Pelon kuluttajat turvattomuuden maailmassa: sitä ne haluavat meidän olevan. Voidakseen saavuttaa tuon päämääränsä, sekä puolustaa valtaa ja etuoikeuksia, valtiot syöttävät ihmisille vääriä pelkoja ja luovat kuvitteellisia hirviöitä. Eri turvallisuuslakien luoma pakkomielle turvallisuuteen määrittää hetken viholliset: romanialaiset, mustalaiset, auton ikkunoiden pesijät, prostituoidut, ja laajemmin sanottuna ulkomaalaiset. Heistä tulee kohteita kansalaisten ahdistukselle. Tosiasiassa tämän ahdistuksen - työpaikkojen menetykset, kuolemat työssä ja liian korkeat vuokrat ja sairaanhoitomaksut - syyt ovat jossain ihan muualla.
Valtion terrorin koneisto, piiloutuneena demokratian varjoihin, esittää kaikki hyväksikäyttöhankkeet hyödyllisinä ja välttämättöminä: ydinvoimaloista ympäristöä tuhoavaan infrastruktuuriin, sodasta viimeisimpiin tukahduttaviin aloitteisiin sheriffeiksi ryhtyneiltä pormestareilta. Kieltämällä kaduilla syömisen, kerjäämisen, auton ikkunoiden pesemisen, sekä hiekkalinnojen rakentamisen rannalla, hallitus heittää hiekkaa niiden silmiin, jotka propagandan vieraannuttamina ja väsyttäminä eivät käsitä, että mitään näistä toiminnoista ei ole koskaan aiemmin pidetty ongelmina.
Tällä tavalla emme enää tiedä mitä pelätä. Ja mitä jos huomenna supermarketeissa ei ole enää vettä ja ruokaa? Mitä jos odottamaton tauti iskee meihin emmekä kykene taistelemaan sitä vastaan? Meillä ei olisi enää muinaisia taitoja, jotka mahdollistivat ihmisten omavaraisuuden, eikä meillä olisi paljoa jäljellä yksilöiden välisiä solidaarisuussuhteita auttamassa.
Emme olisi itsemme hallitsijoita, emmekä kykenisi huolehtimaan omista elämistämme.
Käyttäisimme aikamme kuvitteellisten vihollisten etsimiseen, samalla kun katastrofista todellisessa vastuussa olevat, kaikenväriset pomot ja hallitsijat, olisivat yhä paikoillaan suunnittelemassa uusia tuhoja. Mikä tärkeintä, välinpitämättömyyden ja katkeruuden maailmassa meillä ei olisi tietoisuutta todellisuudesta ja itsestämme, samalla kun valta jatkuvasti muokkaa menneisyyttä saaden meidät unohtamaan historiamme ja kulttuurimme muistin. Hyväksyisimme, niin kuin teemme jo nyt, että köyhät ulkomaalaiset suljetaan säilöönottokeskuksiin ja potkaistaan sitten ulos linnakkeesta, koska heidän läsnäolonsa ei ole riittävän säädyllistä meidän katsella. Hyväksyisimme hiljaa ryömivän tappavan rasismin, ja sen tosiasian että ihmiset hukkuvat meriin etsiessään mahdollisuuksia selviytyä.
Päästäksemme ylös täältä yhteiskuntarauhan suonsilmästä, jonne ne haluavat meidät upottaa, meidän täytyy ottaa toisenlainen suunta. Jotkut anarkistit ovat tehneet näin viime vuosina kamppailujensa kanssa, etenkin kamppaillessaan Regina Pacisin katolista säilöönottokeskusta vastaan San Focassa, eteläisen Italian Leccessä. Kyse on alhaalta päin toteutetuista taisteluista, jotka noudattavat anarkisteille ominaista kaavaa: itsehallinto, epämuodollisuus, horisontaaliset suhteet, suora toiminta... taisteluja ja keinoja, jotka Valtio haluaa lopettaa terrorilla, oikeudenkäynneillä, tuomioilla ja vuosilla vankilassa.
Lokakuun yhdeksäs päivä alkaa toinen kierros Nottetempo -oikeudenkäynnissä kahtatoista anarkistia vastaan tuomioistuimessa Leccessä. Solidaarisuus heitä kohtaan on ensimmäinen välttämätön askel pelon karkottamiseksi.
Anarkistit
Aiemmin Nottetempo -oikeudenkäynnistä:
Italia: Leccen anarkistien oikeudessa antama lausunto (15.12.2006)
Italia: Leccen anarkistien tuomiot luettu (18.7.2007)
"Terroristi on valtio" -
Viesti Leccen syytetyiltä ennen tuomioiden julistamista (18.7.2007)
Italian viimeaikaisista tapahtumista valtamedioissa:
Kieltolakeja Italiassa (Valtamedia 18.8.)
Italia täyttyy pormestarien kielloista (HS 16.8.)
Italia: Berlusconi lähetti sotilaita kadulle (Valtamedia 6.8.)
Italiassa 3 000 sotilasta partioi kaduilla (YLE 4.8.)
Laittomien siirtolaisten tuomioita kiristetään Italiassa (Verkkouutiset 24.7.)
Italia: Romanilapset rekisteriin (Valtamedia 30.6.)
Italian kaduille kaavaillaan sotilaspartioita (YLE 21.6.)
Kuusi työntekijää kuoli myrkkykaasuun Sisiliassa (YLE 11.6.)