Kreikassa poltettiin tavaratalo

En nyt tässä yhteydessä edes yritä todistella sitä millä perusteilla tuollainen sabotaaasi voi olla oikeutettua tai epäoikeutettua. Kuitenkin noissa kreikkalaisten pyroanarkistien julkilausumissa oletetaan implisiittisesti vaikkakin epäsuorasti että mikä tahansa kohde on oikeutettu väkivaltaisen hyökkäyksen kohde jos se vain jollain tavalla näyttää syylliseltä erilaiseen ihmisen vieraantumiseen esim. luomalla tällaista vieraantumista ylläpitävää ideologiaa tai elämäntapaa. Eikö tällainen toiminta ole periaatteessa epäsuora diktatorinen sodanjulistus kaikkia niitä kohtaan joilla on jokin eriävä käsitys siitä mitä on hyvä elämä tai vieraantuminen jostain tällaisesta tietystä hyvän elämän ideaalista ?

Tuhopoltto hyökkäysten kohteina on kuitenkin tähän saakka ollut kovin yksipuolisesti vain erilaisia kapitalismin ja rahan linnakkeita tai symboleita. Vain kapitalistien maisuuden polttaminen on kyllä melkoista mamoilua ja ajan antikapitalistisella hengellä ratsastavaa opportunismia ikäänkuin kapitalistit olisivat kaikkein perimmäisiä vallankäyttäjiä.

Toivottavasti nämä anarkistit ( jollevat ole pelkkiä kommunisteja ) polttaisivat myös esim. muutaman kirkon, tai myös krekkalaisten kommunistien toimitiloja ja antaisivat näistä tuli iskuistaan joitain julkilausumia niin, että saisimme tietää vielä enemmän tämänlaisen suoran väkivallan harjoittamisen ioikeutuksesta Kreikan anarkistien ideologiassa. Myös kreikan parlamenttia vastaan suunnatut hyökkäykset tai edes julistukset olisivat mielenkiintoisia yhteiskunnallisia katalyyttejä vallan ja sen "anarkistisen" vastustamisen ideologisen luonteen tutkimisen kannalta. Mutta tällaisia aktioita tuskin nähdään, koska ainakin nämä anarkistit ovat ilmeisesti pseudoanarkistisia proletaarisen demokratian ja enemmistödiktatuurin kannattajia, jotka voivat jopa tuntea ainakin tiedostamatonta solidaarisuutta myös toisenlaiselle laajemmalle luokkapohjalle perustuvia (laajempaan suveeenin kansan määritelmään perustuvia) enemmistödiktatuureja kohtaan. Siksikö taistelu vain kapitalistista demokratistisen enmmistödiktatuurin ilmenemismuotoa vastaan ?

Tällaiset toisenlaiset iskujen kohteet olisivat mielenkiintoisia ideologiakriittisistä tutkinnallisista syistä, mutta niiden - kuten kaiken väkivallan - oikeutus riippuu kuitenkin siitä ketä on pidettävä oikeutetusti suvereenina ylimmän vallan käyttäjänä. Pseudoliberaalissa demokratiassa ja myös sen totalistisissa muodoissa tämä suvereeni on mystifioitu kansa - ja kreikkalaisten pseudoanarkistien ideologiassa tätä kansaa edustava etujoukko.

[ Vastaa tähän | # ]

Selailin vähän Kreikka-uutisia Takusta, ja huomasin että kohteista löytyy mm. verovirastot, kaupungintalot, kirkot, koulut, vankilat, poliisiasemat, pankit, monet eri ministeriöt, sekä hallituspuolueen että sosialistipuolueen toimistot, maan suurin ammattiliitto, Manpower, lähetystöt ja diplomaatit, koe-eläinlabrat, puhelinmastot, valvontakamerat yms. yms. Vaikuttais siltä että haarukassa on koko kapitalistinen tuotantomuoto, vieraantuneisuus, massayhteiskunta. Mun on vaikea käsittää Kreikan menoa yleisesti ottaen opportunismina, kun se sosialistinen 'vaihtoehtokin' on vain yksi kapitalismin muoto: nämä iskut kohdistuu samalla myös sitä 'vaihtoehtoa' vastaan. Ainakin jos motiivina on todella lopun tekeminen näistä instituutioista, eivätkä iskut ole pelkkiä painostuskeinoja. Anarkisteilla ja marxilaisilla tosiaankin voi olla erilainen näkemys tästä. Tuskin anarkistinen vastarinta siitä muuttuis vaikka kaupungintalot, koulut ja vankilat olis sosialistien vallassa.

Kapitalismin fyysisten rakenteiden tuhoaminen ihmisvahinkoja välttäen ei mun mielestä ole osoitus huonosta harkintakyvystä nykytilanteessa. Ja jos tuhopoltto tässä tapauksessa jääkin symboliseksi, niin kaiken informaatiotulvan ja kapitalistisen propagandan keskellä se voi olla viesti jonka arvaamattoman monet saattaa kässätä aivan erinomaisesti. Etenkin Kreikan kontekstissa, jossa kapina sotilasdiktatuuria vastaan on vielä tuoreessa muistissa.

