, jolle jokainen vuokralainen on alihankkija, työskentelemässä yhdessä "yhteisten" etujen vuoksi. Mutta vallitsevaa ei turvaa pelkästään yksilöllisten idioottien tietoinen orjuus. Menneisyyden kokemusten rikastuttama valtio tulee aina omaamaan paikan sorron rautaiselle kepille, sillä nyt kun porkkana on vakuuttanut proletariaatin vetämään vaunuja, valtio voi vahvistaa vartijoitaan.

Valtio on tänä päivänä militarisoitu, mutta tällä kertaa sillä on "yllään" siviilivaatteet. Muisto armeijasta tekemässä vallankaappauksia on tehnyt tilaa uudelle ja kehittyneelle kuvalle ammattimaisesta Kreikan armeijasta, jonka palkkasotilaat hymyilevät aurinkoisesti. Tämän lisäksi syyskuun yhdennentoista jälkeen tapahtunut läntisen maailman militarisointi vastaa turvallisuuden yhteiskunnalliseen vaatimukseen. Siellä missä islamistisen terrorismin uhka ei ole riittävän vakuuttava laillistamaan yhteiskunnallisesti armeijan laskeutumisen metropoleihin, nostetaan esiin, kuten Kreikassa on tehty, laiton maahanmuutto tai maahanmuuttajien rikollisuus. Rajavartijoiden laittaminen rajoille ei ole sattumanvaraista, ja se liittyy vahvasti siihen mitä kutsumme sotilaallis-poliisi -kokonaisuudeksi.

Armeija ei enää kohtaa yhteiskuntaa sorron ehdoilla, vaan täydentääkseen sen rappeutumista, muuttuu eilisen taakasta nykypäivän ammattiuraksi. Asepalvelus on demokratisoitu, sitä on lyhennetty, naisille on annettu oikeus osallistua, poliisin ja armeijan koulut ovat ensiluokkaisia vaihtoehtoja, vanha tottelevaisuusprosessi keinona nuorten alistamiseksi on käynyt tarpeettomaksi, sillä nuoret on jo alistettu internetillä, televisiolla, kännyköillä...

Joten armeija muuttaa kasvojaan ja muuttuu vaarallisemmaksi. Kömpelö armeija, lukutaidottomat rivimiehet, raskaat velvollisuudet, simputus, tai poliisin puolella donitseja vetävät läskiperseiset kytät, ei vastaa uutta esteettistä järjestystä ja moderneja standardeja.

Ammattimainen militarismi tarkoittaa siloiteltua kuvaa, erikoistumista, koulutusta, korkeateknologisia järjestelmiä, turvallisuudentunnetta kansalaisen puolelta.

Se on uusi ehdotelma elämälle. Joten Kreikan armeijan "rauhanturvatehtävät", joihin kuuluu raiskausten, hävityksen, sekä ase-, huume- ja naiskaupan humanitaarista apua valtion suuren taloudellisen hyödyn tuolla puolen, muuttuu palkkasotureiksi osallistumassa äärimmäiseen urheiluun, johonkin josta he voivat olla ylpeitä, palkkansa lisäksi. Armeija marssii tänä päivänä valtion rajojen yli vakauttamaan pomojen, omistajien ja hiljaisen enemmistön murhaavaa rauhaa. Samaan aikaan se valmistautuu puolustamaan samaa rauhaa metropolien sisällä, keinolla millä hyvänsä. Tästä syystä sotilaallis-poliisi -kokonaisuus väijyy henkilöllisytensä salaten, säilyttääkseen strategisen tärkeytensä. Ei ole sattumaa että julkisen järjestyksen ministeriöstä tuli aliministeriö sisäministeriön suojakilven alle, samalla kun "kenttäkomentaja" Polydorasin paikan otti todellinen armeijan mies (jota solumme Thessalonikissa "tervehti" hiljattain sytyttämällä palamaan Dodekanisou -kadun poliisiaseman).

HIDAS ITSEMURHA

Armeija luo olosuhteet jossa yksilön ei sallita ajatella yksilönä, vaan vaunun pyöränä, rakennuksen kivenä, osana kompleksista kokonaisuutta. Yksilön olemassaolo on suunniteltu muutettavaksi kompleksisen kokonaisuuden olemassaoloksi niin että kompleksi ylittää itseyden ja egon arvon. Itseyden lopullisen hävityksen kulttuuria kultivoidaan, ego hienonnetaan, esimiehen huutojen pakottamana, simputtamisella, ja raatamisella. Tässä kulttuurissa ihmiset, jotka eivät ehkä koskaan kehittäneet armeijan kritiikkiä (positiivista tai negatiivista), ihmiset ilman henkilökohtaista tahtoa, kyvyttöminä tekemään päätöksiä ilman jonkun neuvoa, tukehtuvat ja vetäytyvät itseensä. Ihmiset jotka eivät koskaan välittäneet mistään kansakunnasta, tai tekivät sen hyvin kevyesti, armeija tuhoaa heidän henkilökohtaisen ytimensä niin pitkälle, upottaa heidän egonsa niin alas että he menettävät henkilökohtaisen halun, heitä viedään kirurgin tarkkuudella kohti itsemurhaa. On lapsellista pitää vastuussa pelkästään simputusta tai huutavaa upseeria. Armeija on vastuussa, sillä yhdenmukaisuudellaan, tottelevaisuudella, kansallisella sulauttamisellaan ja fanaattisuudellaan se tekee ihmisistä poisheitettäviä aliryhmien yksiköitä.

Jotkut niistä pakenevat kohti kuolemaa, laulaen egoismin joutsenlaulua, jossa mikään ei riitä mihinkään: määritän itseni täysin, ainakin itsemurhassa. Tämä teko voi näyttää kaikista ideaaleimmalta ratkaisulta, viimeiseltä arvokkuuden tyyssijalta.

Kuinka ironista: halu laajentaa egoa tapahtuu samanaikaisesti sen täydellisen katoamisen kanssa.

KOTOISET VIHOLLISUUDET

TOISELLA PUOLELLA, PÄÄTÄMME VÄRVÄYTYÄ TOISEEN LEIRIIN. VALLANKUMOUKSEN LEIRIIN. PALVELEMME VASTAKOHDAN VELVOTTEITA JA LUOMME KAAOKSEN SOTILAALLISIA RYHMITTYMIÄ. EMME TARVITSE ESIVALLAN KURIA SILLÄ MEILLÄ ON ITSEKURIA YÖLLISISSÄ HANKKEISSA. VASTAKOHTIEN JA TOTTELEMATTOMUUDEN LEIRISSÄ LÖYDÄMME RINNALTAMME TOVEREITA JOTKA PÄÄTTIVÄT TEHDÄ ITSELLEEN SOTAMAALAUKSEN, OMILLA TAVOILLAAN.

OMISTAMME TÄMÄN TULIJUHLAN, SOTATOIMENA, PAKOSALLA OLEVILLE TOVEREILLE DIMITRA SYRIANOU, KOSTAS HALAZAS JA ILIAS NIKOLAOU. LOPUKSI, EMME UNOHDA TOVERI JANNIS DIMITRAKISIA, JOTA VIHOLLINEN PITÄÄ YHÄ VANKINA.

PS. Lähetämme merkkitulemme vangeille jotka aloittivat nälkälakon maanantaina 3. marraskuuta.

MIKÄÄN EI OLE OHI - TAISTELUT RAIVOAVAT - ETSIMME RIKOSKUMPPANEITA

Ateena-Thessalonikin Tulisolujen Salaliitto"

[Direct Action News from Greece]