Julkaistu aikaisemmin Oikeutta eläimille -lehdessä (3/07)
Maailmassa riittää ongelmia. Niiden ratkaisemiseen tarvitaan paljon ihmisiä, jotka ovat valmiita tekemään töitä paremman maailman puolesta. Monelle voi olla vaikeaa pysyä mukana pitkään. On turhauttavaa, jos tuntuu, ettei saa näkyviä tuloksia kaikesta kovasta työstä huolimatta. Osa aktivisteista menettää toivonsa ja motivaationsa. Monet jopa masentuvat, uupuvat ja luopuvat aktivismista.
Society and Animals Forum -järjestössä työskentelevän May Lou Randourin mukaan aktivistit kokevat uupumusta, sillä he ovat tavallaan aina taisteluvaihde päällä. Aktivisti kokee paljon vastustusta yrittäessään saada ihmisiä tekemään asioita, joita nämä eivät ole tulleet ajatelleiksi eivätkä halua tehdä.
"Eläinten oikeudet on ehkä kaikista vaikein aktivismin osa-alue, sillä vaikka kodittomien tai lasten puolesta työskenteleminen on vaikeaa, suuri osa eläinten hyväksikäytön muodoista on osa arkipäivää ja laissa sallittua. Se on verorahoilla tuettua ja läsnä joka puolella", Randour sanoo.
Sexual Politics of Meat -kirjan kirjoittaja Carol Adams toteaa että aktivisteilla ei ole suojapaikkaa "Elämme yhteiskunnassa, jossa näemme eläinten hyväksikäyttöä kaikkialla ympärillämme. Aktivistit tiedostavat herkästi paitsi eläinten hyväksikäytön, myös sen, mitä ei olla vielä saatu aikaan", hän kertoo.
Aktivismissa pysyneet sitoutuivat joustavasti
Yhdysvaltalainen tohtori Mary E. Gomes haastatteli 29 sanfranciscolaista aktivistia. Erot aktivismin lopettaneiden ja aktivisteina pitkään pysyneiden välillä osoittautuivat huomattaviksi.
Osa haastatelluista kykeni työskentelemään jaksamisensa ja oman aikataulunsa asettamissa puitteissa. He myös hyväksyivät nämä rajat ja pyrkivät säilyttämään tasapainon ja suhteellisuuden tajun elämässään. He eivät pitäneet motivaation vähentymisen ja väsymisen kausia henkilökohtaisina tappioina, vaan hyväksyivät ne luonnollisena osana aktivismia.
Aktivismia jatkaneet pystyivät sujuvasti siirtymään intensiivisestä työskentelyjaksosta rauhallisempaan jaksoon, jossa sitoutuminen oli vähäisempää. Monet esimerkiksi kertoivat ottavansa lomaa aktivismista "ladatakseen akkunsa" silloin, kun tunsivat olonsa väsyneiksi.
Tämän kaltainen joustavan sitoutumisen toimintatapa oli paljon yleisempää toiminnassa pysyneiden kuin aktivismin jättäneiden joukossa. 67% nykyisistä aktivisteista ilmoitti toimintatavakseen joustavan sitoutumisen, kun taas entisten aktivistien joukossa luku oli vain 7%.
Yksi haastatelluista kuvaili toimintaansa seuraavasti: "En ole koskaan taistellut loppuunpalamista vastaan. Jos tunnen palaneeni loppuun, annan vain itseni tuntea niin. Ajattelen vain että 'olen loppuun ajettu, nyt vain istun tässä. Joku muu saa tehdä nämä työt. Nyt vain olen tässä ja olen vain ihan 'blaah'."
Toinen aktivisti kertoi kokevansa loppuunpalaneisuutta joka vuosi kesän alussa. Muutaman kuukauden hiljaisemman työskentelytahdin jälkeen hän löysi motivaationsa uudelleen syksyllä.
Enemmän, nopeammin, paremmin
Aktiiveina pysyneiden joustava työskentelytapa oli huomattavasti erilainen kuin entisten aktiivien kiihkeä sitoutuminen. Aktivismin jättäneet kertoivat usein pakottaneensa itsensä olemaan mukana toiminnassa myös silloin, kun heidän aikaansa olisi tarvittu muuallakin, tai kun he tunsivat uupumusta.