Se 'avant garde' joka ensimmäisten joukossa ryhtyy toimimaan omasta puolestaan ei millään muotoa ole etujoukko, niin kauan kuin ei väitä toimivansa kenenkään toisten puolesta. Mun on vaikea kuvitella tilannetta jossa kaikki jotenkin taikaiskusta yhtaikaa irtisanoutuis perusmeiningistä, vaan kyllä homma väkisinkin etenee niin että ensin harvat, ja vähitellen yhä useammat ryhtyy toimimaan. Tämä toiminta saa varmasti myös uusia, vähemmän dramaattisia muotoja sitä mukaa kun irtisanoutujien määrä kasvaa. Tässä nimenomaisessa viestissä tosin kieltämättä oli vähän sellasta myyttisen puhtaan militanttiuden hehkutusta, kun tehtiin eroa "teihin uskollisiin kuluttajiin". Samoin viestien allekirjoittaminen erilaisten kollektiivisten identiteettien nimissä on mun mielestä tarpeeton ja ehkä vähän etujoukkomainenkin piirre.

[ Vastaa tähän | # ]

"Selailin vähän Kreikka-uutisia Takusta, ja huomasin että kohteista löytyy mm. verovirastot, kaupungintalot, kirkot, koulut, vankilat, poliisiasemat, pankit, monet eri ministeriöt, sekä hallituspuolueen että sosialistipuolueen toimistot, maan suurin ammattiliitto, Manpower, lähetystöt ja diplomaatit, koe-eläinlabrat, puhelinmastot, valvontakamerat yms. yms. Vaikuttais siltä että haarukassa on koko kapitalistinen tuotantomuoto, vieraantuneisuus, massayhteiskunta."

Tosin on eri asia ovatko juuri nämä Ateenan pankinpolttaja anarkistit näin monipuolisia.
Tuossa listassa on jo mahdollisia sellaisia hyväksyttäviä kohteita jotka harjoittavat oikeudetonta suoraa väkivaltaa -- eivätkä ole hyväksyttäviä kohteita vain sillä kovin epäilyttävällä perusteella että ovat jollain tavalla osa kapitalistista järjestelmää -- jotenkin ihmisiä vieraannuttavia, harhaanjiohtavia jne.

"Mun on vaikea käsittää Kreikan menoa yleisesti ottaen opportunismina, kun se sosialistinen 'vaihtoehtokin' on vain yksi kapitalismin muoto: nämä iskut kohdistuu samalla myös sitä 'vaihtoehtoa' vastaan."

Tarkoitin alunperin vain näitä Ateenan pyroanarksiteja siitäkin syystä, että heidän toimensa voidaan ainakin Takussa julkaistujen vain ekonomististen ja anti konsumeristististen julkilausumiensa perusteella luokitella stereotyyppisesti tietyn pelkän populistisen antikapitalismin edustajiksi ja siksi pedagogisesti hyviksi kritiikin kohteiksi.

" Ainakin jos motiivina on todella lopun tekeminen näistä instituutioista, eivätkä iskut ole pelkkiä painostuskeinoja. "

Ymmärrän tuon praktisen puolen, mutta edelleen on eri asia millä periaatteella voidaan oikeuttaa (vasta) väkivalta, milloin kyseessä on vastaväkivalta -- ja milloin väkivallan aloittaminen vain sillä oikeutuksella, että jokin vastustettava asia kuten kapitalismi on ns. rakenteelllista väkivaltaa eli jollain perusteilla seurauksiltaan niin haitalliseksi katsottua, että "kyse on oikeastaan suoraan väkivaltaan rinnastettavasta väkivallasta".

Rakenteellisen väkivallan käsitteen ja sen avulla tapahtuvan tätä väkivaltaa vastaan suunnatun vastaväkivallan oikeutuksen venyttäminen on kuitenkin epäilyttävää, koska miltei kaikki inhimillinen toiminta voidaan haluttaessa luokitella rakenteelliseksi väkivallaksi riippuen siitä miten haitallisia uskomme näiden seurausten olevan. Ääriesimerkkinä tästä väkivallan käsitteen venyttämisestä on esim. Derrick Jensenin oletus kaikkien ei primitiivisten, työnjakoon perustuvien tai kaupunkikulttuurien väkivaltaisuudesta. Vastaavalla tavalla monet katsovat jokaisen mahdollisen kultin tai uskonnollisen lahkon, asenteellisen heteroseksisimin, kaiken pornografian, kaiken huumeiden tai päihteiden suosimisen jne jne. olevan sellaista rakenteellista väkivaltaa, minkä väkivaltainen vastustaminen on oikeutettua.

Oennaisinta on se millä yleisellä periaatteella eri asiat voidaan määritellä sellaiseksi väkivallaksi minkä vastustaminen vastaväkivallalla on oikein. Erilaisten rakenteellisen väkivallan olemassaoloon vetoavien teorioiden vastaisesti -- vain suoraa väkivaltaa ja sillä uhkaamista, samoinkuin kaikkia tällä alkuperäisellä väkivallan aloittamisella ylläpidettyjä instituutioita olisi pidettävä väkivaltana tai väkivaltaan perustuvina.

Koko yhteiskunnan mittakaavassa harjoitettuna tällainen väkivallan aloittaminen on aina poliittista ja tarvitsee onnistuakseen myös tehokkaan ideologisen esim. kansan yhteistahtoon vetoavan yleisesti hyväksytyn legitimaation.
Perimmäinen valta on aina niillä jotka ylläpitävät tätä vallan reaalista legitimaatiota -- ei niillä esim. kapitalisteilla tai uskonnollisilla fanaatikoilla jotka sitten lopuksi hyväksikäyttävät näin legitimoitua valtiota omien monopolististen valta ja etupyyteidensä toteuttamiseksi.

