Feral Faun: Villiytynyt vallankumous

Tämä on aivan uskomattoman kamalaa tekstiä! Kamppailee kyllä takun surkeimman artikkelin tittelistä!

[ Vastaa tähän | # ]

Onko tässä nyt kyse housuun kakkaamisen oikeutukseta?

[ Vastaa tähän | # ]

Toisin kuin aluksi epäilin -- Feral Faunin ajatukset ja hänen teoriansa väkivallan oikeutuksesta ovat paitsi selkeitä niin myös tietyllä tavalla sisäisesti hyvin johdonmukaisia -- huolimatta kaikesta retoriikasta ja joistain mystifioinneista.
Faunin osittain perustellusta kritiiikistä esim. hyväntekeväisyyttä vastaan on kuitenkin erotettava se mikä liittyy hänen yleiseen hieman ongelmalliseen suhtautumiseensa valtaan ja väkivallan oikeutukseen.

Tämä Faunin villiytynyt vallankumous artikkeli olisi ilmeisesti luettava hänen kapinan raivo artikkelinsa yhteydessä, koska molemmissa tulee esiin tietty ihmiskäsitys.

"Kun olin vielä pieni lapsi, oli elämäni tulvillaan syvää mielihyvää ja elämänvoimaa, jotka saivat minut tuntemaan täydesti kaiken mitä koin. Olin tämän ihmeellisen, leikkisän olemassaolon keskipiste, eikä minun tarvinnut turvata mihinkään muuhun kuin oman elämäni kokemukseen saadakseni täyttymyksen.

KLIP

" Haluan jälleen kokea tuon elinvoiman. Haluan tuntea tukahduttamattomien halujeni hengeltään vapaan villiyden niiden toteutuessa iloisessa leikissä. Haluan murskata jokaisen muurin joka on minun ja haluamani kiihkeän, intohimoisen, kesyttämättömän elämän vapauden välissä. Kaikki nämä muurit yhdessä ovat se mitä kokonaisuudessaan kutsumme sivilisaatioksi, kaikki mikä tulee meidän ja välittömän, osallistuvan villin maailman kokemuksen väliin. Meidän ympärillemme on kasvanut alistamisen verkko, välitteiden verkko joka rajoittaa kokemustamme määrittämällä soveliaan tuotannon ja kulutuksen rajat. "

Sivuhuomautus:
Eräs kieroutuneiden tarpeiden olemassaolon merkki on etenkin pakkoneurootikoilla ilmenevä kyvyttömyys välittömiin spontaaneihin kokemuksiin, mutta spontaanius välttömyys tai voimakas kokeminen eivät sinänsä ole mitään todisteita
mistään terveestä ei vieraantuneesta olemisesta. Jokainen fanaatikko, hysteerikko tai jonkin tunneperäisen luulosairauden vallassa oleva ( ei jalo ) barbaari villi* voi elää täysin tunteidensa varassa ja lisäksi vieläpä käyttää mielestään syvällistä tuntemistaan eränlaisena perusteluna ja oikeutuksena omalle toiminnalleen ikäänkuin vain tunteettomat ihmiset voisivat olla pahoja tai väärässä.

* Villeys viittaa vain sivilisaation ja myös kulttuuriperinteen puuttumiseen -- ei villin moraalisiin ominaisuuksiin.
Siksi jalot villit ja barbaarivillit on luokiteltava erikseen.

" Kesyttävä auktoriteetti saa monia muotoja, joista joitain on vaikea tunnistaa. Hallitus, pääoma ja uskonto ovat joitain auktoriteetin selkeimmistä ilmiasuista. Mutta teknologia, työ, kieli kaikkine käsitteellisine rajoituksineen, käyttäytymissääntöjen ja säädyllisyyden piintyneet tottumukset - myös nämä ovat kesyttäviä auktoriteetteja jotka muuttavat meidät villeistä, leikkisistä, vallattomista eläimistä kesyiksi, pitkästyneiksi, onnettomiksi tuottajiksi ja kuluttajiksi. ".

Nuo kaikki osittain myös rajoittvat instituutiot ja jopa omat yhteiskunnasa yleisesti vallitsevien käyttäytymissääntöjen = normien piintyneet noudattamistottumuksetkin ovat olemassa siksi että niiden olemassaolo ja tarjoama kieroutuneiden tarpeiden tyydytys saavat useimmat ihmiset turvautumaan näihin instituutioihin ja normeihin.

