Kreikka: Solidaarisuushyökkäys poliisiasemalle ja kirje vankilasta

Perjantain ja lauantain välisenä yönä hyökättiin poliisiasemalle Thessalonikissa. Poliisin mukaan noin 15 moottoripyörillä liikkunutta ihmistä heitteli polttopulloilla ja kivillä poliisiasemaa, aiheuttaen vahinkoa rakennuksen sisäänkäynnille, kahdelle poliisin partioautolle, yhdelle muulle autolle ja viidelletoista moottoripyörälle. "Tulisolujen salaliitto" otti vastuun iskusta, jossa käytettiin myös bensakanistereita, ja sanoi hyökkäyksen olleen solidaarisuutta teollisuuspamppu Mylonasin kidnappauksesta epäiltynä vangituille.

Video asemalta hetki iskun jälkeen, tiedote iskusta, sekä kirje Mylonasin sieppauksesta epäillyltä Polikarpos Georgiadisilta:

Tiedote:

Päivät vaihtuvat niin samanlaisina. Ne tuntuvat kuin renkailta loputtomassa kompromissien ja rasituksen ketjussa. Työ-koti, koti-työ. Elämämme on jatkuvasti panttivankina. Lain, työnantajien, kurtistettujen kulmien ja alistuvan myöntyvyyden panttivankina. Emme halua tulla unohdetuksi työskennellessämme koko elämämme pomoille. Emme välitä työläisten oikeuksista tai ylityöstä ilman palkkaa. Emme vaadi parempia orjuuden olosuhteita. Olemme päättänee paeta työleireiltä hinnalla millä hyvänsä. Parempi elää tunti sutena kuin elämä lampaana. Liian usein se mitä sanomme hukkuu tyhjyyteen. Mutta on joitain harvinaisia kauneuden ja kapinan hetkiä jolloin jotkut toverit yhdessä tottelemattomien susien kanssa lähettää meille kapinallisen signaalin.

Kaksi kuukautta sitten aseistetut toverit sieppasivat pohjoisen Kreikan teollisuuspomojen johtajan G.Mylonasin, ja vaativat lunnaita hänen päästämiseksi "vapaaksi". Syyt olivat ilmeiset. Jokaisena työpäivänä meiltä siepataan aikamme, mielentilamme, luovuutemme, halumme, ja myös vapautemme. Jotkut päättivät iskeä takaisin ja muuttua tekijöiksi uhrien sijaan. Näin ollen joukko tottelemattomia päätti "siepata" todellisen sieppaajan. Teollisuusjohtaja G. Mylonasin valitseminen ei voinut olla sattumaa. NGI:n johtaja, miljonääri jolla on moderni profiili ja huono maku.

Tästä syystä poliisi ja toimittajat aloittivat jahdin löytääkseen saaliit, jotka kielsivät roolinsa. Aseistetun hiljaisuuden ja laittomien jahtien aikakautena, tulemme aina olemaan saaliiden puolella. Näin teki myös toverit P. Georgiadis ja V. Hrisohoidis, tarjoten jalolla tavalla solidaarisuuttaan metsästetylle karkurille V. Paleokostasille, jonka viranomaiset syyttävät olevan Mylonasin sieppauksen takana oleva "päätekijä". Tuo solidaarisuuden teko jätti haalistumattoman polttomerkin maailmanne rumuuteen. Olemme kaikkien jahdattujen rinnalla, sillä olemme myös tunteneet heidän syyttäjiensä henkäyksen. Muistamme Sorin Matein jalon yrityksen paeta syyttäjiään ja hänelle asetetun kuolemanloukun, löysimme riemua K. Passariksen ampumataidosta ja hänen vanginvartijoidensa sielunmessusta, nauroimme yhdessä V. Paleokostasin helikopterilla tehdylle vankilapaolle ja poliisin nöyryyttämiselle.

Olemme heidän rinnallaan ja kutsumme heidät kehittelemään uusia kapinoita yhdessä. Heille on aina sijaa keskuudessamme.

Hyökkäyksessämme jokaista lakia, järjestystä, hiljaisuutta ja puolueettomuutta vastaan, päätimme viime yönä sytyttää palamaan Dodekanisou -kadun poliisiaseman, ja lähetimme näin veljelliset terveiset vallankumoukselliselle toveri P. Georgiadisille, ja solidaarisuusviestin hänen tovereilleen ja ystävilleen V. Hrisohoidisille, V. Paleokostasille ja G. Haralambidisille. Mikään ei ole päättynyt vielä, ja tiedätte meidän olevan tosissamme. Kuulette pian lisää meistä.

PS1. Hurmaavan herra Mylonasin kannattaisi miettiä uudestaan poliisin onnistumisen ylistyspuheitaan. Voidaan helposti huomata että koska pystymme iskemään hänen suojelijoitaan vastaan, tuskin olisi niin vaikeaa ottaa hänet kohteeksi uudestaan.

