Tuhoaako internet planeetan?

Phoenix Insurgent

BLDGBLOGissa oli joulukuussa mielenkiintoinen artikkeli palvelinten ympäristövaikutuksista. Se on jotain mitä suurin osa ihmisistä ei ajattele (eikä IT-väkikään, sillä valtava enemmistö heistä tuntuu olevan tyystin tietämättömiä teollisuudenalansa panoksesta ympäristön romahtamiseen).

Blogin kirjoittaja viittaa New Scientist -lehdessä hiljattain ilmestyneeseen artikkeliin, joka muiden mielenkiintoisten asioiden ohessa tuo esiin seuraavaa:

"Tietokoneet nähdään yleensä varsin harmittomana työpöydällä olevana juttuna," sanoo ryhmän puheenjohtaja Trewin Restorick. "Mutta esimerkiksi meidän yhdistyksellämme on yksi palvelin. Tällä palvelimella on hiilidioksidipäästöjen suhteen yhtä suuri jalanjälki kuin 20 litraa satasella kuluttavalla tavallisella kaupunkimaasturilla. Kuitenkin kaupunkimaasturi nähdään yleensä ympäristöpahiksena, palvelin ei.

Raportti "Tehoton Totuus" (An Inefficient Truth) toteaa että globaali IT-sektori, yli miljardilla tietokoneella, vastaa noin kahdesta prosentista vuosittaisista hiilidioksidipäästöistä. Se on jotakuinkin samaa tasoa kuin lentokoneilla.

Energiankulutuksen takana on pitkälti suuri määrä yritysten palvelimille tallettamaa asiakas- ja käyttäjätietoa. Tiedon tallentamisen kasvuvauhti on ohittanut lentoteollisuuden kasvun: vuonna 2006 Britanniassa myytiin 48% enemmän tallennuskapasiteettia kuin edellisenä vuonna, kun lentomatkustajien määrä kasvoi samaan aikaan 3%.

Tällä tallennuskapasiteetin valtavalla kasvulla, minkä takana on kapitalismin, valtion ja teknologian itsensä tarpeet, on tuhoisat vaikutukset planeettaan. Jatkuvasti kuuluu lisää katastrofaalisia ympäristöuutisia. Vaikka emme selvästikään voi laittaa ilmaston lämpenemisen nopeaa kasvua pelkästään tietokoneteollisuuden harteille, tuntuu jotenkin mielenkiintoiselta että tietokoneiden tehot (ja arjen tietokoneistuminen) ovat kasvaneet eksponentiaalisesti samaan aikaan kun olemme nähneet merkittävää kiihtymistä ympäristön romahtamisessa.

On varsin ironista että voimme teknologian ansiosta kerätä tietoa aiheuttamastamme planeetan tuhosta ennenäkemättömällä tarkkuudella, samaan aikaan kun teknologinen järjestelmä puskee meitä alas jyrkänteen reunalta. Kuten Jay Zwally, yksi NASAn ilmastotieteilijöistä sanoi: "napajäätiköitä pidetään ilmaston lämpenemisen suhteen vastineena kanarialinnulle hiilikaivoksessa. Nyt ilmaston lämpenemisen kanarialintu on kuollut. On aika jättää hiilikaivos." Zwally työskenteli lapsena hiilikaivoksessa joten ehkä häntä kannattaisi kuunnella. "Napajäätikot huutavat apua," sanoi toinen tiedemies.

Eikä tahti tunnu hidastuvan lähiaikoina. Yhdysvaltojen Työviraston hiljattainen ennustus tietokonealan työpaikkojen kasvusta viittaa nykyisen trendin jatkumiseen, missä työpaikat keskittyvät datan käsittelyyn:

4.joulukuuta julkaistun raportin mukaan verkkojärjestelmä- ja tietoliikennekommunikaatioammattilaiset muodostavat suurimman yksittäisen ammattiryhmän kasvun vuosien 2006 ja 2016 välillä. Tämän kategorian kasvu on arviolta 53,4 prosenttia, ja sitä seuraa ohjelmistoinsinöörit, joiden määrän odotetaan kasvavan 44,6 prosenttia vastaavana aikana.

Vahvaa kasvua ennustetaan myös järjestelmäanalyytikoille (29%), ohjelmistosuunnittelijoille (28%), tietokantojen ylläpitäjille (27%), ja verkko- ja tietojärjestelmien ylläpitäjille (27%).

Ympäristötieteilijät tuovat yhä enemmän esiin sitä kuinka olemme ajautuneet itse itseään ruokkivaan ekologiseen noidankehään.

Meressä olevan jään ja Grönlannin jäätiköiden sulaminen huolettaa tieteilijöitä, koska siitä näyttää tulevan erittäin ongelmallinen syöksykierre.

NASAn Zwallyn mukaan valkoinen merijää heijastaa arviolta 80 prosenttia auringon lämmöstä pois maan pinnalta. Kun merijäätä ei ole, noin 90 prosenttia lämmöstä menee valtameriin jotka sitä kautta lämmittävät kaikkea muutakin. Lämpimämmät valtameret taas aiheuttavat lisää jään sulamista.