Vallitseva kulttuuri tekee meistä mitä me olemme kaikkein kasvatus instituutioiden ja etenkin perheen kautta -- vaikuttamalla tarpeidemme ja halujemme laatuun niin että autenttisesta olemisestaan lopulta vieraantunut ihminen kokee lopulta kaikki kieroutuneet tarpeensa omikseen tai jopa alistamiseksi sen mikä on ristiriidassa näiden
kieroutuneiden tarpeiden kanssa. Näin on hyvin usein ja riippumatta siitä miten on Faunin tapauksessa.

Läpivieraantuneessa ihmisessä ei ole olemassa lopulta mitään tervettä ydinminää mikä voisi ongelmattomasti olettaa että hänen vieraantumisensa on vain joidenkin ulkoisten rajoittavien auktoriteettien aiheuttamaa. Lisäksi -- äärimmäinen vieraantuminen saa ihmisen lopulta myös projisoimaan omat sisäiset kompleksinsa, pelkonsa ja vihamielisyytensä yksin ulkomaailman ominaisuuksiksi -- ikäänkuin muita sisäisiä rajoituksia kuin pelko noudattaa kaikkia oman minän välittömiä vaistonvaraisia haluja ja siksi oikeilta tuntuvia moraalikäsityksiä ja selkäydin tai vatsanväänne tuntemuksia ei olisi olemassa.

Tämänkaltainen sisäisen maailman kompleksien ja ristiriitojen heijastus vain ulkomaailman ominaisuuksi voi saada äärimmäisen ilmenemismuotonsa paranoidisessa psykoosissa, Neuroottisen ihmisen kokemusmaailma on usein esiparanoidinen, vaikka neurootikko löytääkin normaalisti yhdessä muiden neurootikkojen kanssa järkevän kollektiivisen selityksen omille vainoharhaisille luuloilleen -- niin että hänen ei tarvitse keksiä yksilöllistä ja sosiaalisesti stigmatisoivaa / leimaavaa ja ei järkevää psykoottista salaliittoteoria selitystä kaikille omille tuntemuksilleen ja ennakkoluuloilleen.

" Nämä asiat vaikuttavat sisällämme salakavalasti, rajoittaen mielikuvitustamme, kaapaten halumme, tukahduttaen elämän kokemuksemme. "

Myös näin päin mutta emme ole yksin ulkoisten auktoriteettien possessoimia -- ja siksi kaikkien mahdollisten ulkoisten auktoriteettien tuhoaminen ei poista tarvetta luoda uusia korvaavia ulkoisia auktoriteetteja kuten erilaisia oikeiden ihmisten erehtymättömiksi koettuja kollektiiveja.

Vaikka joukko läpivieraantuneit ihmisiä päätyisi keskenään autiolle saarelle ja näin kokonaan sivilisaation ulkopuolelle -- he todennäköisesti toistaisivat siellä kaikki patologiset (patologinen tarkoittaa sanana loogisesti ja väistämättä kuolemeen johtavaa ) käyttäytymis ja uskomus kaavansa. Ulkoisen symboli ja auktoriteetti ympäristön ollessa saarella toisenlainen saarelle päätyneet ihmiset kehittäisivät lopulta omia patologisia tarpeitaan vastaavan toisiin symbleihin ja auktoriteeteihin perustuvia uskomus ja tabu järjestelmiä -- kuten esim. usein kaikenkattavan kompleksisen yhteisöllisen normijärjestelmänsä vallassa elävät monet ei jalot barbaarivillit ovat tehneet eri kulttuureissa.
( Ks. esim. Anxious Pleasures, mikä teos kertoo joidenkin Amazonasin alueen heimojen perhe ja seksuaalielämästä. )

" Ja näiden auktoriteettien luomassa maailmassa, sivistetyssä maailmassa, me elämme. Jos unelmani syvän mielihyvän ja villin seikkailun täyteisestä elämästä on toteutuakseen, on maailman muututtava perin pohjin, sivilisaation on romahdettava laajenevan villiytyneen puutarhan alta, auktoriteetin on romahdettava villin vapautemme energian tieltä. Täytyy tapahtua - paremman sanan puutteessa - vallankumous. "

Useimmille ihmisille heidän oma äitinsä tai joku myy sisäistetty toinen on kaikkein suurin sisäinen auktoriteetti sisäistettyna mallina ( representaationa ) itselle tärkeimmästä ja läheisemmästä toisesta ihmisestä.
Mutta nyt kuitenkin -- näiden patologisten sisäisten representaatioiden ja niiden ulkoisten ylläpitäjien sijasta -- lopulta koko sivilisaatio ja kaikkine mahdollisine instituutioineen tuntuu ahdistavalta rajoittavalta ja sortavalta
-- ja itse sivilisaationa sinänsä eikä vain nykyisenä tietyn historiallisen muodon saaneena sivilisaationa.

