Laika Phulwari: kuvaus Baiga-adivasien metsäkoulusta
Koulutus ja opiskelu | perjantai, 21.03. 2008 @ 20:55
Katselukertoja: 1 211
kirjoittanut: Devjit Nandi
Tässä artikkelissa käsiteltävää Laika Phulwari-viidakkokoulua pyörittävä Adivasis Banihar Sakti Sangathan (ABSS) on kirjoitushetkellä työskennellyt Baiga-adivasien parissa 5 vuotta.
Taustatietoja Baiga-Adivaseista
Baigat kuuluvat Intian kaikkein perinteisimpiin heimoihin ja heidät on virallisesti luokiteltu "primitiiviseksi heimoksi". Baigat asuttavat enimmäkseen Keski-Intian ylänköjen metsien siimeksessä sijaitsevia laaksoja ja kukkuloita, joilla he ovat eläneet eristyksissä ja vailla yhteyttä tasanko-alueen ihmisiin.
Baigoilla on edelleen vahvoja ja luonteeltaan uskonnollisia käsityksiä, heidän heimonsa järjestäytymistapa ei ole vielä kärsinyt huonoista vaikutteista, heidän taiteelliset ja koreografiset perinteensä ovat katkeamattomia ja heidän mytologiansa antaa edelleenkin elinvoiman terveelle heimoelämän järjestäytymiselle.
Maantieteelliset olosuhteet ovat osaltaan suojelleet Baigoja tasankoalueiden haitallisilta vaikutteilta, mutta nyt heitä uhkaa orjuuden kaltainen hyväksikäyttö ja sukupuutto.
Baigojen toimeentulo oli aiemmin riippuvainen pääasiassa metsästä. Maanviljelys kaskiviljelyn muodossa oli perhekeskeistä ja vain vähäinen määrä viljelytuotteita oli tarkoitettu vaihdettavaksi muihin perheen tarpeisiin. Niinpä he harjoittivat kaskiviljelyä omien etujensa parhaaksi ja siten myöskin metsän parhaaksi, koska metsä oli heidän toimeentulonsa pääasiallinen lähde.
Baigat ovat metsäyhteisönä kohdelleet metsää ja metsän vaurautta kuin oman yhteisönsä vaurautta. Heillä oli tapana elää metsäisillä kukkuloilla ja laaksoissa runsaiden luonnonvarojen ääressä. Omistusoikeus ja käyttöoikeudet eivät heidän käsityksissään eronneet käytännössä mitenkään toisistaan, sillä edellytyksellä että käyttöoikeudet ovat periytyviä ja siirrettävissä. Sen että metsä kaikessa korkeudessaan ja laajuudessaan oli heidän hallinnassaan ja käytettävissään - he ottivat annettuna lahjana.
Baigat kuitenkin irrottettiin juurineen ankkuroidusta asemastaan, kun heidät tuotiin metsiensuojelun nimissä alas laaksoihin brittiläisten valloittajien ja muiden alistajien toimesta. Baigat pakotettiin asettautumaan kylään, joka sijaitsi rappeutuneella metsämaalla metsäviranomaisten holhouksen alaisuudessa. He saivat ainoastaan hallussapito-oikeudet näihin maihin, joita he ovat siitä lähtien viljelleet useiden sukupolvien ajan ilman että heitä on koskaan tunnustettu maanomistajiksi. Siitä lähtien heitä on kitketty juuriltaan elämään poloista elämäänsä.
Vaikka Intialla on takanaan jo lähes 60 itsenäistä vuotta, eivät Baigat ole saaneet tunnustettua maanomistajan asemaa. Baigat ovat siten nykyisellään taloudellisen kriisin partaalla elävää varatonta heimoväkeä ja heidät on maattomina pakotettu maatalous- tai muiksi palkkatyöläisiksi.
