Luo tunnus!
Kirjaudu
maanantai, 21.05. 2012 @ 21:58
 
Lisää Facebook-sivustolle

325 #5:n pääkirjoitus

- Käännös hiljattain ilmestyneen 325-lehden viidennen numeron (pdf, 5,5 Mt) pääkirjoituksesta -

Teollinen kapitalismi on tehnyt massojen valvonnasta ja vangitsemisesta todellisuutta. Menneiden aikojen tyrannit eivät olisi voineet edes kuvitella kehittyneen teknologian mahdollisuuuksia. Yhteiskuntamme muistuttavat yhä enemmän vankiloita, muurien sisä- ja ulkopuolen välisen eron muuttuessa hämärämmäksi. Uusliberalismi katselee vierestä kansanmurhia ja ympäristön romahdusta, jotka ohitetaan pelkkinä käsillä olevan kriisin raakoina seurauksina. Tärkeintä on kapitalistisen järjestyksen selviäminen tänä yhteiskunnallisen ja ekologisen levottomuuden aikakautena. Mutta tämä järjestelmä täytyy purkaa - välittömästi.
Vankila yhdistää kaikki modernin yhteiskunnan ominaisuudet; lentokentistä, supermarketeista ja tavarataloista tehtaisiin, kouluihin ja niin edelleen. Kapitalistinen riisto ilmenee selvimmin vankiloissa, sillä vankila on valtion ja vapaiden markkinoiden looginen jatke - paikka missä kaikkia ja kaikkea kontrolloidaan, luetteloidaan ja kohdellaan pelkästään kylminä tilastoina. Sellit eivät uudista eivätkä paranna, ne kätkevät suljettujen ovien taakse kulutusyhteiskunnan lupausten traagiset ristiriitaisuudet.

325 luotiin, koska sellaista lehteä mitä halusimme lukea ei ollut olemassa. Yli 15 vuoden anarkistisen aktiivisuuden pohjalta tunsimme, että suurimman osan ajasta ainoat 'vallankumouksellisten' tekojen seurauksena radikalisoituneet ihmiset ovat tekojen tekijät itse...

Emme näe tämän lehden tekemistä poliittisena tai taloudellisena projektina. Selvästikään tekemisemme ei mahdu rahan takomisen tai ihmisiä sokaisevien uusien ideologioiden luomisen raameihin. Haluamme jättää kaiken sen taaksemme poliittisen vasemmiston kanssa, jolla on enää vain vähän aarteita ryöstettäväksi, ja joka olisi parasta jo unohtaa. Anarkismi on aina ollut vihamielinen organisoitua riistämistä kohtaan, ja tulee olemaan sitä jatkossakin. Kööpenhaminan poliisipäällikkö ei turhaan valitellut mustan blokin militanttien 'autonomista kaaos-strategiaa', jolla he puolustivat kuuluisan Ungdomshuset-squatin lisäksi olemassaoloaan anti-poliittisena voimana, sodassa kaikkia hallituksia vastaan kaikkialla.

Kun lehtemme aloitti vuonna 2003, sen tarkoituksena oli välittää britteihin tietoa muualla Euroopassa käytävistä anarkistisista ja kapitalismin vastaisista kapinallisista kamppailuista. Halusimme julkaista aiemmin kääntämättä ja huomiotta jääneitä uutisia ja raportteja, joita brittiläinen vaihtoehtomedia ei juurikaan käsitellyt. Uutisvälityksen nettistandardit tuntuvat tänä päivänä pistävän koville painetut tee-se-itse -julkaisut, kun yhä useammat ihmiset saavat uutisensa ja tietonsa sähköisesti.

Valmiiksi marginaalissa olevat radikaalit lehdet ja kirjat tuntuvat ajautuvan syvemmälle vaikeaselkoisuuden suohon, kun ihmisiä ehdollistetaan saamaan tietonsa hyvin raskaasti suodatettuna ja pakattuna. Miksi sitten teemme lehteä, jota vain harvat edes radikaaleista lukevat? No, meille internet on vaativa media, jonka pysyvyys tuntuu olevan varsin hataralla pohjalla. Netissä pyörii usein ideoita, joilla on retoriikasta huolimatta hyvin vähän tekemistä todellisuuden kanssa, vaikkakin harhapolkuja löytyy myös 'virtuaalisten yhteisöjen' hämärien varjojen ulkopuolelta. Voimme nähdä kuinka tiedon määrä ja liike kasvaa suunnattomasti, mutta vain murto-osa siitä palautuu kaduille.

Toivoimme voivamme edesauttaa vastarinnan kasvamista briteissä, mutta 325 on kasvanut paljon siitä suuremmaksi, kun militantit toverimme muualta Euroopasta, Aasiasta ja Amerikasta ovat antaneet energiaansa tälle projektille. Toinen tavoitteemme oli luoda enemmän ruohonjuuritason yhteyksiä järjestelmää vastaan taistelevien ihmisten välille, ja auttaa luomaan ja vahvistamaan epämuodollisia verkostoja, jotka kykenevät tekemään suoraa toimintaa ja/tai tuottamaan/levittämään valtion ja markkinoiden vastaiseen kapinallisuuteen pohjautuvaa propagandaa.

Joten 325 on onnistunut paremmin mitä odotimme, eikä edelliset neljä numeroa olisi olleet mahdollisia ilman niiden monien ihmisten solidaarisuutta ja toveruutta jotka halusivat jatkoa tälle julkaisulle. Monet kiitokset raivostanne ja ystävyydestänne.

