Mitä he eivät halua sinun tietävän
Pohdinnat | tiistai, 29.04. 2008 @ 17:53
Katselukertoja: 634
Avainsanat: sivilisaatio karkuruus alkuperäisväki villiintyminen kiertolaiset nomadit sirkus
1700-luvun puolivälissä Amerikassa eurooppalaiset ryhtyivät sotaan Ohio-nimistä kansanryhmää vastaan. Tämä sota oli osa isompaa Seitsemän Vuoden Sotaa (Seven Years War, myös nimetty French and Indian War). Koko juttu oli aikakaudelle melko tyypillinen. Eurooppalaiset valehtelivat Ohiolle, ja yrittivät sitten varastaa mitä halusivat. Kun Ohiot taistelivat vastaan, he joutuivat kansanmurhan kohteeksi. Se ei myöskään ole poikkeuksellista, ettet luultavasti ole koskaan kuullut tästä. Useimpien mielikuvissa alkuasukkaat vain katosivat maan päältä amerikkalaisessa laajenemisessa länteen. Harvoin menee perille, että tämä on täyttä pötyä. Todellisuudessa alkuasukkaat teurastettiin sekä tarkoituksellisesti sotien ja väkivaltaa käyttäen että vahingossa kulkutautien ja kulttuurisen rappeutumisen takia.
Sota ei ollut pienimmästä päästä. Ihmisiä kuoli enemmän molemmilla puolilla kuin koko Espanjalais-Amerikkalaisen Sodan aikana, vaikka useimmat, jotka eivät ole kuulleetkaan Ohiosta, muistavat epämääräisesti vähäsen Espanjalais-Amerikkalaisesta Sodasta ("Joo, yksi mun opettaja puhui siitä. En muista siitä paljon"). Alkuasukkaat tarjosivat useita vaihtoehtoja sotimiselle, mukaanlukien Ohion täydellisen sulauttamisen eurooppalaiseen kulttuuriin. Eurooppalaiset hylkäsivät ne kaikki ja ajoivat Ohion hävittämistä, jotka luonnollisesti eivät yhtyneet eurooppalaisten suunnitelmaan.
Tämäkin oli tyypillistä: mitä enemmän yhteiskunta sivistyy, sitä sotaisammaksi se tulee. Ennen eurooppalaisten kohtaamista 1492, Amerikkojen alkuperäisväellä ei ollut kokemusta totaalisen sodan käsitteestä, eivätkä he koskaan sisäistäneet sitä täysin kuten eurooppalaiset tekivät. Ja tässä ei mitenkään poikkeuksellisessa sodassa Ohiot hävisivät, mikä myöskään ei ollut poikkeuksellista. Sodan lopussa molemmat osapuolet sopivat vankiensa palauttamisesta. Vapautetut natiivit juoksivat iloiten väkensä luo. Valkoiset oli sidottava ja raahattava takaisin valkoiseen yhteiskuntaan. Lapset olivat erityisen onnettomia. Vaikka tämä tapaus oli yksi dramaattisimmista, sekään ei ollut epätavallinen. Itse asiassa se oli niin ongelmallista, että monet siirtokunnat ja myöhemmin osavaltiot määräsivät kuolemanrangaistusta natiivien leiriin loikkaamisesta.
Miranda ja minä halusimme kirjoittaa tämän artikkelin, koska olemme molemmat kuulleet ihmisten kysyvän, "miksi ihmiset hylkäisivät vapaaehtoisesti sivilisaation?" Antamamme vastaus on yksinkertainen: koska he ovat aina tehneet niin. Jos tarjotaan selkeä ja yksinkertainen vertailu, sivistyneet ihmiset ympäri maailman jättävät alta aikayksikön kaiken, minkä heidät on kasvatettu haluamaan. Miksi? Koska he haluavat jotain parempaa, ja kun he näkevät, että voivat saada sen, he tarttuvat mahdollisuuteen. Ainoa syy siihen, että nykysivilisaatio on vielä olemassa, on yhdistelmä huolellisesti kerrottuja valheita. Ensiksi, meillä on asiat paremmin nyt, sivilisaatio on jatkuvan edistyksen tarina entisestä nykypäivään. Toiseksi, suunnan muuttaminen olisi joka tapauksessa mahdotonta. Ja kolmanneksi, kaikki pyrkimykset johonkin parempaan ovat tuomittuja koska joko "he eivät anna sinun tehdä sitä" tai "ihmiset ovat liian typeriä".
