Talouskriisi vain osa kapitalismin kriisistä

Talouskriisi vain osa kapitalismin kriisistä

keskiviikko, 13.08. 2008 @ 15:25

KLIP

" Kriisi on kapitalismissa kokonaisuudessa

Yhteiskunnallinen järjestelmä on käännekohdassa. Jos seuraa Financial Times -lehden katsauksia toteaa, että siitä ei ole pientäkään epäilystä porvariston keskuudessa. Ongelmana, kapitalismin analyytikkojen mukaan, on se, ettei näköaloja näy, kääntyipä kapitalismi mihin suuntaan vaan. Aina on yhtenä vaihtoehtona läsnä järjestelmän totaalinen romahdus."

Kyse on lyhyemmällä ja keskipitkällä aikavälillä ensisijaisesti ylituotantokriisiin perustuvasta syklisestä talousromahduksesta. Tätä kriisiä ei kuitenkaan voi nimittää kapitalismin kriisiksi, koska ensisijaisesti mikään puhtaan taloudellinen kapitalistinen logiikka ei ole johtanut tähän ylituotantokriisiin.

" Uusliberalismin kautena vallalla on ollut doktriini, että markkinat ratkaisevat kaikki ongelmat järjestelmän itsesäätelymekanismien kautta. Valtion ei tarvinnut siihen ollenkaan puuttua. Nyt tämä oppi on menossa päälaelleen; pankit tukevat velan varaan rakennettua taloutta ja valtiot tulevat tukemaan pankkeja. "

Valtio on koko ajan puuttunut kaikkein tärkeimpään markkinamekanismiin eli kierrossa olevan rahan määrän säätelyyn -- ja vielä pahimmalla mahdollisella tavalla pyrkimällä rahamäärän kasvattamiseen jotta uudella liikkeellelasketulla rahalla voitaisiin ostaa käytännössä ilmaiseksi investointi hyödykkeitä maksattamalla lasku niillä joilla ei ole mahdollisuus
saada käsiinsä uutta luottorahaa.

Mikään kapitalismin logiikka ei pakota tähän vaan demokratian logiikka, Uuden rahan liikkeellelaskusta lyhyellä aikavälillä hyötyvien ihmisten määrä on niin suuri että nämä ihmiset saavat etujärjestöineen painostettua valtiot inflatoriseen rahapolitiikkaan. Etenkin sosialidemokraattisen vasemmiston perinteisenä politiikana on ollut julkisen sektorin tukemien investointien vaatimisen ohella myös keynesiläinen rahamäärän ja kokonaiskysynnän lisäämiseen pyrkivä rahapolitiikka. Tähän politiikkaan kuuluu tietysti myös " liian vapaiden " markkinavoimien ja " liian tiukan uusliberalistisen rahapolitiikan " syyttäminen siitä ylituotantokriisistä joka on aiheutettu juuri liian löysällä inflatorisella rahapolitiikakka ja muilla valtion tukiaisilla ylituotannolle.

Koska taluskasvua inflaatiolla tukeva talouspolitiikka ei ole vielä missään ideologisessa uskottavuuskriisissä -- kriisi on puhtaan taloudellinen ja toisaalta vain kapitalismin ideologinen kriisi missä itse ylituotantokriisiin johtanutta talouspolitiikkaa ei pidetä epälegitiiminä puhumattakaan demokratiasta reaalisena kapitalismin perustana. Nykyisenlaatuinen demokratia on järjestelmänä mahdollistanut kapitalististen erityisintressien ajamisen valtion kautta ja valtion painostamisen luottorahalla keinottelijoiden edunajajaksi ja velkojen takaajaksi, mutta tämä demokratia ei ole valitettavasti missään yleisessä uskottavuuskriisissä muutoin kuin korkeintaan edustuksellisena demokratiana.

" Ensimmäinen opetus kriisistä on oltava toteamus, että kyseessä ei ole tavallinen syklinen kriisi, jota seuraa uuden kasvun periodi.

Kyseessä ei ole tyypillinen syklinen kriisi siinä mielessä, että nykyinen syklinen ylituotantokriisi on potentiaalisesti ennennäkemättömän paha jos elämme jonkin epätavallisen pitkän talouden noususyklin loppuvaihetta. Tämä noususykli on kestänyt niinkin kauan koska teknologisen kehityksen nostama työn tuottavuus on kyennyt toistaiseksi peittämään kokonaiskulutuksen kasvun ja rajallisten tuotantoresurssien yhdistelmän luomaa potentiaalista tuottavuuden laskua. Näin ei kuitenkaan ole enää siinä vaiheessa kun rahamäärän kasvu ylittää tietyn pisteen ja tuotantokapasiteetin liiallisen kasvattamisen aiheuttama tuottavuuden lasku alkaa olla suurempi kuin teknologisen kehityksen aiheuttama tuottavuuden nousu.

" Kyseessä on kriisi kapitalismin rakenteissa ja siksi rakenteisiin koskematta ratkaisematon. Kriisiä ei voi käsitellä ilman että tutkittaisiin työväkeä ja muita joukkoja yhtenä kriisin osana niiden osallistuessa luokkataisteluun. "

Kuten erityisesti vasemmiston vaatimuksia talouskasvun tukiaisista inflaation kautta.


" Kriisiä ei voi analysoida toteamatta, että jokin uhkaa kriisissä olevaa järjestelmää. Hallitseva luokka ei pysty enää hallitsemaan entisellä tavalla. Se on historialliselta näyttämöltä väistymisen uhan alla, koska sen haudankaivaja on olemassa. Tämä huolimatta siitä, onko vallankumouksen subjekti vielä tietoisesti ryntäämässä tapahtumien näyttämölle tai ei. Tämä on toinen opetus. "

" Aikaisemmin rakenteellinen kriisi ilmeni pääoman liikatuotannolla. Pääomaa ei voinut kasaantua koska sen voitollinen sijoittaminen kävi mahdottomaksi. "

Koska siis tuotantoresurssit ovat rajallisia suhteessa niiden kasvavaan ensisijaisesti monetaarisella inflaatiolla aiheutettuun liikakysyntään.

" Tällä kertaa pääoman liikatuotannon kriisi on luonteeltaan erilainen. Vuosien 2001-02 jälkeen kriisi ilmenee johdannaisten tai velkakirjojen jättiläismäisenä kasvuna. Kyseistä tavaraa kaupataan mitä monimutkaisimmalla tavalla. Kun reaaliarvoja ei voida enää myydä, investoidaan fiktiivisiin arvoihin, myydään kuplia, velkaa, lupauksia ja tyhjää ilmaa. "

Keskuspankkien liikepankkien kautta markkinoille lakema uusi luottoraha lisää rahan kokonaismäärää suhteessa talouden rajalliseen hyödykevarantoon mikä johtaa investointien tuottovaatimusten ja ja myös luottojen vakuusvaatimusten laskuun.