325:n tarkoitus on selvittää ketkä ovat vihollisia ja ketkä liittolaisia. Solidaarisuus ja läheisyys eivät ole pelkkiä abstrakteja ideaaleja, vaan merkittävän eletyn ihmiskokemuksen ydin. Kasvokkaiset suhteet vahvistavat ja ylläpitävät kapinaamme, josta meidän tulee pitää kiinni - lopettaen kaiken poliittisen pyrkyryyden. Pyrimme kirjoittamaan siitä mikä on kaikkien huulilla, mutta mitä ei uskalleta ääneen sanoa: järjestelmä on tulossa alas, ja se vie ennemmin kaiken mukanaan tuhoon kuin luopuu auktoriteetistaan.

Järjestelmän kannalta ongelma on siinä, että mitä enemmän se yrittää tuottaa hierarkista järjestystä, sitä enemmän tilanteet leviävät, kehittyvät ja muuttuvat hallitsemattomiksi. Järjestelmä haluaa hienosäädetyt mekanismit väestöpohjan alistuvuuden takaamiseksi, mutta tuota alistuvuutta on vaikea saavuttaa, huolimatta uusliberaalin poliittisen kontrollin keinoista, kaikenkattavasta tietoliikenteen valvonnasta ja puolisotilaallisista poliisivoimista. Järjestelmä yrittää tukahduttaa ja tuhota sen mitä se ei pysty muuttamaan hyödykkeeksi. Jotta jokin ennenkokematon voi alkaa, on meidän kaikkien aika astua esiin ilman pidäkkeitä.

Teollinen kapitalismi on aiheuttamassa ympäristön katastrofaalista romahdusta, jonka mukana menee suurin osa sosiaalisista ja teollisista järjestelmistämme. Nykyään muutkin kuin 'ääriainekset' ovat sitä mieltä, että sivilisaatio ja teknologia on karannut käsistä; kuinka monet nykyään tietävätkään, että meillä kaikilla on mielenkiintoiset ajat edessä? Nyt ei ehkä ole paras aika idealistisille teorioille, vaan aika alkaa ajatella käytännöllisesti sitä miten aiomme vastata kasvavaan kuohuntaan, ja miten pääsemme tavoittelemaamme vapaaseen vaihtoon ja yhteistyöhön.


325 -lehden kaikkia numeroita myy Suomessa Muutosvoima. Lehdet voi ladata pdf-tiedostoina 325-kollektiivin nettisivuilta.

21 kommentti(a)

Allaolevista kommenteista on vastuussa vain niiden kirjoittaja. Sivusto ei ole vastuussa niistä.
325 #5:n pääkirjoitus
Anonyymi, torstai, 6.03. 2008 @ 00:13
edellisnumeron pääkirjoitus suomennettuna: 325collective: Taistelu vapaasta tilasta elää
325 #5:n pääkirjoitus
Anonyymi, torstai, 6.03. 2008 @ 03:17
"Nyt ei ehkä ole paras aika idealistisille teorioille, vaan aika alkaa ajatella käytännöllisesti sitä miten aiomme vastata kasvavaan kuohuntaan, ja miten pääsemme tavoittelemaamme vapaaseen vaihtoon ja yhteistyöhön."

Onko nyt niin että kuohunta on niin kauheasti lisääntynyt?

Tuntuuko päässä kuumottava tunne, siitä että asiat kiihtyvällä tahdilla vain etenevät kohti lopullista katastrofia ja kaatumista?

Mieleeni juolahtaa outo ja kylmä ajatus:
Ehkä kuohunta ei olekaan lisääntynyt, ehkä katastrofitkaan eivät ole sen pahempia kuin ennen.
Jospa onkin katastrofi- ja sensaatiohakuisen median ja tiedonvälityksen menetelmät kehittyneet huimaa tahtia.
Ennen (back in the 70's) luettiin hurjista katastrofeista muutamista sanomalehdistä, kuunneltiin radiosta kauhutarinoita sodasta, kurjuudesta ja kidutuksesta.
Nuo uutiset tursuilivat täsmälleen samoja asioita silloin kuin nykyäänkin. Lopun aikoja, ihmisten pelottelua ja pakokauhun lietsontaa.
Nyt on lehtiä miljoona, television uutiskanavia sata, tietoa pursuavia nettisivuja miljardi (jne).
Ehkä elämmekin informaatiotulvan keskellä ja jotkut apokalyptisuuden ansaan langenneet pikkusieluiset, kristittyjen kasvattamat, sensaatiomedian kauniit lapsokaiset kuvitelleet itsestään ja aikakaudestaan liikoja.
Hermostumme kun 60-luvun mullistukset nähneet, aikuisiksi kasvaneet sanovat meille vähättelyjä maailman tilan lopullisuudesta. Huudamme ja kiljumme kovaa "Mutta ettekö näe! Sitä pursuaa joka paikasta!", ihmetellen kun kukaan ei vakuutu. Samaa ihmettelivät varmaan hekin aikanaan. He jotka näkivät aiemman tietotulvaryöpyn mukana tulleen maailman tuskan ja kurjuuden.

Onko niin että maailma on muuttunut?

Median tehokkuus on ainakin muuttunut. Jokaisesta maailmankolkasta tieto tursuilee kaikkialle maailman ääriin. Tietoa kaikesta. Tietoa kaikkialta. Tietoa joka päivä, monesta tuutista.

Ympäristövaikutuksia ja tuhoja mittaavat keinot ja menetelmät tehostunut. Ennen kala oli pilalla kun se kellui vatsa ylöspäin. Nyt tiedetään kertoa mitä kaikkea saastaa ja myrkkyä se sisältää jo ollessaan mätiä.

Ihan mielenkiintoinen lehti kyllä tuo 325, tuntuu menevän vaan välillä siitä mistä aita on matalin (uskonnollinen paatos heijastelemassa sokeaa uskoa omaan oikeassa olemiseensa).
Hirveästi uuttahan eivät kuitenkaan tarjoa, samoja asioitahan on länkytetty jo vuosikymmenet.
325 #5:n pääkirjoitus
Anonyymi, torstai, 6.03. 2008 @ 11:14
On loogista, että ympäristökriisin edetessä tiedottaminen asiasta sekä ihmisten yleinen tietämys lisääntyy.