Olemme samanlaisessa itseään ruokkivassa noidankehässä informaatioteknologian kanssa. Tallennuskapasiteetin kavaminen lisää tarveta tallennettavalle tiedolle, joka taas vaatii lisää tallennuskapasiteettia. Ja todellakin, voisiko IBM:n S3-valvontajärjestelmän kaltaiset kunnianhimoiset projektit olla mahdollisia ilman modernien tietokonejärjestelmien ja palvelimien mahdollistamaa suunnatonta tallennuskapasiteettia. S3-järjestelmä otetaan piakkoin Pekingissä käyttöön tämän vuoden olympialaisia varten, ja sitä on suunniteltu myös Manhattanille.

IDG News Servicen mukaan IBM:n T.J. Watson Tutkimuskeskuksen kehittämä S3-järjestelmä yhdistää olemassaolevaa tietoverkko- ja videovalvontainfrastruktuuria uusimpaan informaatioteknologiaan.

"Fyysinen turvallisuus ja it-turvallisuus alkaa lähentyä toisiaan," sanoi Julie Donahue, IBM:n turvallisuus- ja yksityisyyspalvelujen varajohtaja. "Suuri osa IT-puolen tyypeistä on nyt alkanut olla mukana myös fyysisellä puolella."

Kun S3-järjestelmä otetaan käyttöön Pekingin olympialaisissa, sillä valvotaan kaupungin kaduilta otettua videokuvaa mahdollisten rettelöitsijöiden tai terroristien löytämiseksi. S3 analysoi digitaalista videotallennetta ja antaa reaaliaikaisia varoituksia löydettyään kuvakoodista tiettyjä kuvioita.

Sillä voidaan ilmoittaa turvallisuushenkilöstölle siitä jos joku astuu kielletylle alueelle.

Nyt voimme ehkä löytää syitä sille miksi Yhdysvaltojen arvellaan tarvitsevan tusinan verran uusia voimalaitoksia ennen vuotta 2011, vain pysyäkseen mukana palvelinteollisuuden kasvussa. Tiedon käsittelyn ja tallentamisen eksponentiaalinen kasvu tarkoittaa myös eliittiluokan vallan eksponentiaalista kasvua. Se ei enää ole riippuvainen vankiloista ja poliisin asiakirjoista jäljittääkseen vihollisensa: köyhien, osattomien ja työtä tekevien luokat. Eliitti on laajentanut valtaansa ennenäkemättömällä tavalla oletetusti neutraalin teknologian avulla. Teknologian luokkanalyysin puutteen seurauksena, ja eliitin väitteiden "yhdistävyydestä" ja "perheistä ja ystävistä" sokaisemana, lähes kaikki ovat missanneet tämän suunnattoman vallan kasautumisen hyvin pienen eliitin käsiin. Ja tietokoneteknologia on mahdollistanut tämän kaiken.

Mutta tietenkään turvallisuuteen tähtäävät sovellukset eivät ole ainoita energiansyöjiä ja hiilidioksidin ilmakehään pumppaajia. Tosiaankin, voimme huomata kapitalistien olevan kaikista eniten innoissaan tulevasta Kaikkitietävän Kapitalismin Aikakaudesta. Googlen ja Facebookin kaltaiset teknoetujoukot ovat kumpainenkin päässeet hiljattain otsikoihin (tällä hetkellä) yliampuvasta tavastaan kerätä ja tallentaa sitä suurta määrää dataa mitä meistä kaikista internetissä liikkuu. Jotkut liberaalit saattaisivat väittää tämän olevan vain jonkinlainen häiriö tai teknologian väärää käyttöä, mutta nämä tietovarastot ovat suoraa seurausta teknologiasta itsestään.

Ja mitä tulee massiiviisiin tietovarastoihin, kannattaa pistää merkille Wiredin artikkeli DARPAn (Pentagonin tutkimuslaitos) suunnitelmasta lukea, tallentaa ja analysoida kaikki mitä teemme, sähköposteista siihen mitä luemme ja siihen missä syömme aamupalamme.

"Pentagon aikoo käynnistää erittäin kunnianhimoisen tutkimushankkeen, jonka tarkoituksena on kerätä kaikki kuviteltavissa oleva tieto henkilön elämästä, sekä tallettaa se tietokantoihin hakukelpoisessa muodossa."

Tottakai meille vakuutellaan kuinka projekti on vain omaksi parhaaksemme. Mutta silti on pakko kysyä että voitaisiinko tuota tietomäärää käyttää mihinkään muuhun kuin pahoihin tarkoituksiin?

Voidaan helposti huomata kuinka henkilökohtainen tietokone on kasvattanut suunnattomasti kykyämme niin tiedon keräämiseen, kuin todellisten luonnonvarojen kuluttamiseen. Globalisaatio ja kuluttaminen minkä me kaikki otamme valmiina (pidimmepä siitä tai emme) on suoraa seurausta tietokoneistumisesta. Samaan tapaan internetin kasvu on avannut mahdollisuuksia virtuaaliselle tiedon kasaamiselle, joka on kasvattanut todelliseen maailmaan kohdistuvia kustannuksia. Eikä vähiten ympäristötuhon muodossa.