Metsien kansallistaminen oli vielä pidemmälle viety isku heimoväen metsiin kohdistuvia intressejä kohtaan, koska heimoväen omistusoikeutta perinteisiin maihinsa ei tunnustettu. Heimoväen ja modernin metsähallinnon erilaisten intressien yhteentörmäys kävi entistäkin selvemmäksi ja tuntuvammaksi, kun Intian Metsiensuojelulaki saatettiin voimaan vuonna 1980. Kyseinen laki ei sallinut ihmisasutusta tai viljelyä jäljellä olevissa metsissä ja rajoitti metsien käyttöoikeutta myös päivittäisen polttopuutarpeen suhteen.
Uusi talouspolitiikka johti siihen että Baigat menettivät elämäntapansa ja oman ikiaikaisen järjestäytymismallinsa. Monet ryhmittymät lähetyssaarnaajista viranomaisiin ovat yrittäneet "ylentää" Baigoja sulattamalla heidät valtavirran väestöön tajuamatta häivähdystäkään siitä mitä he todellisuudessa tarvitsevat.
Baigojen ongelmat ovat laadultaan toisenlaisia ja niiden ratkaisuun tarvitaan pitkäjänteisyyttä, yhdenmukaisuutta ja hyväksikäytön lopettamista. Selvitymistarve tarkoittaa työllistymistä oman elinympäristönsä jälleenrakentamiseen, mitä kautta saavutetaan pitkän aikavälin toimeentulo. Paikallisten luonnonvarojen käyttöoikeus vahvistaa Baigojen "neuvotteluvoimaa" heidän puolustautuessaan hyväksikäytöltä, sekä suojellessaan ja ylläpitäessään lahjoina saatuja luonnonvaroja näihin liittyvien yhteisöllisten tuntemustensa välityksellä.
Koulutus ei ole perustyökalu ainoastaan yksilön edistymisen kannalta, vaan myös koko yhteisön ja maailman kannalta. Vallitseva koulutusprosessi on kuitenkin muuttunut "erikoistumiseen tähtäävän tuotantolinjan" kaltaiseksi, sen sijaan että se edistäisi ihmisyksilöiden holistista kehitystä. Tämä kvantitatiivinen markkinatyyppinen vaatimus on tuottanut merkittävän tappion tai hävikin riittävässä harkintakyvyssä ja huolenpidossa, jotka kohdistuvat koulutusprosessin laatuun ja kokonaisuudessaan modernin koulutuksen sisältöön.
Samalla kun ilmainen koulutus on perustuslaillinen oikeus, - on sen toteutuminen käytännön tasolla estynyt taloudellisen ahdingon ja muiden ongelmien vuoksi. Tällä on haitallinen vaikutus lasten ja erityisesti tyttöjen koulutukseen. Taloudellisen ahdingon vaivaamilta vanhemmilta edellytetään runsaasti päivittäistä panostusta lasten motivoinniksi koulunkäyntiin, sekä sen varmistamiseen että lapsen opinnot edistyvät kiitettävästi ja että hänet vapautetaan kotitalousaskareista. Vanhempien ja lasten tahto vaadittujen ponnistusten tuottamiseksi riippuu siitä mitä he voivat odottaa saavansa vastavuoroisesti arvioidessaan koulutuksen välittöntä laatua tai sitä kuinka vakuuttavasti koulutus edesauttaa heidän tienestejään pitkällä aikavälillä.
Innovatiivisen Laika Phulwari -viidakkokoulun kokemuksia ja tavoitteita
Oikeudet ovat asioita, joita jokaisella lapsella tulee olla ja kaikilla lapsilla tulee olla samat oikeudet. Heimoväen vanhempien köyhillä lapsilla ei kuitenkaan ole minkäänlaisia oikeuksia, eikä minkäänlaista koulutusta. Heidät pakotetaan työntekoon jo nuorella iällä, kun samanaikaisesti koulutuksen ja terveydenhoidon tilanne on varsin pateettinen. Kun koulutusta ei ole rakennettu palvelemaan heimoväen tarpeita, ei heimoväki myöskään tunne sitä merkitykselliseksi ja he myöskin pelkäävät koulutusta.