Tämän sivilisaation koettu ahdistavuus liittyy jo siihen, että periaatteessa kaikki älyllinen reflektio ( havainnoivan etäisyyden ottaminen omiin välittömiin tuntemuksiin, mielikuviin ja ajatuksiin ) -- alkaen kaikesta symbolisesta ajattelusta ja sille perustuvasta kielestä koetaan esteeksi asioiden välittömälle autenttiselle / aidolle kokemiselle.

Symbolit ovat tietoisia tai tiedostamattomia myös sisäisesti mielessä koettuja ulkoisten olioiden / asioiden kuvia =representaatioita eivätkä näin aina näitä asioita sinänsä -- mutta kuitenkaan mitään ei voida kokea ilman ainakin alitajuisten symbolien välitystä. Kaikki unet ja hallusinaatiotkin ovat mielen symbolisia sisäisiä kuvia todellisista olioista sinänsä -- mutta symbolit ovat samalla myös näitä olioita sinänsä, vaikka osa symboleista perustuisikin vain harhaisiin omien tuntemusten ja mielikuvien projisointiin / sieluttamiseen ulkomaailman ominaisuuksiksi. Vasta symbolien käyttöön perustuva ajattelu on tehnyt ihmisestä periaatteessa kykenevän tiedostamaan omien vaikutteidensa ja halujensa syitä ja mahdollistanut näin myös erilaisten moraalijärjestelmien kehityksen.

Ihminen joka tuntee että elämätön elämä valuu hänen käsistään kuin hiekka sormien välistä, voi etsiä epätoivoisesti autenttistä välitöntä kokemusta maailmasta ja todellisuudesta sinänsä ja kokea, että hän on paitsi ulkoisten kieltävien auktoriteetien vallan rajoittama -- niin myös oman sisäisen ajattelunsa ja neuroottisesti rajoitttuneen kokemusmaailmansa -- ja tätä maailmaa itselle heijastavien kokemiensa sisäisten ja ulkoisten symbolien ja sille perustuvan kielen ja rajoittuneen kokemusmaailmansa vanki.

Ääritapauksessa paranoidisessa psykoosissa oleva skitsofreenikko voi kokea kuinka koko hänen sisäinen symboli ja harhamaailmansa on hänelle vain itselle vieraita ja ahdistavia asioita esiintuova ja vainoava taakka. Tällöin voi tuntua helposti siltä, että tuhoamalla kaikki ne ulkoiset asiat tai auktoriteetit joihin sisäiset ahdistavat tuntemukset ja kompleksit on ensin heijastettu -- voisi olla mahdollista vapautua itse niistä asioista joita nämä niiden ulkoiset tuhottavat symbolit edustavat. Lopulta kaikkein varmimmalta tavalta tuhota symbolien edustamat ahdistavat ja rajoittavat sisäiset kompleksit voi tuntua myös itse kaikkien mahdollisten symbolien ja niille perustuvan kielen tuhoaminen.

Sisäistetyistä pakoista ja komplekseista vapautuminen on kuitenkin mahdollista periaatteessa vain kohtaamalla ne suoraan itsehavainnoinnin kautta ja projisoimatta niitä ulkomaailman ominaisuuksiksi.

" Mutta vallankumous, joka voi murtaa sivilisaation ja palauttaa kesyttömän halun elämänvoiman, ei voi olla minkään menneisyyden vallankumouksen kaltainen. Kaikki vallankumoukset tähän asti ovat pyörineet vallan ympärillä, keskittyneet vallan käyttöön ja jakamiseen. Ne eivät ole pyrkineet hävittämään kesyttäviä yhteiskunnallisia instituutioita; parhaimmillaankin ne ovat vain pyrkineet kitkemään valtasuhteita noiden instituutioiden sisällä. "

Totta sinänsä mutta eivätkö kaikki yhteiskunnalliset instituutiot ole Faunin hävityslistalla jos jo koko sivilisaatio pitäisi hävittää ?