Koska uusien esim. asuntoluottojen tai pörssiosakkeiden ostoon valuvien luottojen vakuutena on viime kädessä reaaliomaisuus, näiden vakuuksien arvo nousee periaatteessa samassa vauhdissa kun rahamäärä kasvaa ja nostaa reaaliomaisuuden hintoja. Niin kauan kun nämä vakuusarvot nousevat pankit voivat myöntää uusia sijoitusluottoja jotka vuorostaan nostavat keskimääräisiä reaaliomaisuuden hintoja jolloin nämä kohonneet reaaliomaisuuden hinnat mahdollistavat tämän reaaliomaisuuden käytön edelleen entistä suurempien luottojen vakuutena.

XXX

Johdannaiskaupan voitot ja tappiot ovat vain eri johdannaisten ostajien ja myyjien välisiä voittoja ja tappioita ja tappiot kärsi se jonka odotukset johdannaisen kohteena olevan hyödykkeen arvonmuutoksista olivat väärät.
Johdannaiskauppa ei vaikuta johdannaisten kohteina olevien hyödykkeiden kokonaishintoihin, koska esim. riisin hinta määräytyy yksin myytävänä olevan riisin kokonaismäärästä suhteessa sen kokonaiskysyntään. Tämä kysyntä perustuu sekä riisin kulutuskysyntään että sen hinnanmuutoksilla spekuloivaan kysyntään. Spekulatiivisen kysynnän määrä riippuu viime kädessä kierrossa olevan rahan määrästä ja siksi -- rahamäärän kasvaessa periaatteessa kaikkien hyödykkeiden hinta nousee -- ja rahamäärän laskiessa vastaavasti laskee.

XXX

Johdannaiskauppaan kohdistettu moralisointi perustuu yleensä sille keynesiläiselle pelolle, että johdannaisilla käydyn rahan pelätään jotenkin olevan poissa reaaliomaisuuden kysynnästä ja kiertävän vain jossain puhtaassa spekulaatiotaloudessa niin että talouden kokonaiskysyntä ja talouskasvu jäävät liian alhaisiksi.

Valitettavasti kuitenkin kaikki kierrossa oleva raha, vaikka sillä ei itsellään ostettaisi hyödykkeitä toimii kuitenkin aina reaaliomaisuuden kaltaisena vakuutena esim. luotoille tai reaaliomaisuuden ostamiselle -- eikä ole näin reaalisesti poissa hyödykkeiden kysyntää luomasta.

" Näiden tavaroiden kokonaisarvo on 585 000 miljardia dollaria. Yksikään keskuspankki ei - eivätkä edes kaikki yhdessä - millään keinoin voi hallita tätä realiteettia. Ainoastaan maksamattomien johdannaisten määrä menee yli Yhdysvaltojen bruttokansantuotteen. Tämä on kolmas opetus. "

Siis johdannaisten + luottojen määrä,,,. Pankeille takaisinmaksamattomat ovat huomattavat ja jos reaaliomaisuuden arvot alkavat laskea, niin samalla myös luottojen akuutena olevan reaaliomaisuuden laskennalliset vakuusarvot alkavat sulaa. Tällöin pankit vaativat luottojen ottajia joko lisäämään luottojensa vakuuksia tai myymään luottojensa vakuutena olevan reaaliomaisuutensa ( usein oman asuntonsa ) ja antamaan uudet vakuudet esim. myynnistä saatujen rahojen pankkitalletuksina.

" Johdannaiset ovat lainoja, joita kaupataan monta kertaa. Joka kerta niiden nimellisarvo nousee kysynnän ja tarjonnan lain mukaan. "

Nykyään on olemassa myös johdannaisten kaltaisia lainoja ja johdannaisia markkinoilla noteerattaviin lainoihin vaikka kaikki johdannaiset eivt ole lainoja.

" Virallisten tilastojen mukaan vuonna 2006 johdannaisten kokonaismäärä oli 416 000 miljardia dollaria. Tämä summa vastasi alun perin 10 000 miljardin dollarin verran velkaa. Mielenkiintoinen luku syntyy kun seuraa, missä tahdissa kasvaa kokonaisjohdannaisten määrä. Viimeisten 18 kuukauden aikana se on kasvanut puolella, 50 prosenttia. "

Koska kierrossa oleva rahamäärä M3 on kasvanut kiihtyvällä expotentiaalisella vauhdilla, kyse on todennäköisesti velan määrän kasvusta.

" Kyseessä ei siis ole kuplaa jonkun reaaliarvon päällä, ei jonkun tavaran fiktiivinen osa arvosta, vaan kupla imaginaarisen pääoman päällä. "

Rahamäärän kasvu on ensimmäinen kupla, siitä seuraava reaaliomaisuuden arvonnousu on toinen -- ja reaaliomaisuuteen kohdistuvien vakuusarvojen arvonnousu kolmas kuplakerros.

" Aikaisemmin (keynesismissä) pääoman ylimäärä suuntautui teollisuudelle. Tänään se kääntyy omaan itseensä, finanssipääoma investoi finanssipääomaan. Ero aikaisempaan on siis siinä, että ei-tuottava pääoma ei pitkän päälle tällä tavalla pysty pyörittämään kapitalismin rattaita. "

Sis ylimääräinen pääoma investoitiin suhteellisesti enemmän teollisuuteen ja reaaliomaisuuteen aikaisemmin. ""

" Glasqowin yliopiston professori Hillel Ticktinin mukaan pääoma syö näin omaa lihaansa (eating own flesh). Kapitalismi harjoittaa kuoleman kriisissään kannibalismia. Tämä on neljäs opetus. "

Eivät johdannaiset tuhoa kapitalismia jos eivät pelastakkaan. Tictinin huoli on tyypillistä reaalikeynesiläistä huolta siitä että raha makaa jossain puhtaassa kasinotaloudessa laiskana ja tuottamattomana eikä ole luomassa tarpeeksi kysyntää ja investointeja. Rahan uskotaan voivan tuottaa taloudellista ylijäämää vain silloin jos se kulutetaan -- ja tämän filosofian mukaan kaikki taloudessa ylimääräinen raha olisi kulutettava mieluimmin mahdollisimman pian.

Rahan kuluttamatta jättämisellä voi kuitenkin olla myös kansantaloudellinen tuotto, koska kulutuksesta pidättäyytyessään rahan hamstraaja lisää muiden potentiaalisia kulutusmahdollisuuksia.