"Anarkisteilla ja marxilaisilla tosiaankin voi olla erilainen näkemys tästä. Tuskin anarkistinen vastarinta siitä muuttuis vaikka kaupungintalot, koulut ja vankilat olis sosialistien vallassa."

Nyt jää jäljelle vain kysymys siitä mikä varsinaisesti erottaa anarkistit ja sosialistit. Eikö eriasteisesti hierarkkisen valtiion kannattamisen tai vastustamisen sijasta olennaisempaa ole se keille perimmäisen poliittisen vallan uskotaan oikeutetusti kuuluvan ? Toisin sanoen keiden pitäisi olla se poliittisesti suvereeni jolla on oikeus päättää yhteiskuntajärjestelmästä perustuslaista tai poikkeustilasta ? Parlamentaarissa demokratiassa, kaikissa sosialismeissa, fasismissa ja natsismissa tämä suvereeni on kansa -- vaikka se keiden uskotaan kuuluvan kansaan ja voivan edustaa sitä vaihtelee.

Kansa ihmiskunta (globaalina kansana) poliittisina yhteisöinä eivät ole mitään sopimuksellisia yhteisöjä , vaan ideologisesti nationalismin tai demokratian avulla luotuja, määriteltyjä ja legitimoituja pakkovaltaisia yhteisöjä, joiden jäsenyyttä ei ole valittu vapaaehtoisesti. Myös kaikissa kuviteltavissa kansanvaltaan perustuvissa yhteiskunnissa jokainen olisi pakotettu kaiken kuviteltavissa olevan tai antikapitalistisen tai suoran demokratian* valllitessakin noudattamaan kaikessa poliittisten enemmistöjen tahtoa.

* Demokratia sanana tarkoittaa auttamatta kaikea sellaista kansanvaltaa missä vain kansa poliittisena kollektiivina on poliittisesti suvereeni ja oikeutettu käyttämään perimmäistä ja ylintä poliittista valtaa.

Jos teoreettinen sopimuksellinen anarkismi eroaa jotenkin sosialistisesta demokratiasta, niin tämän eron täytyy perustua siihen, että tällaisessa utooppisessa anarkismissa poliittisesti suvereeni korkeimman vallan lähde ei ole kansa vaan ainoastaan yksilöt ja kaikki vapaaehtoiset ja rauhanomaisen rinnakkaiselon periaatteen hyväksyvät yksilöiden mitkä tahansa ideologiset, taloudelliset tai poliittiset yhteenliittymät.

Koska eri ihmisryhmillä ja yhteisöillä ja kulttuureilla on hyvin erilaisia ja vastakkaisia elämänpäämääriä -- täyden poliittisen sopimusvapauden periaatteen hyväksyvä para / trans anarkismin tulisi luopua kaikista sellaisista totaalisista yhteiskunnallisista päämääristä joita kaikki ihmisryhmät eivät voi hyväksyä vapaaehtoisesti -- lukuunottamatta kaiken sopimuksettomaan pakkoon perustuvan vallan hävittämisen tavoitetta.

Koska nykyinen sopimukseton demokratia perustuu pakkoon -- myös sen avulla ylläpidetty valtio lakeineen perustuu eriasteiseen pakkoon -- samoinkuin monet vain näiden pakkolakien avulla pystyssä pysyvät yhteiskunnalliset instituutiot kuten kapitalismi -- siltä osin kuin ihmiset eivät valitsisi näitä samoja lakeja ja instituutioita myös vapaaehtoisesti ja demokratistisen pakon puuttuessa.

On hyvin vaikeaa ja epäilyttävääkin ( silloin kun sillä perustellaan joitain uusia vaihtoehtoisia pakkoja ) spekuloida sillä mitä ihmiset oikeasti haluaisivat tai valitsisivat voidessaan sopia kaikesta vapaaehtoisesti -- eikä tällaisia spekulaatioita voida käyttää oikeuttamaan mitään erityistä yhteiskuntajärjestystä. Selkeästi oikeutetumpaa tai superoikeutettua on pyrkiä tuhoamaan kaikki sellaiset poliittiset järjestelmät ja projektit jotka perustuvat poliittisen pakon demokratistisiin tai enemmän elitistisiin ( fasistisiin ) muotoihin.

Nykyisessä reaalikapitalismissa tai edustuksellisessa totaalisemokratiassa on hyvin paljon erilaisia sellaisia pakkoja jotka
ovat selkeästi seurausta siitä että itse yhteiskuntajärjestelmästä ei ole sovittu vapaaehtoisesti ja rajattu valtion toimivaltaa koskemaan vain asioita joista voidaan sopia vapaaehtoisesti. Myös kaikkien valtiokapitalsitisten pakkopakkojen olemassaolo on johdettavissa suoraan nykyisenlaista kapitalismia poliitisesti ylläpitävästä demokratistisesta kansanvallasta poliittisena pakkona -- vastaavalla tavalla kuin esim. nykyisen valtionkirkon pakkoluonne.