Uskonnollisuutta tässä edustaa se harhaluulo, että kaikki on kaikesta huolimatta hyvin. Teknologian lisääminen pelastaa ihmiskunnan. Kun katsoo historiaa, niin näinhän asia on. Luonnonjärjestelmät alkavat pettää, ja maailma on tosiaan saatu hyvään kuntoon.

Massasukupuutto etenee. Tälle asialle ei anneta mediassa suurta arvoa. Tuhannet lajit ovat kuolleet sukupuuttoon 60-luvun jälkeen. Ennennäkemättömän suuret määrät ekosysteemejä on tuhottu kokonaan.

Masennus, mielenterveysongelmat ja itsemurhat lisääntyvät. Ennen ei ollut kouluammuskeluja.
325 #5:n pääkirjoitus
Anonyymi, torstai, 6.03. 2008 @ 12:14
"Uskonnollisuutta tässä edustaa se harhaluulo, että kaikki on kaikesta huolimatta hyvin. Teknologian lisääminen pelastaa ihmiskunnan. Kun katsoo historiaa, niin näinhän asia on."

Tämäkin kommentti taas sisältää hieman "uskonnollista" sävyä.

Harhaluulo?

Haluaisin painottaa että:

Kukaan ei ole tässä ole sanonut asioiden olevan hyvin.

Kukaan ei tässäkään sanonut että teknologia pelastaa mitään.

Oletat, et kuuntele, et edes lue, saati halua sitten ymmärtää mitä toinen haluaa sanoa, koska et ole varma siitä onko hän "uskossa".

Olet kultin pauloissa.

Myönnetään, olen itsekin siellä rypenyt vuosikaudet.

Tulee vain vaihe jolloin kriittinen ja pessimistinen tarkastelu on yletettävä omiin toimiin ja ajatuksiin.

Ja sitä tämä lehti (ja tämä "liike") ole ainakaan vielä pystynyt vakavasti tai edes varteen otettavasti tekemään.
325 #5:n pääkirjoitus
Anonyymi, torstai, 6.03. 2008 @ 12:32
Tuskinpa tässä on kukaan minkään kultin tai ideologian pauloissa.

Anarkistiset anti-civ-ihmiset tuntuvat olevan ainut ryhmä, joka todella kyseenalaistaa yhtään mitään.

Jollei kykene hyväksymään päivänselvää kehitystä kuten ympäristökriisiä, niin en usko mahdollisuuteen ymmärtää sivilisaatiokritiikkiäkään.
325 #5:n pääkirjoitus
Anonyymi, torstai, 6.03. 2008 @ 13:58

"Onko nyt niin että kuohunta on niin kauheasti lisääntynyt?"

Tossa lehden sisällysluettelosivulla on lainaus ranskan poliisiliiton pääsihteeriltä, joka menee jotenkin niin että "Asiat ovat muuttuneet sitten vuoden 2005. Nyt kakarat ampuvat suoraan poliisia kohti tappaakseen. He eivät enää pelkää ampua kohti poliisia."

Tämän lisäksi Tanska näki viime vuonna rajuimmat mellakkansa vuoden 2005 jälkeen, viime kuun nuorisomellakoista puhumattakaan, ja Berliinin squattien tilanne on sellainen että sielläkin saattaa olla lämmin vuosi tiedossa.

Että kyllä tässä mun mielestä ainakin jonkinlaista kuohunnan kasvua on nähtävissä, etenkin kun yhä useampi ihminen tuntuu jollain tasolla tunnustavan nykyisen yhteiskunnan umpikujan yhä kasvavan ympäristötuhon ja ilmastonmuutoksen edessä, samalla kun käy yhä selvemmäksi ettei vallitsevalla järjestyksellä ole tarjota tilanteeseen ratkaisua. Eikä tosin juuri kellään muullakaan ja helposti nykytilanne johtaakin vain jonkinlaiseen passiiviseen nihilismiin ihmisissä.

Mutta harvat enää puhuvat ruusuisesta tulevaisuudesta saati odottavat mitään sellaista...

325 #5:n pääkirjoitus
Anonyymi, torstai, 6.03. 2008 @ 14:07
"Anarkistiset anti-civ-ihmiset tuntuvat olevan ainut ryhmä, joka todella kyseenalaistaa yhtään mitään."

Kerro minulle millä tapaa nämä ihmiset kyseenalaistavat itsensä ja ideologiansa (jonka paradoksaalisesti kyllä, pitäisi olla lähempänä anti-ideologiaa kuin monien muiden ideologioiden).
Minä en sellaista keskustelua juurikaan ole löytänyt, vaikka olen lukenut ekoanarkistien ja anticiv/primi -liikkeiden julkaisuja hyvin ahkerasti jo viimevuosituhannelta lähtien.
Tuon ideologian piirissä on optio siihen. Se ei todellakaan tarkoita että sitä käytettäisiin tai että se sisältyisi automaattisesti aatteen piiriin.

"Jollei kykene hyväksymään päivänselvää kehitystä kuten ympäristökriisiä, niin en usko mahdollisuuteen ymmärtää sivilisaatiokritiikkiäkään."

Tämä kommentti...
Voi hyvä tavaton.
Lannistava.
Suorastaan masentava.
Niiiin halpaa
.
Päivänselvää kehitystä, niin ja miten olet taas mahtanut kyseenalaistaa spektaakkelin tuputtamat visiot ympäristökriiseistä?
Mikään, toistan, mikään ei ole päivänselvää sivilisaation varjossa.