Rahansa hamstrannut voi toteutttaa rahaansa sisältyvän taloudessa myytävänä oleviin hyödykkeisiin kohdistuvan vaateen halutessaan myöhemmin myöhemmin ja ostaa haluamansa hyödykkeet mahdollisesti halvemmalla kuin mitä ne nykyään maksavat. Rahan kulutttamatta jättämisellä on kuitenkin reaalinen tuotto myös koko kansantalouden muiden toimijoiden hyväksi; Hyödykkeiden kokonaiskysynnän laskiessa rahan hamstraajan ansiosta, muut talouden toimijat voivat joko kuluttaa samanverran enemmän, tyytyä entiseen kulutuksensa määrään tai myös kuluttaa vähemmän kuin aikaisemmin. Kahdesssa jälkimmäisessä tapauksessa talouden muut kuluttajat voivat talouden kokonaiskulutuksen laskiessa ja työn suhteellisen tuottavuuden noustessa saada suhteellisesti korkeamman tuoton samasta tai pienemmästä kokonaiskulutuksestaan.

Rahan hamstraaja on periaatteessa luovuttanut hyödykkeen koko kansantalouteen ja saanut siitä vastineeksi rahan.
Kaikilla kansantalouden muiden osapuolten kulutetttavaksi luovutetuilla hyödykkeillä on myös tuotto mistä muodostuu koko kansantalouden hyödykevarannon keskituotto. Rahansa hamstrannut ja sen myöhemmin alhaisemmilla hinnoilla hyödykeiden ostoon käyttävä ei ole näinollen saanut tätä voittoaan ansiottomasti, vaan saa ensin hamstaamallaan rahallaan lopulta hyödykkeitä ostaessaan itselleen vain sen suuruisen voiton minkä verran koko kansantalous on keksimäärin hyötynyt hintojen laskun muodossa tämän tietyn rahamäärän suuruisesta rahan kuluttamatta jättämisestä.

Markkinatalouden ainut periaatteellinen ongelma on se, että markinahintojen tulisi vastata reaalisia hyödykkeiden käyttöarvoja ja tuottoja. Tällöin rahan tehtävänä tulisi olla paitsi vaihdon väline, niin samalla myös rahan haltijan omistama vaade joko rahan nykyisen tai tulevan kulutuksen kautta hankittuihin hyödykkeisiin. Myös koko kansantalouden mitassa on olemassa tämä sama valinta nykyisen kulutuksen ja tulevan kulutuksen välillä -- ja samalla myös rahan hamstraamisen tai nykyisyydessä kuluttamisen välillä. Tämä valinta on olemassa samalla myös nykyisestä lisä kulutuksesta tai investoinneista pidättäytymisen ja olemassaolevan hyödykevarannon (fyysisen pääoman) tuottoon tyytymisen ja talouden tuotantokapasiteetin lisäämisen välillä. Jälkimmäiseen voidaan päätyä siinä toivossa, että tällä lisäyksellä saavutetaan suuremmat suhteelliset tuotot kuin olemassaolevan tuotantokapasiteetin tuottoihin tyytymällä.

Talouden keskivertokuluttajien haluama hyödykemäärä voidaan tuottaa vähimmillä investoinneilla ja vähimmällä työmäärällä silloin kun kuluttajat voivat vertailla rahan ja eri hyödykkeiden keskinäisten arvonmuutosten kautta koko talouden ja eri hyödykkeiden kuten rahan hallussapidon nykyisiä ja tulevia tuottoja -- ja tämän perusteella valita suosivatko varallisuutensa hallussapitoa enemän rahan vai hyödykkeiden omistamisen muodossa.

Periaatteessa keskuspankin tai poliitikkojen ei tarvitse tietää yhtään mitään yhtään mistään muusta taloudellisista tosiasioista kuin se, että taloudessa kiertävän rahan määrä tulisi olla vakio jotta rahan määrä ja inflaatiovauhti olisivat neutraaleja suhteessa kuluttajan rahan vai hyödykkeen hallussapito valintaan.

Jos valtiolla ei olisi rahamonopolia, eri valuuttojen vapaa kilpailu johtaisi lopulta siihen, että eniten ostovoimaasna säilyttävät rahat voittaisivat kilpailussa kuluttajien ja sijoittajien suosiosta -- ja lopulta yleiseen käyttöön jäisivät ikäänkuin näkymättömän käden ohjaamina vain rahat joiden kierrossa oleva määrä on vakio.

Valtioilla on kuitenkin rahan liikkeellelaskumonopoli, niin kauan kuin valtiot ovat demokratistisen poliittisen monopolin ja monopolistisen enemmistövallan institutionaalisia toimeenpanijoita.


" Nälkä

On raadollinen fakta, että kolmea miljardia ihmistä uhkaa tällä hetkellä välitön nälänhätä. Viljavarastot ovat tyhjinä kaikkialla. Viljaa riittää vain puoleksitoista kuukaudeksi. Sen maailmanmarkkinahinta on kaksinkertaistunut vuodessa. Yli 30 eri maassa on ollut jo kapinoita ruoasta ja lisää levottomuuksia on tulossa. Paniikissaan hallitukset rajoittavat ruuan (erityisesti riisin) vientiä, mikä taasen vaikuttaa negatiivisesti ruuan tuonnista riippuvaisissa maissa. "

Tähän ruuan viennin rajoittamiseen voi kuitenkin olla olemassa yksi rationaali syy, vaikka tämä rajoittaminen ei perustuisikaan tähän syyhyn. Ruokakauppa on suurimmaksi osaksi dollareilla käytävää -- ja dollarin jyrkkä arvonlasku ja sen odotukset eivät tee dollarista mitään edes lyhytaikaista sijoituskohdetta. Teoreettisena ääriesimerkkinä edellisestä voidaan pitää kuvitteellista dollarin hyperinflaatiota.

Periaatteessa eri maiden tulisi hyväksyä maksuksi viemistään elintarvikkeista vain kaikkein vahvimpia valuuttoja -- mutta protektionismi perustuu valuitettavasti muille irrationaalisille tai eturyhmäpoliittisille syille, kuten kotimaisten ruuantuottajien painostukselle.

Kuitenkin koti tai ulkomaisen vienti agribisneksen suosiminen tukiaisilla tai pakko luovuttamalla maata tämän vientituotannon käyttöön kotimarkkinoille suuntautuvan tuotannon sijasta ei ole edes kansantaloudellisesti tarkoituksenmukaista. Elintarvikkeiden vientituotannon tulisikin toimia samoilla kilpailuehdoila kuin kotimarkkinatuotannonkin.