Jollei sekoiteta keskenään rakenteellista väkivaltaa ja suoraa poliitista väkivaltaa -- kapitalismi sellaisena kuin me sen tunnemme -- ei ole kyennyt luomaan erilaisia sopimuksettomia pakkoja siksi että se on kapitalismia vaan siksi, että sillä on tukenaan pakkovaltaisen demokratian väkivaltakoneisto ja tehokas demokratistinen legitimaatio. Päinvastaisen käsityksen mukaan kapitalismin pakkovaltaisuus tai koko olemassaolo perustuu ensisijaisesti vapaaehtoisuuteen ja siihen että kapitalistit, rikkaat, erilaiset herrakerhot, juutalaiset jne. ovat vain ideologisella manipulaatiolla onnistuneet harhaanjohtamaan ja manipuloimaan kansalaisia valitsemaan itselleen aivan vapaaehtoisesti demokraattisissa vaaleissa poliitikkoja jotka sitten ajavat näiden ihmisryhmien etuja.

Tämänkaltaisten puhtaan antikapitalististen ja demokratistististen käsitysten mukaan valtion tai jokin sille vaihtoehtoisen
ei hierarkkisen monopolistisen poliittisen vallan on tarvittaessa väkivalloin estettävä ihmisiä valitsemasta myös vapaaehtoisesti kapitalismia tai mitä tahansa muita haitallisina pidettyjä instituutioita -- koska koska helposti harhaanjohdettavat ihmiset päätyisivät myös täyden poliittisen sopimusvapauden vallitessa kuitenkin esim. valitsemaan itselleen esim. kapitalismin tai liittyisivät suurin joukoin erilaisiin heitä hyväksikäyttäviin kultteihin, puolueisiin, yhteisöihin jne,,,

"Kapitalismin fyysisten rakenteiden tuhoaminen ihmisvahinkoja välttäen ei mun mielestä ole osoitus huonosta harkintakyvystä nykytilanteessa. Ja jos tuhopoltto tässä tapauksessa jääkin symboliseksi, niin kaiken informaatiotulvan ja kapitalistisen propagandan keskellä se voi olla viesti jonka arvaamattoman monet saattaa kässätä aivan erinomaisesti. Etenkin Kreikan kontekstissa, jossa kapina sotilasdiktatuuria vastaan on vielä tuoreessa muistissa."

Suurin osa tämänlaatuisesta toiminnasta suuntautuu vain reaalikapitalismin puhtaan taloudellista, esteettistä ja konsumeristista muotoa vastaan -- ei kapitalismin perustana olevaa demokratiaa tai sen kanssa kilpailevia vielä totaalisemman demokratian projekteja vastaan. Voimme hyvin kuvitella millaiseen nykyistäkin kansanvaltaa totaalisempaa kansanvaltaa toteuttavaan vallankumoukseen nykyinen vain antikapitalistinen nykyisen systeemin valtavirta arvostelu / kumoaminen voisi todennäköisimmin johtaa, jos tämänlaisen kapitalismikritiikin perusta on uskosssa siihen että kapitalismi perustuu erilaisten elitististen ja jopa kansan poliittisten edustajien selän takana toimivien salaliittojen valtaan.

Monet anarkisitit voivat ajatella toisin, mutta tämänlainen populistinen lisää sopimuksetonta poliittista vallankeskitystä kansalle tai sen edustajille vaativa kapitalismikritiikki on kuitenkin ajan hengen mukaista ja voi pahimmillaan legitimoida erilaisia polpotistisia tai natsahtavia vallankumouksia.

-- Nykyinen kapitalismi on vain osa totalisoivan demokratian kulttuurellis taloudellista päällysrakennetta vastaavalla tavalla kuin myös esim. eilaiset kristofasistiset fundamentalismit USA:ssa. Jos kapitalismi halutaan tuhota sen nykyisessä monopolistisessta ja kaikkialle valtioiden väkivaltakoneistojen turvin tunkeutuvassa muodossaan -- olisi hyökättävä ensisijaisesti valtiomonopolistisenkapitalismin reaalista legitimaatioperustaa vastaan mikä ei ole kapitalistinen vaan demokratistinen, demokraattisesti löydettyyn yhteishyvään vetoava. Jos "kapitalismin (reaalidemokratian) legitimaatioperusta (oikeutus yleisen mielipiteen silmissä ) olisi pelkästään kapitalistinen ja esim. vain mitenkään rajoittamattoman voitontavoittelun toivottavuuteen vetoava, "kapitalismi olisi romahtanut aikoja sitten.

Kuitenkin juuri reaalisen legitimaatioperustansa demokratistisuuden vuoksi kapitalismi pelkkänä yksityiskapitalistisena päällysrakenteena on ollut vuosikymmeniä legitimiteettikriisissä samalla kun se on kuitenkin reaalisen tehokkaan demokratistisen oikeutuksensa ansiosta voinut oikein hyvin valtiollisesti ja demokraattisesti säädeltynä puolivaltiollisena kapitalismina. Sosialistinen valtiokapitalismi pysyi pystyssä 70 vuotta ilman suurempia sisäisiä ideologisia uskottavuusongelmia koska sen demokratistinen legitimaatio oli vielä tehokkaampi kuin kapitalistisen valtiokapitalismin nykyinen legitimaatio on. Kaikki ne jotka arvostelivat sosialismia ensisijaisesti sen valtiokapitalistisuudesta tai epäkansanvaltaisuudesta vain pitkittivät itsensä tehokkaasti kansanvallalla ja antikapitalismilla oikeuttavan sosialismin elinikää.