ABSS:n kokeellinen innovatiivinen koulutus jatkuu edelleen kahdessa kylässä Chattisgarhin Bilaspurin alueella tarkoituksenaan luoda lapsille autenttinen mielenkiinto koulussa käymiseen, jotta heidät saataisiin koulutuksen avulla jo nuoremmalla iällä pääsemään ylitse toisten pelkäämisestä.
Koulun tulee olla paikka kaikille lapsille, joka tarjoaa "lapsille tärkeän ilmapiirin" säilyttäen samanaikaisesti yhteyden todelliseen elämään. Koulun tulee saattaa lapset huojentuneeseen olotilaan, jossa he voivat rentoutua ja aistia tasapainoisuuden tunteen.
Lapset tarvitsevat yhteyden todellisiin elämäntilanteisiin, jotta he voivat ymmärtää kuinka eri elämänalat liittyvät toisiinsa mm. kulttuurin, maanviljelyn ja ekologian, terveyden ja paikallishistorian tai paikallisten perinteiden kohdalla. Opiskelijoita tulee rohkaista asioiden heijastamisen prosessiin, sekä ideoiden omaksumiseen omasta elämäntilanteestaan ja tähän liittyvistä järjestelmistä.
Opetussuunnitelmat tulee muotoilla temaattisesti toiveiden mukaisiksi yhdistäen sopivissa suhteissa kenttätyöskentelyä, opintomatkoja ja projektityöskentelyä, - ilman rajoittavia sääntöjä tai säädöksiä.
Yksi mahdollisuus monitasoisen opetusmallin kehittämiseen on kohdella jokaista aihetta kuin huonetta jossa on useita ovia joista kaikenlaiset oppilaat pääsevät sisälle. Esim. taidetunneilla voidaan tutkiskella maantiedettä, jossa oppilaita pyydetään piirtämään maantieteellinen elementti, oppimaan fysiikkaa tai kemiaa tarkkailemalla erilaisten maaperälajien luonnetta ja opiskelemaan historiaa esim. musiikin, tarinankerronnan ja ainekirjoituksen välityksellä jne.
Kaikki lasten toiminta joka ilmentää luontoa, heidän välitöntä elinpiiriään tai taloudellista ahdinkoaan tms. muuttuu osaksi opetussuunnitelmaa ja antaa siten lapsille ajateltavaa.
Kahden tunnin luku-, kirjoitus-, tai laskentaharjoituksen jälkeen lapset oppivat taidetta, käden taitoja, lauluja ja tarinoita, sekä toimivat vuorovaikutuksessa vanhoihin kyläläisiin, jotka opastavat mm. tunnistamaan puita, metsän keruutuotteita, yrttejä ja samanaikaisesti lapset taltioivat perinteisiä tarinoita vanhemmiltaan. Kerran viikossa lapset kuluttavat aikaansa koulun ulkopuolella tutkiskellen ympäristöään ja vuorovaikuttaen yhteisöjen kanssa.
Opiskelijoiden tulee toimia kantajina, jotka kuljettavat viestin koulutuksen uudelleen määrittelystä laajemmalle yhteiskuntaan. Lapset oppivat tekemällä asioita ja omaksumalla kokemuksista saamansa tiedot sovellettavaksi muihinkin tilanteisiin. Kirjoittamisesta voidaan tehdä kekseliäämpää ja kiinnostavampaa, mikäli se suunnataan todellisille ihmisille tai mikäli kirjoittamalla kuvaillaan tiettyjä tapahtumia tai elämän episodeja.
