Vankilavastarinnasta Venäjällä

Venäjä oli vuoteen 2001 asti maailman ykkönen asukaslukuun suhteutetussa vankien määrässä. Siitä asti se on ollut Yhdysvaltojen perässä toisena. Vankilat heijastavat yhteiskunnan yleisiä trendejä, ja Venäjän ollessa menossa kovemman kontrollin ja tiukemman hallinnon suuntaan, vankien määrä kasvaa taas, kun ehdonalaiset ja armahdukset välillä veivät sitä toiseen suuntaan. Venäjän vankiloissa istuu tällä hetkellä yli 700 000 ihmistä. Vankien taloudellinen hyväksikäyttö ei ole kovin kehittynyttä, päinvastoin, mielekkään työn puute on pikemminkin ongelma - joten nykyinen vankimäärän kasvu ei johdu pääoman painostuksesta, vaan valtion.
Venäjän vankilat ovat eräitä maailman kapinallisimpia. Vastarintaa ylläpitää vankien "Blatnoy" -alakulttuuri, jossa torjutaan kaikki yhteistyö viranomaisten kanssa. "Blatnoy" -kulttuuri muodostui vaiheittain, jotkut sen osatekijät juontavat juurensa lokakuun vallankumousta edeltäviin aikoihin, mutta sen kehityksen huippu tapahtui Neuvostoliiton viimeisen vaiheen aikana 60-luvun jälkeen. Siitä asti se on heikentynyt - osittain 1980-luvun jälkeen tehtyjen sortotoimien seurauksena, mutta ennen kaikkea sen takia että villi kapitalismi on tunkeutunut myös vankilaan, ja nykyään raha merkitsee usein perinteitä enemmän.

Mutta toisin kuin monissa entisen itäblokin maissa, kulttuuri monimutkaisine koodeineen on yhä elossa, kuten myös koko monimutkainen vankilan kastirakenne, jonka huipulla on "Vory v Zakone", "laillistetut varkaat" - alamaailman kuninkaat jotka yhtä nimitetään kruunajaisseremonioissa.

Vankilakulttuuri vaikuttaa paljon myös valtakulttuuriin, mikä on hyvin ymmärrettävää maassa jossa niin suuri osa miespuolista aikuisväestöä on viettänyt aikaa sellissä. Rikollis- ja vankilaelämää käsittelevä "Blatnyak" -popmusiikkityyli on suositumpaa kuin koskaan, ja monet vankilaslangin ilmaukset ovat käyneet niin yleisiksi että niistä on tullut erottamatton osa venäjän kieltä. Jopa jotkut Putinin tunnetuista heitoista pitävät sisällään vankilaslangia - esimerkiksi silloin kun hän sanoi "huuhtelevansa tsetseenit vessasta alas". hän käytti vankilaslangin sanaa vessalle.

Viranomaiset tekevät parhaansa "Blatnoy" -tapojen kitkemiseksi vankiloista. Vankilaväestö on jaettu neljään kastiin - "blatnoyt" (mustat), "sällit" (harmaat), "vuohet" (punaiset tai aktivistit) ja "kukot" (siniset). "Sällit" on perusvankeja, "vuohet" on vasikoita tai muita vankeja, jotka tekevät säännöllisesti yhteistyötä viranomaisten kanssa, ja "kukot" ovat passiivisia homoseksuaaleja tai vankeja jotka ovat loukanneet vakavasti blatnoy -sääntöjä (jättämällä esimerkiksi kortti- tai huumevelkansa maksamatta).

Vankilat jakautuvat kahteen osaan - "mustissa vankiloissa" blatnoy asettaa päiväjärjestyksen, kun taas "punaiset" vankilat ovat joko hallinnon tai "vuohien" hallinnassa. "Mustissa" vankiloissa elämä on verrattain rentoa, huumeita riittää ja viina virtaa, eikä hallinto usein edes käy vankiparakeissa. "Punaisissa" vankiloissa elämä on usein aikamoista helvettiä kaikille muille paitsi "punaisille". Monet vankilaprotestit voidaan selittää "mustien" ja "punaisten" väliseen valtakamppailuun liittyvänä.

