Helsinkiläismies rakensi asuntoonsa kahden pommin poliisiansan (HS)

Varmasti, mutta missä rajoissa, missä ympäristössä? Psykiatri on saattanut tehdä onnistuneen intervention potilaan pään sisään, mutta sosiaaliset suhteet eivät ole edes vähimmässä määrin alkaneet muuttaa muotoaan: yksityinen koti, tv nurkassa, rahatalous, työ/kulutus, yhden asian yhdistykset, vaalit jne. kehystävät yhä kaikkea tekemistä, eikä psykiatrin tehtävä ole niihin vaikuttaa. Päin vastoin!

En kritisoi ketään yksittäistä psykiatria henkilönä, vaan psykiatrin sosiaalista roolia ja psykiatriaa instituutiona. Enkä mä sitä epäile etteikö joku psykiatri vois todellakin auttaa apua tarvitsevaa. Mutta vaikka ihmiset kiistatta voikin saada apua välittömiin vaikeuksiinsa, niin pitkällä (etenkin sukupolvesta toiseen yltävällä) ajalla psykiatria sittenkin ylläpitää vallitsevaa järjestystä. Esimerkiksi juuri peittämällä ongelmien sosiaaliset juuret julistamalla ne yksilöllisiksi (ja stigmatisoiviksi) sairauksiksi: "Kiinnittäkää siis huomionne skitsofreenikkoon (leima on hänessä lopun ikää...) älkääkä skitsofrenian tuottaneeseen systeemiin."

Mm. Freud oli sillä kannalla että mielenterveyden ongelmat ovat väistämätön hinta joka meidän pitää maksaa sivilisaatiosta ja modernisaatiosta. Tästä voisi kääntäen päätellä, että henkisiä sairauksia esiintyy ainakin niin kauan kuin psykiatrejakin - onhan psykiatria erottamattoman moderni instituutio. Psykiatrien ammattikunta on toimeentulonsa suhteen riippuvainen pitkälle viedyn työnjaon ja siis luokkayhteiskunnan jatkumisesta. Miksei psykiatreja näy ikinä vaikkapa kaduilla tai squateilla jakamassa päivän dyykkauksen saalista tai jeesaamassa kasvimaalla, kyseenalaistamassa omaa asemaansa ja sosiaalista rooliaan, auttamassa väkeä samalla tulemaan toimeen omien vaikeuksiensa kanssa? No, kieltämättä valtion ja pääoman vastaiset verkostot ovat vielä niin hataria ja paikat niin harvassa ettei niitä nähdä vaihtoehtoina. Mutta siihen suuntaan antipsykiatria mun käsittääkseni kuitenkin viittaa.

Yksilöterapia on mun mielestä tosi rajallista ja enemmän sopeuttavaa kuin vapauttavaa. Todennäköisesti toipuvan ihmisen koko lähipiiri jatkaa kuitenkin arkista elämäänsä systeemin rattaissa, vaikkei toipilas itse jaksaisi tai tahtoisikaan enää osallistua oravanpyörään. Siksi musta tuntuu että psykiatrinen terapia on yhtä radikaali hoito mielenterveyden ongelmiin kuin vieroitushoito on huumeongelmiin. Toivuttuaan tai irti päästyään löytää itsensä kuitenkin samasta tilanteesta, samanlaisesta sosiaalisesta ympäristöstä jossa oli ennen hoidon aloittamista tai ennen ongelmien alkua.

"Psykiatrian kriitikot eivät yleensä kiistä sitä että joillain ihmisillä on emotionaalisia tai psykologisia ongelmia, tai että jotkut psykoterapiat toimivat tiettyyn ongelmaan. He ovat yleensä psykiatrian kanssa eri mieltä näiden ongelmien lähteestä; siitä onko tarkoituksenmukaista luonnehtia näitä ongelmia sairauksiksi; ja siitä mitkä ovat sopivia vaihtoehtoja ongelmien käsittelyyn."
wikipedia

Jos jotain asiaa ei pystytä millään tavalla tutkimaan tai mittaamaan, niin silloin sitä ei tosiaan periaatteessa ole olemassa. Näin pitää ollakin, koska empiirinen tiede ei voi ottaa huomioon sellaista mistä ei voi saada minkäänlaista todistusaineistoa. Tutkiva tiede on ainoa järjestelmä joka antaa vähänkään luotettavaa tietoa maailmasta, mutta se ei vastaa mm. eettisiin kysymyksiin joihin ei ole objektiivista oikeaa tai väärää vastausta. Niitä voi jokainen ihminen pohtia, eikä siihen tarvitse ympätä mitään ylimääräisiä satuolentoja mukaan. Voimme sanoa:"niin on tehtävä, koska mielikuvitusystäväni käskee" sijaan:"niin on tehtävä, koska se on mielestäni oikein".

Pommiansan asuntonsa tuulikaappiin rakentanut 63-vuotias eläkeläismies on saanut viiden ja puolen vuoden ehdottoman vankeustuomion.

Teko kohdistui viime tammikuussa neljään poliisin, jotka oli hälytetty keikalle hänen kerrostaloasuntoonsa Helsingin Tapanilaan.

Helsingin käräjäoikeuden mukaan mies syyllistyi neljään murhan yritykseen ja ampuma-aserikokseen.

Eläkeläismies asensi pommin tuulikaapin kattolampun sisälle ja kytki sen räjähtämään valokatkaisijasta.

Mies osasi odottaa asuntoonsa viranomaisia, koska hän oli jättänyt menemättä psykologin vastaanotolle sovitusti.

Asunnon ovikello soi iltapäivällä ja mies näki, että oven takana on poliiseja. Hän meni toinen pommi sylissään istumaan saunaan.

Poliisit tulivat huoltomiehen avaimella sisään, mutta he eivät onnekseen sytyttäneet tuulikaapin valoa. Oikeuden mukaan räjähdys olisi voinut viedä heiltä hengen.

Erakoitunut mies sairasti mielentilalausunnon mukaan keskivaikeaa masennusta ja oli alentuneesti syyntakeeton, mikä alensi hänen rangaistustaan.

Mies kertoi oikeussalissa, ettei hänellä ole ollut ihmissuhteita 16 vuoteen.