Valtion- ja kapitalisminvastaisia taisteluita ei voi alistaa eikä ohjailla

Takku -zine #2:ssa julkaistu kreikkalaisten anarkistien tiedote Euroopan Sosiaalifoorumista ja siihen liittyvistä tapahtumista Ateenassa toukokuun alussa 2006.

VALTION- JA KAPITALISMINVASTAISIA TAISTELUITA EI VOI ALISTAA EIKÄ OHJAILLA, NE EIVÄT TEE KOMPROMISSEJA, SAATI PYYTELE ANTEEKSI!

Viime vuosina maailman poliittisten ja taloudellisten pomojen kansainväliset huippukokoukset ovat synnyttäneet vastarintaa, joka on räjähdysmäisesti tuonut parrasvaloihin kapitalismin ja pääoman vastaisen taistelun moninaisuuden kaikkialla maailmassa - alkuperäisväen yhteisöistä kapitalismin ghettoihin.

Tuhansien ihmisten kokoontuminen muiden muassa Seattlen, Prahan, Genovan ja Thessalonikin kaduille on antanut uutta virtaa näille taisteluille, vastustamalla ylivallan globalisaatiota "alhaalta" syntyvällä vastarinnan globalisaatiolla: taistelulla sellaisen maailman puolesta, missä ei ole riistoa ja alistusta, rajoja ja vankiloita.

Tämä todellisuus, jossa kapinoivat ihmiset eri maista yhdistyvät palavien barrikadien takana, muuttaen kaupungit taistelukentäksi yhteiskunnan ja sen tyrannien välillä, on vienyt riistäjiltä sen kuvitellun yhteiskunnallisen hyväksynnän alibin, jolla he ovat voineet koittaa perustella rikollisia suunnitelmiaan, sekä horjuttanut harhakuvaa hallitsijoiden kaikkivoipaisuudesta.

Kohdatessaan tämän laajenevan vastarinta-aallon on Valtio turvautunut olemassaolonsa peruskiveen, institutionaaliseen ja fyysiseen väkivaltaan, tukien samanaikaisesti "johtavien persoonien" - kuten vasemmistolaisten intellektuellien, poliitikkojen, ja byrokraattisen ammattiliittoväen - muodostumista "edustamaan" kapinoivia ihmisiä. Alusta asti tarkoitus on ollut tehdä yhteiskunnallinen vastarinta vaarattomaksi sulauttamalla se järjestelmän rajoihin, samalla kun valtion sortotoimet - reformistien hyväksynnällä - on kohdistettu niihin, jotka sabotoivat tätä pyrkimystä. Tässä yhteydessä kaikki ohjailumekanismien ulottumattomissa pysyvät vastarinnan muodot leimataan "rikolliseksi" tai "terroristiseksi" toiminnaksi.

"Maailman Sosiaalifoorumi - WSF", aivan kuten sen eurooppalainen vastine "Euroopan Sosiaalifoorumi - ESF", on kahden yhtenevän tekijän tulos: ensimmäinen on Valtion halu tukahduttaa vastarinta "sisältäpäin", toisen ollessa sosiaalidemokraattisten ja vasemmistolaisten poliittisten puolueiden, ammattiliittojen ja organisaatioiden yritys hankkia uusi etuoikeutettu asema järjestelmän sisällä, esiintymällä "globalisaation vastaisen liikkeen" äänenä, ja käyttämällä liikkeen voimaa omien poliittisten urapyrkimysten edistämiseen. WSF ja ESF ovat "ylhäältä" luotuja rakenteita, joiden tarkoitus on hallita ja ohjata "alhaalta" syntyneitä vastarintaliikkeitä.