PS2. Haluaisimme myös muistuttaa herra Mylonasia siitä että hän on meille velkaa 20 miljoonaa euroa lisää.

Kaikki jatkuu...

THESSALONIKIN TULISOLUJEN SALALIITTO
KOMMANDO "ASYMMETRINEN UHKA"

Kirje Polikarpos Georgiadisilta vankilasta:

PUHUIKO JOKU SIEPPAUKSESTA?

"Teollisten maiden proletariaatti on menettänyt kokonaan autonomisen perspektiivinsä vahvuuden, sekä viimeisimmissä analyyseissään myös harhakuvansa, mutta ei sentään olemassaoloaan. Sitä ei ole tukahdutettu. Se säilyy pelkistymättömässä muodossa modernin kapitalismin vahvistuvan vieraantumisen sisällä: se on työläisten suunnaton enemmistö, joka on menettänyt kaiken vallan omista elämistään, ja jotka, tämän tiedostaessaan, määrittävät itsensä uudelleen proletariaattina, vastakohtana työlle tässä yhteiskunnassa."
- Guy Debord

90-luvulta asti eri ihmiset, jotka ovat ilmaisseet itseään postmodernien tyyppijakojen pohjalta pitäen joka kerta eri naamaria (joskus uusliberaali, joskus "poliittinen keskustalainen", joskus sosiaalidemokraatti, joskus laimean ja hämmentyneen kaiken keskenään sotkevan monikulttuurisen uusvasemmiston ideologeja, ja joskus naamari kuuluu "antiautoritaariselle" uushippielämäntavalle), märehtivät ja kerskailevat historian loppumisen ideologiaa: enää ei ole proletariaattia, ei enää luokkasotaa, voimme vihdoinkin suunnata ilman pelkoa markkinoiden paratiisiin, jossa hunaja ja maito virtaa runsaana. Unohtamatta myöskään hampurilaisia ja ketsuppia...

Laillisuuden puolustelijoiden ja selittelijöiden kannalta tosiasiat ovat valitettavasti selvät: kourallinen kapitalisteja on järjestäytynyt rikollisjengiksi, siepannut proletaareja ja vaatinut lunnaita, heidän työvoimansa, ihmistoiminnan kaupallistamisen, heidän aikansa (joka muutetaan rahaksi), jopa heidän koko olemassaolonsa. Palkkaorjuus on pysyvä rikos ihmisen arvokkuutta kohtaan. Ei vain johtuen normaaleista luokkasodan 'työtapaturmien uhreista'. Ei vain johtuen 'työtapaturmissa' kuolleista, haavoittuneista tai rampautuneista ihmisistä, vaan myös työympäristöön ja -tilaan liittyvistä taudeista. Kyse ei ole vain mansikkapelloista, jotka osoittavat ettemme koskaan ole poistuneet orjuuden ajasta. Kyse ei ole vain uhratuista työläisistä (paikalliset ja maahanmuuttajat, "kalliit ja halvat" työkädet) jokaisen "amerikkalaisen unelman" tai "kreikkalaisen ihmeen" alttarilla.

Jo palkkatyön olemassaolo itsessään muodostaa pysyvän rikoksen! Ja rikolliset, sieppaajat ja kiristäjät ovat kaikki Mylonaseja. Vaikka median rotat esittävät varkaiden johtaja Mylonasin (Pohjois-Kreikan Teollisuusfederaation rosvokoplan pomon) 'viattomana' uhrina, väärinymmärrettynä uusliberaalikrisittynä lapsena, kipua sietävänä työläisenä, joka raataa yötä päivää yhteisen hyvän puolesta.

Ja kun katsotaan Mylonasin kaltaisten vampyyrien keksimiä silmänkääntötemppuja "ihmiskasvojensa" näyttämiseksi (kuten vihreä kapitalismi, sosiaalinen teollisuus jne..), voidaan sanoa vain yksi asia:

SATIIRILLA ON RAJANSA...

Mylonas ei ole muuta kuin riistäjäjengin aivot. Kaikkien muiden kapitalistien tapaan hän on loinen: taakka maan päällä.

Joten Mylonasin pariskunnan tulisi lakata teeskentelemästä kuin he olisivat raiskattuja neitsyitä.

"Oi herrasmiehet, elämän aika on lyhyt! ...
Ja jos elämme, elämme talloaksemme kuninkaita"
- W. Shakespeare

Proletariaatin ensimmäinen tehtävä on olla tietoinen itsestään, asemastaan ja roolistaan. Tietoisuus olemisesta prostituoituna kapitalistin käsissä, tuottamassa vaurautta pomoille ja kurjuutta itselle. Tietoisuus, joka toisaalta tuottaa koko yhteiskunnan materiaalisen elämän. Se ei ole mitään mutta VOI OLLA KAIKKI. Proletariaatin toinen tehtävä on kieltäytyminen sille tarjotusta roolista, kieltäytyminen työstä, kieltäytyminen vieraantumisesta. Proletariaatin kolmas tehtävä, joka syntyy luonnostaan ensimmäisistä tehtävistä, on lakkauttaa itsensä vallankumouksellisen toiminnan kautta. Vain subjektit voivat sytyttää objektiiviset olosuhteet ja aiheuttaa vallankumouksellisen räjähdyksen autoritaarisen luokkayhteiskunnan tuhoamiseksi.
          - ('Sodan taito' (Art of war), "Asymmetrisen uhan" (Asymmetric threat)
              kutosnumerosta (työn alla...)

