Nalleposti #9, kevät -83
Yleensä ihmiset kaiketi ajattelevat, että maailma/maailmankaikkeus/olevainen on jollain tavoin järjellistä, järjestäytynyttä, harmonista. Jotkut näkevät maailman heijastuksena jumalan tahdosta ja järjestä, jotkut uskovat kaiken todellisen noudattavan luonnonlakeja, jotkut katsovat, että kielen logiikka heijastelee tosiasioiden logiikkaa jne. jne.
Kaikki tämä johtuu kuitenkin vain ihmisen ajattelukyvyn tietyistä piirteistä. Ensinnäkin: ihminen pyrkii ajattelussaan yksinkertaistamaan asioita. Hän ei halua rasittaa aivojaan monimutkaisilla rakenteilla, jotka kuitenkin vastaisivat paremmin totuutta kuin yksinkertaistetut nyrkkisääntömäiset luonnonlait. Jotkut kuitenkin uskovat, että luonnonlait ovat olemassa ihmisestä riippumatta. Ne ovat luonnon sisältämiä totuuksia ja ihminen "löytää" ne tieteen avulla. Näin ei kuitenkaan ole: mitä muuta luonnonlait ovat kuin ihmisen kehittämä kieli luonnon kuvaamiseksi? Luonto sellaisenaan on niin kuin se on ja se mitä tiede tekee on itseasiassa kielen kehittämiseksi. Otetaanpa pieni esimerkki geometriasta: luuletteko, että luonnossa on ollut ainoatakaan neliötä tai kolmiota ennen kuin ihminen on kehitellyt nämä muodot erilaisista epämääräisistä luonnonmuodoista?
Toinen seikka on ihmisen ajattelun tietty turvallisuudentarve, tarve pyrkiä lopullisiin totuuksiin, tarve ratkaista kaikki ongelmat kertaheitolla ja saavuttaa täydellinen ymmärtämys kaikista asioista. On kuitenkin selvää, että monimutkainen ja -muotoinen todellisuus ei antaudu lainkaan helpolla. Ei edes tuhansien ihmiselämien kuluessa ole mahdollista ymmärtää ja tietää kaikkea - niin miten sitten yhden? Kun ihminen alitajuisesti tajuaa tämän, mutta ei halua myöntää omaa mitättömyyttään (eihän se sovi luomakunnan herralle), hän turvaa jumalaan. On helppoa ja kivaa, kun voi ummistaa silmänsä kaikelta tuolta pelottavalta monilaatuisuudelta ja selittää kaiken jumalan luomaksi ja säätämäksi.
Todellisuus on siis monimutkainen/monimuotoinen: käyttääksemme ehkä hieman harhaanjohtavaa sanaa: todellisuus on ristiriitainen/voidaan jopa sanoa: todellisuus on kaaos. Tuo todellisuuden ristiriitaisuus on asia, jota ei saa ymmärtää väärin. Se ei suinkaan tarkoita sitä että todellisuuden oliot olisivat jonkinlaisessa taistelussa keskenään. Ei, vaan se tarkoittaa sitä, että todellisuuden osat ja oliot ovat ikäänkuin sisäisesti ristiriitaisia. Kaiken aikaa niitä ohjaavat ja repivät eri suuntiin erilaiset voimat ja vaikutukset, joiden välillä olio joutuu tekemään valintoja. Kaikkiin voimiin ja vaikutuksiin sekä myös olioihin liittyy mitä erilaisimpia hyvyyden ja pahuuden arvoja, joita oliot joutuvat punnitsemaan valintoja tehdessään. Kun kaikki olevainen vielä on tai näyttäytyy liikkeessä olevana, olio maailman ristiriitaisena ja kaoottisena kokee. Korostettava kuitenkin on, että kaoottisuus, monimutkaisuus ja ristiriitaisuus ovat vain subjektiivisia määreitä siinä missä kaikki muutkin todellisuudesta esitetyt väitteet ja lauseet ja adjektiivit.