" Protektionismi ei ratkaise, vaan nopeuttaa kapinoiden määrää ja voimakkuutta. Köyhät maat turvautuvat salakuljetustuontiin. Sen lisäksi ruoan korkea hinta suosii korruptiota ja kasvattaa keinottelua. Ruoan hinta nousee myös läntisissä maissa. Suomessa viime syksynä viljan hinta nousi 50-75 prosenttia. Tämä pakottaa monia myös työssäkäyviä ihmisiä leipäjonoihin. "

Ruuan hinnat nousevat samanaikaisesti sekä ruuantuotannon ja sen varsinaisen kulutus kysynnän keskinäisen suhteen perusteella -- mutta myös siksi että öljy ja monet elintarvikkeet kuten riisi voivat olla myös spekulatiivisia investointikohteita suojautumisessa dollarin inflaatiota vastaan. Näin esim. dollarin inflaatio lisää ruuan kysyntää, myös normaalia kulutuskysyntää sekä samalla reaalista kulutusta koska kaikki dollari inflaation luoma uusi ylimääräinen kysyntä ei siirry suoraan esim. elintarvikkeiden hintoihin.

Laskusuhdanteessa öljyn ja keskeisten elintarvike raaka aineiden hinnat todennäköisesti pyrkisivät laskemaan siltä osin kuin nykyien hintojen nousu perustuu nyt inflaation luomalle kysynnälle.

" Porvarianalyytikot yrittävät selittää meille ilmiötä erilaisilla rasistisilla teorioilla tai vihjauksilla. Heidän mukaan syy on siinä, että väestö kasvaa liikaa. Monet turvautuvat 200 vuotta sitten keksittyyn pappiprofessori Thomas Malthusin teorioihin siitä, että kurjuus on väistämätöntä. "

Jos muut muuttujat säilyvät esimerkin vuoksi ennallaan -- väestönkasvu lisää kurjuutta jos uuden väestön työn tuottavuus ei kasva samassa suhteessa sen tarvitsemiin lisäresursseihin kuten ruokaan. Teollisuusmaissa väestönkasvu ei ole johtanut kurjistumiseen koska työn tuottavuus on kasvanut. Kuitenkin teollistuminen olisi pienemmän väkimäärän vallitessa voinut nostaa työn tuottavuutta ja elintasoa nykyistäkin enemmän.

" Toiset analyytikot taas kertovat häpeämättä, että nykyään kiinalaiset syövät enemmän kuin ennen, ja siinä on kriisin ja nälän syy. "

Ei ole sikäli kun samat kiinalaiset myös tuottavat enemmän -- sillä varauksella, että rajallisten tuotanto resurssien maailmassa teknologinen kehitys ei pysty loputtomasti kompensoimaan sitä tuottavuuden laskua mikä aiheutuu väestönkasvusta ja siitä seuraavasta entistä intensiivisemmästä resurssien käytöstä.

" Todelliset syyt lienevät vielä kerran kapitalismin rakenteissa. Mitä syvempi järjestelmän kriisi on, sitä “innokkaammin” keinottelupääomia on liikkeellä. Ruoan nouseva hinta houkuttelee liikapääomia pikavoittoihin. Kun muut alat romahtavat, keinotellaan ruoalla, jonka kuluttaminen on välttämätöntä. Keinottelijat eivät investoi enää valuuttamarkkinoihin, vaan ruokapörsseihin. "

Keinottelijat ovat vain eri hyödykkeiden kokonaiskysynnän ja kokonaistarjonnan kohtaamisen toteuttajia jotka eivät voi spekuloida vastoin keskuspankkien aikaansaamia suhdannesyklejä tai eri hyödykkeiden kulutus kysyntää ja tarjontaa vastaan. Keinottelijat voivat vain yrittää ennustaa hyödykkeiden hinnanmuutokset ja suhdannesyklit paremmin kuin muut keinottelijat. Markkinat huuhtovat periaatteessa konkurssiin kaikki ne keinottelijat jotka jotenkin uskovat voivansa
manipuloida yhtään pidemmän ajan hintamuutoksia.

" Suurin vaara on häämöttämässä ruoan alalla vasta nyt; ruoalla tehdään jo paperikauppaa. Bioenergialla on merkitystä ruokapulasta puhuttaessa, vaikka autojen tankkeihin joutuu vain viisi prosenttia maailman viljantuotannosta. Siinä määrin biopolttoaineen merkitys ilmastonmuutoksessa on sitäkin pienempi, jollei olematon. Sen sijaan kuiva ilmasto vaikuttaa monen maan tuotantoon Australiassa, Uudessa Seelannissa, Afrikassa ja latinalaisessa Amerikassa.

Öljy

" 1970-luvulla öljyn hinta nelinkertaistui, minkä seurauksena romahtivat maailmansodan jälkeiset tasapainot. Se oli käännekohta uusliberalismille. "

Juuri samaan aikaan kun öljyn hinta lähti historialliseen nousuunsa purkautui myös dollarin sitominen kultakantaan -- ja kierrossa olevien dollarien määrä lähti historialliseen kiihtyvään nousutrendiin. Voidaan sanoa että uusliberaalit puhtaan markkinatalouden kannattajiksi ymmärrettyinä ovat kärsineet samassa inflaation kiihtymis suhteessa yhtä suuren suhteellisen tappion keynesiläisille. Se uusliberalismi mitä nyt yleisesti kritisoidaan on ainakin rahapolitiikan osalta tosiasiassa vain maltillista keynesiläisyyttä militanttiin keynesiläisyyteen verrattuna.

Kaiken uusliberalismin pohjimainen tragedia on siinä että uusliberaali markkinatalousideologia uskottelee itselleen demokratian ja siihen liittyvän esim. valtion rahamonopolin olevan yhdistettävissä markkinatalouteen.

" Nyt öljyn hinta on kaksinkertaistunut vuoden sisällä ja kuusinkertaistunut kymmenen vuoden aikana. Monen analyytikon mukaan nyt ollaan samassa tilanteessa kuin 70-luvulla. Tämä on osittain totta, nytkin olemme käännekohta-pisteessä, mutta kriisin syvyys on eritasoinen nyt. Nykyinen kriisi pitää sisällään kaikki 70-luvun kriisin ristiriidat, jotka ovat vain siirtyneet tähän aikaan. Sen lisäksi niitä on tullut uusia, ja ne tekevät tästä seoksesta räjähdysalttiimman. 70-luvulla oli uusliberalismin vaihtoehto vielä käyttämättä. Tänä päivänä tunnelin päässä on pilkkopimeää. "

Tavallaan totta -- jos oletetaan uusliberalismin olevan eräänlainen yritys toteuttaa markkinatalousreformeja valtioissa joissa demokratia kutenkin antaa erilaisille eturyhmille kuten kapitalisteille tai keynesiläiselle ay-liikkeelle mahdollisuuden käyttää valtiota välineenään omien markkinatalouden periaatteiden vastaisten ryhmäetujensa ajamiseen.