Lasten kiinnostus koulunkäyntiin kasvaa jatkuvasti ja opiskeltuaan kaksi vuotta viidakkokoulussa he vaikuttavat yhä itsevarmemmilta. Koko kylä vaikuttaa eloisalta ja lapset ovat sekä terävämpiä, että välittävät asioista enemmän. Lapset eivät myöskään syrjäänny, mikä on osaltaan lisännyt yhteisöjen yhteenkuuluvuuden tunnetta erityisesti heimoväen ja muun väestön välillä.
Opettamisen tulee olla vuorovaikutteista, siten että opettajat työskentelevät joko motivaattoreina tai fasilitaattoreina, jotka käsittelevät aiheita monenlaisin tavoin esim. kirjojen, musikaalien, taiteen, äänen, visuaalisten tuotosten tai tietokoneohjelmien avulla.
Luokkahuoneen istumajärjestystä voidaan muuttaa tilanteen mukaan, jolloin esim. aktiivisessa ryhmätyöskentelyssä pulpetit kohtaavat toisensa ja rutiininomaisilla luennoilla noudatetaan konferenssi-tyylin järjestelyjä. Koulutuksen suunnittelu perustuu oletukseen, jonka mukaan lapset oppivat parhaiten vertaisiltaan.
Ratkaisevan tärkeää on kuinka paljon huomiota koululainen voi toivoa saavansa opettajaltaan. ABSS:n koulussa on n. 20-30 oppilasta ja 2 opettajaa, jotka yrittävät korjata selllaisia ongelmia joita esiintyy nykyisin heimoväkeä varten perustetuissa valtavirran peruskouluissa, joissa jokaisen opettajan vastuulla on n. 50 lasta. Todellisuudessa tilanne on tilastojakin heikompi, sillä opettajat ovat usein poissaolevia ja käyttävät vain pienen osan ajastaan aktiiviseen opetukseen. Jopa "tietoisten" opettajien keskuudessa myöhästely ja poistuminen tunneilta etuajassa ovat hyväksyttyjä käytäntöjä. Kaiken lisäksi opettajien läsnäollessakin jää opetuksen aktiivisuus yleensä minimaaliseksi.
Luovan tai innovatiivisen opettamisen apua on harvoin saatavissa. Monet koulut ovat toki saaneet uusia opetusvälineitä (kuten esim. karttapalloja) "Operation Black Board" -hankkeen kautta, mutta yleensä näitä kuitenkin säilytetään lukkojen takana lasten ulottumattomissa. Opettajat puolestaan kokevat, etteivät työolosuhteet heidän osaltaan johdattele parempiin opetusmenetelmiin. Osoituksia tästä ovat käytännössä edelleenkin jatkuva lukutaidottomuus, oppilaiden huonot arvosanat, opintojen korkea keskeyttämisprosentti ja tyttöjen suuri osuus niissä jotka eivät koskaan kouluun saapuneetkaan.
Viidakkokoulun koulutusprosessiin osallistuvat lapset ovat puolestaan täysimääräisesti mukana ja heidän ehdotuksiaan kuunnellaan, jotta koulutuksesta tulisi entistäkin innovatiivisempaa. Ihmiset, joilla on monialainen mielenmaisema saattavat toimia parempina fasilitaattoreina, kuin tietyn alan ekspertit tai erikoistuneet asiantuntijat.
Muun yhteisön tulee toimia aloitteellisesti kerätäkseen pääomaa ja yhteisöjen tulee myös rohkaista jäseniään säästämään varoja lasten koulutusta varten. Metsäkoulussa ei ole palkattuja työntekijöitä ja lapset maksavat osallistumismaksuna 20 rupiaa. Neljä opettajaa, jotka edustavat nuorisoa saavat tukea lasten vanhemmilta ruuan muodossa osoituksena oikeudenmukaisuudesta lapsia kohtaan. Opettajat tukevat työvoimallaan myös toinen toisiaan.