Anarkistit ja antiautoritäärit, toimien joko yhdessä tuhansien muiden alistumattomien ihmisten kanssa kansainvälisissä mielenosoituksissa, tai paikallisesti yhteiskunnallisen luokkasodan monilla rintamilla, ovat aina taistelleet kamppailun itseorganisoitumisen puolesta, sekä valtion ja kapitalismin instituutioiden täydelliseksi torjumiseksi. Näin ollen he suuttuivat jo alussa Reformistisen Internationaalin pyrkimyksille korvata katujen vastarinta "vaihtoehtoisilla" hierarkisilla instituutioilla - instituutioilla, jotka haluavat asettaa rajoituksia taistelulle, vaatimalla joko vanhojen auktoriteettimallien palauttamista, tai olemassaolevien rakenteiden kaunistamista, kaivaen näin maata yhteiskunnallisen vapautumisen pyrkimyksien alta.

Tämä konflikti kapinan ja järjestelmään sulautumisen välillä esiintyy kaikissa yhteiskunnallisen vastakkaisuuden hetkissä. Se on sama konflikti jota ilmaistiin neljännen Euroopan Sosiaalifoorumin aikana Ateenassa 4.-7.5. 2006. Foorumin järjestivät paikalliset byrokraattiset ammattiliitot, reformistiryhmät, kansalaisjärjestöt, sekä johtavassa roolissa vasemmistolainen parlamenttipuolue "Synaspismos", yhdessä Euroopan muiden vastaavien ryhmien kanssa. Heidän pyrkimyksensä on uskotella pomojen maailmassa tukehtumaisillaan oleville vastarintatapoja etsiville ihmisille, jotka ovat tulleet näihin Foorumeihin Seattlen ja Genovan kaltaisten tapahtumien inspiroimana, että maailma voi oikeasti muuttua vanhojen tai uusien hallintoinstituutioiden kautta.

Yhdessä muiden tapahtumien kanssa, ja vastakkaisena ESF:n päämäärille, antiautoritääriset kollektiivit organisoivat samoina päivinä Libertaarisen ja Anarkistisen Antiautoritäärifoorumin, luoden tilan missä ihmiset voivat ilmaista eri kokemuksia, näkökulmia ja ulottuvuuksia antiautoritäärisestä taistelusta. Avoimia keskusteluja syntyi muiden muassa bioteknologian, kapitalistisen globalisaation, "terrorisminvastaisen" ristiretken, demokratian institutionaalisen kriisin, työn, vankiloiden ja huumeiden kaltaisista aiheista.

Tapaamisen huipennus oli lauantaiaamuna 6.5. järjestetty mielenosoitus, jossa yli tuhat toveria uhmasi suurta poliisiarmeijaa huutaen marssiessaan pääiskulausetta: TOISENLAINEN MAAILMA EI OLE MAHDOLLINEN NIIN PITKÄÄN KUN VALTIO JA KAPITALISMI ON OLEMASSA.

Nämä anarkistitoimet häiritsivät valtiota, joka on viime aikoina käynyt median avulla kiihkeää lokakampanjaa anarkisteja vastaan. Tämän kampanjan keskeisin väite on myytti siitä, että anarkistisen taistelun otaksutaan kohdistuvan valtion sijasta yhteiskuntaan. Valtio taas haluaa esittää itsensä yhteiskunnallisen turvallisuuden takaajana. Valtion päämäärä on peitellä sitä vaikutusta mikä anarkistisella teorialla ja teoilla on yhteiskunnallisiin kamppailuihin, ja saada yhteiskunnallista hyväksyntää sortotoimilleen anarkisteja vastaan.

ESF:n järjestäjät ärsyyntyivät myös anarkistien toimista, sillä heidän päämääränsä on ottaa haltuun vastarinta, jonka tulisi sitoutua heidän reformistisiin vaatimuksiinsa, yhtä lailla kuin he halusivat kaduilla käytettävän vain heidän keinojaan.

