Derrick Jensen & George Draffan: Tervetuloa Koneeseen: Luku 1 - Kaikkinäkevä silmä

Kaikkinäkevä silmä

Silmä, jonka näet, ei ole silmä koska näet sen;
se on silmä koska se näkee sinut.
-Antonio Machado

Lapsena minulle opetettiin - äärikristittyyn tapaan - kuinka paholaisen ollessa kykenemätön lukemaan ajatuksiani, hän tarkkailisi kaikkea mitä tein, etsien pienintäkin muutosta kehossani tai ilmeissäni mikä voisi paljastaa ajatukseni. Hän teki tämän, minulle kerrottiin, koska hän halusi oppia tuntemaan minut. Ja hän halusi oppia tuntemaan minut, koska sen sijaan että hän olisi rakastanut minua - kuten Jumala teki, joka myös tarkkaili minua ja tiesi lisäksi mitä tapahtui päässäni ja sydämessäni - hän halusi kiusata ja jopa hallita minua.

Lapsena vastasin tähän yrittämällä kontrolloida itseäni, yrittämällä olla antamatta kasvojeni tai kehoni, ja etenkin tekoni, paljastaa ajatukseni. Huiputtaisin häntä! Mutta tiesin jo viiden vanhana sen olevan ajanhukkaa. Tiesin - vaikken tietenkään voinut käyttää tällaista kieltä - että jos paholainen, tai jos sillä on väliä niin kuka tahansa, pystyisi kokoamaan kasaan riittävästi tietoa ulkoisista tavoistani, voisi hän ajan myötä tehokkaasti lukea ajatuksiani. Tiesin myös mahdollisuuden lukea ajatuksiani, tapahtuipa se Jumalan, ihmisen tai paholaisen toimesta, johtavan väistämättä kykyyn hallita minua: valvonta kontrolloi, ja täydellinen valvonta kontrolloi täydellisesti.

Tuolloin en tajunnut, että yrittämällä hallita itseäni luovuin käytännöllisesti katsoen vapaudestani. Sallin pelkoni - paholaisesta, tai jälkikäteen katsottuna Jumalasta - määrittää tekojani, ilmaisuani, ajatuksiani, ja mikä pahinta kaikesta, sitä mitä en ajatellut.

En enää usko paholaiseen, enkä Jumalaan, ainakaan sellaiseen mistä minua lapsena opetettiin. Kannan kuitenkin mukanani opetuksia etäisen auktoriteetin saamasta informaatiosta ja sen suhteesta saman auktoriteetin harjoittamaan kontrolliin. Vallanpitäjät ovat aina ymmärtäneet tämän suhteen. Se on suhde mikä meidän kaikkien tulee muistaa.

***

Nykyään suurin osa meistä pystyy näkemään kulttuurimme keskeisen liikesuunnan: viimeiset muutaman tuhatta vuotta se on säälimättömästi laajentanut hallintansa aluetta alkuperäiseltä alueeltaan muinaisesta Mesopotamiasta - "sivilisaation kehdosta" - läpi Lähi-Idän ja Levantin, ympäri Välimeren, Eurooppaan, sitten Afrikkaan, Amerikoihin, Aasiaan ja Oseaniaan. Harjoittaessaan kontrolliaan tämä kulttuuri on hakannut yli 90 prosenttia maailman metsistä, kuluttanut yli 90 prosenttia maailman kalakannoista, samalla tavalla tuhonnut suuret lintuparvet ja valtavat laumat kavioeläimiä. Se on tuhonnut, liittänyt tai väkisin sulauttanut itseensä lähes kaikki kulttuurit matkansa varrella, niin pitkään että suurin osa näistä muista tavoista maailman käsittämisessä ja olemisessa on tullut unohdetuksi. Tämä on selvää. Nämä ovat yksinkertaisia faktoja. Kiistatta.[1]
Olisi kuitenkin virhe ajatella tämän täydelliseen kontrolliin pyrkivän liikkeen ulottuvan vain ulkoiseen maailmaan. Se ulottuu yhtä varmasti sisäisiin maailmoihimme, siihen mitä ajattelemme ja keitä olemme, yrityksen hallita ollessa yhtä loppuun viety, tuhon yhtä vakava, kuin ulkoisessa maailmassa.