" Deutsche Bankin analyytikko kertoi Financial Times -lehdelle, että seuraavien viiden vuoden kuluttua öljytynnyri maksanee 250 dollaria. Näillä oletuksilla on ihan turha toivoa, että korkea korkotaso pitäisi inflaation kurissa. "

Korkea korkoaso on seurausta korkeista korkean inflaation luomista infaatio odotuksista, mutta se ei voi oleellisesti hillitä on inflaatiota koska keskuspankeilla on monia keinoja lisätä kierrossa olevan rahan määrää riippumatta siitä millaisia korkoja kuluttajat ovat valmiita maksamaan uusista luotoista.

" Joka tapauksessa ennen pitkää, kun lama puree riittävän kovin, korkoja joudutaan laskemaan. Viimeistään silloin inflaatio riistäytyy käsistä. "

Siis joudutaan keynesiläisen talousopin mukaisesti laskemaan -- ja lasketaankin jos lama pahenee. Tämä korkojen lasku taas lisää kierrossa olevan rahan määrää ja sitä kautta inflaatiota -- ja pahentaa inflaation luoman ylimääräisen kysynnän luomaa ylituotantokriisiä sekä sen -- mikä laskee reaaliomaisuuden todellisia tuottoja -- ja samalla lopulta reaaliomaisuuden hintoja -- mikä saa keskuspankin huolestumaan lamasta ja laskemaan korkoja jotta kysyntä kasvaisi -- mikä kuitenkin taas entisestään laskee talouden hyödykevarannon tuottoja -- niin että lopulta vallitsee sekä lama että inflaatio. Tästä uudesta talouskriisistä keskuspankit yrittävät sitten todennäköisesti selvitä myös rahoittamalla menonsa lisää rahaa liikkeelle laskemalla ja samalla palkkamalttia korostamalla -- koska vain kulutushintojen nousu on sitä inflaatiota minkä uskotaan voivan nostaa korkoja.


" Öljyn hinta nousi kymmenellä eurolla yhden viikon aikana ja näin kiipesi 135 dollariin tynnyriltä. 150 dollarin hintaennustus vuoden loppuun mennessä ei ole enää oletusta, vaan pikemmin maltillinen arvio. Öljyn hinnan kehitys nostaa kustannuksia ja vaikuttaa talouteen taannuttavasti investointien suhteen. Samanaikaisesti se vaikuttaa inflaatioon kiihdyttävästi. Näin ollen, meillä on pian läsnä rakenteellisen kriisin molemmat elementit; yhtäaikaisesti syvä lama ja hillitsemätön inflaatio. "

Riittävästä investointien määrästä tuskin tarvitsee olla huolissaan historiallisesti suurimman ylituotantokriisin huipulla.

" Edellisten lisäksi öljyn nouseva hinta on antanut lähtölaukausmerkin protestiaallolle Euroopassa. Ranskan kalastajien esimerkkiä seurasivat heidän kollegansa Portugalissa, Espanjassa ja Italiassa. Kalastajat julistivat lakkonsa määräämättömäksi ajaksi ja jakoivat ilmaiseksi kalaa kansalle. Rekkakuskit, maanviljelijät, sairasauton ja taksin kuljettajat liittyivät pian mukaan protesteihin. Ranskalaisten kalastajien lakko kesti yli kaksi viikkoa. EU:ssa alalla työskentelee 400 000 ihmistä. EU:n polttoainelakossa on mukana myös maitotuottajia. Viimeksi mainittuja protestoi Saksassa, Alankomaissa, Tanskassa, Belgiassa ja Ranskassa. "

Tyypillistä itsekästä pienriistokapitalistien harjoittamaa omien ryhmäetujen ajamista, muun yhteiskunnan etujen kustannuksella. Jos polttoaineiden hinnat nousevat, niin kustannukset voi periaatteessa siirtää edelleen omiin kuluttajilta perittyihin hintoihin. Lisäksi on kovin epäsolidaarista vaatia itselle uusia erityisetuja entisten lisäksi. Esim. kalastuksen ja maatalouden liikakapasiteettia tuetaan isoin summin etenkin Ranskassa jo valmiiksi. "

" Öljyn hinnan noususta hyötyvät hallitukset verotustulojen kasvun kautta. Britanniassa vuonna 2007 polttoaineverot toivat valtiolle 30,5 miljardia puntaa, mikä oli 68 prosenttia vähittäismyynnin hinnasta. Shell ja BP kirjasivat tämän vuoden ensimmäisellä neljänneksellä tuloja 7,2 miljardia puntaa. "

Tässä on kuitenkin huomioitava että polttoaineiden hankintakustannukset käyvät myös vähennyksiksi verotettavasta tulosta. Jos verotusprosentti on vaikka kolmekymmentä prosenttia tuloista, niin silloin polttoaineiden hinnoissa on noin 30 % tukiaisia niiden kuluttajille. Polttoaineverot eivät kuitenkaan ole kolmannesta polttoaineiden hinnoista -- joten erotus on puhdasta valtionapua polttoaineiden kuluttajille. Verovähennysoikeus polttoainekustannusten osalta tulisikin poistaa jotta polttoaineiden verotuksessa päästäisiin edes reaalisen veron puolelle. ???

" Polttoaineiden ja elintarvikkeiden kohoavat hinnat saavat kumppaneikseen luottolaman, laskevat asuntojen hinnat ja kotitalouksien laskuihin siirtyvän inflaation. Britannian keskuspankin johtaja Mervyn King näkee selviytymisen mahdottomaksi tehtäväksi. On asuntokupla, kuluttajat ovat ylivelkaantuneita, pankkisektori ylisuuri ja verotus kireä. Edellä mainitut tietävät hyvin, että nyt on tullut seinä vastaan kapitalismin rajojen venyttämisen seurauksena. Soros näkee sen selkeästi varoittaessaan 1930-luvun laman takaisintulemisesta. Nyt on tullut aikalisien takaisinmaksun aika. Kyse on vain siitä, kuka sen maksajaksi suostuisi. "

Koska Soros ei ymmärrä rahamäärän kasvun, suhdannesyklien ja valuuttakriisien yhteyttä vaan haluaa masokistisesti syyttää tästä kaikesta keinottelijoita, en ihmettelisi vaikka hän jossain valittelisi myös sitä kuinka uusliberaalit eivät halua laskea tarpeeksi keskuspankkien liikkeellelaskemastaan uudesta luottorahasta perimiä korkoja talouden elvyttämiseksi.