"Se 'avant garde' joka ensimmäisten joukossa ryhtyy toimimaan omasta puolestaan ei millään muotoa ole etujoukko, niin kauan kuin ei väitä toimivansa kenenkään toisten puolesta. Mun on vaikea kuvitella tilannetta jossa kaikki jotenkin taikaiskusta yhtaikaa irtisanoutuis perusmeiningistä, vaan kyllä homma väkisinkin etenee niin että ensin harvat, ja vähitellen yhä useammat ryhtyy toimimaan."

Kun puhuin etujoukosta tarkoitinkin etujoukkoa vain itselleen poliittista monopolia kansan edustamiseen vaativana etujoukkona -- en etujoukkoa jonain ensin / yksin tai edes elitistisesti ajattelevana tai ominluvin ilman kenenkään valtuutusta toimivana joukkona.

Juuri kaikenlaiset bolseviikit yrittävät sekoittaa nämä kaksi asiaa keskenään ja oikeuttaa omat poliittisen kansan edustuksen vaatimuksensa sillä, että eivät ole mitenkään elitistisiä, päättävät demokraattisesti kaikesta, haluavat että aivan kaikesta olisi päätetttävä kansan yhteistahdon mukaisesti tai vaativat kaikkien poliittisten johtajien kierrätystä, sukupuolikiintiöitä jne. Ei sillä että tämä kaikki anti elitismi olisi aina sinänsä jotenkin haitaksi, mutta se ei ole sinänsä mikään todiste mistään poliittisen sopimusvapauden periaatteen hyväksymisestä.

Tämä toiminta saa varmasti myös uusia, vähemmän dramaattisia muotoja sitä mukaa kun irtisanoutujien määrä kasvaa. Tässä nimenomaisessa viestissä tosin kieltämättä oli vähän sellasta myyttisen puhtaan militanttiuden hehkutusta, kun tehtiin eroa "teihin uskollisiin kuluttajiin". Samoin viestien allekirjoittaminen erilaisten kollektiivisten identiteettien nimissä on mun mielestä tarpeeton ja ehkä vähän etujoukkomainenkin piirre."

Mikään tuontapainen ei ole kovinkaan epäilyttävää eikä etenkään verrattuna erilaisiin vaatimuksiin erilaisista väkivaltaan perustuvista poliittisista monopoleista. Tyypilllisesti ne jotka vaativat itselleen tällaisia poliittisia monopoleja katsovat itsellään olevan oikeuden myös estää kaikki vapaaehtoinenkin elitismi tai vallan keskittäminen vetoamalla siihen että poliittinen pakkovalta voi olla vain hierarkkista ja että kansanvalta tai kaikkien hierarkioiden kieltäminen on takaa vallan vapaaehtoisuuden tai peräti sen kokonaan katoamisen.

[ Vastaa tähän | # ]

Takussa oli aikaisemmin sivustolle kirjautuneiden käytössä muokkaa toiminto joka nyt on poistettu ? Joten jälkireflektioni kommenttina:

Koska spektaakkeliyhteiskunnan tai sille sukua olevan mediamanipulaatio teorioiden mukaan ihmisten subjktiivinen tietoisuus on kokonaan tämän spektaakkelin luoma, Kreikan pyroanarkistit ilmeisesti pitävät pankkeja myös osana tätä kapitalistis-konsumeristista spektaakkelia. Tässä suhteessa spektaakkeliyhteiskuntateoria muistuttaa vulgaarimarksilaisia teorioita siitä kuinka uskonto instituutiona pytsyy pystyssä ensisijaisesti siksi, että kirkot papisto ja muut valtaapitävät ovat luoneet uskonnnot yksinkertaisesti manipuloimalla ihmiset sellaiseen uskonnolliseen väärän harhaisen tietoisuuden tilaan missä nämä manipuloidut esim. hyväksyvät kapitalismin ideologiana ja valtajärjestelmänä.

Mutta onko ihmisten erilaatuinen harhainen tietoisuus selitettävissä milään pelkillä manipulaatio tai harhaanjohtamisteorioilla, vai olisiko syytä etsittävä joistain syvemmällä olevista kulttuurellisista patologioista kuten varsinaisista yhteiskunnallisista kasvatus instituutioista ja perhe elämän sekä seksuaalisuuden säätelystä -- mikä säätely tuottaa sellaisia patologisia luonteita jotka sitten vastaavien patologisten tarpeidensa ajamina haluavat uskoa tietynlaisiin valllitseviin ideologioihin -- niin että tällaisille ideologioille ja niiden mukaisille spektaakkeleille on lopulta myös sosiaalista kysyntää.

Jokatapauksessa -- spektaakkeliyhteiskunnan tai myös nykyään kovin suositun mediamanipulaatio-sosialisaatio teoriasta seuraa loogisesti, että kaikki vieraantuminen tai väärä tietoisuus voisi olla poistettavissa kieltämällä tai tuhoamalla tämä spektaakkeli ja sen käyttämät kulttuurelliset symbolit alkaen esim. pankeista rahasta mainoksista,,,ja kaikesta mahdollisesta mille on annettu väärää tietoisuutta heijastavia ja vahvistavia symbolisia kulttuurellisia merkityksiä.

