InTheWake.org: Succession of ecology, success of revolution

Ekologiassa suksessio, tai seuraanto, on termi sille elävien olentojen jatkumolle joka ilmestyy uudelle ja elootomalle maalle, tai maalle josta elämä on raivattu pois (kenties avohakussa). Elottomalle hiekkadyynille, esimerkiksi, ensimmäisinä ilmestyvät sitkeitä ja hyvin kuivuutta kestäviä ruohoja [1]. Ajan myötä ruohot kasvavat ja kuolevat ja lisäävät näin biomassaa hiekkaan. Tämä orgaaninen aines hiekassa auttaa sitomaan vettä ja ravinteita. Tämä mahdollistaa vähemmän sitkeiden, erikoistuneempien lehtikasvien tuloa, jotka sitten jatkavat maaperän rakentamista nopeampaan tahtiin. Nämä kasvit luovat suojaa orastaville pensaille, ja edelleen puille, jotka kasvavat metsäksi tarjoen asuintilaa valtavalle eliöiden kirjolle: eläimiä, kasveja, sieniolentoja. Yksinkertaisesta ruohopohjaisesta dyyni-ekologiasta kasvaa moniulotteinen ja kirjava ekologia jossa on monenlaisia olentoja, lajeja, lokeroita ja suhteita.
Mielestäni ekologinen suksessio tarjoaa todella merkittävän esimerkin meidän nykytilanteeseen. Sivilisaatio on vuosituhansien ajan levinnyt ympäri maapallon, kuluttaen inhimilliset ja ekologiset yhteisöt tiellään. Se on kuin roihuava maailmanlaajuinen metsäpalo (josta polttoaine on loppumassa). Se on vyöry pitkin vuorensivua (ja melkein pohjalla). Se on räjähtelevä, purkautuva tulivuori (jonka maanalainen paine on melkein lopussa). Sivilisaatio on tuhnonut niin monta kulttuuria, niin monta lajia, niin paljon maan pinta-alasta.

Kun se romahtaa, väistämättä, joskus seuraavien parin vuosikymmenen aikana, meille jää elämästä avohakattu maailma. Lähi-Idän suuret setrimetsät on hakattu ja korvattu aavikolla [2]. Suurten Tasankojen biisonilaumat on tapettu, ruohot josta he elivät ovat miltei mennyttä, ja joka vuosi tuuli vie yhä enemmän preerian maata jossa he kasvoivat. Valtavat muuttokyyhkyparvet jotka pimensivät taivaan ovat menneet, kuten myös kastanjalehdot jotka heidät ruokkivat. Pelkästään viime viidenkymmenen vuoden aikana valtamerten kalakannat ovat vähentyneet 90 prosenttia. Ken tietää mitä vielä menetämme (eli, mitä vielä tuhotaan) ennen kuin energiavajeet, ekologinen romahdus ja ihmisten vastarinta vihdoin panevat tälle tuhon vallalle loppua?

Menetyksiämme ovat kulttuurisia yhtä kuin ekologisia. Vuosisatojen verran systemaattista kansanmurhaa on aiheuttanut kymmenien (jos ei satojen) miljoonien alkuperäisväen kuolemia, ja vastaavaa niiden kulttuurien katoamista, syrjimistä ja haltuunottoa. Suurin osa maailman yli 6500:stä kielistä ovat tästä johtuen sukupuuton partaalla ja tulossa korvatuiksi englannilla ja muilla koloniaalisilla kielillä. Ja näin meille jää, valtaosin, kultturinen autiomaa, jossa suosituin nettihaku on "Britney Spears" [3].

Kulttuurinen ja ekologinen autiomaa joka meille jää muistuttaa suksessio-esimerkin hiekkadyyniä: Niin paljon olemme menettäneet sitä metsämäistä ihmisyyden ja ekologian moninaisuutta jota oli ennen sivilisaatiota.

Tämän takia luulen että meillä on arvokasta opittavaa noilta dyynien tarmokkailta ruohoilta [4]. Suksession ensimmäisessä vaiheessa saapuvat lajit ovat sitkeitä kaikkiin olosuhteisiin sopeutjia. He eivät kasva eritysen nopeasti, tai erityisen korkeiksi, tai tuota erityisen suurta hedelmää (jos he kasvaisivat korkeiksiilman suojaa tuuli voisi kaataa heitä, ja jos he tuottaisivat suurta hedelmää se olisi vailla kuivumisen suojaa auringolta ja kuivuudelta). Sellaisten lajien aika ei ole vielä tullut. Ruohot osaavat selvitä erilaisista rankoista säistä ja lämpötilan äärimmäisyyksistä, sillä sellaista on odoteltavaa paljaassa aavikossa. Mutta ajan myötä heidän toiminta tuottaa vakaampi, rauhallisempi ympäristö jossa rikkaampi ja vaihtelevampi yhteisö voi kukkia.

