Suomalainen eläintuotanto laillistettua eläinrääkkäystä

Eläinsuojelun huono tila useilla tiloilla kertoo siitä, että sekä tilojen naapurit ja myös monet eläinlääkärit suhtautuvat usein välinpitämättömästi eläinsuojelurikoksiin. Näin täyty olla esim. silloin kun kokonaisia karjoja kuolee nälkään tai nääntyy jopa vuosikausia kestäneen hoidon laiminlyönnin seurauksena. Tämänkaltaisia vuosittain usein tapahtuvia rikoksia ei voi tapahtua vain silloin kun naapurit tai tiloilla asiakaspalvelutehtävissä vierailevat eläinlääkärit eivät ole joskus niistä välttämättä tietoisia.

Ilmeisin selitys sille miksi monet eläisuojelurikkomukset eivät johda viranomaisten sanktioihin on se, että kunnissa eläinsuojelusta ja tilojen tarkastuksista vastaavat kunnaneläinlääkärit joille tilojen tarkastukset varsinaisesti kuuluvat ovat joko asiakas suhteessa tarkastettaviin tiloihin -- tai sitten ovat osa sitä kuntien toisensa tuntevaa virkamies ja poliitikko eliittiä, missä on vahva edustus myös monilla sellaisilla tahoilla jotka pitävät eläinsuojelua vähemmän tärkeänä tai "kaiken maailman viherpiipertäjien,,, touhotuksena".

Tiloilla asiakaspalvelutehtävissä vierailevilta eläinlääkäreiltä tai edes kunnaneläinlääkäreiltä ei voi edes teoriassa odottaa
tai realistisesti vaatia että -- nämä olisivat jotenkin poikkeuksellisen tunnollisia tai idealistisia ihmisiä tai olisivat valmiita ilmoittamaan eläisuojelun puuteista silloinkin kun se vaarantaa heidän uransa tai tulonsa. Useimmat ihmiset toimivat normaalisti myös pelkkien omien itsekkäiden etujensa tai sosiaallisten hyvä veli tai hyvä tuttava verkostojensa normien mukaisesti - ja siksi on olemassa erilaisia laeissa säädettyjä jääviyssäädöksiä.

Vaikka kunnaneläinlääkärit / virkaeläinlääkärit eivät olisikaan asiakaspalvelusuhteissa kunnan alueen tiloihin, heillä voi olla esim. poliittisia ja taloudellisia esim. työsuhde kytköksiä kytköksiä erilaisiin "vedetään vähän kottiinpäin" etujärjestöihin tai hyvä kanssatuottaja kerhoihin -- ja siksi heitä voi pitää periaatteessa ainakin osittain jääveinä yksin vastaamaan kunnissa harjoitetusta elänsuojelulain valvonnasta.

Eläinsuojelulain mukaan eläinsuojelusta vastaavilla virkaeläinlääkäreilä ja muilla viranomaisilla on oikeus tehdä tarkastuksia silloin ,,,

" Jos on aihetta epäillä, että eläintä hoidetaan, kohdellaan, käytetään tai kuljetetaan säädösten vastaisesti, on eläinsuojeluviranomaisilla sekä eläinsuojeluvalvojilla oikeus tarkastukseen.

Tarkastajalla on oikeus eläimen, sen pitopaikan tai kuljetusvälineen tarkastamiseen. Tarkastajalla on oikeus tarkastaa myös eläimelle tarkoitettu ruoka, juoma ja eläimen hoidossa käytetyt välineet ja laitteet.

Tarkastuksia voidaan tehdä myös ilman epäilyä sellaisiin paikkoihin, joiden toiminta edellyttää luvan hakemista lääninhallitukselta tai ilmoituksen tekemistä lääninhallitukselle. Tällaisia paikkoja ovat esimerkiksi sirkukset, eläintarhat, eläinnäyttelyt, eläinkilpailut, suuret kennelit, eläinkaupat, pieneläinhoitolat sekä ratsu- ja ravitallit. Poliisi voi tarkastaa myös eläinkuljetuksen ilman epäilyä. Sama oikeus on tarkastuseläinlääkärillä teurastamossa sekä rajaeläinlääkärillä rajaylityspaikoilla sekä eläinlääkinnällisellä rajatarkastusasemalla."

http://www.evira.fi/portal/fi/elaimet_ja_terveys/hyvinvointi/elainsuojelun_valvonta/

Koska eläinsuojelulaki nimenomaan kieltää rutiinitarkastukset muilla kuin vain luvanvaraista eläintuotantoa harjoittavilla tiloilla, useimmille eläintuotantoa harjoittaville tiloille ei voida tehdä eikä koskaan tehdä mitään rutiininomaisia tarkastuksia kuin korkeintaan vain silloin jos ilmenee joitain erityisiä syitä epäillä eläinsuojelurikkomuksien olemassaoloa.

Monissa eläinsuojelulain rikkomis tapauksissa viranomaisten tiedossa edes voi välttämättä olla mitään erityisiä aiheita epäilyksiin ennenkuin he voivat käydä tarkastamassa tilanteen paikan päällä -- eivätkä mahdolliset epäilykset voi olla usein mitenkään täysin varmoja. Tällöin myös kynnys tarkastusten suorittamiselle on suhteellisen suuri. Moniko eläinlääkäri haluaa tai voi ottaa tietoisesti mahdollisen riskin joutumisesta liiallisen tunnollisuutensa vuoksi esim. leimatuksi eläintuotannon viholliseksi tai syytetyksi eläinsuojelulain rikkomisesta ?

Eläinsuojelulain kirjaimen ja sen soveltamisen puutteista lisää muunlaista tietoa: www.kolumbus.fi/tmu/oikeus/ES_gradu_Ruotsalo.pdf

Yllä linkitetystä tutkimuksesta selviää myös se, että tuomioistuimet usein soveltavat jo valmiiksi eläinsuojelurikoksista kovin lieviä rangaistuksia määräävää eläinsuojelulakia määräämällä paljon lievempiä rangaistuksia kuin mihin tekojen törkeys antisi aihetta ja laki mahdollisuuden. Syynä tällaiseen tuomioistuinkäytäntöön on osittain se, että valtamediat suhtautuvat kaikesta eläinrääkkäysvideoista nousseesta kohusta huolimatta eläinsuojeluun toisella tavalla kuin moniin sellaisiin tekoihin joita pidetään erityisesti kansan yleisen mielipiteen vastaisina varsinaisina moraalisina rikoksina erotuksena eläinsuojelurikoksista joita pidetään enemmän vain vahinkoina ja huolimattomuutena.

[ Vastaa tähän | # ]