Esimerkin kautta.
Ilmastonmuutos.
Päivänselvä asia?
Jos vastasit joo, olisi ehkä syytä lueskella enemmän ja vähän laajemmalta skaalalta.
Ja kun kerran tässä jo aiemmin laitettiin sanoja suuhuni, niin väännettäköön rautalangasta että sanomalla että ilmastonmuutos ei ole itsestään selvä asia, EI kiellä sitä. Vaan kieltää siihen varauksettoman suhtautumisen. Tämän luulisi olevan perustana kaikelle (varauksellisen suhtautumisen) mikä tulee "sivilisaation" piiristä, eikä vain selektiivisesti niihin asioihin mitkä nyt sattuvat sopimaan omaan agendaan. "En usko kännykkämastojen terveyshaittojen tutkimustuloksiin, mutta uskon antropologian olettamuksiin" (Ensimmäinen on ristiriidassa oman uskon kanssa, mutta jälkimmäinen tukee sitä, halpaa eikö?).

Sen luulisi tyhmemmänkin ymmärtävän, ettei asiat ole niin itsestäänselviä ja yksinkertaisia.
Tai ehkä ei sittenkään. Ehkä aiemmin esitetyissä puheissa onkin ripaus totta!
Tarkoitan että jos joku omaksuu sivilisaatiokritiikin siltä pohjalta että:
Asiat on nyt vitun huonosti, puita kaatuu ja järvet saastuu. Elintila(mme) kapenee. Tähän on selvästi syypäänä tuotanto, kaiken pahuuden taustalla on mörkö nimeltä sivilisaatio. Näin luin _______ (lisää kohtaan pamfletti, takku, GA, tms yksinkertaistuksesi lähde).

Eli toisin sanoen, jos ei laisinkaan kyseenalaista helppoa ajattelua (mihin jatkuvasti viittaan uskonnollisuutena, sen olessa omassa mielessäni rinnastus järjen halveksuntaan/hyljintään), vaan päätyy pakettiratkaisumallin kautta sivilisaatiokritiikkiin, eikä esimerkiksi filosofiselta näkökulmalta (märehtien vapautta ja valtaa yms asteen syvempää), niin ei se todellakaan ole ihme jos alkaa tippua tuollaisia näkemyksiä ja kommentteja.

Jo pelkästään retorisella tasolla, kommenttisi on uskonnollista (ja kestämätöntä).

Miten voit perustella väiteesi kyseeenalaistamisesta.

Tai no tietysti ehkä ensin olisi pyyhittävä pöytää ja kerrottava mitä pidetään kyseenalaistavana. '

Ja tuonne vielä aiempaan kommenttiin viitaten,

"Masennus, mielenterveysongelmat ja itsemurhat lisääntyvät. Ennen ei ollut kouluammuskeluja."

Eikai kouluammuskeluja voi pitää mittarina masennukselle ja mielenterveysongelmille. Oli aika jolloin ei ollut kouluja lainkaan ja silloinko ihmiset eivät olleet masentuneita ja flippaillut, silloinko ei ollut väkivaltaisena pursuilevia sekoiluja. Oli myös aika jolloin oli koulut, mutta ei ammuskeluja, silloin ei varmaan ollut aseenhankinta yhtä vaivatonta kuin nykyään, mutta silloinkaan ei varmasti ihmismieli ollut sen levollisempi.

Yritän sanoa, vaikka välineet ympärillämme muuttuvat mutta ihmiset pysyvät niinä samoina, sairaina sekopäinä.

325 #5:n pääkirjoitus
Anonyymi, torstai, 6.03. 2008 @ 14:19
Tässä yritän vaan sanoa, että luettuani vuosikaudet vanhoja sanomalehtiä ja ajankohtaislehtiä 1960-, 1970- ja 1980-luvuilta niin se touhu on näyttäytynyt ihan samana. Milloin missäkin on tullut talonvaltausliike ja militantit autonomit, autoritääriset marxistit ja mitkä lie anarkistit riehumaan. Sitten taas hiipunut touhu ja hetken kuluttua taas uusiksi. Ne lehdet voisivat olla muutenkin ihan yhtä hyvin julkaistu koska tahansa. Sotaa ja ympäristötuhoja. Oikeasti koko ajan, vuodesta toiseen. Ja aina ne ihmiset puhuvat siitä miten nyt eletään muutoksen aikaa.
Tässä ei todellakaan eletä mitään poikkeavaa maailmanlaajuista kuohunnan aikaa, harvaa riehujaa vaan kiinnostaa se riehunnan historia ja sen kautta helposti tulee joku kupla oman elämän ympärille että tässä rakennetaan jotain uutta ja mullistavaa.
325 #5:n pääkirjoitus
Anonyymi, torstai, 6.03. 2008 @ 14:48
Mutta tuskin voidaan kiistää etteikö tällä hetkellä kuohunnan määrä olisi taas kasvussa. Mikä ei tietenkään tarkoita sitä etteikö se voisi taas laantua jonkin ajan päästä niin kuin aina ennenkin. Aaltoliikettähän se on aina ollut, ja vuosituhannen vaihteen antiglobalisaatioliikkeen jälkeen mentiin muutama vuosi alaspäin ja nyt näyttää suunta taas olevan ylös.

Kyllähän se tietty huvittaa kun lukee vaikka suomalaisia anarkolehtiä (Kapis ja vapaustaistelija näin esimerkiksi) viidentoista vuoden takaa ja niissä puhutaan kuinka liike kasvaa vääjämättömästi koska yhteiskunnalliset olot on mitä on :)
325 #5:n pääkirjoitus
Anonyymi, torstai, 6.03. 2008 @ 15:00

"Kerro minulle millä tapaa nämä ihmiset kyseenalaistavat itsensä ja ideologiansa (jonka paradoksaalisesti kyllä, pitäisi olla lähempänä anti-ideologiaa kuin monien muiden ideologioiden)."