" Niinpä menneet kumoukselliset ovat kohdistaneet hyökkäyksensä vallan keskuksiin, yrittäen kumota ne. Valtaan keskittyneinä he eivät ole nähneet ylivallan salakavalia voimia jotka sulkevat sisäänsä jokapäiväisen elämämme, ja niinpä onnistuessaan kumoamaan aikansa vallat, he päätyivät luomaan ne uudelleen. Tämän välttääksemme meidän ei pidä keskittyä valtaan, vaan sen sijaan haluumme villiytyä, kokea elämä täydesti, tuntea syvää mielihyvää ja villejä seikkailuja.

Jotain toivoa on jos Faun ei oikeasti olisikaan fiksoitunut valta instituutioiden vastustamiseen ikäänkuin ihmisiä marionetteina manipuloivina vain ulkoisina auktoriteetteina.

" Yrittäessämme toteuttaa tätä halua, kohtaamme alistamisen todelliset voimat, voimat jotka ovat vastassamme jokaisen päivän jokaisena hetkenä. Näillä voimilla ei ole mitään yhtä keskusta jonka voisi kumota. Ne ovat meitä sitova verkko. Niinpä, sen sijaan että yrittäisimme kumota olemassa olevat vallat, haluamme horjuttaa ylivaltaa sellaisena kuin sen kohtaamme joka päivä, auttaen jo romahtamassa olevaa sivilisaatiota murenemaan entistä nopeammin, ja vallan keskukset romahtavat sen sortumisen myötä. Aiemmat kumoukselliset ovat vain tutkineet vallan tarkkaan kartoitettuja alueita. Minä haluan tutkia ja seikkailla kartoittamattomilla ja sellaiseksi ikuisesti jäävillä villin vapauden alueilla. Vallankumouksen, joka voi luoda maailman jonka haluan, täytyy olla villiytynyt vallankumous. "

Valtaa on kaikkialla ja se muodostaa kaikkialle ulottuvan verkon ja vallalla ei ole näin mitään keskusta -- eikö? Ja siksi on siis taisteltava kaikkea sitä vastaan mikä jotenkin vain kuuloinkin tuntuu vallalta tai rajoittavalta rajoittavalta auktoriteetilta tai edes tällaisen mahdollisuudelta ?

" Villiytyneelle vallankumoukselle ei voi olla ohjelmia tai järjestöjä, koska villiys ei voi kummuta ohjelmasta tai järjestöstä. Villiys kumpuaa vaistojemme ja halujemme vapauttamisesta, syvien tunteidemme spontaanista ilmaisusta.

Nyt vain pitäisi löytää se jalon kesyttämättömän villin turmeltumaton ydin, joka sitten voisi vapaana toimijana asettua kaikkia itseään rajoittavia asioita vastaan, Muulla menetelmällä jokainen hevari saatananpalvojakin voi tuntea illuusion vapaudesta vain kaikkien omien välittömien kieroutuneiden halujensa wontistisena toteuttamisena.

" Jokainen meistä on kokenut kesyttämisen prosessin, ja tämä kokemus voi tarjota meille tietoja joita tarvitsemme romuttaaksemme sivilisaation ja muuttaaksemme omat elämämme. Juuri se, että emme luota omiin kokemuksiimme, estää meitä luultavasti kapinoimasta niin vapaasti ja aktiivisesti kuin haluaisimme. Pelkäämme mokaavamme, pelkäämme omaa tietämättömyyttämme. "

Useimat ihmiset ja myös useimmat vallankumoukselliset ovat todella hukassa ja harhan vallasa eläviä, mutta silti tämä asiantila ei saisi halvaannuttaa heitä toimimasta kaiken aidosti vapaan sisäisten tai sosiaalisten vyöhykkeiden laajentamiseksi,,,. Kuinka ?

Mutta tämän epäluottamuksen ja pelon on auktoriteetti juurruttanut meihin. Se estää meitä todella kasvamasta ja oppimasta. Se tekee meistä helppoja uhreja jokaiselle auktoriteetille joka vain haluaa täyttää meidät. "Vallankumouksellisten" ohjelmien laatiminen on tämän pelon ja epäluottamuksen varassa pelaamista, se vahvistaa tarvettamme ottaa vastaan määräyksiä. Mikään yritys villiytyä ei voi onnistua, jos se perustuu sellaisiin ohjelmiin. Meidän on opittava luottamaan omiin tunteisiimme ja kokemuksiimme, ja toimimaan niiden pohjalta, jos haluamme koskaan olla vapaita.