***

Kuvittele istuvasi huoneessa kyttien ympäröimänä. Tai ehkä olet suuryhtiön edustajien ympäröimä. Joskus niitä ei pysty erottamaan toisistaan.
He kysyvät sinulta kysymyksiä, näyttävät valokuvia, lukevat iskulauseita. Et halua vastata. Et luota heihin, näihin kyttiin, näihin suuryhtiön edustajiin. Et halua antaa heille mitään tietoa.

Mutta teet niin. Et puhumalla. Et tuskin havaittavissa olevalla yhteenpuristettujen käsien tiukemmalla puristuksella, saati hartioiden kohautuksella. Et petä itseäsi väläyttämällä silmiäsi tunnustamisen merkiksi, saati pienellä silmien liikkeellä tai ihon kostumisella hiestä. Sen sijaan aivojesi sisällä tapahtuvat toiminnot paljastavat sinut. Heillä on kone näide toimintojen lukemiseen. Etkä voi tehdä mitään asian suhteen. He tietävät sen. He saavat sen tiedon mitä haluavat.

Tai kävelet kauppaan. Suuryhtiön edustaja - tai ehkä kyttä, välillä niitä ei pysty erottamaan - vilkaisee päätteeseen, sitten tervehtii sinua nimeltä. Et tunne tätä edustajaa, tätä kyttää. Et ole koskaan aiemmin elämässäsi nähnyt häntä. Mutta hän tuntee sinut. Hän tietää mistä ostit paitasi ja paljonko se maksoi. Hän tietää saman housuistasi, sukista, kengistä, repusta, autosta. Hän saattaa tietää luottohistoriasi, sairaanhoidollisen tilanteesi, tietosi (tai niiden puuttumisen) poliisirekisterissä.

Se et ole sinä. Hän ei lue aivojasi, kuten tekivät kytät - tai ehkä he olivat suuryhtiön edustajia. Hän lukee vaatteesi. Hän lukee jokaisen massatuotetun hallussasi olevan esineen. Hän lukee käteisvarasi. Esineissä on, katsos, tietokonesiruja. Tai ennemminkin siruja joita et voi katsoa tai nähdä. Sirut ovat hiekanjyviä pienempiä. Ja halpoja, viisi senttiä kappaleelta, kohta pennin luokkaa. Nämä sirut lähettävät jatkuvasti tietoa sinusta kenelle tahansa jolla on hallussaan sopiva vastaanottolaite. Suuryhtiöiden asiamiehet - tai valtion, kenen tahansa palveluksessa he ovatkin - tietävät kuinka paljon maksoit villapaidastasi, tietävät missä olet, missä olet ollut.

Alat huomata kameroita kaikkialla missä kuljetkin. Ensiksi niitä oli vain ilmiselvissä paikoissa, kuten kasinoilla ja 24h-myymälöissä. Sitten aloit nähdä niitä muuallakin, risteyksissä, pankkiautomaateilla, hotellin käytävillä, kouluissa. Huomaat niitä lentokentillä, jopa futismatseissa. Ei väliä missä olet, joku pystyy pitämään sinua silmällä, taltioimaan liikkeesi. Joskus nämä tarkkailijat - kytät, tai ehkä suuryhtiön myyntimiehet - käyttävät tietokoneita skannatakseen kasvosi, sitten vertaavat tulosta tietokannoissaan oleviin kasvoihin, ehkä tyhjäntoimittajiin, ehkä rikollisiin, ehkä terroristeihin, ehkä ihmisiin joiden politiikasta he eivät pidä, ehkä ihmisiin jotka ostavat tai jättävät ostamatta heidän tuotteitaan.

Tai ehkä olet hullu. Vainoharhainen. Olet kuullut ääniä viime aikoina. Et osaa aina sanoa mitkä ajatukset ovat sinun, ja mitkä kuuluvat jollekin toiselle. Et ole enää edes varma kuka olet? Kuka olet? Ajatteletko itse ajatuksesi, vai ovatko ne jonkun toisen?