Nämä generalistit ovat hyviä monessa. He eivät ole spesialisteja, vain tarpeeksi hyviä pärjääkseen, koska se on se millä on väliä. He ovat hyvin kärsivällisiä, koska tietävät että on paljon kasvamista, parantumista ja maaperän rakentamista edessä. Heillä on kestävyyttä ja voimavaroja selvitä kuivista ajoista. He levittäytyvät vähä vähältä, juuriaan asettaen ja siemeniään kantaen.

Tällaisten vahvojen, kärsivällisten, huolehtivien generalistien kaltaisia ihmisiä tahdon varustaa kirjoittamalla In The Waken. Mikään täältä löytyvä tieto ei mullistaisi maailmaa Vedenpuhdistusjärjestelmäinsinööri- tai kombustiotermodynamiikka- opiskelijalle, mutta se on veden puhdistamisen ja ruoan lämmityksen (jne) perusteita joita ihmiset tarvitsevat- jota he voivat oppia nopeasti, muistaa, ja antaa eteenpäin, vaikuttaen konkreettisesti ja käytännöllisesti katastrofitilanteessa.

Tätä pidän yhtenä tärkeimpänä prioriteettina teollista romahdusta ajatellen. Ei monimutkaisia, hierarkkisia yliopistollisen erikoistumisen laitoksia jotka ovat riippuvaisia korkeateknologiasta ja teollisesta uusiutuvasta energiasta. Sellaiset järjestelyt ovat haavoittuvia ja vaativat vakautta jota ei voi hirveästi taata tulevina vuosina [5]. Henkilöt joilla on kokemusta sellaisista tilanteista ovat huomanneet että "Vain yksinkertaiset ratkaisut ovat tehokkaita hätätilanteessa" [6]. Sen takia tarvitaan monia, monia pieniä ja tiiviitä ryhmiä joilla on jotain perustaitoja ja -välineitä, joustava ja sopeutuva henki, tieto siitä miten asiat päätyivät tähän ja visio siitä miten he _haluavat_ asioiden olevan [7]. Henkilöitä joilla on perustietoa ensiavusta, ruoankasvatuksesta ja -keräilystä, työkalujen tekemisestä, yhteisörakentamisesta, ja muita yksinkertaisia taitoja joita hyödyntää ja jakaa [8].

Kun aloin lukea mahtavasta työstä mitä HealthWrights ja vastaavia ryhmiä ovat tehneet vammaisten kanssa ei-teollistuneessa maailmassa, vaikutuin siitä kuinka epäteknillistä heidän työnsä olikin [9]. Auttaessaan luomaan laitteita antamaan ihmisille enemmän riippumattomuutta ja autonomiaa, he eivät tarvinneet pitkälle edennyttä insinöörikoulutusta taikka hienonvaraisesti masiinoituja alumiinipyörätuoleja- päin vastoin, hienonvaraiset teollistuotetut pyörätuolit eivät kestäneet epätasaisessa maastossa! Huomasin heidän työnsä ydin olevan yksinkertaisesti välittää, huomioida ja kuunnella heitä joita he yrittivät auttaa, perustason nikkarointi- ja käsityötaitojen avuin rakentaa mitä tarvittiin. Tämä on minusta loistava esimerkki siitä "ruoho"-lähestymistavasta jota yritän kuvata.

Minun on pakko myöntää että olen usein huolissani synkistä ajoista joita saattaa olla edessä. Historiallisesti romahduksiin on useasti liittynyt, vaihtelevin astein, yksilöiden- ja ryhmienvälistä väkivaltaa, resurssikilpailusta sekä yleisestä turvattomuudesta ja kurjuudesta johtuen. Ja vaikeuttaakseen tilannetta edelleen vallitseva kulttuuri on luonut yhteiskunnan joka koostuu toisistaan (ja itseistään) erillistetyistä ja vieraantuneista, pelokkaista ja vainoharhaisista ihmisistä, vailla vahvoja perhe- ja yhteisösiteitä ja -taitoja ylipäätään- vailla sellaisia asioita jotka yleensä auttavat ihmisiä selviämään vaikeista ajoista.

Ja tässä en voi taaskaan olla ajattelematta vertausta hiekkadyyneihin. Kuten Yhteiskunta, dyynit koostuvat pienistä, atomisoiduista hiukkasista jotka voivat liikkua, vieriä ja ajelehtia äkillisesti ja arvaamattomasti. Kun ajattelen romahdusta, mietin: vieriikö nämä hiekkadyynit niin että hautaavat harvat elämän ja yhteisön keitaita jotka ovat jäljellä? Tuhoaako levottomuudet ja raadolliset taistelut resursseista vielä lisää?

