Mulle ei oikein auennut miksi sabotoida rautateitä eikä moottoriteitä tai lentokenttiä.

[ Vastaa tähän | # ]

Junaraiteet ylläpitävät sosiaalista rakennetta?

Ideaa olisi voinut avata vähän enemmän.

[ Vastaa tähän | # ]

Rautatie taisi vain olla helpompi ja herkempi kohde.

[ Vastaa tähän | # ]

Junaraiteet, jotka ovat osa rautatiejärjestelmää, joka on osa teollista tuotantojärjestelmää, vaativat toimiakseen tiettyjä sosiaalisia rakenteita, kuten pitkälle edennyttä työnjakoa, laajaa osallistumista järjestelmään (siksi omissa oloissaan teollisesta riippumatta elävät ovat uhka) ja väkivallan ammattilaisia resurssikonflikteja varten (teollinen tuotanto on väistämättä kolonialistista, koska resurssien tarpeessa täytyy valloittaa jatkuvasti uusia alueita - kierrätyskin tarvitsee energiaa).

Tarvitaan paljon työssäkäyviä ja tuotteita ostavia ihmisiä. Tarvitaan siis tuottajia ja kuluttajia. Ei omavaraisia.

Voisi myös sanoa, että teollinen tuotanto vaatii tietynasteista sosiaalista hierarkisoitumista. Sisällissodan aikaisessa Espanjassa tästä yritettiin päästä eroon, mutta silti anarkistien teollista tuotantoa organisoivassa ammattiliitossa CNT:ssä oli seitsemän hierarkian tasoa (tästä: Bob Black: Anarchy after leftism). Taisivatpa Bolshevikitkin Lenin etunenässä perustella hierarkiaansa juuri sillä että se soveltui hyvin teollisen tuotannon ja teollistamisen tarpeisiin.

Tietysti myös rautateiden ja teollisen yhteiskunnan tuottama ympäristö, joka on huomattavan rumaa, stressaavaa ja myrkyllistä, vaikuttaa lisääntyneen sairastelun ja nousseiden stressitasojen kautta myös sosiaaliseen elämäämme. Tästä lisää vaikkapa ekopsykologiaa käsittelevissä opuksissa.

[ Vastaa tähän | # ]

"[1930-luvulla rautatieläisiä tutkinut sosiologi] Cottrell maalaa eloisan kuvan siitä kuinka rautatieläinen on ajan orja. Rautatiejärjestelmä on käytännössä tehtaan tuotantolinjan laajennos; esimerkiksi autotehtaassa käytettävät monenlaiset osaset saatetaan joutua tuomaan useista toisistaan kaukana olevista paikoista, ja jos mikä tahansa näistä kuljetusketjuista hajoaa, koko tuotanto pysähtyy. Panokset ovat näin olleen korkeat, ja kaikki riippuu täsmällisestä ajoituksesta." (Tim Ingold: "Work, Time and Industry", kirjassa "The Perception of the Environment - Essays in Livelihood, Dwelling and Skill", s.323-338)

Käytännössä näissä monimutkaisissa järjestelmissä ihmisiä täytyy olla määrätyissä paikoissa määrättyyn aikaan tekemässä määrättyjä asioita, tai koko järjestelmän toiminta käy mahdottomaksi. Siksi tarvitaan porkkanan taakse tarvittaessa keppi, jolla saada ihmisiä tekemään noita tiukasti kellon rytmiin sidottua tehtäviä.

[ Vastaa tähän | # ]

Olihan tuossa tuo "[R]autatiet rakennettiin kolonisoimaan tätä koko paikkaa. Tämän raidejärjestelmän kehittämisen ja käyttämisen tarkoituksena on palvella riistäjiämme ja vihollisiamme. Niin pitkään kun riistäjät ovat olemassa, infrastruktuuri tulee aina olemaan heidän aseensa."

Ja kuten edellisessä viestissä osoitettiin, mikäli halutaan rautateitä, on siitä tietyt sosiaaliset seuraukset.