Olet lukenut tiedemiesten Yalen yliopistossa tehneen tutkimuksia, joissa he käyttävät magneettiresonanssin kuvauskoneita (MRI:t) välittämään kuvia fyysisistä tapahtumista aivojen sisällä havaitakseen ihmisten reaktiot heille näytettyihin kuviin. (He huomasivat, ei minään suurena yllätyksenä, että monet valkoihoiset jotka väittämänsä mukaan eivät ole rasisteja, ja jotka itse asiassa eivät ehkä ole erityisen rasistisia tietoisella tasolla, tuntevat pelkoa, kun heille näytetään kuvia tuntemattomista mustista miehistä.) Ja tiedät markkinatutkimusyhtiöiden käyttävän jo MRI-koneita voidakseen "mitata kuluttajien tiedostamattomia mieltymiä seuraamalla aivotoiminnan malleja heidän reagoidessaan tuotteisiin tai viesteihin."[2] Ja jos tiedät markkinatutkijoiden käyttävän MRI-koneita, et todennäköisesti pysty edes kuvittelemaan käyttötarkoituksia mitä kytät, FBI ja CIA ovat kehitelleet. Johtolanka: tutkijat Pennsylvanian yliopistossa ovat havainneet joidenkin aivojen osien "kirkastuvan" (heidän sanojensa mukaan) kun koehenkilölle näytetään kasvot jotka tämä on nähnyt aiemmin.[3] Toinen johtolanka: tiedemiehet Stanfordin yliopistossa ovat alkaneet kartoittaa tiettyjen sanojen tai lauseiden ajattelemiseen liittyviä sähköisiä ja magneettisia aivoaaltoja. Ajattelet tätä, aivosi tekevät tuota. Jo nyt, tiedemiesten mukaan, "tunnistustarkkuus, pienimmän neliösumman menetelmän pohjalta, vaihtelee, mutta parhaat tulokset olivat yhdeksänkymmenen prosentin yläpuolella."[4]

Sinulla on oikeus pysyä vaiti. Se vaan ei auta sinua millään tavalla.

Tiedät myös tietokonesiruista. Niitä on joka puolella. Ei vielä. Kohta. Katherine Albrecht kirjoitti vastikään Denver University Law Review -lehdessä, "Uusi kuluttajahyödykkeiden jäljitysjärjestelmä nimeltään Auto-ID [nykyään RFID, Radio Frequency Identification tag] on valmiina tulemaan kaikkialle elämiimme, syvällekäyvillä vaikutuksilla kuluttajan yksityisyyteen. Auto-ID yhdistää radiotaajuuksilla (RF) tapahtuvan tunnistusteknologian erittäin pieneen kokoon rakennettuihin tietokoneisiin, jotka mahdollistavat tuotteiden tunnistamisen ja jäljittämisen mihin tahansa toimitusketjun vaiheeseen. Järjestelmää voidaan soveltaa lähes mihin tahansa fyysiseen esineeseen, kuulakärkikynistä hammastahnaan, jotka voisivat kantaa mukanaan omaa yksilöllistä tietoa upotetun sirun muodossa. Siru lähettää tunnistussignaalin, mikä mahdollistaa kommunikaation lukulaitteiden ja toisten samanlaisen sirun sisältämien tuotteiden välillä. Analyytikot ennustavat tulevaisuudessa järjestelmää käytettävän yksilöimään ja jäljittämään jokainen planeetalla tuotettu esine. Auto-ID käyttää numerointikaavaa nimeltään ePC ('elektroninen tuotekoodi') joka voi tarjota yksilöllisen tunnisteen jokaiselle fyysiselle kappaleelle maailmassa... Esimerkiksi jokainen tuotettu tupakka-aski, yksittäinen limsatölkki, hehkulamppu tai paketti partakoneenteriä olisi tunnistettavissa yksittäisesti oman ePC-numeronsa kautta. Kun numero on määritetty, se voidaan lähettää radiotaajuustunnistetagin (RFID) avulla tuotteeseen tai tuotteelle. Nämä pienenpienet tagit, jotka maksavat joidenkin ennusteiden mukaan alle sentin kappaleelta vuonna 2004, ovat 'kooltaan jotakin hiekanjyvän ja pölyhiukkasen väliltä.' Ne aiotaan rakentaa suoraan ruokaan, vaatteisiin, lääkkeisiin tai autonosiin tuotantoprosessin aikana. Vastaanotto- tai lukulaitteita käytetään nappaamaan RFID-tagin lähettämä signaali. Järjestelmän kannattajat kuvittelevat mielessään kaikkialle leviävän maailmanlaajuisen miljoonien vastaanottolaitteiden verkoston koko toimitusketjun matkalla - lentokentillä, satamissa, moottoriteillä, jakelukeskuksissa, varastoissa, vähittäismyymälöissä ja kodeissa. Tämä mahdollistaisi saumattoman, jatkuvan fyysisten esineiden tunnistamisen ja jäljittämisen niiden liikkuessa paikasta toiseen, mahdollistaen yrityksille kaikkien tuotteidensa sijainnin määrittämisen kaiken aikaa. International Paper -yrityksen johtaja Steven Van Fleet odottaa mahdollisuuksia. 'Laitamme RFID-tagin kaikkeen mikä liikkuu Pohjois-Amerikan toimitusketjussa,' hän intoili äskettäin. Auto-ID -järjestelmän lopullinen päämäärä on luoda 'fyysisesti linkitetty maailma', jossa jokainen esine planeetalla on numeroitu, yksilöity, luetteloitu ja jäljitetty. Tämän mahdollistava teknologia on jo olemassa. Kuvailtuna 'ennemmin poliittisena kuin teknologisena ongelmana', maailmanlaajuisen järjestelmän luominen 'tulisi... vaatimaan neuvotteluja ja yksimielisyyttä eri valtioiden välillä ja keskuudessa.' Kannattajat pyrkivät saamaan maailmanlaajuisen hyväksynnän teknologioille joita tarvitaan järjestelmän perusrakenteen pystyttämiseen seuraavan muutaman vuoden aikana."[5]

