Algeria jälleen kapinan partaalla?

OPEC-öljyntuottajamaihin kuuluvassa Algeriassa on viime aikoina koettu jälleen kasvavaa kuohuntaa, kun mellakat ovat lisääntyneet kymmenissä eri kaupungeissa. Mellakoiden taustalla on vastustus tiukkaa keskushallintoa sekä kurjistuneita elämisen olosuhteita kohtaan. Tilanne tuo mieleen 2001 Kabylian maakunnassa puhjenneen kapinan, joka levisi kaikkialle maahan. Tuolloin kapina kohdistui virastojen ja poliisiasemien lisäksi myös poliittisiin puolueisiin ja äänestyspaikoille.

Kabylian kapinan synnyttäneet olosuhteet eivät ole vuosien varrella muuttuneet. Elinolosuhteet ovat heikentyneet, ja alle 30-vuotiaista 70 prosenttia on työttöminä, asunnottomuuden ollessa myös kasvussa.

Ja kasvussa on ollut myös ihmisten tyytymättömyys. Viimeisimpiä mellakoita on edeltänyt muun muassa julkista sektoria lamauttaneet riippumattomien ammattiliittojen järjestämät laittomat lakot.

Huhtikuun lopulla Chlefin kaupungissa mellakoitiin useita päiviä. Mellakoijat hyökkäsivät hallintorakennuksiin ja sytyttivät niitä tuleen. Paikalle tuotuja satoja mellakkapoliiseja kivitettiin. Mellakat saivat alkunsa kun hallitus kumosi vuoden 1980 maanjäristyksen uhreille maksettavat vuotuiset korvaukset. Jännitteitä lisäsi kymmenet pidätykset ja loukkaantumiset.

Toukokuun lopulla maan toiseksi suurimmassa kaupungissa Oranissa mellakoitiin kolmen päivän ajan. Mellakoijat tuhosivat pankkeja, kauppoja ja autoja, sekä ottivat yhteen mellakkapoliisien kanssa. Yli sata loukkaantui.

Kenenkään ei ole vielä kerrottu kuolleen mellakoissa, mutta jos niin käy, saattaa se muodostaa todellisen uhan valtion vakaudelle.

Vuonna 1988 rajut nuorisomellakat lakkauttivat maan yksipuoluejärjestelmän. Vuonna 2001 taas puhkesi kapina Kabylian maakunnassa, noin satakunta kilometriä pääkaupunki Algiersista itään.

Vallattu santarmiasema Tizi-Ouzoussa 2001

Kapina sai alkunsa 18. huhtikuuta 2001, kun puolisotilaalliset santarmit ampuivat Tizi-Ouzoun santarmiasemalla 16-vuotiaan lukiolaisen Massinissa Guermahin.

Mellakointi levisi muutamassa päivässä alueen muihin pitäjiin. Alkuun hyökkäykset keskittyivät poliisiasemille ja varuskuntiin, mutta kuun loppuun mennessä se oli laajentunut jo verotoimistoihin, kaikenlaisiin valtion virastoihin sekä poliittisten puolueiden toimistoihin.

Mellakointi muuttui pian koko maakunnan kattavaksi kapinaksi. Kapinalliset osoittivat heti alusta asti haluttomuutta neuvotteluihin. Valtion apujoukkojen saapuessa paikalle syntyi avoimia yhteenottoja joissa väkeä kuoli molemmilta puolilta. Pelkästään huhtikuun aikana valtio tappoi 40-80 ihmistä.

Poliittiset puolueet sysättiin saman tien sivuun. Suurin osa mellakoijista oli Berber -alkuperäisväkeä, ja alueen merkittävin berberpuolue RCD yritti tehdä kapinasta kielipoliittisen kysymyksen, eikä kestänyt kauaa kun sen toimistoja tuhottiin. Ainoa poliittinen liike joka olisi voinut pystyä kapinan kaappaamiseen oli sosialistinen FFS, joka näytti todelliset kasvonsa hyvin pian tarjoutuessaan auttamaan presidentti Bouteflikaa "demokraattisen siirtymän" järjestämisessä. Myös sen toimistoja tuhottiin.