Tämä sosiaalidemokraattisen mielenlaadun hegemonia kiistettiin mellakoissa, jotka levisivät - spontaanisti ja pitkälti organisoimattomasti - anarkistien ja alistumattomien nuorten keskuudesta ESF:n organisoimassa sodanvastaisessa mielenosoituksessa lauantai-iltapäivänä 6. toukokuuta. Hyökkäykset valtiota ja kapitalismia edustavien kohteiden kimppuun, ja yhteenotot poliisien kanssa, osoittivat valtiolle, että mikään taistelun ohjailuun pyrkivä rakenne ei voi piilotella rooliaan, sekä vahingoitti ESF:n poliittista sijoitusta mielenosoitukseen, josta se oli halunnut luokkapasifikaation spektaakkelimaisen näytöksen. Tapahtumat paljastivat reformistien ja valtion sortovoimien välisen yhteistyön.

ESF -ryhmät ryhtyivät provosoimattomaan väkivaltaan niitä mielenosoittajia kohtaan, jotka eivät olleet heidän blokkiensa sisällä, ja joiden ainoa "virhe" oli se, että he eivät mukautuneet ESF:n organisointikomitean (ja vain sen) suunnitelmiin pasifistisesta mielenosoituksesta. On tärkeää pistää merkille, että anarkistit ja muut mielenosoittajat hyökkäsivät valikoituja kohteita vastaan, kuten mellakkapoliisia ja niiden ajoneuvoja, pankkeja, Yhdysvaltojen, Brittien, Italian ja Ranskan lähetystöjä, poliisin päämajaa, oikeustaloa, EU-virastoa, parlamenttitaloa sekä ministeriöitä. Yhdessäkään tapauksessa he eivät hyökänneet ESF:n mielenosoituksen osanottajien kimppuun, eikä edes sen "erikoisjärjestysmiesten" kimppuun, kuten ESF:n edustajat väittävät törkeissä valheissaan. Päinvastoin, nimenomaan ESF:n "erikoisjärjestysmiehet" löivät tai yrittivät lyödä mellakointiin osallistuneita ihmisiä. Näillä järjestysmiehillä oli jopa pokkaa kutsua mellakoijia "fasisteiksi" (!), samalla kun he heittivät näitä maahan tai työnsivät poliiseja kohti. Ja tottakai mielenosoittajat puolustivat itseään tätä provosoimatonta väkivaltaa vastaan.

Heti kun mielenosoitus oli päättynyt, alkoivat mellakoijien solvaaminen ja tapahtumien epäpolitisoiminen. Kuvaavin esimerkki tästä on ESF:n edustaja, ja "Synaspismos" -puolueen kuuluisa jäsen, D. Stratoulis, joka esiintyi televisiossa yhdessä poliisien kanssa. Hän kuvaili sosiaalista antiväkivaltaa "raa'aksi ja sokeaksi väkivallaksi", samalla kun hän selitti katselijoille oikeiden anarkistien ja valeanarkistien eroa (!). Hän syytti myös sisäisestä järjestyksestä vastaavaa ministeriä siitä, että tämä ei ota tapahtunutta riittävän vakavasti, ja syytti poliisia siitä, että se ei käynyt riittävän tehokkaasti "rettelöitsijöitä" vastaan...

Se, että ESF liittyi samaan kuoroon poliisin ja median kanssa (vetäen jopa niistäkin ohi), tarjosi valtiolle riittävän poliittisen hyväksynnän sortotoimille. Tämä hyväksyntä heijastui välittömästi vakaviin syytteisiin, joita 17:lle pidätetylle annettiin, kahdeksan syyttämiseen törkeistä rikoksista, ja neljään vangitsemiseen varoittavana esimerkkinä ja pelotteena jokaiselle, joka taistelee järjestelmän määrittämien rajojen ulkopuolella.