Massachusettsin Teknologiainstituutin (MIT) alaisuudessa toimivan Auto-ID Keskuksen rahoittajina ja/tai osakkaina on globaaleja suuryrityksiä ja yliopistoja Yhdysvalloista, Isosta-Britanniasta, Australiasta, Japanista ja Sveitsistä.[6] Sponsoreihin lukeutuvat Pepsi, Gillette, Philip Morris, Procter & Gamble, Wal-Mart ja (kuka olisikaan osannut arvata?) Yhdysvaltain Puolustusministeriö.[7] 2001 tämä porukka varusti Tulsan kaupungin Oklahomassa RFID-järjestelmällä nähdäkseen voivatko he jäljittää Auto-ID-tageilla varustettuja kohteita.[8] Gillette, Wal-Mart ja Tesco ovat asentamassa hyllyjä, jotka voivat lukea partakoneisiin ja muihin vastaaviin tuotteisiin upotettuja RFID-radioaaltoja.[9] Euroopan Keskuspankki suunnittelee varustavansa Eurosetelit RFID-tageilla vuoteen 2005 mennessä. Hitachi Europe on jo kehittänyt riittävän pienen älysirun, 0.3mm kanttiinsa ja paksuudeltaan hiuksen luokkaa, joka mahtuu setelin sisään. Näiden sirujen massatuotanto alkaa vuoden sisällä.[10]

Ja kamerat. Olet nähnyt ne omilla silmilläsi. Sinä tiedät. Sinä tiedät.

Tai ehkä et. Silti on ne äänet jotka kertovat sinulle että olet hullu, sanovat vainoharhaiseksi, sanovat ettei se ole mikään iso juttu, sanovat kuinka vallanpitäjillä on tärkeämpääkin tekemistä kuin vahtia sinua (tärkeämpää tekemistä, kuten jokaisen vessapaperirullan, dollarin setelin ja henkilön liikkeiden jäljittäminen: EI! Älä ajattele noin! Ei se noin mene!). Äänet kertovat sinulle kuinka vallanpitäjillä on sinun hyvinvointisi sydäntä lähellä. Sirujen tarkoitus on vähentää varkauksia, kamerat parantavat turvallisuutta ja MRI-koneet, no, jos sinulla ei ole mitään salattavaa niin mitä pelkäät?