Viimeisin räjähdys tapahtui tiistaina 23. syyskuuta, Samaran alueella tiukan hallinnon vankilassa numero 6, jossa on noin kaksi tuhatta vankia. Tämä on tunnettu "punainen" vankila, josta ihmisoikeusjärjestöt saavat usein valituksia - on yleisesti tiedossa että sitä hallitaan "vuohien" despotismilla, jota edes hallinto ei pystynyt pitämään kurissa. Viimein vankilan muulta väestöltä meni hermot eivätkä he enää sietäneet tilannetta, ja noin puoli kahdeksalta illalla yli 100 vankia hyökkäsi "aktivistien" kimppuun. Puolessa tunnissa mellakka levisi kaikkialle vankilan alueelle, tarkastuspisteiden kimppuun hyökättiin ja niitä sytytettiin palamaan, "aktivisteja" hakattiin, kahdeksan valvontatornia tuhoutui, kuten myös vihannesvarasto ja vanhan vankilan päärakennus, jossa on hiljattain ollut "vankien itsejärjestämää toimintaa". Tuota toimintaa järjestää "aktivistit", ja blatnoy -kulttuuri kieltää "mustia" osallistumasta niihin, aivan kuten se kieltää minkään työnteon vankilassa.

Palokunnan saapuessa vangit lopettivat mellakoinnin ja palasivat parakeihin vapaaehtoisesti. 31 vankia ja kolme henkilökunnan jäsentä loukkaantui, 25 joutui sairaalaan palovammojen, ruhjeiden, ja puukotusvammojen takia. Seuraavana päivänä huomattiin yhden vangin palaneen hengiltä mellakan aikana. Toistaiseksi ei ole tietoa kuinka monta vankia syytetään mellakoinnista, mutta 74 vankia kuljetettiin välittömästi toisiin vankiloihin.

Vielä tuostakin suurempi tappelu "mustien" ja "punaisten" välillä nähtiin Samaran alueella Novokuybyshevskayan tiukan hallinnon vankilassa numero 3 neljä vuotta sitten, 29. elokuuta 2004. Tuhat vankia otti osaa tappeluun jonka aikana yksi vanki kuoli ja viisi loukkaantui vakavasti. Mellakointi loppui kun paikalle saapui syyttäjänviraston väkeä, jotka lupasivat kirjata ylös vankien valitukset. Lopulta vankilahallinnolle annettiin varoituksia, ja mellakan järjestäjille lyötiin lisätuomiona 18-23 vuotta istumista.

Joitain muita merkittäviä protesteja viime vuosilta:

• 4. syyskuuta 2006 Chaginon tutkintavankilassa kolme vankia otti 15 panttivankia, joiden joukossa vankilan johtaja. He vaativat uusia oikeudenkäyntejä. Erikoisjoukot tekivät rynnäkön vankilaan ja tempauksen järjestäjille annettiin elinkautiset.
• 11. huhtikuuta 2007 viitisenkymmentä vankia mellakoi Vinzilin vankilassa Tyumenin alueella. Vankilan erikoisjoukot taltuttivat mellakan ja lopulta kolmetoista mellakoijaa sai lisätuomiona 2-10 vuotta.
• 20. syyskuuta 2007 "Krestyn" tutkintavankilassa Pietarissa 17 vankia hakkasi kaksi vartijaa ja poltti merkinantotornin. "Typhoon" -erikoisjoukot taltuttivat mellakoinnin. Valtamedia ei kirjoittanut mellakoijille annetuista lisätuomioista.
• 17. lokakuuta 2007 viitisenkymmentä nuorisovankia yritti paeta Kirovgardiskyn vankileiriltä numero 2. He hyökkäsivät vartijoiden kimppuun ja polttivat koulun, työtiloja ja parakkeja. Vartijat avasivat tulen ja lopulta kaksi vankia ja yksi vartija kuoli. Neljäkymmentä mellakkaan osallistunutta sai syytteitä, mutta valtamedia ei kertonut tuomioista.
• 25. lokakuuta 2007 Pietarin normaalin hallinnon vankilassa numero 5 ("Metallostroy") viitisenkymmentä vankia osoitti mieltään vankitoverinsa pieksämistä vastaan hyökkäämällä henkilökunnan kimppuun ja polttamalla parakkeja. Vartijat puolustivat itseään ja tappoivat yhden vangin. Tälläkään kertaa valtamedia ei kertonut mellakoijien saamista tuomioista.