Devjit Nandi
A-102, Sai Niwas, Torwa Bilaspur-Chhattisgarh-495004 0091-9424161145
(Alkuperäinen otsikko: "On Baiga Adivasi "Jungle School" initiative by ABSS")
Tässä artikkelissa käsiteltävää Laika Phulwari-viidakkokoulua pyörittävä Adivasis Banihar Sakti Sangathan (ABSS) on kirjoitushetkellä työskennellyt Baiga-adivasien parissa 5 vuotta.
Taustatietoja Baiga-Adivaseista
Baigat kuuluvat Intian kaikkein perinteisimpiin heimoihin ja heidät on virallisesti luokiteltu "primitiiviseksi heimoksi". Baigat asuttavat enimmäkseen Keski-Intian ylänköjen metsien siimeksessä sijaitsevia laaksoja ja kukkuloita, joilla he ovat eläneet eristyksissä ja vailla yhteyttä tasanko-alueen ihmisiin.
Baigoilla on edelleen vahvoja ja luonteeltaan uskonnollisia käsityksiä, heidän heimonsa järjestäytymistapa ei ole vielä kärsinyt huonoista vaikutteista, heidän taiteelliset ja koreografiset perinteensä ovat katkeamattomia ja heidän mytologiansa antaa edelleenkin elinvoiman terveelle heimoelämän järjestäytymiselle.
Maantieteelliset olosuhteet ovat osaltaan suojelleet Baigoja tasankoalueiden haitallisilta vaikutteilta, mutta nyt heitä uhkaa orjuuden kaltainen hyväksikäyttö ja sukupuutto.
Baigojen toimeentulo oli aiemmin riippuvainen pääasiassa metsästä. Maanviljelys kaskiviljelyn muodossa oli perhekeskeistä ja vain vähäinen määrä viljelytuotteita oli tarkoitettu vaihdettavaksi muihin perheen tarpeisiin. Niinpä he harjoittivat kaskiviljelyä omien etujensa parhaaksi ja siten myöskin metsän parhaaksi, koska metsä oli heidän toimeentulonsa pääasiallinen lähde.
Baigat ovat metsäyhteisönä kohdelleet metsää ja metsän vaurautta kuin oman yhteisönsä vaurautta. Heillä oli tapana elää metsäisillä kukkuloilla ja laaksoissa runsaiden luonnonvarojen ääressä. Omistusoikeus ja käyttöoikeudet eivät heidän käsityksissään eronneet käytännössä mitenkään toisistaan, sillä edellytyksellä että käyttöoikeudet ovat periytyviä ja siirrettävissä. Sen että metsä kaikessa korkeudessaan ja laajuudessaan oli heidän hallinnassaan ja käytettävissään - he ottivat annettuna lahjana.
Baigat kuitenkin irrottettiin juurineen ankkuroidusta asemastaan, kun heidät tuotiin metsiensuojelun nimissä alas laaksoihin brittiläisten valloittajien ja muiden alistajien toimesta. Baigat pakotettiin asettautumaan kylään, joka sijaitsi rappeutuneella metsämaalla metsäviranomaisten holhouksen alaisuudessa. He saivat ainoastaan hallussapito-oikeudet näihin maihin, joita he ovat siitä lähtien viljelleet useiden sukupolvien ajan ilman että heitä on koskaan tunnustettu maanomistajiksi. Siitä lähtien heitä on kitketty juuriltaan elämään poloista elämäänsä.
Vaikka Intialla on takanaan jo lähes 60 itsenäistä vuotta, eivät Baigat ole saaneet tunnustettua maanomistajan asemaa. Baigat ovat siten nykyisellään taloudellisen kriisin partaalla elävää varatonta heimoväkeä ja heidät on maattomina pakotettu maatalous- tai muiksi palkkatyöläisiksi.