Kyläkokous

Kapinallisliike järjestäytyi kylä- ja naapurustokokousten muotoon. Käytäntöä kutsuttiin nimellä 'Aarsh ja se perustui vanhoihin heimotapoihin. Kokoukset järjestivät mielenosoituksia, yleislakkoja, sekä toimintaa poliiseja ja vaaleja vastaan. Ne koordinoivat toimintaansa valtuutettujen avulla, jotka oli sidottu "Kunniakoodiin", jossa valtuutetuilta vaadittiin etteivät he pyri luomaan suoria tai epäsuoria suhteita vallanpitäjiin tai niiden yhteistyökumppaneihin, eivät pyri ajamaan liikettä vaalisirkukseen tai muuhun valtapeliin, eivätkä ovat vastaan poliittisia nimityksiä vallan instituutioihin.

Vaatimukset joutuivat pian testiin kun erilaiset ammattiliitot ja muut vasemmistopoliitikot yrittivät kaapata liikettä oman valtapelinsä pelinappulaksi. Yritysten epäonnistumista kuvastaa hyvin heinäkuun yleislakon aikana mielenosoituksissa huudetut: "Petturit ulos! Liitot ulos!"

Kesän aikana kapina levisi Kabylian ulkopuolelle, ja suurmielenosoitusten jatkuessa valtio yritti luoda kontakteja valtuutettuihin, minkä seurauksena kapinalliset päättivät antaa kaikille valtion virkailijoille porttikiellon Kabyliaan. Sisäministeri otettiin vastaan kivisateella hänen tultuaan nimittämään uutta prefektiä virkaansa.

Syksyllä 2001 valtio kielsi mielenosoituksen jonka tarkoituksena oli tuoda lista vaatimuksia ('El Kseur' -ohjelma) presidentti Bouteflikalle. Vaatimukset käsittelivät muun muassa kapinallisia vastaan suunnattujen oikeustoimien lopettamista ja vankien vapauttamista, mutta myös kaikkien poliisijoukkojen vetämistä pois alueelta. Paikalle tuotiin erittäin paljon erilaisia poliisiyksiköitä estämään mielenosoituksen pääsy kaupunkiin.

Mielenosoituksen kieltäminen synnytti luonnollisesti uusia yhteenottoja kapinallisten ja järjestyksen voimien välille, ja itseorganisoitujen kokousten verkosto päätti ettei enää toimita mitään vaatimuksia valtiolle eikä neuvottele niistä. Samalla päätettiin karkottaa liikkeestä kaikki jotka hyväksyvät neuvottelut valtion kanssa.

Joulukuussa 2001 jotkut itseään liikkeen edustajiksi kutsuvat "valtuutetut" aikoivat tavata valtiojohtoa. Vastauksena tähän julistettiin yleislakko. Poliisiasemien saarrot muuttuivat väkivaltaisiksi eri puolilla maakuntaa, ja jossain paikoin mellakointi kesti päiviä. Jälleen poltettiin valtion virastoja, sekä ryöstettiin muun muassa oikeustalo ja tuomarin kotitalo.

Vaalipäivä

Helmikuussa 2002 presidentti julisti vaalit toukokuun lopulle. Kapinalliset vastasivat tähän varastamalla ja polttamalla vaaliuurnia ja virallisia asiakirjoja. Liike myös kutsui koko maan kattavaa vaaliboikottia. Kun presidentin sovitteluehdotuksiin ei suostuttu, pidätti valtio useita 'Aarsh -valtuutettuja. Mellakat ja vaaliuurnien tuhoamiset jatkuivat, etenkin vaalipäivän mellakoissa. Kabylian äänestysprosentti oli alle 2; muualla maassa alle 50.

Presidentin uudet sovitteluesitykset eivät saaneet vastakaikua, ja elokuussa presidentti joutui mellakoiden edessä päästämään kaikki valtuutetut pois vankilasta. Vapautuessaan he vannoivat jatkavansa taistelua.

Lokakuulle järjestettiin uudet vaalit jotka otettiin taas vastaan yleislakolla ja mellakoilla. Jälleen koko maassa äänestysprosentti oli alle 50. Kabyliassa prosentti oli alle 10, vaikka sosialistipuolue FFS osallistuikin niihin.

Toisten epäonnistuneiden vaalien jälkeen valtio päätti kukistaa kapinan voimatoimin. Satoja kapinallisia ja valtuutettuja pidätettiin ja suljettiin vankilaan. Jotkut vangit menivät nälkälakkoon marraskuun lopulla, jolloin heidät siirrettiin eristyksiin. Vankeja tukeneet mielenosoitukset kohtasivat rajuja tukahduttamistoimia valtion puolelta. Lopulta nälkälakkolaiset lopettivat lakkonsa perheen ja ystävien painostuksesta puolentoista kuukauden jälkeen.

