Kaksi kirjettä anarkistivanki Giorgos Voutsis-Vogiatzisilta

Giorgos Voutsis-Vogiatzis pidätettiin pankkiryöstön jälkeen Ateenassa lokakuussa 2007. Hän on tutkintavankeudessa odottamassa oikeudenkäyntiä.

"Sinä aamuna kaikki oli valmista suureen hyökkäykseen kansallisen pankin kassoja vastaan. Adrenaliini täysillä, pienet kädet antamassa lähtölaskennalle tahtia, ladatut pistoolit kulkemassa pahaa aavistamattomien kansalaisten keskuudessa. Päivistä tulee tunteja ja tunneista sekunteja. Työn maailma kumartaa askeleiden edessä ja laittomuuden tunne antaa pienen kosketuksen täydelliseen vapauteen."

ensimmäinen kirje:

Nyt kun kaikki ovat sulkeneet suunsa, puhutaan hieman valinnoista

"...Matkan varrella monet meistä kuolivat tai joutuivat vangeiksi; monet muut haavoittuivat ja joutuivat jättäytymään pysyvästi sivuun toiminnasta; ja jotkut jopa häipyvät tarkoituksella taka-alalle rohkeuden puutteesta; mutta uskon voivani sanoa, ettemme kokonaisuutena ole koskaan epäröineet heittäytyä suoraan tuhoamisen ytimeen."

Moderneja alistamisen ja riiston instituutioita vastaan hyökkäämiseen tarvitaan ennen kaikkea tämän maailman synnyttäneen tietoisuuksien massatuotannon torjumista. Auktoriteetti ei enää ole pienen eliitin etuoikeutettu hallitsemisen tekniikka. Se on kaikkialle tunkeutuva sosiaalinen suhde, joka esiintyy kaikkialla päivittäisessä arjessa. Sosiaalisen vastakkainasettelun muodonmuutos on väistämättä luonut tarpeen vanhojen sortokeinojen elvyttämiselle ja hiomiselle. Tämä prosessi ei syntynyt tyhjästä, eikä pelkän fyysisen väkivallan pakottamana. Sosiaalisessa tehtaassa vietetyt vuosikymmenet ovat muovanneet yhteiskunnallisia suhteita; heillä on paljon itse kehittämiään avainsanoja: integraatio, "moraali", yhdenmukaisuus, "kunnon kansalainen". Tällä tavalla pomot ovat tuottaneet esimiehiä ja niiden valvojia moderniksi luokaksi tottelevaisten työläisten yläpuolelle. Työläisten, joilla on vihdoinkin varaa ostaa itse itselleen kelvolliset kahleet. He loivat vapaaehtoisia edistämään haavekuvaa "Mahtavasta Kreikasta". Nöyriä ihmisiä, jotka kutsuvat palkatonta palvelustaan "yhteiskunnalle takaisin antamiseksi". Nykyisen alistamisen ja riiston säilyttämiseksi työskentelevät sosiaalijärjestöt toimivat iskunvaimentimina, edistämällä vallanpitäjien kaikkialla maailmassa toteuttamaa hyökkäystä.

Kansalaisjärjestöjen kaltaiset organisaatiot luotiin jotta demokratia saisi tarvitsemansa humanitaarisen julkisuuskuvan. Väkivallattomuuteen ja hyväntekeväisyyteen perustuen niillä oon kiire valmistella hautausmaita demokratian taistelukenttien huomisille uhreille. Ne ylläpitävät moderneja työleirejä kolmannen maailman maissa. Noissa kurjuuden tehtaissa talouden orjat rakentavat läntisen sivilisaation lasista näyteikkunaa, samalla kun moderni skitso-proletariaatti muuntaa auliisti luokkatietoisuutensa kuluttajatietoisuudeksi.