Joku irvileuka voisi tietysti sanoa, että eihän rautatiet kommunikoi tai vaikuta millään tavalla sosiaaliseen elämään, mutta nimenomaan siis omien ylläpitotarpeidensa kautta vaikuttavat, vaikka kuinka jäisi vastaus saamatta jos menisi rautateille juttelemaan. (Tosin pelkkä rautatieliikenteen seuraaminen vaikkapa vuorokauden ajan avaa jo kummasti silmiä: ohi kulkee tuhottuja metsiä, valtavia kemikaalilasteja jne.)

Toisin sanoen jos haluamme päästä eroon alistamisesta ja riistosta, ei riitä pelkkä kapitalismin kritiikki, vaan täytyy nähdä, että teollinen tuotanto on mahdotonta reformoida niin että päästäisiin eroon järjestelmällisestä alistamisesta. Puhumattakaan muista alistamisen tavoista, kuten seksismistä jne. Loogisinta on siis lähteä liikkeelle siitä, että haluamme anarkiaa, eli päästä eroon kaikenlaisista ylivallan ja alistamisen muodoista. Jokaisella on sitten omat näkemyksensä siitä mikä on alistavaa ja miten pyrkiä käytännössä kohti laajempaa vapautta ja yhteistyötä.

[ Vastaa tähän | # ]

Lentokoneet kuljettaa lähinnä mitä, tomaatteja ja turisteja? Mutta jos pysähdytään katselemaan joskus mitä raiteilla kulkee... armeijan raskasta kalustoa, kokonaisia metsien joukkohautoja, kemikaalijunia, valtavia teräslasteja jne. En käsitä miksei rautatie olisi vähintään yhtä tärkeä sabotaasin kohde kuin mikä tahansa muu teollisen yhteiskunnan perusrakenne.

Onhan se ehkä harmillista, jos suunniteltu junamatka häiriintyy jonkun sabotaasin takia. Mutta voiko olettaa että radikaali kamppailu järjestelmää vastaan ei joka tapauksessa halvaannuttaisi asioiden normaalia kulkua? Osaammeko silloin kääntää tilanteen niin, että se avaa uusia kanssakäymisen suhteita, vai ollaanko me ensimmäisenä vaatimassa asioiden normaalin kulun palauttamista? Rautatiet, samoin kuin netti, kännykät ja sähkökin, ovat mun käsittääkseni teknologisia välitteitä, jotka sen sijaan että yhdistäisivät ihmisiä, pirstovat sosiaaliset suhteet ja vieraannuttavat meidät suorasta yhteydestä välittömään lähiympäristöön ja lähellä oleviin ihmisiin.

Mua ei todellakaan harmittaisi yhtään jos vaikka netti katkeaisi - päin vastoin! - kunhan vain tietäisin etten ole ainoa jolta netti on poikki. :D

-addikkt

[ Vastaa tähän | # ]

> Käytännössä näissä monimutkaisissa järjestelmissä ihmisiä täytyy
> olla määrätyissä paikoissa määrättyyn aikaan tekemässä
> määrättyjä asioita, tai koko järjestelmän toiminta käy mahdottomaksi.
> Siksi tarvitaan porkkanan taakse tarvittaessa keppi, jolla saada ihmisiä
> tekemään noita tiukasti kellon rytmiin sidottua tehtäviä.

Jos rautatie on tehtaan tuotantolinjan laajennos, niin peruskoulu puolestaan on koko koneiston perimmäisiä pohjarakenteita. Siellähän koulitaan ihmisentaimia kokonaiset yhdeksän vuotta mukautumaan hierarkkisiin suhteisiin, kunnioittamaan auktoriteettia, toimimaan kellon ja koneen rytmissä, olemaan määrätyssä paikassa määrättyyn aikaan tekemässä määrättyjä asioita, jotka ovat itselle pääasiassa merkityksettömiä ja vastentahtoisia. Kouluissa myös aletaan valikoimaan, jakamaan ja valmistamaan ihmisiä rooleihinsa koneiston osina. Rautatiekään tuskin toimisi ilman peruskoulun ihmisille tekemää ohjelmointia.

