Talousromahduksen inhimilliset kustannukset ja vaihtoehdot

The New York Timesin pääkirjoitus kutsuu tätä "pelottavimmaksi talouden vapaapudotukseksi jonka maailma on nähnyt sitten vuoden 1929", viitaten 30-luvun suureen lamaan, joka aiheutti suunnatonta kärsimystä miljoonille. Näitä tunnelmia heijastelevat sadat johtavat ekonomistit, pankkiirit ja traderit, joiden mielipiteitä lainataan päivittäin heidän pyrkiessään selittämään talousromahdusta suurelle yleisölle. Kuitenkaan kukaan ei kykene varmasti ennustamaan taloudellista tulevaisuuttamme.

USA:n hallitus ensin pelasti (bailed out) ja sitten alkoi Britannian, Ranskan, Italian ja Espanjan johdolla ottaa haltuun muutamia suurimpia rahalaitoksia. Kuinka monia miljardeja ja triljardeja valtioilla sitten on hallussaan? Vastaus on tietenkin että niillähän on jo entuudestaan yli 10 triljoonaa dollaria valtionvelkaa!
Inhimilliset kulut

Tämän talousromahduksen inhimillisiä kustannuksia aletaan vasta kokea. Yli miljoona USA:n kansalaista on menettänyt kotinsa menneiden kahden vuoden aikana ja vielä miljoonien odotetaan menettävän talonsa seuraavan 12 kuukauden aikana. Tästä huolimatta Yhdysvaltain hallitus jatkaa kuitenkin rikkaiden kodinomistajien asuntolainakulujen tukemista enemmän kuin köyhempien asunnonomistajien suurempien verovähennysten muodossa.

Sitten viime vuoden Yhdysvaltojen kansalaiset ovat menettäneet eläkerahastoissa kaksi triljoonaa dollaria, joka on n. 20 prosenttia niiden arvosta, alentaen kaikkien eläkkeitä ja pakottaen monet vanhemmat työssäkäyvät kansalaiset jatkamaan töissä lähes seitsemänkymppisiksi. Lukemattomat piensijoittajat menettävät sijoituksiaan.

Jäätyneet luottomarkkinat ovat rankkoja pörssilaskuja paljon vakavampia, koska ne johtavat useat yhtiöt ympäri maailmaa lainaamiskyvyttöminä irtisanomaan työntekijöitä kääntäen työttömyyden nousuun.

Venäjän pörssi on pudonnut lähes kaksi kolmasosaa toukokuun jälkeen. Näin globaali finanssikriisi on pyyhkinyt itäisestä valtiosta vaurautta karkeasti triljoona dollaria taivaan tuuliin.

Islannin valtio on romahtamassa. Pääministeri Geir Haarde varoitti "kansallisen konkurssin" uhasta. Hallitus otti haltuunsa kolme suurinta pankkia estääkseen niiden romahtamisen ja islannin valuutta on jo menettänyt puolet arvostaan, ennenkuin sen kauppa pysäytettiin. Maa hakee epätoivoisesti hätälainaa Venäjältä tai Kansainväliseltä Valuuttarahastolta IMF:ltä. Kuitenkin IMF:n ankaran rakenteellisen sopeuttamispolitiikan hyväksyminen valtiontalouden ja rahallisen tasapainon saavuttamiseksi tulee koitumaan kivuliaaksi kaikille, ollen poikkeuksellinen täyskäännös saaren taloudelle, joka on ollut varsin vauras viimeisimmän vuosikymmenen.

Kerskakulutus ja ahneus

Ahneus on liiallista ja itsekästä vaurauden sekä muiden materiaalisten asioiden tavoittelua, ajattelematta sitä riistävätkö omat pyrkimykset muilta välttämättömyyksiä. Sen sijaan että tätä vaistoa pyrittäisiin kontrolloimaan, säätelemätön kapitalsimi kannustaa ihmisiä siihen. Eräät vapaan markkinakapitalismin puolestapuhujat menivät jopa väittämään, että ahneutta tulisi pitää positiivisena piirteenä, koska kilpailu voittojen maksimoimiseksi pitää globaalin talouden pyörimässä. Kuten elokuvan Wall Street roolihahmo Gordon Gekko sanoi: "Ahneus... on hyvää!".