Toinen artikkeli, vähän aikaa sitten kirjoitettu, alkoi unohtumattomalla ensimmäisellä rivillä: "Äänet päässäsi saattavat olla aitoja." Sen mukaan tiedemiehet ovat onnistuneet kehittämään kyvyn lähettää niin keskitetyn äänisäteen, että vain yksi ihminen voi kuulla sen. Se voidaan lähettää satojen metrien päästä. Armeija on tietenkin erittäin kiinnostunut tästä teknologiasta.[11] Mikroaaltoja voidaan myös käyttää äänen lähettämiseen. Ääni-impulsseja voidaan lähettää säteenä päähäsi, niin että voit luulla kuulevasi ne, tai jopa ajattelevasi ne. Nämä äänet voidaan muotoilla sanoiksi, ajatuksiksi.[12]

Mutta tämähän on kaikki ihan hullua, äänet sanovat sinulle. Mitään tuollaista ei voisi tapahtua. Mitään tuollaista ei voisi tapahtua sinulle.

***

Tänään opin että koululapsilta Akronin kaupungissa, Ohiossa, otetaan sormenjäljet, jotta heidät voitaisiin tunnistaa paremmin kouluruokalan lounasjonossa.[13] Tuntuu aika järjettömältä. "Vanhaan hyvään aikaan" ruokalavalvojat pystyivät ongelmitta pysymään kärryillä siitä kuka oli pikku-Derrick ja kuka pikku-George, ilman tarvetta sormenjäljille tai kuvallisille henkilökorteille. Valvojat tiesivät keitä me olimme ja heillä oli usein jonkinlainen suhde meihin: kuvittele sitä! Ja jos lapsia toisesta koulusta (tai, voi kamalaa, kotikoululaisia!) oli onnistunut livahtamaan ruokalaan varastamaan veronmaksajien tarjoamaa mysteerilihaa, on minun vaikea kuvitella miten se olisi ollut kustannustehokasta (tai suhdetehokasta) valtion taholta pistää huipputeknologia heidän peräänsä.

Epäilen kuitenkin muiden syiden olleen taustalla sormenjälkien ottamisessa. Etenkin jos oppilaat ovat värillisiä, saattaa poliisin kannalta olla hyödyllistä pitää sormenjäljet tallessa myöhempää käyttöä varten: se säästää vaivaa siinä vaiheessa kun pitää keksiä miten heidät heitetään vankilaan. Mutta olen varma siitä että on toinenkin syy, joka pätee kaikkiin kulttuurimme lapsiin rodusta välittämättä: lasten pakottaminen sietämään päivästä toiseen riveissä istumista murtaa heidän tahtonsa ja tuhoaa heidän älykkyytensä riittävän hyvin valmistaakseen heidät ottamaan oikeat paikkansa aikuisten yhteiskunnassa, jossa he kulkevat raadannan, tottelevaisuuden, pitkäveteisyyden, tuskallisen työllistymisen ja hitaan epätoivon polkua läpi koko elämänsä. Kuten R.D. Laing kirjoitti, "lapset eivät ole vielä ääliöitä, mutta meidän täytyy tehdä heistä kaltaisiamme imbesillejä, korkealla älykkyysosamäärällä varustettuja mikäli mahdollista."[14] Joten myös tämä pakollinen sormenjälkien otto valmentaa lapset aikuisuuteen, tässä tapauksessa elämään missä he joutuvat alistumaan enemmän tai vähemmän jatkuvalle valvonnalle.

Tervetuloa 2000-luvulle.

***

Eräs modernin valvonnan edelläkävijöistä oli 1700-luvulla elänyt utilitaristinen filosofi Jeremy Bentham, Panopticonin suunnittelija. Panopticon on suunnitelma kehän muotoon suunnitellusta vankilasta, jossa sellit ovat säteittäin keskellä olevan vartiotornin ympärillä. Siellä ei ole koloja tai kulmauksia missä vangit voivat piileskellä. Sellit ovat jatkuvasti valaistuja, vartiotornin ollessa pimeänä. Koska vangit eivät voi todeta miten tai milloin heitä tarkkaillaan, heillä ei ole muuta vaihtoehtoa kuin olettaa olevansa joka hetki tarkkailun alaisena.

