Maapallon kestävä elämä

Ihmiskunnan köyhän enemmistön kulutus henkeä kohti ei ole ongelma maapallon kestokyvylle, kun sitä verrataan rikkaan vähemmistön, teollisuusmaiden väestön ja kehitysmaiden eliitin, kulutukseen.

Mikäli haluamme säilyttää maapallon elinkelpoisena tuleville sukupolville, myös rikkaan vähemmistön kulutus henkeä kohden tulee voida saattaa vastaavasti kohtuulliselle, maapallon kestokyvyn sallimalle tasolle.
Maailman köyhä enemmistö saa olennaisen osan kestävän elämänsä elinehdoista virallisen kaupallisen tuotannon ulkopuolisesta taloudesta - kuten siitä, mitä maasta, metsästä ja vesistöstä luontaisesti, paikallisesti uusiutumiskykyisellä tavalla liikenee elämän ylläpitämiseen. Myös valmistetuista tuotteista kehitysmaiden köyhät käyttävät usein kaiken hyödyllisen säästävämmin, tarkemmin ja moniulotteisemmin hyödyksi kuin me. Siten he aiheuttavat meitä vähemmän ympäristöä kuormittavia ja saastuttavia tuotannon, kulutuksen, pakkaamisen ja kuljetuksen ketjuja.

Maata, vettä metsää ym. kaupallistettaessa resurssit kuitenkin siirretään pois köyhän enemmistön melko kestävästä käytöstä. Voimavarat päätyvät globaalin ostovoiman määräämään ylikulutuskysynnän käyttöön, mikä näkyy kasvuna kaupallisissa tilastoissa ja bruttokansantuotteessa. Julkisuudessa tapahtuma markkinoidaan "köyhyyden poistamisena"; vaikka tosiasiassa se vie elinehtoja pois maapallon köyhien hallinnasta. Ostovoiman määräämä kaupallinen hallinta heikentää ihmisten oikeuksia elää kestävästi siitä, mitä paikallisesta ympäristöstä luontaisesti löytyy.

Valta määritellä, käsitellä ja toteuttaa "kestävää kehitystä" ja "köyhyyden poistamista" jää helposti samojen luonnontieteellistä ja ekonomista koulutusta saaneiden väestöryhmien haltuun, jotka maapallon voimavaroja ylikuluttavat.

Ne jotka maapallolla elävät vähiten kuluttavasti ja ympäristön kannalta kestävämmin, eivät ole tarvinneet ohjeita - biologisia tai ekologisia käsitteitä tai koulutusta.

Ympäristöä kuormittava kulutustaso korreloi yleensä sen kanssa miten ihminen hallitsee ja käyttää modernin biologian ja ekologian tapoja käsittää ympäristöä. Ei ole syytä kuvitella, että biologinen tapa käsittää ympäristöä olisi erityisen kestävä. Niiden toiminta ja elämä, joilla on enemmän biologista koulutusta ja kattavampi käsitys ympäristöstä, jatkaa ympäristöä tuhoavaa ylikulutusta huomattavasti enemmän kuin enemmistö, jolla ei ole biologista koulutusta tai käsitystapaa.

Rikkaalla ja ylikuluttavalla koulutetulla eliitillä on intressi määrittää "köyhyyden poistaminen" ja "kestävä kehitys" palvelemaan omia ylikulutustarpeitaan. Myös Suomen "kestävän kehityksen strategian" tavoitteet tukevat kilpailua, joka perustuu kaupallisen kulutukseen kiihtyvään kasvuun. Se kilpailu on globaalin ympäristöuhan perussyy sekä kestämättömän ja eriarvoisen kehityksen lähde.

Globaalien ympäristöongelmien käsittely on nyt siinä tilanteessa, jossa kuormittavasti elävät ihmiset määrittävät ratkaisuja sellaisten käsitystapojen avulla, joista tietoisena he ovat jo pitkään jatkaneet ylikulutustaan. Sen sijaan maapallon kestävän kehityksen ongelmien käsittelyyn ja ratkaisemiseen eivät näytä voivan osallistua juuri lainkaan ne, jotka elävät kestävimmin.

Meidän kulttuurimme - asutus, koti, viljelykset ym. - syrjäyttävät pysyvästi tieltään metsän ja maan luontaisen villin kasvun. Kuitenkin lukuisat muut kulttuurit, niiden asutus, koti ja viljelykset, ovat olleet ennemmin osa maan ja metsän luontaisen villin kasvuston uusiutumista. Nämä kulttuurit elävät yhä monella tavalla kestävämpää elämää kuin me, vaikka eurooppalainen kolonialismi ja vallitseva globalisoitu kaupallistaminen ovat tukahduttaneet niitä alleen jo vuosisatoja.

Eri kulttuurit jakavat paljon yhteistä kestävää elämänperintöä tavoissa, joilla maasta, metsästä ja vesistöstä hankitaan elantoa luontaisesti ja uusiutumiskykyä vaarantamatta. Selvimmin tällaista ihmiskunnan yhteistä perintöä, jonka avulla olemme selvinneet maapallolla vuosituhansia, lienee säilynyt alkuperäiskansojen elämänkäytännöissä.

Miksi tulevaisuuden kestäviä ratkaisuja on jätetty huomiotta muiden kulttuurien tavat suhtautua ympäristöön - tavat, joiden avulla pystytään todella elämään kestävämmällä tavalla ja usein vähintään yhtä onnellisina ilman ylikulutusta?

Ehkä siksi, että maapallon enemmistöllä on kestäviä ratkaisuja, joita emme halua tietää olevan olemassa.

Ville-Veikko Hirvelä
Elonkehä 13-14/2007