Romahduksen on aiheuttanut pitkälti korporaatiot, jotka kuluttavat satoja miljoonia dollareita mainoskampanjoihin saadakseen velanoton kuulostamaan haluttavalta ja riskittömältä. Niiden hienostuneet mainoskampanjat ja suoramarkkinointi-ohjelmansa on suunnattu jokaiselle ikäryhmälle nuorista teineistä aina vanhuksiin asti. Suurin luottokorttiyhtiö käynnisti kampanjan "Elämä tarvitsee Visan", MasterCard puolestaan piti "Priceless - Hinnaton" ja Citibank opetti "Elä Rikkasti". Näiden jokaisen kampanjan sisäinen päämäärä oli eliminoida velkaantumiseen liitettävät negatiiviset tunteet. MasterCardin luova johtaja, Jonahtan B. Cranin selitti: "Yksi luottokorttibisneksen tempuista on se, että ihmisillä on peritty syllisyyden tunne kuluttamiseen. Me haluamme, että ihmiset voivat kokea mielihyvää ostoksistaan".

Asia käy vieläkin epämiellyttävämmäksi, koska lainaajat saalistavat ihmisiä, joiden täytyy kipeästi maksaa terveydenhuollosta ja muista välttämättömyyksistä. Puristaakseen lisää voittoa lainanottajista, USA:n luottokorttiyhtiöt ovat korottaneet korkoprosentteja 17,7 prosentista vuonna 2005 19,1 prosenttiin viime vuonna, erotus joka antaa heille miljardeja dollareita lisävoittoja. Keskimääräiset myöhästymismaksut nousivat samalla alle 13 dollarista vuonna 1994 35 dollariin vuonna 2007, ja tilinylitysmaksut yli kaksinkertaistuivat 11 dollarista 26 dollariin kuukaudessa.

Näiden velkakauppiaiden tuottoisa lainatoiminta on saanut miljoonia Pohjois-Amerikkalaisia — nuoria ja vanhoja, rikkaita ja köyhiä — romahduksen partaalle. Siitä huolimatta vuonna 2005 konkurssilainsäädäntöä muutettiin. Tämä presidentti Bushin esittämä ja finanssipalvelufirmojen kongressin läpi runnoma lainsäädäntö tekee henkilökohtaiseen konkurssiin hakeutumisesta huomattavasti vaikeampaa keskituloisille kuluttajille. Uudet lait tekivät lainaajille mahdolliseksi jatkaa yhä enemmän holtitonta lainanantoa, koska lainanottajien pakottaminen maksamaan kävi entistä helpommaksi.

Tämäntyyppiset ennätyssuuria voittoja lukuisille pankeille tuottaneet käytännöt ovat ravistelleet maailman finanssijärjestelmän perustuksilleen. Kun yhä kasvava joukko ihmisiä epäonnistuu lyhennyksissään, pankit kirjaavat satojen miljardien tappioita tuhoten sijoittajiensa pääomia. Kun kaikki pankit ovat nyt huomaamassa, että niillä on hallussaan monia huonoja velkoja, lisääntyvä luottamuspula ilmenee laitosten välillä johtuen epävarmuudesta siitä, että kuinka monia roskalainoja muilla pankeilla on hallussaan.

Globaali talous vs. paikallistalous

Ratkaisu globaaliin talousromahdukseen tulisi olla paikallistalouksien muodostamisessa. Ensimmäinen merkittävä askel missä tahansa humaanissa talousjärjestelmässä on tuottaa perustarpeita kaikille: ruokaa ja puhdasta vettä, vaatteita, asuntoja, koulutusta ja terveydenhuoltoa. Ihmiset tarvitsevat näitä voidakseen oivaltaa henkilökohtaisen potentiaalinsa, kehittyäkseen kulttuurillisesti, saavuttaakseen sisäisen tyydytyksensä ja itseoivalluksen, joita pidetään nykyään elämän korkeimpina päämäärinä. Kuinka mahtava maailma olisikaanaan, kun kenenkään tällä planeetalla ei tarvitsisi murehtia tulojen riittämisestä hankkiakseen ruokaa, vaatteita, asumista, koulutusta ja terveydenhuoltoa perheellensä!

Toiseksi, nykyiset keskitetyt talousjärjesetelmät tulisi hajauttaa taloudellisesti omavaraisiksi alueiksi. Alueet tulisi määrittää maantieteellisten olojen sekä asukkaiden kulttuuriperinnön, kielen, taloudellisten ongelmien ja pyrkimysten perusteella. Nämä bioalueet päättäisivät taloudellisesta tulevaisuudestaan alhaalta ylöspäin, jossa suunnitelu tapahtuu yhteisöissä ja keskushallituksen menettelytavat sitä tukevat.