Metsien kansallistaminen oli vielä pidemmälle viety isku heimoväen metsiin kohdistuvia intressejä kohtaan, koska heimoväen omistusoikeutta perinteisiin maihinsa ei tunnustettu. Heimoväen ja modernin metsähallinnon erilaisten intressien yhteentörmäys kävi entistäkin selvemmäksi ja tuntuvammaksi, kun Intian Metsiensuojelulaki saatettiin voimaan vuonna 1980. Kyseinen laki ei sallinut ihmisasutusta tai viljelyä jäljellä olevissa metsissä ja rajoitti metsien käyttöoikeutta myös päivittäisen polttopuutarpeen suhteen.
Uusi talouspolitiikka johti siihen että Baigat menettivät elämäntapansa ja oman ikiaikaisen järjestäytymismallinsa. Monet ryhmittymät lähetyssaarnaajista viranomaisiin ovat yrittäneet "ylentää" Baigoja sulattamalla heidät valtavirran väestöön tajuamatta häivähdystäkään siitä mitä he todellisuudessa tarvitsevat.
Baigojen ongelmat ovat laadultaan toisenlaisia ja niiden ratkaisuun tarvitaan pitkäjänteisyyttä, yhdenmukaisuutta ja hyväksikäytön lopettamista. Selvitymistarve tarkoittaa työllistymistä oman elinympäristönsä jälleenrakentamiseen, mitä kautta saavutetaan pitkän aikavälin toimeentulo. Paikallisten luonnonvarojen käyttöoikeus vahvistaa Baigojen "neuvotteluvoimaa" heidän puolustautuessaan hyväksikäytöltä, sekä suojellessaan ja ylläpitäessään lahjoina saatuja luonnonvaroja näihin liittyvien yhteisöllisten tuntemustensa välityksellä.
Koulutus ei ole perustyökalu ainoastaan yksilön edistymisen kannalta, vaan myös koko yhteisön ja maailman kannalta. Vallitseva koulutusprosessi on kuitenkin muuttunut "erikoistumiseen tähtäävän tuotantolinjan" kaltaiseksi, sen sijaan että se edistäisi ihmisyksilöiden holistista kehitystä. Tämä kvantitatiivinen markkinatyyppinen vaatimus on tuottanut merkittävän tappion tai hävikin riittävässä harkintakyvyssä ja huolenpidossa, jotka kohdistuvat koulutusprosessin laatuun ja kokonaisuudessaan modernin koulutuksen sisältöön.
Samalla kun ilmainen koulutus on perustuslaillinen oikeus, - on sen toteutuminen käytännön tasolla estynyt taloudellisen ahdingon ja muiden ongelmien vuoksi. Tällä on haitallinen vaikutus lasten ja erityisesti tyttöjen koulutukseen. Taloudellisen ahdingon vaivaamilta vanhemmilta edellytetään runsaasti päivittäistä panostusta lasten motivoinniksi koulunkäyntiin, sekä sen varmistamiseen että lapsen opinnot edistyvät kiitettävästi ja että hänet vapautetaan kotitalousaskareista. Vanhempien ja lasten tahto vaadittujen ponnistusten tuottamiseksi riippuu siitä mitä he voivat odottaa saavansa vastavuoroisesti arvioidessaan koulutuksen välittöntä laatua tai sitä kuinka vakuuttavasti koulutus edesauttaa heidän tienestejään pitkällä aikavälillä.
Innovatiivisen Laika Phulwari -viidakkokoulun kokemuksia ja tavoitteita
Oikeudet ovat asioita, joita jokaisella lapsella tulee olla ja kaikilla lapsilla tulee olla samat oikeudet. Heimoväen vanhempien köyhillä lapsilla ei kuitenkaan ole minkäänlaisia oikeuksia, eikä minkäänlaista koulutusta. Heidät pakotetaan työntekoon jo nuorella iällä, kun samanaikaisesti koulutuksen ja terveydenhoidon tilanne on varsin pateettinen. Kun koulutusta ei ole rakennettu palvelemaan heimoväen tarpeita, ei heimoväki myöskään tunne sitä merkitykselliseksi ja he myöskin pelkäävät koulutusta.