Todellisuus on sellainen kuin se on ja kaikki oliot aistivat sen ja tietävät millainen se on. Vasta kun ihminen kehittää kielen, tämä luontainen tietäminen ilman sanoja alkaa hävitä. Ajattelu muuttuu hitaaksi ja vaivalloiseksi ja ihminen alkaa kokea todellisuuden vääristyneenä, kun hän yrittää väkisin ahtaa todellisuuden ilmiöitä oman kielensä ahtaisiin ja jäykkiin kategorioihin. Pyrkimys sijoittaa kaikki uudet asiat jo vakiintuneen kielen sääntöihin, sanoihin ja logiikkaan johtaa ihmiset ymmärtämään väärin asioita, jotka hän muuten olisi luontaisesti ymmärtänyt oikein.
Tästä pääsemmekin varsin luontevasti pohtimaan ihmisten tekoja ja niiden oikeutuksia. Kun ihminen alkaa nyt soveltamaan epätarkan kielensä synnyttämiä virheellisiä ja ennen kaikkea näennäisiä teorioita ja luonnonlakeja käytäntöön, hän mitä varmimmin alkaa tehdä vääryyttä ja väkivaltaa todellisuutta, luontoa ja jopa omaa itseäänkin kohtaan.
Esimerkiksi ihmisen kielen ja ajattelun vääristymät ovat aikojen kuluessa usein saaneet hänet vakuuttuneeksi siitä uskonnollis-filosofisesta "tosiseikasta", että ihminen on luomakunnan herra. Tämän seurauksena ihminen on katsonut voivansa kohdella luontoa miten sattuu. Näiden tekojen pohjaksi on otettu nuo luonnolait, joita viisaat ja erehtymättömät tiedemiehet ovat ihmiskunnan autuudeksi paljastaneet. Pitkään ihminen on kieltäytynyt näkemästä sitä, millaisia vaikutuksia näiden muuttumattomien totuuksien pohjalta kehitetty teknologia on aikaansaanut. Vasta viime aikoina ovat ihmisten tietoisuudet alkaneet havaita millaista väkivaltaa todellisuudelle on tehty, vasta nyt kun ekologiset katastrofit uhkaavat tuhota luonnon monimuotoisuuden ja kun ydinaseet uhkaavat tuhota koko roskan.
Kaikki tämä johtuu vain siitä, että ihminen on uskonut todellisuuden olevan kuin yksinkertainen mekanistinen automaatti, jota voidaan koota, purkaa ja käyttää miten tahansa, vaikka todellisuudessa luonnon ja todellisuuden monimutkaisuus tulee aina ylittämään ihmisen käsityskyvyn.
Toinen seikka on se, että ihmiset ovat kautta aikojen ymmärtäneet todellisuuden ristiriitaisuuden väärin. Ristiriita on koettu pahana asiana ja maailmaan on koetettu luoda ihmisen niin kaipaamaa selkeyttä ja järjestystä. Tämä on johtanut esimerkiksi siihen, että on muodostettu valtioita ym. pakkojärjestelmiä yhdenmukaistamaan ihmisiä. Erityisiä laitoksia, kuten mielisairaaloita ja vankiloita on käytetty vaientamaan eri tavoin ajattelevia ja toimivia ihmisiä ja näin pyritty vähentämään inhimillisten ajattelutapojen luonnonmukaista moninaisuutta. Mitä erilaisimpia rasistisia tai fasistisia järjestöjä on noussut historian kuluessa tuhoamaan ihmiskunnan kielellisen ja rodullisen moninaisuuden tarjoamaa rikkautta. Paljon sotia on alettu ja paljon väkivaltaa käytetty inhimillisen kulttuurin moninaisuuden tuhoamiseksi jne. jne. Kaikki tämä paha ja iljettävä vain sen vuoksi, että aina on löytynyt ihmisiä, jotka ovat uskoneet tietävänsä mikä on totuus ja huomatessaan seikkoja, jotka eivät tähän totuuteen sovi, he ovat pyrkineet hävittämään nämä seikat ja saattamaan voimaan oman turvallisen totuutensa.
Naputeltu Nalle Virolaisen pamfletista "Vallankumous, anarkia, jne."