Pahimmassa tapauksessa tulevan mahdolisen superlaman katalysoima seuraava "antikapitalistinen" poliittinen kapina on vain militanttikeynesiläinen vastareaktio oletetulle liian vapaalle markkinataloudelle ja etenkin valuutta pörssi ja raaka aine keinottelijoiden vallalle -- sekä johtaa tällaisenaan vain yrityksiin lisätä talouskasvua ( väistämättä hukka ) investointeja ja rahan määrää lisäämällä. Tämä voi taas johtaa vain hyperinflaatioon ja saman ylituotantokierteen jatkumiseen, vaikka ylituotanto tässä vaiheessa ei voi olla enää mitään hyödyllisten ja kuluttajien hankittavissa olevien hyödykkeiden tuotantoa.

Kokonaisuutena tällainen talouskehitys kaikkein todennäköisimpine poliittisine seurauksineen
voi valmistella ideologista ilmapiiriä erilaisille fasistisille tai uusbolsevistisille liikkeille suotuisaksi, mitkä liikeet voivat sitten jatkaa hieman uudessa muodossa sitä samaa antikapitalistista lisää poliittista vallankeskitystä joko valtioille, kansalle tai molemmille vaativaa kansankiihotusta mitä jo nyt kaikkein populistisimmat militanttikeynesiläiset harrastavat.

[ Vastaa tähän | # ]

> Elintarvikkeiden vientituotannon tulisikin toimia samoilla
> kilpailuehdoila kuin kotimarkkinatuotannonkin.

Heh heh! :D Kapitalisti ja marxisti keskustelee takussa Taloudesta! Piti tääkin päivä vielä nähdä...

Vakavasti ottaen, tollanen ylläoleva läppä on mahtava esimerkki siitä miltä maailma näyttää poliittisen luokan näkökulmasta, siis vallan perspektiivistä. Yhteiskunta hallinnan ja manageroinnin objektina... asiantuntijat keskustelee sosiaalisten suhteiden järjestämisestä. Ihan sama onko kyseessä vasemmistolainen vai oikeistolainen spesialisti, eihän tuolla ole mitään tekemistä omaehtoisen itseorganisoitumisen, riippumattomuuden tai omavaraisuuden kanssa.

[ Vastaa tähän | # ]

Elintarvikkeiden vientituotannon tulisikin toimia samoilla
> kilpailuehdoila kuin kotimarkkinatuotannonkin.

Heh heh! :D Kapitalisti ja marxisti keskustelee takussa Taloudesta! Piti tääkin päivä vielä nähdä...

Vakavasti ottaen, tollanen ylläoleva läppä on mahtava esimerkki siitä miltä maailma näyttää poliittisen luokan näkökulmasta, siis vallan perspektiivistä. Yhteiskunta hallinnan ja manageroinnin objektina... asiantuntijat keskustelee sosiaalisten suhteiden järjestämisestä. Ihan sama onko kyseessä vasemmistolainen vai oikeistolainen spesialisti, eihän tuolla ole mitään tekemistä omaehtoisen itseorganisoitumisen, riippumattomuuden tai omavaraisuuden kanssa. "

On senverran tekemistä, että kirjoittaessani siitä miten talous voisi tuottaa suhteellisesti enemmän ylijäämää vähimmillä tuotantopanoksilla tai muutoin mielekkäästi, en missään asiassa olettanut tai vaatinut että tällainen talouden toiminta olisi taattava millään pakkovaltaisilla poliittisilla keinoilla. Päinvastoin -- esitin (implisiittisesti / tosiasiassa ) että täyden sopimusvapauden vallitessa markkinoilla eräänlainen vapaiden sopimusten lopputuloksena näkymätön käsi johtaisi lopulta talouden ja joidenkin sosiaalisten suhteiden järjestymiseen parhaalla mahdollisella tavalla -- ja että siksi vapaisiin sopimuksiin perustumaton nykyinen demokratia on hävitettävä -- kuten tietysti myös kaikki muutkin yksilöiden ja näiden vapaiden yhteenliittymien poliittista itsemääräämisoikeutta (suveereenisuutta tunnustamattomat järjestelmät.

Omaehtoinen itseorganisoituminen, taloudellisen riippumattomuuden tavoittelu tai omavaraisuus ovat kaikki asioita jotka ovat mahdollisia toteuttaa mahdollisimman täydellisesti vasta sitten kun ei ole olemassa mitään monopolistista minkään luokan, kansan, ihmiskunnan tai muun ihmisryhmän poliittiseen valtamonopoliin perustuvaa valtajärjestelmää.

Jos vain yksilöiden ja näiden vapaiden yteenliittymien itsemääräämisoikeus tunnustetaan, niin tällöin erilaiset anarkoliberalistisiin kaikkien sopimuksettomien hierarkkisten valtasuhteiden purkamiseen peustuvat yhteiskunnalliset kokeilut ovat vain osa kaikista tämän poliittisen sopimusvapauden mahdollistamista yhteiskunnallisista kokeiluista.
Tällöin yhteiskunta voi olla myös erilaisen hallinnan ja manageroinnin kohde ja myös erilaiset valtahierarkiat voivat olla mahdollisia niin kauan kun ne eivät perustu minkäänlaiseen asevoiman uhan avulla ylläpidettyyn poliittiseen valtamonopoliin.

Kuitenkin -- kaikkein tyypillisimmän anarkoholhoavan ajattelun mukaan itse yksilöiden poliittisella itsemääräämisoikeudella sinänsä ei ole niin suurta väliä -- kunhan vain kaikki mahdolliset yksipuoliset, jollain tavoin hierarkkiset tai muulla tavoin vahingollisilta näyttävät valtasuhteet, valtio, kaikki instituutiot, traditiot, yksityisomaisuus, uskonnot, perhe jne,,,hävitetään koska kaikki nämä asiat perustuvat erilaisiin valtasuhteisiin ja valtaan. Ja nämä kaikki pahana pidetyt valtasuhteet pitää tällä samalla logiikalla hävittää riippumatta siitä riippumatta siitä ovatko ne vapaaehtoisia vai eivät. Näin kaikki rauhanomaisetkin yritykset hallita ja manipuloida yhteiskuntaa tai sosiaalista elämää tietynkaltaiseksi voivat tuntua monista helposti epäilyttäviltä.

Mutta eikö vapauden toteuttamiseksi riitä jos kaikilla olisi yhtäläinen oikeus yrittää manipuloida taloutta, kulttuuria tai ihmisten välisiä suhteita oman ideologiansa ihanteiden mukaisiksi niin kauan kuin tätä sosiaali ja talous insinöröintiä toteuteta väkivalloin tai laittomalla tai § väkivallalla uhkaamalla ? Entä eivätkö kaikki poliittiset haluava jollain tavoin hallita yhteiskuntaa ja harrrastaa esim. laajamittaista sosiaali insinöröintiä -- silloinkin kun tämä kaikki perustuisi vapaaehtoisuudelle ? Miten esim. koko sivilisaation hävittäminen olisi mahdollista ilman tämänkaltaista vallankäyttöä tai edes ilman laajamittaisen väkivallan käyttöä -- ja siinäkin tapauksessa että tätä väkivaltaa ei käytettäisi yksin väkivalloin* ylläpidettyjä monopolistisia instituutioita vastaan ?
* En tarkoita väkivallalla mitään ns. rakenteellista väkivaltaa.