Vaikka kiihkein vaihe loppui vuoteen 2002, erilaiset mellakat, yhteenotot, protestit ja vaaliboikotit eivät kuitenkaan päättyneet tähän. Niitä on ollut toistuvasti eri puolilla maata.

Kapinalla on ollut omat puutteensa. 'El Kseur' -periaateohjelmassa (jonka toteuttamista "Kunniakoodeissa" vaadittiin), jonka noudattamista liike valtiolta vaati syksyllä 2001, vaadittiin myös "oikeudenmukaisen valtion" kaltaisia asioita sekä muita reformeja. Ohjelmassa oli myös pieniä berbernationalistisia piirteitä esimerkiksi kielen (nyttemmin toteutuneiden) virallistamisvaatimusten muodossa.

Kunniakoodeista huolimatta 'Aarsh -valtuutetut ovat edustajia, josta taas on hyvin lyhyt matka johtajuuteen. Samaten delegaattiryhmien tapaamisista on helppo siirtyä muodolliseen organisaatioon, josta taas muodostuu vielä helpommin valtion esiaste. Etenkin kun yleislakoista huolimatta työpaikkojen valtaukset ovat jääneet vähemmälle, eikä elinolosuhteiden perustaa ole juurikaan muutettu. Lisäksi naiset ovat puuttuneet käytännössä kokonaan 'Aarsh -valtuutettujen joukosta, vaikkakin tulee muistaa ettei 'Aarsh ole yhtä kuin koko liike. Naiset ovat kuitenkin ottaneet osaa mellakoihin ja järjestäneet suuria mielenosoituksia vanhoihin miehiin perustuvaa patriarkaalista järjestystä ja naisten ulossulkemista vastaan.

Kapinassa on kuitenkin ollut monia inspiroivia elementtejä. 'El Kseur' -periaateohjelma hylättiin, jolloin lopetettiin myös reformien vaatiminen. Ja vaikka 'Aarsh -valtuutetuista on lyhyt matka johtajuuteen, on johtajuuteen ja neuvotteluihin pyrkineet valtuutetut hylätty. Liikkessä ei ole ollut esiin nousseita johtajia, poliittisia puolueita, karismaattisia puhemiehiä, eikä hierarkisia edustajaorganisaatioita. Sen ovat järjestäneet kapinoivat ihmiset itse keskenään, luoden samalla keinoja joilla estää puolueita, ammattiliittoja, poliitikkoja tai muita valtapyrkyreitä ottamasta kapinaa haltuunsa. Liike on vastustanut kaikkia valtaa hamuavia tahoja: armeijaa, hallitusta, islamisteja, vasemmistoa ja ammattiliittoja. Se onnistui sulkemaan poliisit parakkeihinsa pitkiksi ajoiksi niin että kytille piti tuoda ruokaa helikopterilla muualta, ja lopulta ajoi poliiseja kokonaan pois yhteisöistä. Se on järjestänyt vaaliboikotteja ja saanut valtion vapauttamaan vangittuja tovereita.

On vaikea sanoa mitä Algeriassa täsmälleen ottaen on meneillään, sillä tietoa tulee vähän ja sekin pääosin suodattuneena kansainvälisten uutistoimistojen kautta. Joka tapauksessa tilanne on seuraamisen arvoinen, jotta voimme kehittää mahdollista solidaarisuutta, sekä keskustelua ja pohdintaa aidosti antiautoritaarisen kapinallisen käytännön edistämiseksi täällä.

Kabylian kapinasta on tehty englanninkielinen pamfletti "you cannot kill us, we are already dead" (Firestart Press, 2004). Se sisältää eri artikkelien lisäksi muun muassa vuoteen 2004 ulottuvan kronologian, ja sen voi ladata Takun kirjastosta. Kriittinen arvio löytyy Green Anarchy -lehden sivuilta.

Lähteet:
Algeria riots pose risk of wider unrest (Reuters)
Algerian police fire tear gas at rioters in Oran (Reuters)
Algeria : Heavy rioting in Algiers (Afrik.com)
The Kabyle Riots: Repression and Alienation in Algeria (algeria-watch.org)
You Cannot Kill Us, We Are Already Dead" (Firestarter Press, 2004)

Teksti tulostusvalmiina pamflettina
nimellä Kapinoista Algeriassa (pdf)