ABSS:n kokeellinen innovatiivinen koulutus jatkuu edelleen kahdessa kylässä Chattisgarhin Bilaspurin alueella tarkoituksenaan luoda lapsille autenttinen mielenkiinto koulussa käymiseen, jotta heidät saataisiin koulutuksen avulla jo nuoremmalla iällä pääsemään ylitse toisten pelkäämisestä.
Koulun tulee olla paikka kaikille lapsille, joka tarjoaa "lapsille tärkeän ilmapiirin" säilyttäen samanaikaisesti yhteyden todelliseen elämään. Koulun tulee saattaa lapset huojentuneeseen olotilaan, jossa he voivat rentoutua ja aistia tasapainoisuuden tunteen.
Lapset tarvitsevat yhteyden todellisiin elämäntilanteisiin, jotta he voivat ymmärtää kuinka eri elämänalat liittyvät toisiinsa mm. kulttuurin, maanviljelyn ja ekologian, terveyden ja paikallishistorian tai paikallisten perinteiden kohdalla. Opiskelijoita tulee rohkaista asioiden heijastamisen prosessiin, sekä ideoiden omaksumiseen omasta elämäntilanteestaan ja tähän liittyvistä järjestelmistä.
Opetussuunnitelmat tulee muotoilla temaattisesti toiveiden mukaisiksi yhdistäen sopivissa suhteissa kenttätyöskentelyä, opintomatkoja ja projektityöskentelyä, - ilman rajoittavia sääntöjä tai säädöksiä.
Yksi mahdollisuus monitasoisen opetusmallin kehittämiseen on kohdella jokaista aihetta kuin huonetta jossa on useita ovia joista kaikenlaiset oppilaat pääsevät sisälle. Esim. taidetunneilla voidaan tutkiskella maantiedettä, jossa oppilaita pyydetään piirtämään maantieteellinen elementti, oppimaan fysiikkaa tai kemiaa tarkkailemalla erilaisten maaperälajien luonnetta ja opiskelemaan historiaa esim. musiikin, tarinankerronnan ja ainekirjoituksen välityksellä jne.
Kaikki lasten toiminta joka ilmentää luontoa, heidän välitöntä elinpiiriään tai taloudellista ahdinkoaan tms. muuttuu osaksi opetussuunnitelmaa ja antaa siten lapsille ajateltavaa.
Kahden tunnin luku-, kirjoitus-, tai laskentaharjoituksen jälkeen lapset oppivat taidetta, käden taitoja, lauluja ja tarinoita, sekä toimivat vuorovaikutuksessa vanhoihin kyläläisiin, jotka opastavat mm. tunnistamaan puita, metsän keruutuotteita, yrttejä ja samanaikaisesti lapset taltioivat perinteisiä tarinoita vanhemmiltaan. Kerran viikossa lapset kuluttavat aikaansa koulun ulkopuolella tutkiskellen ympäristöään ja vuorovaikuttaen yhteisöjen kanssa.
Opiskelijoiden tulee toimia kantajina, jotka kuljettavat viestin koulutuksen uudelleen määrittelystä laajemmalle yhteiskuntaan. Lapset oppivat tekemällä asioita ja omaksumalla kokemuksista saamansa tiedot sovellettavaksi muihinkin tilanteisiin. Kirjoittamisesta voidaan tehdä kekseliäämpää ja kiinnostavampaa, mikäli se suunnataan todellisille ihmisille tai mikäli kirjoittamalla kuvaillaan tiettyjä tapahtumia tai elämän episodeja.
Lasten kiinnostus koulunkäyntiin kasvaa jatkuvasti ja opiskeltuaan kaksi vuotta viidakkokoulussa he vaikuttavat yhä itsevarmemmilta. Koko kylä vaikuttaa eloisalta ja lapset ovat sekä terävämpiä, että välittävät asioista enemmän. Lapset eivät myöskään syrjäänny, mikä on osaltaan lisännyt yhteisöjen yhteenkuuluvuuden tunnetta erityisesti heimoväen ja muun väestön välillä.