Entisistä aktiiveista 71% ilmoitti olleensa intensiivisesti sitoutunut, kun taas nykyisistä aktiiveista vastaava luku oli ainoastaan 13%. Yhä toiminnassa mukana oleviin aktiiveihin verrattuna aktivismin jättäneet eivät antaneet itselleen lupaa joustaa töissään, eikä heillä muutenkaan ollut joustavan työskentelyn ajatukselle ominaista suhteellisuudentajua.
Entiset aktiivit kuvasivat usein tunteneensa, että aktivismi oli ottanut vallan heidän elämässään. He saattoivat reagoida orastaviin loppuunpalamisen tunteisiin pitämällä yhä tiukemmin kiinni tehtävistään ja työskentelemällä jopa entistä lujemmin. Lepäämisen sijaan he käyttivät syyllisyydentuntoa motivointikeinona.
Yksi haastatelluista piti aktivismissa vaikeimpina "niitä ääniä, joita kannoin mukanani - 'et tee tarpeeksi, sinun täytyy työskennellä kovemmin. Ei ole aikaa pysähtyä.' - jatkuvaa tunnetta siitä, että minulla ei ollut oikeutta elää niin kauan kuin kaikilla muilla ei ollut elämää."
Uupumisen oireita
Burnout ei välttämättä ilmene psyykkisena oireiluna. On mahdollista olla niin masentunut, että henkinen stressi heijastuukin yksinomaan fyysisissä oireissa.
Itku saattaa helpottaa hetkellisesti, mutta jos se on ainoa keino purkaa pahaa oloa, on aika pysähtyä. Kun mielessä on päällimmäisenä jatkuva huoli siita, miten selvitä seuraavasta päivästä ja sen aiheuttamasta ahdistuksesta, uupumiskynnys on ylitetty.
Selvä riskitekijä on kärsimättömyys tavoitteiden toteutumisessa. Välittömän toiminnan tarve; että jonkin asian on tapahduttava heti, luo usein pakottavan ehdottomuuden tunteen, johon tulee puuttua välittömästi.
Eräs vaaratekijä on epärealististen tavoitteiden asettaminen. Antamalla itselleen luvan levätä vasta, kun se tai tämä asia on saavutettu, aktivisti saattaa kieltää itseltään levon juuri silloin, kun elimistö kaikkein kipeimmin vaatisikin sitä.
Selviäminen
On tärkeää muistaa, että moni ihminen tuntee uupumusta jossain vaiheessa elämäänsä, oli kyseessä sitten perheenisä tai eläinaktivisti. Ajoittainen väsyneisyys on kuitenkin mahdollista oppia hyväksymään osana elämää.
Uupumuksen oireet voi myös oppia havaitsemaan ajoissa. Näin burnout on kokonaan vältettävissä, tai se voidaan tarpeen vaatiessa hoitaa oikealla tavalla.
Koska surulta on vaikea välttyä, siitä kannattaa oppia. Musiikin kuuntelu, runojen lukeminen tai muut itse kullekin toimiviksi havaitut keinot auttavat muuttamaan työstämättömät tunteet joksikin arvokkaaksi ja kauniiksi turhauttamisen sijaan.
Avoimuudesta erilaisille tuntemuksille (myös väsymykselle) on hyötyä jokapäiväisessä elämässä, jotta raskaita työjaksoja ei pääse syntymään. Turhautumisen ja riittämättömyyden tunteita voi ja kannattaa jakaa esimerkiksi toisten aktivistien kanssa.
Pitkäjänteisyyttä aktivismiin
On tärkeää tiedostaa työn pitkäjänteisyys. On helppo turhautua, kun tuloksia ei tule välittömästi eikä mitään näytä tapahtuvan kaikista yrityksistä ja kovasta työstä huolimatta. Kannattaa muistaa, että ihmisorjuuttakin on ollut vuosituhansien ajan ja valitettavasti on edelleen. Niinpä eläinten oikeuksien laaja-alainen tunnustaminenkin on yhä monien sukupolvien työn takana.
Pitkäaikaisten kampanjoiden ja lyhyen tähtäimen tavoitteiden yhdistäminen voi toimia. Kun pienemmät tavoitteet on saavutettu, edistymisen tunne ruokkii aktivistin jaksamista kohti suurempia tavoitteita.