Ja tässä se mitä, Panopticonin avulla, Benthamin mukaan saataisiin aikaan: "moraali paranee - terveys säilyy - teollisuuden elvyttämät käskyt leviävää - julkinen taakka kevenee - talous juurtuu, kuin se olisi peruskallion päällä - köyhäinlakien gordioninsolmut aukenevat - kaikki yksinkertaisen arkkitehtuurin idean avulla!"[15] Ehkä vielä enemmän itse asiaan liittyen, kuka tahansa joka pyörittää Panopticonia saisi "uuden tavan saavuttaa valtaa mielestä mielen yli, määrällä jolle ei löydy edeltäjää."[16]

Bentham oli kunnianhimoinen. Tätä valtaa oli tarkoitus käyttää laajalti "parantumattomien rankaisemiseen, hullujen vartioimiseen, pahojen uudistamiseen, epäiltyjen eristämiseen, joutilaiden työllistämiseen, avuttomien elättämiseen, sairaiden parantamiseen, halukkaiden neuvomiseen millä tahansa teollisuuden alalla, tai nousevan rodun valmentamiseen koulutuksen tiellä: sanalla sanoen, oli sen sovellustarkoitus sitten pysyvät vankilat kuoleman huoneessa, tai tutkintavankilat ennen oikeudenkäyntiä, tai rangaistuslaitokset, tai kuritushuoneet, tai työsiirtolat, tai manufaktuurit, tai hullujenhuoneet, tai sairaalat, tai koulut."[17]

Näin se toimii: "On ilmiselvää, että kaikissa näissä tapauksissa, mitä jatkuvammin tarkkailun kohteena oleva henkilö on tarkkailijoidensa silmien alla, sitä täydellisemmin laitoksen tarkoitus X tulee saavutetuksi. Ideaali täydellistymä, jos se on päämäärä, vaatisi itse asiassa sitä että jokaisen henkilön tulisi jokaisena hetkenä olla tuossa ahdingossa. Tämän ollessa mahdotonta, on seuraava asia se, että jokaisena hetkenä, nähden syyn uskoa siihen, eikä riittävästi syytä uskoa päinvastaista, henkilön tulisi kuvitella olevansa valvonnan alla."[18]

Panopticon toimii mallina moderneille huipputurvallisille vankiloille, kuten Pelican Bayn vankilalle Crescent Cityssä, Kaliforniassa. Mutta Benthamin ideat ovat jopa vieläkin vaikutusvaltaisempia.

