Sähköjen katkeaminen
Pohdinnat | sunnuntai, 11.05. 2008 @ 18:24
Katselukertoja: 958
Arson-zinen ykkösnumerosta (2004)
Kukaan ei liikoja välittänyt siitä kun virta ensi kertaa katkesi. Olihan se vähän häiritsevää, mutta kaukana mistään maailmanlopusta.
Talvi oli päättymässä - vain muutamia viikkoja aiemmin oli talvimyrsky katkaissut sähköt useiksi tunneiksi. Tällä kertaa vain ei ollut myrskyä. Ihmiset kirosivat lempiohjelmiensa katoamista tv-ruudusta. Ryppyotsaisina he painelivat hyödyttömiä nappuloita edestakaisin. He sytyttivät taskulamput ja kaivoivat kynttilät esiin, kauhistuen vastuusta keksiä sähköön pohjautumatonta tekemistä siihen asti kunnes virta palaisi. "Kuinka tympääntyneitä tulemmekaan olemaan", he ajattelivat. "Myrskyä ei ollut - mitä mahdollisia syitä tälle voi olla?" he pohtivat.
Ilta jatkui. Kynttilänvalossa ihmiset tuijottivat tyhjiä tv-ruutujaan ja tietokoneen näyttöjä, lausuen hiljaisia rukouksia energiateollisuuden jumalille, että nämä vapauttaisivat heidät tästä alkukantaisesta tilasta... mutta virta ei palannut vieläkään takaisin. Ja joka talossa puhallettiin kynttilät sammuksiin yksi kerrallaan ja mentiin nukkumaan, vitsaillen luottavaisena siitä kuinka aamulla herättäisiin siihen miten telkkari, stereot ja mikroaaltouuni palaa hetkessä takaisin kirkkaaseen ja meluisaan eloon.
Mutta aamulla herätessään he olivat yhä pimeydessä; kirkkaasta aamuauringosta ei ollut lohtua sähköttömyyteen. Ilman kelloradioitaan ja sähkövempaimiaan ja vastaladattuja kännyköitään he olivat pimeydessä.
Lähes kaikki tulivat töihin, mutta sielläkään ei ollut virtaa, joten käytännössä mitään ei voitu tehdä kun tietokoneet eivät toimineet. Pomo pystyi vain lähettämään ihmiset takaisin kotiin.
Sinä yönä vitsit olivat vähemmän luottavaisia.
Kolmantena päivänä noustessaan he olivat edelleen ilman virtaa. "Jos töihin menemisessä ei ole järkeä, eikä telkkarikaan toimi, mitä ihmettä me tekisimme tänään?" Se oli tämä päivä, kun huhu alkoi levitä.
Sitä kutsuttiin huhuksi, koska kukaan ei osannut kertoa mistä tieto oli peräisin - selvästikään viranomaistahot eivät levittäisi niin huolestuttavia juttuja. Huhu meni jotenkin näin: Sähköt eivät välttämättä tule takaisin. Koskaan.
Kukaan ei alkuun uskonut huhua, ei ainakaan julkisesti. Mutta kun he jakoivat ruokaa naapurin kanssa, keskustelujen painopiste alkoi muuttua. Se ei ollut enää "mitä tapahtuu?", vaan "mitä jos..?"
Kaaos hiipi sisään. Ihmiset olivat luopuneet kokonaan töissä käymisestä. DVD-soittimia, telkkareita ja leivänpaahtimia heitettiin kaduille kaikkialla. Pankkien ja kiinteistövälitystoimistojen ikkunoissa oli kiireessä maalattuna "Loppuunmyynti! Menkööt kaikki!" Kakarat kaivoivat tyhjillä alueilla maata ja istuttivat sinne kasviksia vanhainkodin asukkien kanssa. Poliisi pyöritteli avuttomana peukaloitaan. Enää ei ollut mitään mille valvoa.
Virallista julistusta ei koskaan kuulunut, mutta ajan myötä kaikki tajusivat että huhusta oli tullut totta.
Sähköt eivät tule takaisin. Koskaan.
Alkutekstissä sähköön viitataan sanalla 'power', joka tarkoittaa samalla myös valtaa. Valitettavasti tekstin tämän ulottuvuuden kääntäminen tuntui mahdottomalta kajoamatta merkittävästi itse tekstiin. -kääntäjä