-addikkt

[ Vastaa tähän | # ]

No shit Sherlock! ;)

[ Vastaa tähän | # ]

Kiina pönkittää talouttaan uusilla rautateillä (Yle 27.10.2008)

"Uusien ratojen tarkoituksena on helpottaa rahtiliikennettä, edistää syrjäseutujen talouskasvua ja sitoa tiibetiläiset ja Luoteis-Kiinan muslimit entistä lujemmin keskusvaltaan." (kursiivi lisätty)

[ Vastaa tähän | # ]

[poistettu kommentti]

ks. http://fi.wikipedia.org/wiki/Ad_hominem

[ Vastaa tähän | # ]

Intian kehnot rautatiet tukehduttavat talouskasvua

Maailma odottaa Intiasta kilpailijaa Kiinalle uuden talouskasvun ihmeenä. Kuitenkin maan heikko kuljetusten ja rahdin tila hidastaa kasvua, kirjoittaa The New York Times.

Ekonomistien mukaan Intian täytyy investoida merkittävästi kuljetuskapasiteettinsa parantamiseen, jos se haluaa saavuttaa pitkällä aikavälillä tavoittelemansa 10 prosentin vuosittaisen talouskasvun.

Sekä maanteillä, ilmassa ja etenkin rautateillä Intian kuljetuskapasiteetti on riittämätön kasvua ajatellen.

Intian rautateiden uusimisen ja laajentamisen puutteen taustalla arvellaan olevan myös poliittista laiskuutta, kuten budjetin käyttöä lyhytnäköisiin.

Maan 25 000 kilometrin pituinen rautatieverkosto on 150 vuotta vanha. Rautateitä kuitenkin pidetään maan talouden tukipilarina. Intian rautateillä myös liikkuu enemmän ihmisiä ja tavaraa kuin koskaan: viime vuonna raiteilla kulki 7 miljardia matkustajaa ja yli 800 miljoonaa tonnia rahtia. Rautatieverkko ei kuitenkaan nykyisellään pysty vastaamaan kasvavaan kysyntään.

Suurten kaupunkien kuten Mumbain ja Delhin välillä raiteet ovat käytössä useimmiten 120 prosenttisesti suunniteltuun kapasiteettiin nähden. Se tarkoittaa hitaampia junamatkoja ja raiteiden nopeampaa kulumista.

Koska raiteet ovat kevytrakenteisia ja veturit heikkoja, Intian juniin ei voida lastata 5 000 tonnia suurempia rahtimääriä. Esimerkiksi Yhdysvalloissa, Kiinassa ja Venäjällä junien rahtikapasiteetti on 20 000 tonnia.

Nopeimmat intialaiset matkustajajunat kulkevat parhaimmillaan 160 kilometrin tuntivauhtia. Esimerkiksi Kiinan luotijunien huippunopeus on puolet suurempi.

Kovat rahtihinnat

Vaikka matkustajaliikenteen tappio viime vuonna oli 4 miljardia dollaria, hallitus ei ole nostanut matkojen hintoja seitsemään vuoteen. Päinvastoin köyhässä maassa hintoja on jopa laskettu.

Matkustajaliikenteen tappiota kompensoidakseen rautatiet laskuttavat rahdista korkeita hintoja. Rahtitonni maksaa kilometriä kohden lähes 400 dollaria, mikä on nelinkertainen hinta verrattuna Yhdysvaltoihin ja kaksinkertainen Kiinan hintoihin nähden.

Neljä vuotta sitten Intia salli yksityisyritysten harjoittaman konttiliikenteen rautateillä. Alalla on kasvavaa kysyntää.

Uusille konttiliikenteen raiteille onkin jo suunnitelmia, joiden toivotaan hartaasti toteutuvan. Suunnitteilla oleva yli 1 000 kilometrin pituinen ratayhteys maksaisi arviolta yli 9 miljardia dollaria. Se kuitenkin lisäisi runsaasti kapasiteettia ruuhkaisimmilla rataosuuksilla Mumbain ja Delhin välillä sekä Punjabista Calcuttaan.

Maailmanpankki harkitsee miljardilainojen myöntämistä Intialle ratojen rakennustöihin. Myös Japani on luvannut Intialle apua. Rakentaminen voisi alkaa ensi vuonna ja valmistua 2017.

Analyytikoiden mukaan Intia kykenee viemään loppuun suuriakin hankkeita, kunhan töihin nimitetään oikeita henkilöitä.

http://www.tekniikkatalous.fi/uutiset/article431267.ece?s=r&wtm=-18062010

[ Vastaa tähän | # ]