Ensimmäiseen, tämä on osoitettu vääräksi niin monta kertaa, etten voi enää vakavissani kirjoittaa sille vastalausetta. Lue mikä tahansa viime viidenkymmenen vuoden aikana ilmestynyt tieteellinen teos alkuperäisväestä verrattuna moderniin sivilisaatioon. Oikeasti, mikä tahansa. Heillä oli vähän sairauksia, parempi terveys, enemmän vapaa-aikaa ja vähintään yhtä paljon taidetta, musiikkia, tanssia, uskontoa ja filosofiaa kuin useimmilla moderneilla ihmisillä.
Toiseen, totta kai se on mahdotonta. Miksi se on mahdotonta? Koska kukaan ei tee sitä, koska kaikki tietävät sen olevan mahdotonta. Se on todella nokkela valhe, kukaan ei voi esittää todella onnistunutta vastaesimerkkiä onnistumisesta koska ani harvat edes yrittävät. Tosin on olemassa esimerkkejä eriasteisista onnistumisista. Kaikki sirkuksesta (kuollut useimmissa maissa) Dancing Rabbit-ekoyhteisöön (elää ja voi hyvin) ovat jonkinasteisia onnistumisia. Mikä oikeasti vaikuttaa mahdottomalta on oppia virheiden kautta toimimaan paremmin sen sijaan, että jättää yrittämättä epäonnistumisen takia.
Kolmanteen: Jos he eivät anna minun tehdä sitä, niin olkoon. En itse asiassa ajatellut pyytää lupaa alkuunkaan. "He" voivat joko pysyä perässä tai jäädä taakse, mutta minä en ainakaan aio antaa jonkun kasvottoman "heidän", joita ilmeisesti kiinnostaa vain raha ja valta, minua pysäyttää. En ole edes vakuuttunut siitä, että "he" ovat olemassa. Ja mitä liialliseen typeryyteen tulee, niin näyttää siltä, että olemme päässeet siiheen pisteeseen, jossa loput ihmiskunnasta (paitsi me ja meidän kanssamarisijamme) ovat niin typeriä ja avuttomia, että on todella ihmeellistä, ettei hallitus levitä pamflettia aiheesta "Miten Hengittää ja Heittää Pieruvitsejä". Usko tai älä, melkein kaikki meistä ovat melko kykeneväisiä tekemään päätöksiä ja elämään tavalla, jonka kehittämiseen käytimme suurimman osa kolmen miljoonan vuoden ajasta.
Niiden esimerkkien lisäksi, joita löytyy laajenevan sivilisaation reunoilta, meillä jopa on historiallisia esimerkkejä sivilisaatioissa eläneistä ihmisistä, jotka valitisvat nomadismin ja kollektivismin. Ei, en tarkoita kommunismia, joka ei ollut nomadista eikä hirveän kollektivistista. Kautta Keskiajan Euroopassa liikkui kauppiaista ja käsityöläisistä koostuvia karavaaneja. Joskus nämä ihmiset olivat oikeita mustalaisia, joskus eivät. Vaikka he olivat yleisesti arvostettuja kauppiaina ja käsityöläisinä, he eivät koskaan olleet tervetulleita kovin pitkään. Sillä jos he viipyivät yhdessä paikassa liian kauan, ihmisiä alkoi kadota. Ei kestänyt kauan kaupungeille päätellä sen olevan kulkureiden syytä. Sen sijaan kesti jonkin aikaa ennen kuin kävi ilmi, että kadonneet ihmiset jättivät vapaaehtoisesti entisen elämänsä liittyäkseen karavaaneihin, joissa ilmeisesti oli jotain heihin vetoavaa.
Toinen todella yleinen esimerkki tästä samasta ilmiöstä oli sirkus. Ihmiset todella karkasivat liittyäkseen sirkukseen. Kukaan ei karkaa liittyäkseen Korporaatio-Amerikkaan, itse asiassa Korporaatio-Amerikkaan liittyminen on se mitä tapahtuu sinulle, jos et karkaa. Tietenkin sirkus sellaisenaan on miltei kuollut Yhdysvalloissa. Sirkusesitykset ovat korporaatiobisnestä muiden joukossa. Voit jopa ostaa osakkeita Barnum & Baileyltä. On kuitenkin joitakin Sirkuksia siinä muodossa kiertämässä maailmaa edelleen, ja vieläkin ne joka vuosi näyttäytyvät ihmisille parempana tapana elää kuin se, jonka moderni yhteiskunta tarjoaa heille.
Kirjoitimme tämän vastauksena useille ihmisille jotka ovat kysyneet, miksi ajattelisimme ihmisten jättävän sivilisaation, jos he saisivat mahdollisuuden. Vastauksemme on yksinkertainen: koska aina kun meille on annettu se mahdollisuus, olemme tehneet niin.
-Benjamin Shender ja Miranda Vivian