Lain ja järjestyksen moderni ilmenemismuoto on "kunnon kansalaiset", nuo kreikkalaisen demokratian aseistetut sankarit. He osallistuvat aktiivisesti vapaaehtoistyöhön turvallisuushankkeissa, ilmoittavat poliisille epäilyttävistä henkilöistä ja jopa hyökkäävät itse lainrikkojien kimppuun. Ja he tuntevat ylpeyttä saadessaan poliiseilta noita pieniä kansalaisrohkeuden palkintojaan. Tarve turvallisuudelle ei ole enää ylhäältä säännelty sanaton sopimus. Se on sosiaalinen vaisto. Kaikkialle tunkeutuva militarisoitu vaatimus omaisuuden armottomasta puolustamisesta. Kytät eivät ole ainoita jotka kulkevat univormuissa. Myös maailman moraali kantaa univormua, asettuen kaikella tarmollaan pomojen puolelle.

3. lokakuuta 2007 ryöstin Ethniki -pankin konttorin Gyzi -kadulla. Noin puolitoista minuuttia ryöstön jälkeen, kun olin jo päässyt polkupyörälleni, huomasin lähikadulla olleen ohikulkijan tulevan minua kohti. Lyhyen sananvaihdon jälkeen, ollessani vielä pyörän selässä, tämä ohikulkija päätti ryhtyä "sankariksi", ja potkaisi pyörääni. Sen seurauksena törmäsin ohiajaneeseen autoon ja kaaduin asvalttiin. Siinä vaiheessa sireenit huusivatkin kaikkialla ympärilläni...

Valintani ryöstää pankki muodostaa etapin tielläni kohti yhteiskunnan torjumista. Pakkolunastukseen pohjautuvat sissihyökkäykset vihollisen vaurautta vastaan pitävät yllä jatkuvaa hyökkäystä, yhteiskuntaa vastaan asettumisen johdonmukaisena osana. Johdonmukaisuuden täytyy liikkua marssiaskeleella ajattelun ja toiminnan välillä. Mellakoijat, ryöstäjät ja tuhopolttajat ovat kaikki saman sodan sytytyspanoksia. Työstä kieltäytyminen on osittaista kieltäytymistä taloudesta ja sen maailmasta. Palkkatyö on epätasa-arvoisuutta tuottava vieraantunut prosessi, jonka perustana on toisten riistäminen. Se on ihmisyyden luonnollisen luomishalun kaupallistamista ja sulauttamista vieraantuneiden suhteiden sosiaaliseen tehtaaseen. Vieraantuneella työllä on omat alistumisen etiikkansa. Laillisuus, pomot, urat.

Missä työskentelet? Paljonko tienaat? Milloin saat vapaapäivän? Kysymyksiä joilla saadaan selville kohteen yhteiskunnallinen asema. Vieraantunut työ hallinnoi, järjestää ja muokkaa myös orjuuttamaansa vapaa-aikaa (viikonloput, lomat, vapaapäivät). Todellisuudessa vieraantunut työ määrittää koko olemassaoloamme. Päivittäiset rupattelumme: mites töissä menee? Milloin on palkkapäivä? Mielialamme: tänään olen kuolemanväsynyt, ei huvita tehdä mitään, ja aamulla täyyy herätä aikaisin. Voimme lopultakin nähdä miten työn maailma ja talouden tarpeet suuresti muokkaavat ajan syvintä tarkoitusta. Ajan aineettoman ulottuvuuden materiaalinen olemus saa muotonsa päivittäisen vankeutemme aikataulun muokkaamana. Vankeuden taloudellisen mekanismin ryöstäminen ei ole ainoa tapa toteuttaa työstä kieltäytymistä. Mutta jopa taloudellisia kohteita vastaan tehdyt hyökkäykset muodostavat radikaalin ehdotuksen järjestäytymisestä ja kamppailusta, antaen virtaa työn tuhoamiselle.