Mielestäni missään vapaaehtoisuuteen perustuvassa sosiaali insinöröinnissä tai ei ole sinänsä mitään epäilyttävää -- jollei sitten taas ajatella kaiken vallankäytön ja kaikkien instituutioiden voivan perustua vain johonkin rakenteelliseen väkivaltaan.

Nyt en yrittänyt yhteen niputtaa edes esim. kaikkia anarkisteja tai primitivistejä, vaan kritiikkini kohdistuu eriasteisesti ja eri tavoin eri ideologioihin.

[ Vastaa tähän | # ]

Porvarianalyytikot yrittävät selittää meille ilmiötä erilaisilla rasistisilla teorioilla tai vihjauksilla. Heidän mukaan syy on siinä, että väestö kasvaa liikaa.

Eikö väestönkasvu muka ole osa ongelmaa? Väkiluvun kasvu nykyisiin mittoihin on ollut mahdollista ainoastaan siksi, että ruoantuotanto on kasvanut teknologian myötä. Se, että ylimääräistä tuotantopotentiaalia on olemassa ei tarkoita että väkiluvun olisi pakko kasvaa, mutta niin se vaan on tehnyt. 1900-luvun alussa oli noin miljardi ihmistä, nyt meitä on kohta seitsemän miljardia. Väkiluvun on arvioitu kasvavan yhdeksään miljardiin ennen kasvun loppumista, jos joku katastrofi ei iske ensin. Maapallon pinta-ala on valitettavasti pysynyt samana, eli lisätuotannon järjestäminen miljardeille uusille ihmisille olisi paitsi haastavaa myös valtava rasite ympäristölle. Onko tosiasioiden sanominen, vaikka ne eivät olisikaan ihan koko stoori, rasismia?

[ Vastaa tähän | # ]

Tuntuu vain useasti porvareita huolettavan väkiluvun kasvaminen tietyissä maissa (köyhissä ja värillisissä), se taas tuoksahtaa minusta aavistuksen rasistiselta. Ns. kehitysmaiden alimpiin luokkiin kuuluvien väestönkasvu ei kuitenkaan maalaisjärjellä ajateltuna ole laisinkaan niin tuhoisaa planeetan tuhoamisen kannalta, kuin vaikka joidenkin eurooppalaisten tai jenkkien väestönkasvu.
"Tosiasioiden ääneen sanominen", hah hah. Tosiasioitahan kaikki aina sanovat, koskivat ne sitten juutalaisia tai mitä ikinä. Tosiasiat nyt vaan tuppaavat olemaan toisen silmissä valeita ja kolmannen silmissä jotain muuta. Ontuvaa kielenkäyttöä se ainakin on, oli mielestäni totta tai ei.

[ Vastaa tähän | # ]

Tuntuu vain useasti porvareita huolettavan väkiluvun kasvaminen tietyissä maissa (köyhissä ja värillisissä), se taas tuoksahtaa minusta aavistuksen rasistiselta. Ns. kehitysmaiden alimpiin luokkiin kuuluvien väestönkasvu ei kuitenkaan maalaisjärjellä ajateltuna ole laisinkaan niin tuhoisaa planeetan tuhoamisen kannalta, kuin vaikka joidenkin eurooppalaisten tai jenkkien väestönkasvu. "

Väkiluvun aiheuttaman ekologisen taakan suuruus riippuu periaatteessa väkiluvun x sen kulutuksen suhteesta maan pinta alaan. Tämä ekologinen taakka ei ole sama asia kuin jokaisen maan väestön keskimääräisen yksilön kuluttamien resurssien määrän laskeminen kertomatta tätä kulutusta kyseisen väkiluvulla.

Vain kunkin väestön keskivertoyksilön aiheuttamaa ekologista taakkaa laskettaessa ei siis lasketa eri maiden väestöjen aiheuttamaa reaalista resurssien kulutusta, vaan lasketaan kuinka suuri suuri olisi kulutus jos jokainen maailman asukas kuluttaisi yhtä paljon kuin esim. keskimäräinen suomalainen. Tällaisella kommunistisella maailman kaikkien resurssien tasajako periaatteeseen perustuvalla laskutavalla suhteellisen pienen väestön omaavien ja henkeä kohti enemmän kululuttavien maiden väestön aiheuttama ekologinen taakka näyttää suhteellisesti paljon suuremmalta kuin runsasväkisimpien mutta henkeä kohti hyvin vähän kuluttavien maiden väestön aiheuttama ekologinen taakka.

--- Laskettaessa väestön aiheuttamaa ekologista taakkaa tulee myös tarkastella reaalista etenkin uudistumattomien resurssien kulutusta eikä vain esim, bruttokansantuotteena laskettua nimellistä kulutusta. Esim. monissa Afrikan maissa karjan liikalaiduntaminen ja metsien hakkaaminen polttopuiksi yhdessä liikaväestön kanssa on muuttanut monia aikaisemmin metsien peittämiä alueita aavikoksi. Suhteellisen totaalinenkin ympäristön tuhoaminen onnistuu jo omavaraisissa talouksissa jos väkiluku on tarpeeksi suuri -- ja monet aikaisemmin metsien peitossa olleet mutta nyt metsistä paljaat alueet on kaluttu metsistä puhtaaksi jopa tuhansia vuosia sitten.

-- Kaikkein kiistattomin tapa laskea eri väestöjen aiheuttamaa ekologista taakkaa on vilkaista satelliittikuvia eri alueiden eroosiosta, metsien häviämisestä ja saastepilvistä. Esim. Suomessa on metsiä suhteellisesti paljon enemmän kuin monissa köyhissä maissa vaikka mukaan ei laskettaisikaan puhtaasti ilmastollisista syistä metsättömiä alueita.