Kolmanneksi, jokainen talousalue tulisi jakaa pienemmiksi "lohkoiksi", tai )kunniksi, jotka kukin toteuttaisivat perustason ruohonjuuritalouden suunnittelua. Kunnan alueen on oltava riittävän pieni, että suunnitelijat kykenevät ymmärtämään alueen kaikki paikalliset ongelmat, että paikalliset johtajat kykenisivät ratkaisemaan ongelmat paikallisten prioriteettien mukaisesti, ja että suunnittelu olisi käytännöllisempää ja tehokkaampaa tuomaan nopeita, positiivisia tuloksia.

Neljänneksi, öljyriippuvuudesta tulee irroittautua elvyttämällä paikallista maataloustuotantoa ja saavuttamalla omavaraisuus ruuan, lääkkeiden ja energian suhteen. Maaseudun työllisyyden ja riittävän elintason varmistaminen sisäisen ja ulkoisen muuttoliikkeen minimoimiseksi on myöskin erittäin tärkeää.

Jokainen edellä esitetty ratkaisu perustuu Edistyksellisen hyödyntämisen teoriaan, Proutiin, joka esittelee dynaamisen ihmistenvälisen talousmallin. Liikevoiton tavoittelu tulee hylätä taloden päämääränä. Sen sijaan Prout perustaa talouspolitiikkansa kulutukseen - joka tarkoitttaa ihmisten todellisten tarpeiden tyydyttämistä. Tämän toteuttamiseksi Prout esittää kolmitasoista talousjäjestelmää.

Jotta säilytettäisiin kapitalismin luova ja innovatiivinen henki, mutta samalla vältyttäisiin pääoman tuohoisilta, riistäviltä, yhteiskunnallisista ja ympäristöllisistä seuraamuksista piittaamattomilta vaikutuksilta, tulisi yksityisyritysten olla pienikokoisia.

Toisen tason Proutin taloudessa muodostavat osuuskunnat. Tämä takaa talousdemokratian, vähentää vieraantumista ja takaa vaurauden oikeudenmukaisemman jakamisen. Osuuskuntien tavoitteena ei ole voiton tavoittelu kustannuksella millä hyvänsä, vaan yhteisön tarpeiden tyydyttäminen ja kaikkien hyvinvoinnin saavuttaminen. Osuuskunnan jäsenet voivat osallistua päätöksentekoon ja päättää yhteisönsä taloudellisesta tulevaisuudesta.

Kolmannen tason muodostavat alat, joilla on strategista merkitystä ja jotka ovat liian suuria tai liian monimutkaisia, jotta niitä voitaisiin tehokkaasti hallita osuukuntina. Esimerkiksi energiantuotanto, terästeollisuus, tietoliikenne, lentoyhtiöt jne, tulisi olla valtio-omisteisia, vaaleilla valitun johtokunnan hallitsemia toimien yleiseksi hyödyksi kansallisella tai liittovaltiollisella tasolla. Näitä keskeisiä teollisuuden aloja tulisi pyörittää voittoa tavoittelemattomasti itsekustannusperiaatteella, palvelemaan maan kaikkia ihmisiä.

Jokaisen maan keskuspankki on tällainen keskeinen ala. Muiden pankkien tulisi olla osuustoiminnallisia luottoliittoja, jotka lainaisivat säästöjä paikalliselle liiketoiminnalle, osuuskunnille ja yksityisasuntojen hankkijoille.

Tällä tavoin järjestetty paikallinen talous olisi ihmispohjainen ja joustavalla tavalla kestävä globaaleille markkinaheilahduksille ja inflaatiolle sekä kykenevä saavuttamaan täystyöllisyyden. Eikö tämä olekin talous, jonka haluamme?

Dada Maheshvarananda, syntynyt USA:ssa on aktivisti, kirjoittaja ja munkki. 29 vuoden ajan hän on opettanut meditaatiota ja joogaa ja hallinnoinut sosiaalisia palveluprojekteja Kaakkois-Aasiassa, Etelä-Amerikassa ja Euroopassa. Hänen viimeisin kirjansa "Kapitalismin Jälkeen - Proutin näkemys uudesta yhteiskunnasta" on julkaistu kuudella kielellä. Hän on pitänyt kautta maailman satoja seminaareja ja työpajoja käsitellen yhteiskunnallisia asioita ja henkisiä arvoja Lokakuussa 2006 hän avasi Venezuelan Prout Instituutin, jota hän johtaa.

Teksti englanniksi: proutaftercapitalism.blogspot.com