Rough Type -sivustolla oli mielenkiintoinen analyysi sosiaalisen verkostoitumisen sivustoilla olevien virtuaali-identieettien energiankulutuksesta. Numeroiden murskaaminen paljasti kuinka virtuaalihenkilöt - jotka ovat usein toivekuvia todellisesta ihmisestä - kuluttavat enemmän energiaa kuin todellinen ihminen suurimmassa osassa kolmatta maailmaa. Itse asiassa yksi virtuaalihenkilö kuluttaa yhtä paljon energiaa kuin oikea brasilialainen.

Datan suuri määrä, ja tarpeet tuon datan siirtämiselle (ja siihen tarvittavalle energialle), jotka ovat olennainen osa internetiä ja sen sosiaalisen verkottumisen sivustoja, tuntuvat todistavan sen että voimme todeta teknologian ympäristövaikutusten olevan suoraa seurausta teknologiasta itsestään, eikä poikkeuksia sääntöön. Siksi onkin reilua kysyä: onko internet tappamassa planeettaa?

BLDGBLOGin mukaan vastaus tuntuu olevan 'ehkä', mutta ettei sen tarvitsisi olla niin. Kirjoittajan mukaan kyse on ihmisten arkistoimisen vaistosta, ei teknologiasta itsestään, vaikka hän kyseenalaistaakin sen käyttökelpoisuuden pitkällä aikavälillä tarkasteltuna. Näin ollen hän ajattelee että voisimme ehkä vain tallentaa vähän vähemmän tietoa ja näin välttää surkean kohtalomme. Joka tapauksessa hän nostaa esiin joitain hyviä kysymyksiä.

Emmekö me voisi vain tallentaa hieman vähemmän tietoa. Tallentaa kaksi-, kolme- tai neljäsataa sähköpostia vähemmän kuin nyt? Emmekö voisi lopettaa hiiriperunana oleminen ja mennä ulos kävelylle, jättäen palvelimet hurisemaan pimeyteensä?

Toki - tai voisimme laittaa palvelimemme Islantiin, jossa maalämpö- ja vesienergiaa on helposti saatavilla.

Joka tapauksessa, en voi muuta kuin ihmetellä onko tämän menneisyyden tallentamiseen hinnalla millä hyvänsä pyrkivän arkistoimisvaiston ympäristövaikutukset todella sen arvoisia? Oli kyse sitten kirjojen, joista kukaan ei ole kiinnostunut, tallentamisesta ilmastoituihin varastoihin, tai uusien hienosti valaistujen museoiden perustamisesta, tai verkkopalvelimista jossain sateisilla seuduilla...

Enkä voi todeta muuta kuin että se ei ole sen arvoista - vaikka se tarkoittaisi sitä etten voisi enää kirjoittaa blogiini.

Tällä hetkellä olemme tuhoamassa maata ilmastonmuutoksen vaikutuksilla, jotta voimme takertua menneisyyteen vielä yhden sukupolven ajaksi lukemalla vanhoja kirjoja, arkistoimalla elokuvia ja tallentamalla sähköposteja.

Onko itsemme säilyttämiseen pyrkivä antropologinen projekti todella ympäristövaikutustensa arvoinen?

Sanommeko tosiaan että planeetta saattaa pian muuttua tunnistamattomaksi, jopa elinkelvottomaksi, koska ilmastonmuutos on päässyt liian pitkälle, mutta onneksi meillä on kuitenkin paljon tosi hienoja arkistoja...?

Onko se humanismin pitkän aikavälin historiallista ironiaa, että kaikki nämä ilmastoidut varastorakennukset ja nettipalvelimet, sekä museoiden ja kirjastojen kaltainen institutionalisoitu nostalgia edustaa humanistisen projektin päättymättömän jatkumisen sijaan sen tulevaa ekologista kuolemaa?

Mielenkiintoista, mutta teknologiseen tiedon tallentamiseen liittyy sellaisia kustannuksia jotka eivät samalla tavalla ole sisäänrakennettuina muissa menetelmissä. Ensimmäisenä tulee mieleen hallitsevan luokan mahdollisuus päästä hetkessä käsiksi tähän tietoon, verrata sitä muuhun tietoon ja jäljittää ja muuttaa sitä uuden tiedon pohjalta. Ja mitä tahansa ympäristövaikutuksia kirjojen ja varastojen tekemisellä onkaan, kirjoja täynnä olevaa varastoa ei tarvitse uusia parin vuoden välein tiedon tallentamisen ja siirtämisen kasvuvauhdissa pysymiseksi.

Kiihdyttäessämme kohti Kaikkitietävän Kapitalismin Aikakautta, jonka taustalla kaksi merkittävintä voimaa on eliitin halu hallita ja teknologian kyky tallentaa ja välittää tietoa, joudumme kysymään itseltämme: voidaanko jatkuvasti kriittisemmäksi muuttuvaa ekologista tilannettamme, puhumattakaan siitä mitä liberaalit kutsuvat "kansalaisoikeuksien katoamiseksi", käsitellä erillään sen aiheuttaneesta teknologiasta?