Tosiaankin, kuten Michel Foucault kirjoitti 1970-luvulla, Panopticonista on tullut malli kokonaiselle kulttuurille. Panopticonista ei ole tullut vain "yksinkertaista ideaa Arkkitehtuurissa", vaan se on myös kielikuva valtasuhteille, jotka pitävät kasassa modernia sivilisaatiota: "Tästä johtuu", Focault kirjoittaa, "Panopticonin päävaikutus: se luo vangille tietoisen ja jatkuvan näkyvyyden tilan, joka taas takaa automaattisesti vallan toiminnan. On päästävä siihen, että valvonta on vaikutukseltaan jatkuvaa, vaikka se olisikin käytännössä katkonaista, ja että vallan täydellisyys tekee sen tosiasiallisen harjoittamisen lähes tarpeettomaksi. Tämän arkkitehtonisen kokonaisuuden on oltava kone, joka luo käyttäjästään riippumattoman valtasuhteen ja tukee sitä: vankien on toisin sanoen jouduttava valtatilanteeseen, joka on heissä itsessään. Tässä mielessä jatkuva valvojan tarkkailun alaisena oleminen on sekä liiallista että liian vähäistä. Se on liiallista siksi, että vangin jatkuva valvonta ei oikeastaan olisikaan tarpeen, ja se on taas liian vähäistä sen vuoksi että hänen on tärkeintä tietää olevansa valvonnan alainen. Tämän vuoksi Bentham asetti periaatteeksi sen, että vallan tuli olla näkyvää ja samalla sellaista ettei sitä voitu havaita: toisaalta vangilla on jatkuvasti silmiensä edessä keskustornin korkea hahmo, mistä käsin häntä vakoillaan, ja toisaalta hänen ei pidä koskaan saada tietää, katsellaanko häntä todella, mutta hänen on oltava varma siitä, että hän on aina tarkkailtavissa. Jottei valvojan läsnäoloa tai poissaoloa voisi huomata ja etteivät vangit erottaisi selleistään edes varjoa tai hahmoa valoa vasten Bentham suunnitteli valvontapaikan keskussalin ikkunoihin sälekaihtimet ja lisäksi salin sisälle suorakulmaisesti sijoitettavat väliseinät sekä ovien tilalle solamaiset oviaukot, joiden kautta voitiin siirtyä salin toisesta osasta toiseen, koska vähäisinkin kolina, valonvilkahdus tai ovenraosta pilkottava päivä paljastaisivat vartijan läsnäolon. Panopticon on kone, joka erottaa toisistaan näkemisen ja näkyvissä olemisen käsitteet: kehärakennukseen suljetut yksilöt ovat täysin näkyvissä itse koskaan näkemättä valvojiaan, kun taas keskustornissa olevat näkevät kaiken olematta it0se koskaan näkyvissä."[19]

Tämä on jo riittävän pahaa, mutta Foucault jatkaa, "Tämä on merkittävä rakennelma, sillä se automatisoi vallan ja tekee sen epäyksilölliseksi. Täten valta perustuu vähemmässä määrin tiettyyn henkilöön kuin tiettyyn ruumiiden, pintojen ja katseiden harkittuun hajautumiseen sekä laitteistoon, jonka sisäiset mekanismit saavat aikaan sen tilan, mihin yksilöt joutuvat... On koneisto, joka sinänsä takaa epäsymmetrian, tasapainottomuuden ja eroavuuden. On siis aivan merkityksetöntä, kuka valtaa käyttää."[20]

***

Kun olin hyvin nuori, kuulin joskus sanonnan, "raha on kaiken pahan alku ja juuri." Kun olin riittävän vanha tutkimaan asiaa itse, huomasin lainauksen olevan epätarkka. Paavali (tai ainakin Kuningas Jaakon Raamatun kirjoittajat) oli itse asiassa sanonut rakkauden rahaan olevan ongelma, ja minusta tuli innokas oikaisemaan vanhempiani tässä asiassa. Nyt aikuisena ympyrä on sulkeutunut ja olen huomannut olleeni lapsena lähempänä totuutta. Ainoa sana josta haluan saivarrella on kaiken, koska uskoakseni meidän pitää jättää tilaa patriarkaatin, teollistumisen, kansallisvaltioiden, sotilasteknologian, eläinkokeiden, kristinuskon ja muiden laitostuneiden uskontojen (apostoli Paavali mukaan lukien), tunteettomuuden ja typerien pesäpallosääntöjen aiheuttamalle pahalle.

Raha. Muistan kuinka lapsena dollarin setelin kääntöpuoli karmi selkäpiitäni. Vasemmalla siitä missä lukee "Luotamme Jumalaan" (outoa, ajattelin, pistää tuollainen sanonta johonkin mikä on kaiken pahan alku ja juuri?), oli Yhdysvaltojen Suuren Sinetin kääntöpuoli ja sen katkaistu pyramidi sekä kaikkinäkevä silmä. Yhdistä ymmärrykseni rahan olemisesta kaiken pahan alku ja juuri uskooni siihen että paholainen voi nähdä kaikki liikkeeni, ja voit tajuta miksen koskaan laittanut dollarin seteliä ylösalaisin yöpöydälleni ennen nukkumaan menoa.

