Hyökkäys poliisiasemalle Ateenassa

Noin kaksikymmentä huppupäistä ihmistä hyökkäsi torstaina 17.7. puoli kuuden aikaan aamulla Peraman poliisiasemalle. Kymmenellä moottoripyörällä paikalle tulleet hyökkääjät heittivät hämäykseksi muutaman polttopullon ja ilotulitteita, jonka jälkeen heitettiin nelisenkymmentä bensakanisteria poliisin partioautojen ja moottoripyörien viereen. Syntyneessä tulipalossa tuhoutui kokonaan kolme autoa, ja kaksi kärsi suuria vahinkoja. Moottoripyöriä paloi puolenkymmentä. Poistuessaan hyökkääjät laittoivat palavan roskalaatikon keskelle katua barrikadiksi vaikeuttamaan takaa-ajoa.

Tiedote:
PISTÄ SE PALAMAAN

Puolitoista kuukautta sitten kaatopaikkaa vastustaneet Lefkimmin asukkaat rakensivat barrikadeja ja hyökkäsivät kivillä, kepeillä ja polttopulloilla mellakkapoliiseja vastaan. Yhteenotoissa kuoli yksi nainen, kun mellakkakyttä löi kahta moottoripyörällä liikkunutta nuorta, jotka kaatuivat naisen päälle. Toinen nuorista loukkaantui vakavasti ja on joutumassa syytteeseen. Ei mitään uutta. Olemme tietoisia siitä että kytät murhaavat, salakuljettavat heroiinia, ovat lahjottavissa ja osallistuvat ihmiskauppaan. Samalla heidän aseensa vaikuttavat laukeavan yllättävän herkästi ihmisiä kohti. Meitä tympäisee tällaisia tilanteita kokeneiden ihmisten toistuva paluu uskollisuuteen aivan kuin he kävelisivät unissaan. Meitä häiritsee se, että pian Lefkimmin asukkaat palaavat elämään pientä säädyllistä elämäänsä. Heistä osa on ehkä samoja, jotka vuoden 1996 Korfun vankilakapinan aikana vaativat valtiota tukahduttamaan kapinan heidän oman turvallisuutensa puolesta, samaan aikaan kun vangit huusivat muurien takana vapautta. Joten mietitään kahdesti seuraavan kerran kun ne, jotka yhden kerran ottivat yhteen mellakkapoliisin kanssa ja kokivat sortotoimia, vaativat lisää resursseja poliisille ja osoittavat sormillaan pankkiryöstäjää, vankikarkuria tai anarkistia.

Meillä ei ollut tilaisuutta tuntea murhattua naista tai loukkaantuneita nuoria... Emme edes ole sympatian ehdoilla toimivia humanitaareja. Haluamme vain että mellakkapoliisit pitävät mielessään sen että mikään ei jää vastausta vaille.

Torstaina 17. heinäkuuta päätimme hyökätä Peraman poliisiasemalle. Valitsimme kohteen koska halusimme aiheuttaa mahdollisimman suurta vahinkoa aseman ulkopuolelle pysäköidyille poliisiautoille. Oli tietoinen valintamme olla sytyttämättä itse asemaa tuleen, sillä halusimme välttää mahdollisesti sisällä olleiden vankien loukkaantumisen. Mitä itse kohteeseen tulee, se liittyy siihen mitä kutsumme kaupunkisissin "VALLANKUMOUKSEKSI NYT JA AINA".

Hyökättyämme Sprider -tavarataloa vastaan, varoitimme että toimintamme tulee kuvastamaan itsepäisyyttämme siinä tapauksessa että toveriemme Marios Tsourapasin ja Chrissostomos Kontorevithakisin vankeus jatkuu. Toverimme saattavat olla vapaina, mutta julistamassamme sodassa ei ole sijaa sopimuksille meidän ja vihollistemme välillä... Olemme karkoittaneet itsemme ikuisesti tulitauon tilasta.

Omatuntomme kieppuu epäonnistuneen sosiaalisen kudoksen sisällä, joka johtaa tämän sairaan maailman autoritaaristen mekanismien selkärankana olevaan rampaan monimutkaisuuteen. Löydämme itsemme jostain sen sisältä, tekemässä kynsin ja hampain mitä ikinä voimme iskeäksemme sitä vastaan. Kukaan ei voi olla enää turvassa. Meillä on sota ja te olette vihollisia. Joten poliisi ja niiden "kunnolliset ilmiantajat" eivät ole ainoita kohteitamme. Kohteemme on myös se modernien subjektien moninainen orjuuden kokemus, joka hämärtyy kun lähiömikrobit halaavat vapaaehtoisesti omia kahleitaan. Ja jos jotkut heistä jatkavat ruletin pyörittämistä odottaen onnennumeron osuvan kohdalle voidakseen hylätä entisen elämänsä, on toisia odottamassa jotka pitävät mielessään että he elävät vain kerran, ja he ovat egolleen velkaa sen että ottavat kunniallisen tien heitä ympäröivässä arjessa ja astuvat oravanpyörän ulkopuolelle.

Me olemme myös osa heitä, järjestäen halumme raivolla ja tietoisuudella, emmekä jatkuvuuden ja kauhunlietsonnan tyhjillä ammuksilla. Olemme maailmanne myrkkykapseleita. Meitä oksettaa kaikki se minkä väitetään antavan meille turvallisuuden ja järjestyksen tunteen. Poliisiasemanne ovat aina kohteitamme. Omatunnon Jengit ovat kaikkialla. Ne muodostavat avoimen haasteen kaikille jotka haluavat sytyttää tuleen kaiken sen mikä pitää meitä vankeina. Joku Omatunnon Jengeistä saattaa olla vieressäsi seisova henkilö, tai joku joka tarkkailee poliisiasemaa, joku toinen joka pyörii pankin lähistöllä, kaksi ihmistä juttelemassa hiljaa, joukko ihmisiä jotka tekevät aukiolla omia suunnitelmiaan, yön turvissa.

Lopulta, kenellä ei ole muistia, ei voi olla kunnon näkökulmaa. Emme unohda antiautoritaari Christoforos Marinosin murhaa kyttien toimesta kesällä 1996. Kaupunkisissisodan historiallinen jatkumo yhdistää menneisyyden nykyisyyteen tulevaan johdatellen, kaikkien niiden välillä jotka uskalsivat ja uskaltavat hyökätä.

Omatunnon Jengit
- Peraman alueen ääriainekset

[Direct Action News from Greece]

Aiheeseen liittyen:
Kreikka: 5 vuotta ehdollista poliisiauton tuhopoltosta (21.7.)
Kreikassa poltettiin tavaratalo (7.7.)
Kaatopaikkakähinä myös Kreikassa (30.5.)