Sanon sen uudestaan: työstä kieltäytyminen on talouden ja sen maailman osittaista torjumista. Esimerkiksi kulutustavaroiden pakkolunastus kirjakaupoista ja supermarketeista muodostaa jonkinlaisen kuluttamisen torjumisen, vaikkakaan ei täyttä hyökkäystä taloutta vastaan. Pankin ryöstäminen on tapa kieltäytyä työstä, mutta se ei ole täysi hyökkäys kapitalismia vastaan. Jos päämäärä jotain oikeuttaa, se ei oikeuta keinoja, vaan toimintaa varten kehitettyjä valintoja. Keinot seuraavat päätöstä toimia. Ne ovat dialektisessa suhteessa koko prosessiin. Ne muokkautuvat sen sisällä, mutta eivät muokkaa sitä. Päätökseni ryöstää pankin konttori ei ollut omistamiini aseisiin pohjautuva sattumanvarainen ja kostonhaluinen yritys, vaan askel matkallani kohti tämän maailman täydellistä torjumista. Tällä matkalla ei ole mitään lopullista päämäärää, mutta sillä on monia välietappeja. Monia, kuin aseita vallankumouksellisen kätköissä. Joten jos meidän täytyy jotain ottaa takaisin, on se henkilökohtainen tietoisuutemme. Muussa tapauksessa kaikki kollektiivinen ja massoihin perustuva on tuomittu uusintamaan tietoisuuksiemme samanaikaista kukistumista, synnyttäen aikamme uudet nujerretut massat.

Vihollisuudet jatkuvat.

Giorgos Voutsis-Vogiatzis

P.S.: Henkilön identiteettiä ei määritä hänen sukunimensä, vaan itse tehdyt valinnat. Tiedämme kuitenkin että kun kamerat on tuhottu ja valehtelevat vasikat hakattu armotta, alkaa käänteistä todellisuutta mittaava ajastin käydä. Ne jotka ovat herjanneet ja käyttäneet hyväkseen "henkilökohtaisia tietojani" tulevat pian löytämään minut edestään. Toivoisin että kaikissa solidaarisuuden osoituksissa nimeni yhteydessä mainittaisiin molemmat sukunimeni.

toinen kirje:

Sinä aamuna kaikki oli valmista suureen hyökkäykseen kansallisen pankin kassoja vastaan. Adrenaliini täysillä, pienet kädet antamassa lähtölaskennalle tahtia, ladatut pistoolit kulkemassa pahaa aavistamattomien kansalaisten keskuudessa. Päivistä tulee tunteja ja tunneista sekunteja. Työn maailma kumartaa askeleiden edessä ja laittomuuden tunne antaa pienen kosketuksen täydelliseen vapauteen.

Onko olemassa mitään kauniimpaa? Mitään kauniimpaa kuin nämä muutamat sekunnit? Kykeneekö ne "orjuuttamaan" olemisen?

Olo tuntuu muukalaiselta kaupungissa, koska se on sitä. Laillisuuden arkkitehtuuri ei sovi, ja sen tuntee hyvin. Jännittää. Halua normeista poikkeamiseen. Normeista poikkeamista. Hiljaisuuden organisaation rikkoo sen torjuminen. Tylsyys jättää täysin välinpitämättömäksi. Onko osa ongelmaa vai sen ratkaisua.

Muistatko?

Työ lupaa "kaiken". Etiikan, sosiaalistumista, rahaa. Ja vastineeksi se antaa oikeuden kuluttaa. Ostaa kuvina takaisin menetetty aika.

On viimeinen mahdollisuus heittää ase pois. Kääntyä takaisin ja vastata työnteon flirttiin.

Sekunnit pysähtyvät Silmät sulkeutuu ja toivot kaiken pysyvän paikallaan. Henkilöllisyystodistuksella ei ole enää mitään virkaa. Tupakka syttyy. Poliisiauto ajaa kadulla ohi. Nyt olet valmis. Valmiimpi kuin koskaan. Viimeinen tarkistus ja suurten ihmisjoukkojen ja kameroiden välttelyä.

Aika on tulluut. Naamiot nousevat ja show alkaa. Ovi avautuu helposti ja asiakkaista tulee statisteja elämänsä lyhimmässä filmissä. Täytät laukkusi, katsot ympärillesi, katsot kelloa ja poistut. Juokset, nyt mikään ei ole puolellasi. Aikaa ei ole olemassa.

Haluat sanoa sen ääneen kaikille.

Kyse ei ole rahasta. Kyse on vapauden tunteesta ja pakenemisen puhtaasta henkäyksestä.

Vihaiset vähemmistöt,
Giorgos Voutsis-Vogiatzis

Giorgosille voi kirjoittaa osoitteseen:

Giorgos Voutsis-Vogiatzis
Korydallos prison
18121 Greece