ESF:n edustajat - kuten "Synaspismosin" puheenjohtaja, joka sanoi että "ESF:n rauhallinen marssi Ateenassa asettuu Seattlen, Genovan ja Firenzen rinnalle...kapitalistisen globalisaation vastaisen liikkeen historiassa" - tietävät erittäin hyvin, että se mitä Seattlessa ja Genovassa todella tapahtui, oli loputtomia yhteenottoja poliisin kanssa, kyynelkaasua ja barrikadeja, eikä pelkkiä kansanedustajien johtamia pasifistijuhlia. Nyt, kuten taannoin Genovan aikoihin, he itkevät kaikkien radikaalien olevan "provokaattoreita", ja samalla hyväksikäyttävät ja omivat kapinan hetkiä - jopa Carlo Giulianin muistoa, vaikka he kutsuisivat häntä "provokaattoriksi", jos hän eläisi - koska he tietävät hyvin myös sen, ettei heidän hampaattomat julistuksensa innosta edes heidän omia rivejään.

ESF teki virallisen julistuksen, jossa se syytti "ryhmiä, jotka käyttivät toisia mielenosoittajia suojakilpenä poliisia vastaan", vaikka todellisuudessa juuri he aikoivat käyttää kaikkia mielenosoittajia neuvotellakseen paremman valta-aseman itselleen poliittisen järjestelmän sisällä. He syyttävät niitä, jotka hyökkäsivät valtion ja kapitalismin kohteiden kimppuun, "äärimmäisestä poliittisesta itsevaltiudesta", vaikka juuri he ovat piesseet jopa toisiaan ESF:n johtajuudesta, ja antaneet hyväksyntänsä valtion itsevaltiudelle, vaatien kovimpia mahdollisia rangaistuksia pidätetyille. Ja ESF:n edustajat itse ensiksi solvaavat kapinoivia ihmisiä, ja sitten alkavat puolustaa heitä sorron uhreina, voidakseen saada itselleen poliittista painoarvoa.

Sosiaalidemokraattisten reformistien poliittisella hyväksynnällä toteutettuja valtion sortotoimia vastaan me tarjoamme kollektiivista vastarintaa luokkasodan kaikilla rintamilla, ja taistelemme tehdäksemme vallankumouksen unelmasta painajaisen valtiolle, pomoille ja niiden hännystelijöille...

SOLIDAARISUUTTA TOUKOKUUN KUUDENNEN TAPAHTUMISTA VAINON KOHTEIKSI JOUTUNEILLE

VAPAUS NELJÄLLE VANGITULLE

TAISTELU YLIVALTAA VASTAAN ON JOKO ITSEORGANISOITU, ANTIAUTORITÄÄRINEN JA ANTI-INSTITUTIONAALINEN, TAI EI MITÄÄN!

Anarkistien ja antiautoritäärien avoin yleiskokous 10.5.2006

Takussa olleita uutisia ESF-mellakoissa vangituista ja solidaarisuustoimista:

Nälkälakossa olleet anarkistivangit vapautettiin Kreikassa! (6.2.2007)
Kreikka: Palopommeja, mellakointia ja toimistovaltaus (17.1.2007)
Vapauttakaa Ateenan anarkistivangit! (17.1.2007)
Ateenassa vallattiin yliopisto solidaarisuutena vangituille anarkisteille (15.1.2007)
"Ateenan keskusta muuttui taistelutantereeksi" (15.1.2007)
Kreikassa pommitettu pankkeja ja puoluetoimistoja (12.1.2007)
Kreikka: Kostoja anarkistien ja poliisiministeriön kesken (20.12.2006)
Kreikka: Tarasio Zantorozni sairaalaan 12 päivän nälkälakon jälkeen (15.12.2006)
Kreikkalaisia anarkistivankeja nälkälakkoon (10.12.2006)

Aiheesta englanniksi:

Yleisuutinen aiheesta ja lista solidaarisuusaktioista
Greece: 2 anarchists still on hunger strike (Tarasio Z. 35th day & Gerasimos K. 19th day) (Infoshop News 1.1.2007)

Paikallaolijan kuvaus kokemuksistaan
Warcry: My Big Fat Greek Riot (Infoshop News 11.5.2006)