Erilaiset jo usein melkein mainstream kampanjat esim. mainosten kieltämiseksi tai sensuroimiseksi ovat osa tätä pyrkimystä hallita ihmisten symboliympäristöä, mutta jotkut tietunlaiset pyroanarkistit vain määrittelevät nämä symbolit laajemmin ja ja pyrkivät niiden totaaliseen tuhoamiseen. Myös keskiluokkaisen sovinnaiset ja uuspuritanistiset arvot omaava sovinnaisto on keksinyt että ihmisiä ja eriltyisesti lapsia on suojeltava vääriltä näiden konformististen arvojen vastaisilta vääriltä kulttuurivaikutteilta, vaikka käsitys siitä millainen symboliympäristö on sallittava onkin kovin erilainen kuin spektaakkelin olemassaoloon uskovilla.

Yhteistä kaikille kulttuurelista media ja symboliympäristöä kaiken vieraantumisen (eräänä) perimmäisenä syynä pitäville
on kaikkein keskeisimpien kulttuurellisten kasvatus instituutioiden ja niiden käytäntöjen pitäminen ihmisten sosialisaation subjektiivisuuden ja tarpeiden muodostumisen kannalta jotenkin luonnollisina tai ainakin merkityksettöminä -- verrattuna kaupalliseen tai jollain muulla tavoin vääriä arvoja ja tarpeita luovana pidettyyn ihmisen ulkoiseen symboliympäristöön.
Näin lopulta esim. erilaisten mielenterveysongelmien tai jopa pahan olemassaolo johdetaan helposti oletetun väärän symboli ja normiympäristön olemassaolosta minkä uskotaan johtavan ihmisiä harhaan, asettavan vääriä roolivaatimuksia tai luovan vääriä keinotekoisia, vieraantuneita,,, tarpeita.

Koska erilaisten totalsististen ideologioiden tavoitteena on luoda kokonaan uusi ihminen uusine tarpeineen ja ja kitkeä pois ihmisistä kaikki väärinä pidetyt tarpeet -- keskeisimmäksi tavoitteeksi tässä uuden uljaan hypernormaalin ihmisen luomisen projektissa on muodostunut pyrkimys kontrolloida ihmisten symboliympäristöä mahdollisimman totaalisesti -- niin, että mikään ihmisen kehitykseen, tarpeisiin tai arvoihin vaikuttava asia ei jäisi sattuman varaan.

Vaikka antikonsumeristinen ja konsumerisminyhteiskunnalliset tavoitteet olisivatkin kokonaan toisenlaiset, kaikkia symboleja tuhoamaan pyrkivä parapyroanarkismi on perustuu kuitenkin tämänkaltaisille ajan hengen mukaisille symbolimanipulaatio -- viktimismi teorioille ja niistä johdetuille pyrkimyksille kontrolloida ihmisten ulkoista symboliympäristöä. Koska kaikki yhteiskunnallinen valta perustuu myös tämän vallan kykyyn kontrolloida symboliympäristöjä, ei pyrkimyksissä symbolien valtaamiseeen tai edes tuhoamiseen ole kuitenkaan sinänsä mitään epäilyttävää ainakaan niin kauan kuin tämä ei perustu väkivallan aloittamiseen.

Jokatapauksessa -- usko siihen että erilaiset kulttuurelliset patologiat perustuvat ensisijaisesti kulttuurellisen symboli ympäristön hallinnan kautta tapahtuvaan manipulaatioon on paranoidis projektiivinen sekä henkilökohtaisella tasolla että myös vallitsevana kulttuurellisena joukko fantasiana / fantasmana -- kieltäessään järjestelmällisesti kaikkien luonnollisina tai itsestäänselvinä pidettyjen romantisoitujen ja idealisoitujen kulttuuri instituutioiden osuuden. Tämänkaltaisella kieltämisellä voidaan helposti jopa oikeuttaa kaikki ne luonnollisina pidetyt kulttuurelliset käytännöt jotka ovat varsinaisia vieraantuneen olemisen ja tietoisuuden lähteitä ja taistella sellaisia tuulimyllyjä vastaan joissa valta ei varsinaisesti asu.

ZZZ

Jos taas pankkien polttamista tarkastellaan myös puhtaasti ei symbolisena tekoina joiden tarkoituksena on "kapitalismin fyysisen perustan tuhoaminen" -- niin silloin ainakin primitivistisen kaiken teknologian tuhoamiseen pyrkivän projektin kannalta -- kuten myös vastaavasti kaiken kapitalismin ja rahatalouden tuhoamiseen pyrkivien projektien kannalta -- pankit ovat teollisen sivilisaation sekä kapitalismin fyysistä perustaa.