Se, että sanoo olevansa anti-ideologinen ei tietenkään tarkoita että on sitä. Samaten jälki- ja antivasemmistolaiset voivat käyttäytyä kaikista vasemmistolaisimmin ja anti-ideologiaa kovaan ääneen julistava saattaa olla pahimpia dogmaatikkoja mitä vastaan tulee.

Lähinnä kai tarkoitus on pyrkiä tunnistamaan omassa käytöksessä ideologisuutta ja koittaa välttää sitä. Toki anti-civ/anarko/autonomi sun muissa jutuissa on sama ilmiö, että asioista ensi kertaa innostuessaan tuntuu helposti siltä että tässä on kaikki vastaukset ja totuus ja sitten mennään ideologian tiellä niin että paukkuu kunnes (jos) maltetaan pysähtyä itsekriittisyyden äärelle, minkä tietysti pitäisi olla jatkuvaa. Mutta kokemukseni mukaan suuri osa niistä jotka voitaisiin luokitella (tai jotka luokittelevat itsensä) sivilisaation vastaisiksi/sivilisaatiokriittisiksi anarkisteiksi kyllä pyrkivät jatkuvasti karsimaan omasta toiminnastaan ja käytöksestään ideologisia piirteitä ja kehittämään omia teorioitaan niin ettei niistä muodostu ideologiaa. Mikä ei tietenkään tarkoita sitä etteikö muut tätä tekisi.

Esimerkiksi Takussa olleita anti-civi -ideologioiden (itse)kritiikkiä löytynee ainakin seuraavista teksteistä:

Unohtakaa vasemmisto
Miksi en ole primitivisti
Kommentti kuokkavierasjuhlien jälkeen
Anarkismi: uutta identiteettipolitiikkaa
Politiikka vai elämä?

Etenkin nuo kaksi ensimmäistä Jason McQuinnin tekstiä tuo mielestäni hyvin esiin vahvasti omaksuttujen identiteettien kritiikkiä.

325 #5:n pääkirjoitus
Anonyymi, perjantai, 7.03. 2008 @ 15:29
Kristityt ovat eläneet lopunaikoja yli 2000 vuotta. Jokaisessa sukupolvessa on odotettu Jeesuksen paluuta, mutta kaveria ei ole vielä näkynyt. Toki "yksi päivä herralle on tuhat vuotta ihmiselle". Loppuu häämöttää, mutta kuinka monen "päivän" pässä?

Tämä siis kommenttina siihen miten ihmiset näkevät oman aikansa. Se, että aikaisemmin on oltu väärässä ei tarkoita ettevätkö asiat voisi nyt mennä totaalisesti päin prinkkalaa. Sitä ei kuitenkaan tiedä etukäteen.
325 #5:n pääkirjoitus
Anonyymi, tiistai, 18.03. 2008 @ 13:52
Kiitos linkityksestä, voisin lyhyesti kommentoida joitain lukemiani artikkeleita:

"Anarkismi: uutta identiteettipolitiikkaa". On kieltämättä raflaava otsikko, joka sinäänsä lupaa hyvää. Sisältö taas oli aika pahanlaatuinen pettymys...
Käytän nyt kommentoinnissa mielestäni artikkelin kanssa samanlaista tyyliä, joka ampuu siis täyslaidallisia, yli hyvän maun menevää parjaamista toisin sanoen.

Tuon artikkelin kirjoittajalla (joka on joko jenkki, tai muuten vaan kyvytön kriittisen ajattelun ylettämiseen omaan ajatukseensa) on oireilun perusteella diagnosoitu radikaali-syndrooma. Tyypillisiä oireita ovat kyvyttömyys nähdä muissa kuin omissa toimitamuodoissaan jotain radikaalia tai vallankumouksellisuutta. Oireyhtymästä kärsii usein niin ei-parlamentaariset vasemmistolaiset kuin lähes kaikki anarko(lisää mikä vaan tarvittava)ismit plus tietty nuo suorantoiminnan aktivisti-lahkon toimijat.
Kohdassa: "Anarkistisen identiteettipolitiikan pahanlaatuinen tapaus ottaa usein anarko-filosofi-älykön...blaa blaa"
alkava teoretisoinnin disauttelu herättää kysymyksen: minkä vuoksi?
Onko taustalla suorantoiminnan erinomaisuutta korostavan skenen mustavalkoinen ajatus siitä että toiminta olisi jollain tapaa arvokkaampaa kuin teoria? Konkretia tärkeämpää kuin abstrakti? Aika ahdasta ja taantumuksellista sanoisin, mutta hyvin tyypillinen oire radikaalisyndrooman uhreille.
Ikäänkuin "taistelusta" tulisi todellista ja aitoa vasta kun esitetään konkreettisesti/tapauskohtaisesti, kuka osallistuu, mitä taistelu koskee, miten, missä ja millä keinoin.
Sitten apinoidaan konkreettiset (ja usein yksinkertaistetut) ajatukset omaan päähän ja toimitaan.
Eipähän tarvi turhia miettiä, sen kun viskoo kiviä ja tietää olevansa oikeassa. Tietää olevansa se "oikea, radikaalein taistelija" tms.
Ihmetyttää eniten vaan se että miten nämä ihmiset elävät itsensä kanssa?
Jos kerran on taipumusta anti-ideologiaan, miten voi päästää suustaan tuollaisia, ellei ole jo kesyttänyt mielessään anti-ideologian näkemystään tiukaksi ideologiaksi.
Anti-ideologia ilman teoreettista pohdintaa tai teorian kehitystä asian tiimoilta näyttäytyy vain ajattelemattomuutena. Tietysti onhan sekin useasti ollut tapetilla että politisoidaan ajattelemattomuuden akteja (lähiöskidi rikkoo auton niin se muuttuu joidenkin silmissä poliittiseksi teoksi, toisen mielessä sillä puretaan sivilisaation aiheuttamaa ahdistusta, toisen silmissä -auton ollessa vaikkapa mersu- se on luokkasotaa jne).