Opettamisen tulee olla vuorovaikutteista, siten että opettajat työskentelevät joko motivaattoreina tai fasilitaattoreina, jotka käsittelevät aiheita monenlaisin tavoin esim. kirjojen, musikaalien, taiteen, äänen, visuaalisten tuotosten tai tietokoneohjelmien avulla.
Luokkahuoneen istumajärjestystä voidaan muuttaa tilanteen mukaan, jolloin esim. aktiivisessa ryhmätyöskentelyssä pulpetit kohtaavat toisensa ja rutiininomaisilla luennoilla noudatetaan konferenssi-tyylin järjestelyjä. Koulutuksen suunnittelu perustuu oletukseen, jonka mukaan lapset oppivat parhaiten vertaisiltaan.
Ratkaisevan tärkeää on kuinka paljon huomiota koululainen voi toivoa saavansa opettajaltaan. ABSS:n koulussa on n. 20-30 oppilasta ja 2 opettajaa, jotka yrittävät korjata selllaisia ongelmia joita esiintyy nykyisin heimoväkeä varten perustetuissa valtavirran peruskouluissa, joissa jokaisen opettajan vastuulla on n. 50 lasta. Todellisuudessa tilanne on tilastojakin heikompi, sillä opettajat ovat usein poissaolevia ja käyttävät vain pienen osan ajastaan aktiiviseen opetukseen. Jopa "tietoisten" opettajien keskuudessa myöhästely ja poistuminen tunneilta etuajassa ovat hyväksyttyjä käytäntöjä. Kaiken lisäksi opettajien läsnäollessakin jää opetuksen aktiivisuus yleensä minimaaliseksi.
Luovan tai innovatiivisen opettamisen apua on harvoin saatavissa. Monet koulut ovat toki saaneet uusia opetusvälineitä (kuten esim. karttapalloja) "Operation Black Board" -hankkeen kautta, mutta yleensä näitä kuitenkin säilytetään lukkojen takana lasten ulottumattomissa. Opettajat puolestaan kokevat, etteivät työolosuhteet heidän osaltaan johdattele parempiin opetusmenetelmiin. Osoituksia tästä ovat käytännössä edelleenkin jatkuva lukutaidottomuus, oppilaiden huonot arvosanat, opintojen korkea keskeyttämisprosentti ja tyttöjen suuri osuus niissä jotka eivät koskaan kouluun saapuneetkaan.
Viidakkokoulun koulutusprosessiin osallistuvat lapset ovat puolestaan täysimääräisesti mukana ja heidän ehdotuksiaan kuunnellaan, jotta koulutuksesta tulisi entistäkin innovatiivisempaa. Ihmiset, joilla on monialainen mielenmaisema saattavat toimia parempina fasilitaattoreina, kuin tietyn alan ekspertit tai erikoistuneet asiantuntijat.
Muun yhteisön tulee toimia aloitteellisesti kerätäkseen pääomaa ja yhteisöjen tulee myös rohkaista jäseniään säästämään varoja lasten koulutusta varten. Metsäkoulussa ei ole palkattuja työntekijöitä ja lapset maksavat osallistumismaksuna 20 rupiaa. Neljä opettajaa, jotka edustavat nuorisoa saavat tukea lasten vanhemmilta ruuan muodossa osoituksena oikeudenmukaisuudesta lapsia kohtaan. Opettajat tukevat työvoimallaan myös toinen toisiaan.
Devjit Nandi
A-102, Sai Niwas, Torwa Bilaspur-Chhattisgarh-495004 0091-9424161145
(Alkuperäinen otsikko: "On Baiga Adivasi "Jungle School" initiative by ABSS")