Kapitalismin villissä lännessä proletariaatti valitettavasti laulaa tuutulauluja siitä miten kulutusyhteiskunta nujerretaan syömällä roskia. Elämästä on tullut nekrofiilistä selviytymistä sementtihäkkien, autojen, mainostaulujen, valvontakameroiden ja kyttien keskellä. Selviytymisen reitti on määrätty etukäteen: yhdestä keskitysleiristä toiseen. Koulusta yliopistoon, armeijasta palkkaorjuuteen. Ja sitten proletaari ylittää vieraantumisen kadut kuin unissakävelijä: työ, koti, ostoskeskus, työ. Tuotannosta kuluttamiseen...

Virtuaalivaurauden ja spektaakkelimaisen kurjuuden rautaverhon takana lepää totuus jota ei olla myönnetty: lännen ihme kulkee ruumiiden päällä. Ei vain kolmannessa maailmassa tehtyjen (joka tapauksessa tämä jatkuva riistäminen on ihmisen historian kaikista jättimäisin rikos), vaan myös lännen sisällä olevissa kolmansissa maailmoissa.

Kulutuspilven ensinäkymän takaa paljastuu teurastavan sivilisaation rappio. Mutta tämän rappion sisältä nousee yksi mahdollisuus. Mahdollisuus jota edes olemassaolevan järjestelmän aivoriihet, ei edes bolsevismin byrokraattiset varmuudet, tai edes ideologioiden kivikautinen determinisimi voi tukahduttaa: sosiaalinen epäjärjestys, vallankumous, jatkuva taistelu valtion, yksityisomaisuuden ja palkkatyön tuhoamiseksi. Toverit! Elämä on lyhyt. Jos elämme, elämme talloaksemme pomojen ja heidän orjiensa päitä.

Anarkian ja kommunismin puolesta!

PS1. Kuten aiemmin, niin myös nyt en puhu julkisissa puheissani mitään rikoslakiin liittyvää. Lisäksi on virheellistä tehdä eroa "syyllisyyden" ja "syyttömyyden" välille kun ne koskevat vain valtion laillista aseistusta. Ainoa asia mitä haluan tästä jutusta sanoa on se että olin ja olen solidaarisuudessa, anarkistina ja ystävänä, laitonta ja vainottua miestä, Vasilis Paleokostasia, kohtaan. Muuten sanani tulevat olemaan jatkoa sille mitä olin ennen pidätystäni, eikä vinkumista "syyttömyydestä".

PS2. Taloudellinen ja lakituki on hyvä juttu. Niin ovat myös toiveet vapaudesta, mutta kaikista vahvin solidaarisuuden muoto on vallankumouksellisen toiminnan jatkuminen. Vapaus tovereille J. Dimitrakis, G. Voutsis-Vogiatsis ja V. Botzatzis. Vapaus vallankumouksellisille vallankumouksellisesta 17. marraskuuta -järjestöstä. Solidaarisuutta kuudelle pakosalla olevalle toverille.

- Vallankumous aina ja ennen kaikkea -

Polikarpos Georgiadis,
Ioanninan vankila,
1.9.2008

Lähteet:
letter of Polikarpos Georgiades from prison (Ateenan Indymedia)
Attack against the police station of dimokratias square (Direct Action News from Greece)

Aiemmin Takussa artikkelissa mainituista vangeista:
Kreikassa iskuja ja yhteenottoja (9.9.2008)
Kreikka: Kolme toveria pidätetty sieppauksesta (29.8.2008)
Kaksi kirjettä anarkistivanki Giorgos Voutsis-Vogiatzisilta (17.3.2008)
Tue kreikkalaista ekoanarkovanki Vaggelis Botzatzisia! (27.2.2008)
Kirje anarkisti Jannis Dimitrakisilta kreikkalaisesta vankilasta (11.7.2007)

"Tulisolujen salaliiton" aikaisempia iskuja:
Kreikassa palopommi-iskuja kapitalismia, nationalismia ja fasismia vastaan (13.6.2008)
Sarja tuhopolttoiskuja Kreikassa (30.5.2008)
Kreikassa kolmen päivän tuhopolttojuhlat (24.3.2008)
Viesti Kreikan tuhopolttajilta (23.2.2008)
Ateenassa ja Thessalonikissa sarja tuhopolttoiskuja (23.1.2008)