Joka tapauksessa Venäjän vankiloissa tapahtuvien protestien suuri enemmistö on väkivallatonta - joko nälkälakkoja tai itsensä vahingoittamista (kuten partaterien tai muiden terävien esineiden nielemistä tai muuta kehon vahingoittamista niillä). Syyt sille miksi vangit yleensä suosivat väkivallattomia proteseja on aika ilmiselviä - väkivallattomasta protestista saa todennäköisesti pahasti turpaan, menettää kaikki etuoikeudet, joutuu toiseen vankilaan, eikä saa armahdusta tai pääse ehdonalaiseen ennen kuin täysi aika on istuttu, mutta ainakaan ei saa kahtakymmentä lisävuotta. Väkivallattomia protesteja järjestetään usein samanaikaisesti useissa vankiloissa, ja niihin saattaa osallistua useita tuhansia ihmisiä. Mutta yleensä tapana on murskata kaikki protestit kovalla kädellä, ja se saattaa olla syynä siihen miksi kuulemme yhä enemmän vankien turvautuvan epätoivoisiin keinoihin.

Youtubessa voit nähdä videon, jossa vankilan erikoisjoukot nöyryyttävät ja hakkaavaat protestiin osallistuneita vankeja Jekaterinburgissa - kuvamateriaali on vuodelta 2006, ja se pääsi vuotamaan ihmisoikeusjärjestölle.

Vangit ovat valitettavasti lähes täysin yksin kamppailunsa kanssa. On olemassa vankien ongelmia käsitteleviä ihmisoikeusjärjestöjä, joita on jopa syytetty mafian suojelemisesta ja rahoituksen ottamista siltä. Mutta ihmisoikeusjärjestöt näkevät oman roolinsa omalla tavallaan - he näkevät tehtävänsä "neutraalina" väärinkäytösten tarkkailijana, he eivät koskaan ota kantaa protestien suhteen. Ihmisoikeusjärjestöjen työstä on suurta apua tiedon levittämisen ja vangeille annettavan lakituen suhteen, mutta siltikään ne eivät koskaan sano suoraan tukeaan millekään protestille.

Tämän lisäksi mikään muu liike tai järjestö ei käsittele vankien asioita. Kun useita Kansallis-Bolshevikkeja oli tutkintavankeudessa Moskovassa, he yrittivät organisoida vapauttamistaan vaativan nälkälakon, ja saadakseen sympatioita muilta vangeilta, lisäsivät sekaan yleisiä vaatimuksia, jotka olisivat hyödyttäneet kaikkia vankeja. Kuitenkin, sen jälkeen kun kaikki lakkoilevien nazbolien sellin asukin hakattiin, "laillistetut varkaat" käskivät nazboleja lopettamaan protestinsa. Tällä hetkellä nazboleilla tuntuu olevan mielenkiintoa vain omien poliittisten vankiensa tukemiseen. Näin ollen vankiloissa tapahtuva militantti vastarinta heijastuu täydelliseen hiljaisuuteen ja tyhjiöön vankiloiden ulkopuolella.

Anarkistipiireissä saattaa usein törmätä naiiviin ja idealisoituun kuvaan blatnoy -kulttuurista, mutta siltikin on ollut vain vähän pyrkimyksiä saada yhteyksiä vankiloihin, lukuun ottamatta yhtä tapausta pari vuotta sitten yhteistyössä FrontAIDSin kanssa tukena vangeille, jotka vaativat lääkkeitä HIV-tartuntaan. Nyt kun yhä useampi anarkisti ja antifastisti löytää itsensä venäläisestä vankilasta, anarkistiliike on alkanut kiinnittää huomiota vankiasiaan. Sillä on kuitenkin pitkä matka kuljettavanaan ennen kuin se pystyy saamaan tehokkaan yhteyden vankilaan vankien protestien tukemiseksi. Mitä Anarkistiseen Mustaan Ristiin tulee (tällä hetkellä kaksi aktiivista ryhmää, toinen Pietarissa, toinen Moskovassa), niin se on liian kiireinen liikkeen vankien parissa, eikä ole kovin todennäköistä että heillä olisi tällä hetkellä mahdollisuuksia tukea vankien protesteja yleisesti.

Alkuteksti:
On prison resistance in Russia (Avtonom.org)