"Anarkismi älyllisenä projektina ja trendikkäänä kulttuurina on sterilisoinut anarkian villin luonnon, joka voidaan löytää uudelleen vain toiminnan ja villiyden kokemuksien kautta."

Aijai, oikein päähän (tai sydämmeen) sattuu kun tätä lukee. Alkaa olla taas kulttiajattelun pauloissa koko touhu, periamerikkalaista populismia, aktivistipropagandaa tai miksikä sitä haluaakaan kutsua.
Anarkian villi luonto, tuo aito ja alkuperäinen lähtöpiste, luomistarinamme juuri.
Sekö eroaa perustavanlaatuisesti jostain muusta ideologiasta? Niinkuin jostain anarkomarkoista jotka sokeasti ajattelevat jonkun tietyn historiallisen henkilön keksineen anarkismin.

Suoraan sanottuna tuo oli näistä linkityksistä kamalin artikkeli, mutta toisaalta se sopii GA:n linjaan (lue: kaikki provosoiva paskakin julkaistaan).

325 #5:n pääkirjoitus
Anonyymi, tiistai, 18.03. 2008 @ 17:16
Paolo Freire tiivisti saman kritiikin jotenkin näin: Toiminta ilman ajattelua (teoriaa) jää pelkäksi 'aktivismiksi'; toiminnasta irrallaan olevaa ajattelua tai teoretisointia hän kutsui puolestaan tyhjäksi 'verbalismiksi'.

Mutta eihän tuo teksti hyökkää teoretisointia vastaan sinänsä, vaan juuri toiminnasta irrallista nojatuoliteoriaa. Lähimmäs pelkkää toimintaa painottavaa aktivismin puolustusta tulee tämä: "Ainoastaan anarkiaan tähtäävä toimintasi ja kokemuksesi anarkiasta tekevät sinusta anarkistin, tai ainakin sellaisen anarkistin jolla on ylipäätään mitään merkitystä". Mutta tekstin kokonaisuuteen nähden ei sitäkään mun mielestä voi pitää pelkkään aktivismiin yllyttämisenä.

Olen samaa mieltä siitä, että 'vaistojen', 'villin' ja 'luonnon' käyttäminen argumentteina jonkin tietynlaisen sosiaalisen toiminnan puolesta on yleensä ideologista. Kirjoittajan tyylistä tulee mieleen ehkä Feral Faun, jonka täysiä laidallisia on muutama julkaistu Takussakin.

325 #5:n pääkirjoitus
Anonyymi, tiistai, 18.03. 2008 @ 18:33
Mitä 'villiin' tulee, niin ilman arvottamista se taitaa tarkoittaa 'hallitsematonta' tai jotain sinne päin, auktoriteetin ulkopuolella olevaa.

Vaikea kuvitella anarkiaa jos siinä elävät olennot eivät ole villejä.
325 #5:n pääkirjoitus
Anonyymi, tiistai, 18.03. 2008 @ 18:37
Mites nyt tuntuu vähän siltä että anarko-filosofi-älykköön osu ja uppos...
325 #5:n pääkirjoitus
Anonyymi, tiistai, 18.03. 2008 @ 19:58

Yleensä en lukeudu "kultaisen keskitien" kannattajiin (en tosin sen koommin pidä itseäni ekstremistinäkään). Tässä keskustelussa taidan kuitenkin asettua jonnekin välimaastoon. Nämä mun ajatukset eivät ole mitään lukkoon lyötyä varmaa Tietoa, vaan mun tän hetkisiä epävarmojakin käsityksiä jotka tahtoi näköjään tulla tässä yhteydessä julki.

"Lopun aikoja, ihmisten pelottelua ja pakokauhun lietsontaa." - Tästä olen samaa mieltä. Minusta tuntuu että messiaaninen tuomiopäivän julistaminen, ekokatastrofista ja sivilisaation vääjäämättömästä romahduksesta toitottaminen - jota kutsuttiin jossain GA:n numerossa kollapsismiksi - riistää ihmisiltä toimijuuden, aikaansaa voimattomuuden ja riittämättömyyden tunteen, johtaa helposti fatalismiin ja luovuttamiseen jo etukäteen. Kaikkea muuta kuin voimauttavaa ja toimintaa aikaansaapaa siis. Tätä linjaa on verrattu myös tieteellisen marxismin siihen koulukuntaan, jonka mukaan historian materiaaliset prosessit johtavat väistämättä kapitalismin kautta sosialistiseen vallankumoukseen ja edelleen kommunismiin - ihmisten täytyy siis vain valmistautua väistämätöntä tulevaisuutta varten, seurata vierestä (puoluejohtajiaan) ja odottaa oikeaa hetkeä sen sijaan että he voisivat tässä ja nyt ryhtyä itse yhdessä ajattelemaan, etsimään ja kokeilemaan aivan toisenlaisia, ei-kapitalistisia sosiaalisten suhteiden muotoja. Nyt vain puoluejohtajan paikalla on Äiti-Maa. Ylipäätään ihmisten toimijuuden mahdollisuudet tuntuvat mustavihreässä ajattelussa helposti rajoittuvan selviytymistaitojen opetteluun ja improvisoituun hyökkäykseen Systeemiä vastaan... kovin yksilökeskeisiä ratkaisuja. Ei tietenkään voi yleistää: ihmisten ajatukset tuskin ovat näin yksipuolisia, mutta esimerkiksi Takun kautta syntyy helposti tällainen käsitys. Voisiko tämä johtua omaperäisten ja keskustelevien kirjoitelmien (ajattelun?) puutteesta tai panttaamisesta oman päänsä sisällä?