Nyt tuntuu siltä että Faun todella uskoo vain ulkoisista auktoriteeteista ja niiden suorista sisäsitetyistä vaatimuksista vapautumisen riittävän vapauttamaan jalon villin jokaisesta vastaavalla tavalla kuin heavy metalli kulttuurissa tai helluntailaisuudessa uskotaan välittömän sisäisen kokemuksen kaikkitietävyyteen ja kaikkivoipuuteen. Näissä maallistuneissa tai tuonpuoleisiin auktoriteetteihin perustuvissa uskonnoissa on tietenkin ulkoisia auktoriteetti idoleita, koska kaikki sisäiset auktoriteetit luovat projektioiden kautta niiden myös ulkoisia ja samalla symbolisia auktoriteetteja.

" En siis tarjoa mitään ohjelmia. Sen sijaan jaan joitain ajatuksia tarvittavista tutkimuksista. Koska meidät kaikki on kesytetty, on henkilökohtaisen muutoksen prosessi osa vallankumouksellista prosessia. Meidät on ehdollistettu olemaan luottamatta itseemme, olemaan tuntematta täydesti, olemaan kokematta elämää syvästi. Meidät on ehdollistettu hyväksymään työn ja palkan nöyryytys väistämättömänä, suhtautumaan asioihin hyväksikäytettävinä resursseina, tuntemaan tarvetta päteä tuottamalla. Meidät on ehdollistettu odottamaan pettymystä, pitämään sitä normaalina, olemaan kyseenalaistamatta sitä. Meidät on ehdollistettu hyväksymään sivistyneen selviytymisen yksitoikkoisuus sen sijaan että murtautuisimme vapauteen ja todella eläisimme. Meidän on tutkiskeltava tapoja murtaa tämä ehdollistaminen, päästä niin vapaaksi kesyttämisestämme kuin nyt voimme. Yritetään tulla niin vapaiksi tästä ehdollistamisesta, että se lakkaa kontrolloimasta meitä, ja jää pelkäksi rooliksi, jota käytämme silloin kun se on tarpeen selviytyäksemme sivilisaation keskellä, samalla kun pyrimme kumoamaan sen. "

Mikä on Faunin auktoriteetti jollei tämä liian vähillä ehdoilla kaikkitietäväksi julistettu ME. Ei sillä etteikö meidän olisi hyvä ja välttämätöntä tehdä kaikkia mahdollisia esim. Faunin mainitsemia tutkimuksia vieraantumisen syiden selvittämiseksi. Mutta eikö olisi hyvä aloittaa ottamalla oikeanlaatuinen esim tuutsie trippi ?

" Hyvin yleisessä mielessä me tiedämme mitä haluamme. Me haluamme elää villeinä, vapaina olentoina villien, vapaiden olentojen maailmassa. Nöyryytys joka johtuu siitä että meidän täytyy noudattaa sääntöjä, että meidän täytyy myydä koko elämämme saadaksemme ostaa pelkän selviytymisen, että näemme miten anastetut halumme muutetaan abstraktioiksi ja kuviksi jotta ne voidaan myydä tavaroina - se täyttää meidät raivolla. "

Missä kulkee raja aidosti vapautta tavoittelevan ihmisen ja vain omalle vieraantuneelle olemiselleen ja ajattelulleen uusia tekosyitä etsivän ja erehtymättömänä itseään pitävän sekä kaikki sisäiset konfliktinsa ulkomaailman ominaisuuksiksi projisoivan ihmisen välillä ? Eivätkö nämä anastetut halumme muutu ensin päidemme sisällä kieroutuneiksi tarpeiksemme joita sitten myydään tavaroina antamalla näiden tavaroiden symbolisoida näitä tukahdutettuja tai pervertoituneita halujamme ? Ja kuka tai ketkä alumperin anastivat halumme jolleivat kasvattajamme ja ne ihmiset jotka olivat meille kaikkein tärkeimpiä, joihin luotimme kaikein eniten ja joita osasimme kaikkein vähiten epäillä valheesta ?