Jos taas pankkeja vain osana "kapitalistista valtajärjestelmää", niin pankkien rooli oletettuina pelkkinä pankkeina ei ole mitenkään itsestäänselvä. Nykyinen "kapitalismi" reaalisena olemassaolevana kapitalismina ja tiettynä erityisenä yhteiskuntamuotona ei perustu kapitalistien valtaan pelkkänäeturyhmänä tai edes rahatalouteen. Jos nykyinen reaalikapitalismi halutaan määritellä yhteiskuntamuotona -- niin se on vain nykyisen demokratian
tai minkä tahansa muun poliittisen monopolin ja sille perustuvan valtion avulla ylläpidetty monopolistinen ja parasiittinen tuottajien ja myös muiden omia erityisintresejään ajavien etyryhmien suhteelle muuhun yhteiskuntaan perustuva järjestelmä, minkä suhteen turvin nämä eturyhmät voivat laillisesti käyttää valtiota omien ryhmäetujensa ajamiseen.
Koska "kapitalismi" perustuu ensisijaisesti tällaiselle poliittiselle valtasuhteelle, 2kapitalistinen" valta asuu siellä missä tämä valtasuhde ensisijaisesti poliittisesti määritellään ja on näin ensisijaisesti demokratistista poliittista valtaa.

ZZZ

Jos kapitalismia tarkastellaan jonkin johdonmukaisen taloudellisen määritelmän mukaan ja pelkkänä vapaisiin rahamarkkinoihin perustuvana teoreettisena utooppisena rahataloutena, niin silloin kapitalismi on sellaista pääomataloutta missä raha ei ole enää pelkkä raha ---> hyödyke ---> raha kierron kautta kiertävä pelkkä vaihdon väline vaan pääomaa jolla voidaan ostaa hyödykkeitä, reaaliomaisuutta tai niihin kohdistuvia vaateita kuten osakkeita -- jotta omistetun rahan määrää voitaisiin kasvattaa entisestään. Raha on kuitenkin viime kädessä vaade sillä ostettaviin hyödykkeisiin kuten tuotannolliseen reaaliomaisuuteen tai kulutushyödykkeisiin ja rahan arvo riippuu tällöin täysin sen ostovoimasta tällaisena vapailla markkinoilla hyväksyttävänä vaateena.

Myös utooppisessa ei monopolistisessa puhtaassa kapitalismissa kaikki omaisuus olisiI joko rahaa tai reaaliomaisuutta tai jompaankumpaan kohdistuvia laillisia vaateita ja jokainen omaisuuttaan kasvattamaan pyrkivä kapitalisti tai kuka tahansa kuluttaja pyrkii hankkimaan itselleen viime kädessä joko rahaa tai ( investointi ) hyödykkeitä riippuen siitä kumman tuotto joko rahana kulutushyödykkeinä tai fyysisenä tuotantopääomana on suurin. Sekä nykyisessä monopolistisessa reaalikapitalismissa että utooppisessa markkinakapitalismissa -- ja jopa jokaisessa muussa kuviteltavissa olevassa rahataloudessa -- tämän kapitalismin taloudellista luonnetta talouden alueella määritttelisi ensisijaisesti kuluttajien ja sijoittajien raha - hyödyke preferenssi ja se olisiko kulloinkin kannattavinta säilyttää tai lisätä ylimääristä omaisuuttaan rahan vai hyödykkeiden hallussapitämisen muodossa.

Jos ihmiset suosivat keskimäärin enemmän hyödykkeiden hallussapitoa rahan hallussapidon kustannuksella , niin talouden resurssien kokonaiskulutus kasvaa. Jos taas rahan hallussapito on keskimäärin kannattavampaa, niin tämä kokonaiskulutus laskee. Tämä raha -- hyödyke preferenssi riippuu rahan ja hyödykkeiden halllussapidon keskinäisen tuoton suhteesta. Hallussa pidetyn ja ei kulutetun rahan tuotto on tällöin sama kuin tämän rahan ostovoiman kasvu tai lasku rahan hallussapitoaikana ennenkuin raha kulutetaan -- ja hyödykevarannon +- tuotto on sen fyysinen tuotto taloudellisena ylijäämänä tai pienenemisenä.

Puhtaan kapitalismin tai rahatalouden perusidea ei ole yksin rahassa vaihdon välineenä vaan myös siinä että raha mahdollistaa vertailun paitsi eri hyödykkeiden arvon ja tuoton välillä niin myös hyödykkeiden kuluttamisen ja niiden kuluttamatta jättämisen välillä. Reaalikapitalismi ei kuitenkaan mahdollista mitään tosiasiallista tällaista vertailua, vaan
siinä rahan on kierrettävä jatkuvasti koska pelkkänä kiertämättömänä ja kulutamattomana sekä vain hallussapidettynä -- eikä edes kenellekkään korkoa vastaan lainattuna patjanalus tai aarrekammio rahana se menettäisi lopulta kaiken arvonsa.

Näin huolimatta siitä, että kuluttamatta jätetty raha on periaatteessa myös oikeutettu vaade osuuteen koko talouden hyödykevarannosta. Rahaa luovuttamastaan hyödykkeestä vastineeksi saanut on luovuttanut paitsi hyödykkeen myyjälle niin myös samalla koko muun talouden käytettäväksi hyödykkeen olkoon se vaikka kookospalmu jonka tuotto ilmenee sen tuottamina kookospähkinöinä. Jos tämä kulutuksestaan koko talouden hyödykevarannon kasvun ja suuremman tuoton hyväksi luopunut rahan hamstraaja kuluttaa rahansa vasta 20 vuotta myöhemmin, koko talouden hyödykevaranto ja sen tuotto on kasvanut kuluttamatta jätettyjen kookospähkinöiden ja niiden istuttamisen tuoton verran -- ja 20 vuoden kuluttua rahan ostovoima on periaatteessa suurempi jos oletamme että kuluttajat / kapitalistit olisivat kuvitteellsiessa puhtaassa kookospähkinätalodessa olleet keskimäärin taipuvaisempia säästämään rahaansa kuin kuluttamaan sitä.