ZZZ

Periaatteessa kaikkien maiden väkiluku on liian suuri jos mittana käytetään resurssien kulutusta. Esim. USA:n väkiluku tulee lisäksi kasvamaan yhteenlasketulla nykyisellä siirtolaisten määrän kasvulla ja koko USA:n väestön lisääntymisvauhdilla vuoteen 2050 mennessä lähes 400 miljoonaan nykyisestä alle 300 miljoonasta.
http://www.cairco.org/data/data_us.html

Koko maailman väkiluvun on arvioitu kasvavan seuraavasti: " The United Nations states that population growth is rapidly declining due to the demographic transition. The world population is expected to peak at 9200 million in 2075 ."

http://en.wikipedia.org/wiki/World_population

Kuitenkin nämä laskelmat maailman väkiluvun kasvun kääntymisestä laskuun noin vuonna 2075 perustuvat oletuksiin siitä että tuottavuuden ja elintason nousun kasvu jatkuvat myös kehitysmaissa -- ja että tämän elintason nousun seurauksena väkiluku kääntyy lopulta laskuun, kuten on käynyt monissa teollisuusmaissa. Jos elintaso ei kuitenkaan nouse riittävästi -- mitään tällaista maailman väkiluvun kasvun kääntymistä laskuun ei tapahdu muutoin kuin joidenkin muiden suurten poliittisten, kulttuurellisten +,,, mullistusten kautta.

http://en.wikipedia.org/wiki/Demographic_transition
ja tämän demographisen siirtymän teorian kritiikki

ZZZ

USA:n väestönlasku viraston laskelmien mukaan -- siirtolaisuuden kasvun ja eri väestöryhmien erilaisen lisääntymisvauhdin seurauksena valkoihoiset tulevat olemaan vähemmistö USA:ssa jo vuonna 2042.
Näissä laskelmassa on projisoitu nykyisten trendien jatkuminen samanlaisina myös tulevaisuudessa.

Jo nyt ovat onneksi myös entistä useammat porvarit huolestuneita myös esim. USA:n liikaväestöstä. Tosin tämä liikaväestö olisi resurssien liiikakulutuksen vuoksi olemassa jo myös ilman esim. vuodesta 1970 eteenpäin laskettua siirtolaisuuden kasvua.

ZZZ

Ilman mitään erityistoimenpiteitä* köyhien maiden väestön liikakasvu tulee purkautumaan lopulta myös muihin (teollisuus ) maihin kuin USA:han -- ja kasvavassa määrin myös köyhien maiden valtaväestöjen sisäisenä väkivaltaisena kolonialismina mm. monien alkuperäiskansojen asuttamille alueille, kuten esim. Indonesiassa ja Brasiliassa on käynyt.

Tosin monet imperiumistiset valtiot kuten erityisesti USA, Kiina, Venäjä ja Ranska tukevat
aseellisesti ja diplomaattisesti monia sisäistä kolonialismia ja siihen liittyvää elintila fasismia harrastavia maita.

* Koska valtioita ei voida pitää riittävän legitiimeinä toimijoina päättämään siirtolaisuudesta alueillaan tai alueilleen -- oikeuden siirtolaisuuden rajoittamiseen omilla alueillaan tai siirtolaisten maahankutsumiseen ( omalla kustannuksellaan ja vastuullaan ) tulisi kuulua vain kaikille erilaisille mahdollisimman vapaaehtoisille paikallis- ja muille yhteisöille ja näiden vapaille yhteenliittymille.

Koska väestön kasvaessa rajallisten resurssien maailmassa -- jo yksin väestönkasvu tulee lisäämään oleelisesti myös väkivaltaista kilpailua resursseista -- minkäänlainen ympärististön säilyminen tuhoutumattomana on pidemmällä aikavälillä mahdollista vain niin, että maailma jakautuu entistä useampiin poliittisesti täysin itsenäisiin ja mielellään hampaisiin saakka aseistautuneisiin ekolinnake yhteisöihin ( + nykyistä vapaaehtoisimpiin valtioihin ) ----- jotka sitten konfederaatioina puolustaisivat alueitaan erilaisia imperialistisia järjestäytyneitä tai vähemmän järjestäytyneitä itselleen lisää elintilaa vaativia barbaarilaumoja vastaan ja ottaisivat vastaan uusia kansalaisia vain valikoiden.

[ Vastaa tähän | # ]

Miljardeilla tuetut USA:laiset pankkijätit takovat jättivoittoja (27.07.2009)
http://www.iltasanomat.fi/uutiset/ulkomaat/uutinen.asp?id=1714281

Kymmeniä miljardeja dollareita valtiolta apua saaneet amerikkalaispankit ovat toipumassa varsin nopeasti.

Verovaroin pelastetut Citigroup ja Bank of America nettosivat toisella vuosineljänneksellä miljardeja ja sijoitusyhtiöt Goldman Sachs ja J.P. Morgan Chase tahkosivat odotettua parempia tuloksia.

Yhteensä nämä neljä rahoituslaitosta toivat voittoa 13,6 miljardia dollaria vain puoli vuotta sen jälkeen, kun niiden yhteenlaskettu tappio oli yli 20 miljardia dollaria.

Voittoja taivastelevien mukaan on varsin omituista, että hyvässä vedossa olevat pankit eivät ole höllentäneet lainahanojaan ja erityisesti pienyritykset kärsivät kroonisesti tiukoista lainamarkkinoista.

Asuntolainojensa kanssa kamppailevienkaan tilanne ei ole helpottunut, ja tuoreen arvion mukaan jopa 1,5 miljoonaa amerikkalaista on vaarassa menettää kotinsa.

- Menee aikaa, ennen kuin järjestelmä parantaa itsensä, selitti analyytikko Paul Miller Washington Post-lehdelle.

- Kukaan ei ole itse asiassa aikoihin lisäämässä likviditeettiä järjestelmään. Pankit saavat
varautua valvontaan

Presidentti Barack Obama on ehättänyt varoittamaan pankkeja siitä, että lisääntyvä valvonta voi olla ainoa keino sijoitusmaailman pitämiseksi kurissa.

Hän on vakuuttanut olevansa mielissään siitä, että pankit ovat toipumassa, mutta pelkää niiden palaavan taantumaa edeltäneeseen rellestykseen.

- Emme ole nähneet sellaista muutosta Wall Streetin käytöksessä ja toimintatavoissa, joka vakuuttaisi, ettei se joudu uudelleen pulaan ja uudelleen pelastettavaksi samalla kun se ottavaa valtavia riskejä ja jakaa jättibonuksia, varoitti Obama.

Osa talousanalyytikoista muistuttaa, että tilanne rahoitusmarkkinoilla on yhä räjähdysherkkä ja osa hyvistä tuloksista on vain halvalla lainarahalla syntynyttä näennäistä nousua. Työttömyys kasvaa yhä, yrityksiä kaatuu, ja luottotappiot syvenevät.

Kovistelusta huolimatta pankit eivät ole vielä maksaneet valtiolle takaisin niille syydettyjä halpoja lainamiljardeja.

Sijoitusyhtiö Goldman Sachs sen sijaan ilahdutti valtiota pulittamalla koko lainasummansa korkoineen valtiolle.

[ Vastaa tähän | # ]