Ekokatastrofin tai romahduksen ottaminen ajattelunsa lähtökohdaksi saattaa johtaa yhteisen toiminnan mahdollisuuksien aliarvioimiseen; ja rajattuihin ympäristökonflikteihin liittyviä kamppailuja painotetaan monesti kokonaisvaltaisen (paikallisen, omassa elämässä ilmenevän, solidaarisuudessaan rajattoman) sosiaalisen verkostoitumisen, keskustelun ja kamppailun kustannuksella. Entä jos ajattelun ja toiminnan lähtökohdaksi otettaisi paikallinen elämänyhteisö (siis "ympäristö" subjektina), mukaan lukien ihmiset kokemuksineen, ja ylipaikallista solidaarisuutta unohtamatta? -Ja jakamatta maailmaa alun alkaenkaan toisistaan erillisiin ekologiseen ja sosiaaliseen. Vapaat yhteiset tilat ja paikat olisivat tässä varmaankin keskeisiä, riippumatta siitä onko ne saatu jonkin sankarillisen kamppailun kautta tai jollain tylsemmällä konstilla.

Sitten se kolikon toinen puoli: Jos kurjistava hyväksikäyttö ei välttämättä olisikaan 30 vuodessa merkittävästi laajentunut, niin se on kuitenkin taatusti muuttunut intensiivisemmäksi sitä mukaa kun maailman alistamisen teknologiat ovat tulleet tehokkaammiksi. On siis varmaankin niin, että "katastrofi- ja sensaatiohakuisen median ja tiedonvälityksen menetelmät kehittyneet huimaa tahtia", samoin kuin ympäristövaikutuksia ja tuhoja mittaavat keinot. Mutta totta on sekin että samaa tahtia ovat kehittyneet myös metsien, maaperän, vesien, ilman, ihmisten ja eläinten hyväksikäytön teknologiat. Ja entä sitten jos sivilisaatio ei romahtanutkaan ekokatastrofiin 70-luvulla - eihän siitä voi tehdä johtopäätöstä etteikö se olisi jo silloin ollut tekemässä romahdusta, joka on nyt vain hetken lähempänä. Entä miksi kuohunta ei olisi laajentunut? Laajenemisen puolesta puhuu ainakin se, että globaaleina käsitetyt ympäristöongelmat ovat 70-lukuun nähden uusi asia. Ilmastonmuutokseen liittyvät uhkakuvat ovat toista luokkaa kuin Hiljaisen kevään paikallinen saastuminen ja myrkyttyminen. Ja syntyyhän paikallisiakin, yhä intensiivisempiä kehitysprojekteja aina uusia: hyvinä esimerkkinä kaivostoiminnan tuominen alueille joilla se ei aiemmin ole ollut kannattavaa, ja vaikkapa öljyhiekan hyödyntäminen öljylähteiden ehtyessä.

    "Pienetkin öljyhiekkaprojektit alkavat tuhannen kilometrin hakkuulinjoilla. Öljyntuottajat kaatavat puut avolouhinta-alueilta, raapivat pois aluskasvillisuuden ja maata kymmenien metrien syvyydeltä. Jätemaan ne kasaavat valtaviksi vuoriksi. ... Kanadan porojen määrä on vähentynyt puoleen kymmenessä vuodessa, ja porot saattavat kadota kokonaan öljyhiekka-alueelta. Paikallinen väestö juo entistä enemmän pullotettua vettä ja syö pakastekalaa." (Talouselämä)

Toisaalta mun mielestä ei tarvita mitään varmuutta tulevasta romahduksesta perustelemaan tämän päivän vastarintaa ja kapinaa. Tavallaan "tulevan romahduksen" nimiin vannominenkin tahtoo jättää huomiotta sen, että kapinaan olisi ollut syytä jo 70-luvulla, tästä päivästä puhumattakaan. Yksikin tuhannen kilometrin hakkuulinja, jonka alta kaivetaan maa kymmenien metrien syvyydeltä, on jo sinänsä riittävä syy totaaliseen kapinaan tässä ja nyt. Ja kun tämä ja hieman vaatimattomammat kehitysprojektit vielä moninkertaistetaan potenssiin n kautta maailman... Ei kapinan perusteeksi tarvita mitään abstraktia romahdusta, joka kaikesta mahdollisuudestaan ja jopa todennäköisyydestäänkin huolimatta on sittenkin epävarmaa tai ainakin vaikea havaita ja todistaa.

Romahdus on tietysti siksi vetoava argumentti, että se koskettaa jokaista - sinäkään et voi paeta romahdusta. Mutta sittenkin se on hypoteettinen. Meillä ei ole kristallipalloa hallussamme. Onhan sekin mahdollisuus kuviteltavissa, että teollinen yhteiskunta onnistuu sittenkin kovilla otteilla pitämään itsensä jotenkin kasassa vaikka monet katastrofiennustukset kävisivätkin toteen. Ja siinäkin tapauksessa että romahdus todella tapahtuu ja se koituu teollisen sivilisaation tuhoksi, ei ole mitään takeita siitä etteikö sitä seuraisi joku uudenlainen orjajärjestelmä. Alistamista ja hierarkiaa olisi mun mielestä siis vastustettava romahduksesta riippumatta, vedota enemmän ihmisten (etenkin alistetussa asemassa olevien) omiin kokemuksiin ja paikallisen ympäristön tilaan, paljastaa valheiksi myytit "parhaasta mahdollisesta maailmasta" ja "koskemattomasta suomalaisesta luonnosta". Romahdus on seurausta piittaamattomasta ja alistavasta järjestelmästä, eikä toisin päin.