Raha ja sen olemassaolon mahdollistama teoriassa mahdollinen puhdas kapitalismi yhteiskunnallisena pällysraketeena on periaatteessa eräs ihmiskunnan nerokkaimmista keksinnöistä koska se voi mahdollistaa eri hyödykkeiden reaalisten kansantaloudellisten tuotantokustannusten, kuluttamisen ja myös rahan kuluttamatta jättämisen keskinäisten tuottojen vertailun -- sekä samalla myös kaikille rahaa hamstraaville taloudellisesti kannattavan ylisukupolvisen hyödykkeiden ja resurssien säästämisen.

Se miksi rahan on nykyisessä reaaliikapitalismissa jatkuvasti kierrettävä säilyttääkseen arvonsa ja miksi edes kulutuksen kasvattamisen sekä kasvavan kulutuksen laskevat tuotot rajallisten resurssien maailmassa eivät hillitse
kokonaiskulutuksen kasvua -- perustuu yksin sille, että reaalikapitalismissa taloudessa kiertävän rahan määrän kasvattamisen tarkoitus on laskea rahan kuluttamatta jättämisen pitkän aikavälin tuottoja sen kuluttamisen lyhyen aikavälin suurempien tuottojen hyväksi -- jotta pankkien luottojen muodossa liikkeelle laskemaa uutta rahaa lainaksi saavat riistokapitalistit voisivat tällä ilmaiseksi saamallaan udella rahalla ostaa itselleen hyödykkeitä ja reaaliomaisuutta niiden luottoa saamattomien ja reaaliomaisuutta omistamattomien kustannuksella joiden rahavarallisuuden ostovoima laskee uuden rahan liikkeellelaskemisen seurauksena.

Tämänkaltaisessa pakkovaltaisen valtion ylläpitämään rahamonopoliin perustuvassa rahajärjestelmässä kaikki pankit ovat tietysti riistäjiä samalla tavoin kuin kaikki luottoja saavat -- mutta silti kaikkia luotonsaajia tai edes kaikkia pankkeja ei voida pitää oraalisessa mielessä riistäjinä -- koska tilaisuus ja varsinkin laillinen sellainen voi tehdä kenestä tahansa varkaan. Näiden tahattomienkin varkaiden harjoittamasta riistosta suurimmassa moraalisessa vastuussa on se demiokratistinen poliittinen järjestelmä mikä antaa enemmistöille perustuslaillisen oikeuden käyttää valtiota tämän suunnitelmallisen ja järjestäytyneen ryöstön toteuttamisen välineenä.

ZZZ

Tämä kaikki ei sinänsä suoraan liity siihen miten pankit ja rahatalous voivat olla myös osa konsumeristista spektaakkelia, mutta on kuitenkin ylimielistä kuitata rahatalouden tarpeellisuus pelkästään esim. sekoittamalla toisiinsa rahatalous ja reaalikapitalismi. Enkä nyt taaskaan tarkoita ensisijaisesti joistain kreikkalaisia pyroanarksiteja vaan paljon laajempaa taipumusta suhtautua rahaan puhtaan emotionaalisen projektion muodossa kuten esim. Fredy Perlman tekee kirjoituksessaan Edistys ja Ydinvoima.

http://takku.net/article.php?story=20080427165014899&query=edistys%2Bja%2Bydinvoima

Artikkeli kuvaa pitkälle myös reaalista todellisuutta, mutta merkillepantavaa siinä on myös se millä tavalla se on samalla myös ikäänkuin nykyisen koko antikapitalistisen mentaliteetin eräänlainen looginen huipentuma: Toisin kuin vielä joissain vähemmän loogiseen loppuunsa kehittyneissä kapitalismiteorioissa -- lopulta edes elävät kapitalistit eivät ole kapitalismin varsinaisia tahdottomia poliitikkoja manipuloivia ja koko kulttuurin olemuksen määritteleviä liikevoimia -- vaan sensijaan pelkkä kuollut pääoma -- ja irrotettuna kaikista poliittisista ja kulttuurellisista olemassaolonsa ehdoista.

Tämänkaltainen eetos, missä kuolleen pääoman rautainen ja determistinen pakkolisääntymis logiikka taloudellinen logiikka hallitsee politikkojen lisäksi myös jopa kapitalisteja -- joiden on pakko kasvattaa pääomaansa hinnalla millä hyvänsä, koska pääoman sisäinen logiikka pakottaa tähän -- on tietysti sinänsä kaiken humanistis kollektivistisen teeskentelyn ja pahan ulkoistamisen eräs looginen lopputulos. Emotionaalisen projektion avulla -- puhumalla pääomasta aktiivisena itsenäisenä antropomorfisena ihmisenkaltaisena subjektina -- voidaan tehokkaasti vapauttaa yhteiskunnallisesta vastuusta kaikki muut kulttuurelliset ja poliittiset instituutiot ja taistella vain kuollutta pääomaa ja sen oletettuja symboleja sekä asianajajia vastaan.

[ Vastaa tähän | # ]