Todennäköisimmin Faun on sen ajan hengen mukaisen valtakritiikin lumoissa missä uskotaan meitä hallitsevien ( taloudellisten ) valta instituutioiden vallan perustuvan pohjilliltaan näiden harjoittamaan uloisen symboli ympäristömme kaupalliseen manipulointiin. Jos näin on, niin tämä on paranoidisen ihmisen sellaista projektiota joissa vain jotkut ulkoiset kaikkein näkyvimmät ja kaikkein eniten ulkopuolisilta ja vierailta tuntuvat instituutiot koetaan ulkoisen vallan haltijoiksi.
Paranoidisen ajattelun huipentumassa -- paranoidisessa psykoosissa -- ihminen epäilee itseään vastaan kohdistuneista salaliitoista eniten kaikkia mahdollisia itselleen kaukaisimpia tahoja kuten Vatikaania tai avaruusolioita ja kaikkein viimeiseksi itselleen läheisimpiä ihmisiä ja tällöinkin kaikkein viimeiseksi omaa äitiään.

" Kuinka kauan aiomme jatkaa tätä kurjuutta? Haluamme tehdä tästä maailmasta paikan jossa voimme toteuttaa halumme välittömästi, ei vain hetkittäin vaan tavallisesti. Me haluamme erotisoida elämämme uudelleen. Emme halua elää kuolleessa resurssien maailmassa, vaan elävässä vapaiden villien lemmittyjen maailmassa. Meidän on alettava tutkia kuinka pitkälle pystymme elämään näitä unelmia todeksi nykyhetkessä eristämättä itseämme.

Tuo wontistinen iimmediatismi on sinänsä kovin hyvä tavoite mutta jossain kulkee myös täysjärkisen tarpeentyydytyksen ja infantiilin mitään tarpeen tyydytyksen lykkäämistä sietämättömän mentaliteetin=ajattelu ja kokemistavan välillä.

KLIP

Yritys elää juuri nyt niin villisti kuin mahdollista auttaa myös murtamaan sosiaalisen ehdollistumisemme. Tämä sytyttää meissä villin kujeellisuuden, jonka tähtäimessä on kaikki mikä haluaisi kesyttää sen, joka jäytää sivilisaatiota ja luo uusia tapoja elää ja jakaa keskenämme. Nämä tutkimukset paljastavat sivilisaation ylivallan rajat ja osoittavat sen luontaisen vapaudenvastaisuuden. Me löydämme mahdollisuuksia joita emme ole koskaan aiemmin osanneet kuvitella... laajoja villin vapauden avaruuksia. Projektit, jotka vaihtelevat vallitseva" n yhteiskunnan paljastavasta tai sitä horjuttavasta sabotaasista ja kujeista villiyden laajentamiseen, festivaaleihin ja orgioihin sekä yleiseen vapaaseen jakamiseen, voivat osoittaa ällistyttäviin mahdollisuuksiin.

Nyt sitten taas jaloa sisäistä villiä etsimään, mutta mielellään kuitenkin joillain myös barbaarisen villeyden olemassaolon mahdollisuuden tiedostamiseen perustuvilla varauksilla.

" Villiytynyt vallankumous on seikkailu. Se on uskalias tutkimusmatka villiytymiseen. Se vie meidät tuntemattomille seuduille, joista ei ole olemassa karttoja. Voimme oppia tuntemaan nämä alueet vain jos rohkenemme tutkia niitä aktiivisesti. Meidän on uskallettava tuhota kaikki mikä tuhoaa meidän villiytemme, ja toimittava vaistojemme ja halujemme varassa. Meidän on uskallettava luottaa itseemme, kokemuksiimme ja haluihimme. Silloin emme anna kahlita tai aidata itseämme. Emme anna kesyttää itseämme. Meidän villiytynyt energiamme repii sivilisaation riekaleiksi ja luo villin vapauden ja syvän mielihyvän täyteisen elämän."

Ihminen joka halua aidosti tutkia todellisuutta ja antaa mahdollisuuden uusien kulttuurimuotojen vapaalle kehitykselle ei halua tuhota kaikkea sitä mitä ei voi ymmärtää tai hallita. Olisiko meidän elettävä maailmassa jossa on olemassa vain kulttuuria jota voimme ymmärtää hallita ja kokea omaksemme -- ikäänkuin ei olisi olemassa erilaisia myös oikeutettuja vaatimuksia erilaisten ja myös toistensa kanssa yhteensovittamattomien kulttuurien ja elämäntapojen olemassaolosta ?

Ps. Faunin ajattelusta väkivallan oikeutuksesta ja hänen joistain harvoista tekojen oikeutukselle asettamista rajoista enemmän hänen artikkelissaan Kapinan raivo, joten tämä kritiikki ei ehtinyt puuttua varsinaisesti faunistiseen väkivallan oikeutukseen.

[ Vastaa tähän | # ]