Lisäksi romahdukseen valmistautumista voi pitää vastakkaisena suuntauksena elämän ehtoihin sopeutumiselle. Valmistautuminen voi olla realistista, mutta samalla se viittaa siihen miten sivilisaatio pitää itsepäisesti kiinni alistamisen projektistaan, se tavallaan manaa ongelmiin johtavan teollisen yhteiskunnan jatkuvan. Juuri siksi myös Valtakunnan puolustajat, kaikenkarvaiset militaristit, puhuvat sopeutumisen sijaan valmistautumisesta ja poikkeustilasta - kun ihmisen herruutta ja luonnon haltuunottoa pidetään itsestään selvänä, ei voida muuta kuin valmistautua sen seurauksiin. Elämän paikallisiin ehtoihin sopeutuminen sen sijaan jo vihjaa kumouksellisten ja luottamuksellisten suhteiden syntyyn niin ihmisten kesken kuin ihmisten ja muun elämän välisissä suhteissa, tässä ja nyt mutta pitkäjänteisesti. En kuitenkaan sano että nämä olisivat toisensa kokonaan poissulkevia suuntauksia. Ehkä kyse on lähinnä siitä mitä tahtoo painottaa, mitä tahtoo manata maailmaan.

TOPI

325 #5:n pääkirjoitus
Anonyymi, tiistai, 18.03. 2008 @ 20:01
Vielä kun oppis kirjottamaan lyhyitä ja selkeitä virkkeitä... :>
TOPI
325 #5:n pääkirjoitus
Anonyymi, tiistai, 18.03. 2008 @ 20:10
PS. Mun mielestä tuo on kokonaisuudessaan vankkaa tekstiä, kuvaillessaan tämän hetken puolimilitarisoitua kontrolliyhteiskuntaa (joka täällä uskollisten kansalaisten luvatussa maassa ei ehkä näyttäydy kaikessa voimassaan). Profetiat, joihin tartuit, on vähän heikommalla pohjalla, mutta ei mun käsittääkseni jutun olennaisin pointti. -TOPI
325 #5:n pääkirjoitus
Anonyymi, tiistai, 18.03. 2008 @ 20:23

"Voisiko tämä johtua omaperäisten ja keskustelevien kirjoitelmien (ajattelun?) puutteesta tai panttaamisesta oman päänsä sisällä?"

Varmaan juurikin siitä. Mutta on huomattavasti helpompaa kääntää jonkun toisen kirjoittamia hyviä tekstejä, joista itse on saanut vaikutteita, kuin kirjoittaa omia pohdintoja. Se ei tietenkään tarkoita etteikö kykenisi muodostamaan omia ajatuksiaan, mutta niiden pukeminen selkeästi luettaviksi hyviksi kirjoituksiksi vaan on haastavaa. Usein parhaat keskustelut syntyvätkin ihan kasvokkain, joskin siinäkin tulee ilmi se miten toiset osaavat jäsennellä ajatuksensa paremmin sanoiksi kuin toiset.

325 #5:n pääkirjoitus
Anonyymi, tiistai, 18.03. 2008 @ 21:08
nooh, miten sen nyt ottaa. olisin mieluusti mainitsemasi anarko-filosofi-älykkö, mutta kun aikanaan ajauduin tuohon aktivisti-/anti-älykkö suohon niin siitä kultista on vaikea päästä irti. yritän kyllä kovin, mutta se on niin vaikeaa. olen ajatellutkin aloittaa jonkun "irti aktivismista, irti radikaalin toimijan ja anarkistin myytistä" terapiaprojektin jonka tietysti kirjoittaisin kunnon älykön tapaan kirjaksi (tai ehkä realistisemmin sanottuna zineksi). joku aa-henkinen juttu (niinkuin anarchist anonymous).

325 #5:n pääkirjoitus
Anonyymi, tiistai, 18.03. 2008 @ 23:14
Kuulostaa hyvältä

Yleistä sivuista

Takku on tee-se-itse mediaprojekti, joka sanojen voimalla haluaa rohkaista meitä tavallisia ihmisiä välittömään, puolue-, ammattiliitto- ja järjestötoiminnasta riippumattomaan kapinaan (itse)tuhoisaa (epä)todellisuutta vastaan... Lue lisää

Miten osallistua

Takun toiminta perustuu käyttäjien lähettämään sisältöön. Kuka tahansa voi osallistua sisällön tuottamiseen ilman käyttäjäksi rekisteröitymistä... Lue lisää

Käyttäjiä paikalla

Vieraita sivustolla: 7

Tapahtumat

Pääkalenteri

perjantai 18.05.2012 -
keskiviikko 23.05.2012
tiistai 22.05.2012
torstai 24.05.2012
perjantai 25.05.2012 -
sunnuntai 27.05.2012
perjantai 25.05.2012
perjantai 25.05.2012 -
sunnuntai 27.05.2012
perjantai 25.05.2012
torstai 31.05.2012 -
maanantai  4.06.2012
perjantai 15.06.2012

Miete

Armeijan parakeilta näyttävät kerrostalot, jotka näyttävät kouluilta, jotka näyttävät sairaaloilta, jotka näyttävät mielisairaaloilta - Tässä kauhujen labyrintissa yhden seinän siirtäminen tarkoittaisi koko kaavan kyseenalaistamista. Mitä kauemmaksi siirrymme poliisimaisesta tavasta katsoa ympäristöä, sitä lähemmäksi tulemme yhteenottoa poliisin kanssa.
At Daggers Drawn
http://takku.net/article.php/20090908181910891 

Oma tunnukseni





Rekisteröidy uutena käyttäjänä
Unohtuiko salasana?

-


Mediakeskus


Uutisia ja ajankohtaista maailmalta