Tässä, tietenkin, dyyniruohot astuvat jälleen kuvaan. Luonnossa yhteen nivottuvat ruohonjuuret vakauttavat ja pitelevät dyynejä. Samalla tavalla nämä pienet yleistaidolliset ryhmät voivat tulla apuun ja tarjota perustietoja, -taitoja ja -välineitä tilanteen kanssa pärjäämiseen [10]. Ja tärkeintä, ne voivat tarjota vakauttavaa luottamusta, suuntaa mihin edetä, ja visio siitä miten asiat voisivat olla.

Kukaan ei tiedä tarkalleen mitä tulee tapahtumaan tulevina vuosina, mutta on paljon mitä voimme tehdä sille. Niin kerätköömme siemeniämme. Kylvätköömme ruohojamme; pankaamme käyntiin suksessio autiiomaassa jonka sivilisaatio on luonut. Se ei tule olemaan helppoa, mutta ruohot johtavat maaperään, ja maaperä johtaa pensaskasvustoon; ja jonain päivänä vielä maailma on jälleen metsää.

[1] Nämä ensimmäiset, sitkeät lajit kutsutaan ekologiajargonissa 'pioneerilajeiksi'; Minun pitää kuitenkin todeta sanalla olevan minullle negatiivisia assosiaatioita, johtuen siitä tosiseikasta että historialliset "pioneeri"-uudisasukkaat niin usein osallistuivat paikallisten alkuperäisten ihmisten ja ekologioiden hävittämiseen. Ja tiedän kyllä että aavikon hiekkadyynillä on oma rikas ekologiansa. Tässä vertauksessa käytän hiekkadyynin joka on juuri noussut merestä, tai jostain muusta syystä sterilisoitunut ja joka on vielä vailla elämää.

[2] Ne eivät ole hävitettyjä vain maapallolta vaan myös kollektiivisesta muistista. Vaikka Jeesus, jos hän oli olemassa, olisi kävellyt näissä metsissä, modernit kuvat näyttävat hänen elämänsä tapahtumat aavikkomaisemassa.

[3] Katso http://www.google.com/press/zeitgeist.html. Tiedän kyllä että sivilisaatiot ovat luoneet omia kulttuurisia klassikkojaan, jotka ovat joillekuille hyvin arvostettuja. Sivilisaation tarinat ja sen taide ovat kuitenkin valtiaiden ja eliitin tarinoita ja taidetta, jotka oikeuttavat heidän riistojärjestelmiä ja ylistävät heidän aikaansaannoksia. En arvosta propagandan kulttuuria sillä lailla millä arvostan vapauden ja kontrollin vastustamisen kulttuureja. Nämä itsehallinnon kulttuurit ovat niitä joita tuhotaan. Lisäksi, vallitsevalla kulttuurilla on vähäistä yhteyttä siihen maailmaan missä useimmat elävät- ja erityisesti maailmaan jossa ihmiset tulevat elämään romahduksen jälkeen, ja siinä suhteessa se on huonompi kuin hyödytön. Alkuperäiset kulttuurit sitä vastoin auttoivat ihmisiä suhtautumisessa ja kanssakäymisessä ympäröivän maailman kanssa mielekkäällä tavalla.

[4] En toki tässä sano jäljellä olevien alkuperäisväkien ja eheiden ekosysteemien olevan vailla meriktystä. Ei tietenkään! Meidän tulisi työskennellä niiden kanssa lopettamaan kansan- ja ympäristönmurhaa. Mutta paljon maailmasta on tässä mielessä kun aavikko, vailla muistoa eheistä ekologioista ja niiden ihmisjäsenistä.

[5] puhumatta siitä että tällaiset järjestelmät ovat usein elitistisiä ja määräileviä, tai että teoillsten "uusiutuvien" ovat yleensä riittämättömiä kattaamaan teollisia energiantarveita, ja ovat myöskin suorastaan epäkestäviä.

[6] UN High Commissioner for Refugees, "Handbook for Emergencies", toinen panos, s.160

[7] Tämä ei tarkoita etteivätkö tällaiset ryhmät hyödyntäisivät teollisia teknologioita joita on niiden ulottuvissa- se kuuluu "joustavaan ja sopeutuvaan henkeen". Nuo teknologiat eivät vain ole keskeisin osa heidän strategiaa.

[8] Kyllä, yleisesti tämän sivuston kattamat aiheet.

[9] Katso heidän nettisivuja: http://www.healthwrights.org/aboutus.htm, ja myöskin kirjoja kuten Nothing About Us Without Us: Developing Innovative Technologies For, By, and With Disabled Persons (www.dinf.ne.jp/doc/english/global/david/dwe001/dwe001.htm) ja Disabled Village Children: A Guide for community health workers, rehabilitation workers, and families (www.dinf.ne.jp/doc/english/global/david/dwe002/dwe00201.htm)

[10] Tähän liittyen, katso esseeni "The Cascading Refugee Effect"