"Askel kerrallaan" on hyvä ohjenuora. Motivoiva tarina kertoo ala-asteen opettajasta, joka sanoi aina sateella pysähtyvänsä nostamaan muutaman kastemadon maasta. Oppilaiden murehtiessa teon hyötyä - kun kaikkia ei kuitenkaan voi pelastaa - opettaja muistutti, että yhdenkin pelastaminen on tärkeää juuri sille yhdelle.
Toiminnan tehokkuuden arvioiminen on taloudellinen ratkaisu kaikkien osapuolien kannalta. Kannattaa miettiä, mistä on vähimmällä vaivalla eniten hyötyä. Jos aktivisti on yksin paikkakunnallaan, mielipidekirjoitus paikallislehden yleisöosastoon saattaa saavuttaa enemmän ihmisiä samalla työmäärällä kuin mielenosoituksen järjestäminen.
Työtehtävien vaihtelevuus tuo aktivismiin mielekkyyttä. Toiset tehtävät saattavat tuntua eri tilanteissa mukavammilta kuin toiset. Jos infopöydänpito alkaa maistua puulta, kokeile välillä tapahtumien järjestämistä. Pitkään tiedotustehtävissä toiminut taas saattaa löytää uutta intoa mielenosoituksiin osallistumisesta. On suositeltavaa tehdä sellaisia töitä, joista saa itselleen mielihyvää ja onnistumisen tunteita, mutta tilanteen mukaan myös uusien taitojen opetteleminen voi olla palkitsevaa.
Huolehdi itsestäsi
Vaatii taitoa huomata ajoissa, milloin on asettanut tavoitteensa liian korkealle. Kun niin tapahtuu, tarvitsee oikeastaan vain ottaa hiukan etäisyyttä, pitää tauko ja luopua jostakin tehtävästä. Aikatauluun on tehtävä tilaa myös omalle elämälle: tarkoitus ei ole, että aktivistit kärsivät eläinten puolesta.
Ota päivittäiseen ohjelmaasi asioita, jotka pitävät sinut myönteisenä, auttavat sinua palautumaan stressistä ja uudistamaan voimasi. Mikä tahansa fyysinen tai psyykkinen toiminta käy, kunhan se on itselle hyväksi havaittu. Palautuminen on tärkeää paitsi terveyden kannalta, myös itselle sopivan toimintatahdin omaksumiseksi.
Rentouttavien ja palauttavien asioiden tekeminen säännöllisesti vaikkapa päivittäisen kävelylenkin tai (saman- tai toislajisten) ystävien kanssa seurustelun muodossa on tehokas tapa huolehtia arjen hyvinvoinnista.
Vastuu myös järjestöillä
Myös järjestöillä on suuri vastuu aktiiviensa hyvinvoinnista. Johtohahmoina pidetyillä toimijoilla ja vastuuhenkilöillä on muita parempi mahdollisuus tarkkailla yhteisön sisäistä viestintää. Heillä on selkeämpi kuva siitä, millaisia viestejä yksittäisiltä aktiiveilta tulee, ja millaisia viestejä tai mielikuvia he saavat joko yksilöinä tai yleisemmällä tasolla.
Esimerkiksi seuraaviin asioihin kannattaa kiinnittää huomiota: Millainen ilmapiiri jarjestön toiminnassa on? Onko ymmärrettävää jäädä jostakin tehtävästä kokonaan pois tarvittaessa? Ovatko ajoittaiset "hiljaiset kaudet" sallittuja? Painostetaanko tehtäviin, niiden jatkamiseen tai toiminnassa pysymiseen?
Jos aktivisti sisäistää epärealistisen tiukan työmoraalin, hän saattaa alkaa painostaa muitakin työskentelemään yli voimavarojensa. Näin syntyy syyllisyyden ja painostuksen oravanpyörä. Huolehtimalla itsestämme ja toisistamme ajamme myös eläinten etuja.
Society and Animals Forum, entinen PsyETA työskentelee ihmisiin ja
muihin eläimiin kohdistuvan väkivallan vähentämiseksi. www.psyeta.org
Lähteet:
http://www.parkc.org/activist.htm
http://www.satyamag.com/jul01/adams-randour.html
Vinkkejä oman hyvinvoinnin ylläpitämiseen http://www.radpsynet.org/docs/wollman-burnout.html