Olen sittemmin oppinut, ettei silmä dollarin setelin takana kuulu paholaiselle, vaan, pohjimmiltaan yhtä pelottavasti, Jumalalle, tai Yhdysvaltain Ulkoministeriön maallisen kielenkäytön mukaan, kaitselmukselle. Se on siinä koska, kuten latinankielinen sanonta ANNUIT COEPTUS kirjoitettuna Suuren Sinetin silmän yläuolelle tarkoittaa, "kaitselmuksen silmä on suosinut edesottamuksiamme." George Washington, jonka kasvot on tietenkin setelin etupuolella, puki asian hyvin (vaikkakin vähän nolosti) sanoiksi virkaanastujaispuheessaan, "yksikään ihminen ei voi olla tunnustamatta ja ihailematta Näkymätöntä Kättä, joka hoitaa ihmisen Toimia enemmän kuin Yhdysvaltain Kansa. Jokainen askel, jonka he ovat edenneet kohti itsenäisyyttä, näyttää olleen jonkun kaitselmuksen edustajan ohjaamaa."[21]

Epäilemättä Vallankumouksellinen Sota tuli otolliseen aikaan Washingtonille, yhdelle uuden Yhdysvaltojen rikkaimmista miehistä. Hänen omaisuutensa - ja totta kai samaa voidaan sanoa periaatteessa kaikista omaisuuksista, mutta tämä pätee etenkin tässä tapauksessa - perustui intiaaneilta laittomasti otettuun maahan. Itse asiassa hänen omaisuutensa oli niin vilpillisellä pohjalla että (brittiläinen) Virginian kuvernööri julisti Washingtonin vaatimuksen oikeudesta näihin maihin mitättömäksi. "Onneksi" Vallankumouksellinen Sota puhkesi samaan aikaan tämän julistuksen kanssa, pelastaen Washingtonin omaisuuden.[22]

En ole varma olisivatko intiaanit, joiden maat varastettiin Washingtonin ja monen muun toimesta, olleet yhtä ripeitä kuvailemaan maansa ja elämäntapansa menettämistä - mitä nykyään kutsutaan kansanmurhaksi - niin paljoa kaitselmuksen Näkymättömän Käden aikaansaannokseksi, kuin kokonaisen kulttuurin aiheuttamaksi. Kulttuurin, jota edustivat saaliinhimoiset ihmiset, jotka olivat vakaasti päättäneet ottaa kaiken mikä olisi muutettavissa rahaksi, ja tuhota kaiken mitä eivät ymmärtäneet.

Annuit coeptus. "Kaitselmuksen silmä on suosinut edesottamuksiamme."

Sinä ja minä molemmat tiedämme mitä toimia pidetään "kaitselmuksen suomina," eli Jumalan kaikkinäkevän silmän määrääminä, ja mitä toimia pidetään kaitselmuksen hylkääminä, eli kohteena vartijan kaikkinäkevälle silmälle Panopticonin keskuksessa.

Samoin, kun vallassaolijat pistävät dollarin kääntöpuolelle tekstin "Luotamme Jumalaan", voimme saada aika hyvän kuvan siitä kuka tämä me on, ja mitä me voimme luottaa tämän Jumalan - jonka välikappaleena vallanpitäjät toimivat - tekevän.

Panopticonin johtajasta tulee siis jumala, tai ennemminkin Jumala. Kaikkitietävä Jumala. Näkymätön Jumala. Jumala, jonka valvonta on kaikkivoipaa ja mahdotonta varmistaa. Jumala, jota on mahdotonta lähestyä tai tuntea. Jumala, jota vallassaolijat edustavat. Jumala, joka on niin sisäistetty ettemme koskaan edes kuvittelisi käyvämme Hänen sanaansa vastaan. Vai onko se vallanpitäjien sana? Valta on Jumala. Kontrolli on tie Jumaluuteen. Kontrolloijat ovat Jumala.

Ehkä Jumalan pelko riitti joskus pitämään ihmiset ruodussa, mutta onneksi tai epäonneksi elämme nyt maallisemmaksi mieltämässämme yhteiskunnassa. Ja mitä tapahtuu kun me, jotka elämme selleissämme, lopetamme uskomasta siihen että joku on Panopticonin keskellä, että meitä ei enää pidetä silmällä? Mitä me teemme? Miten me toimimme? Miten me toimimme jos emme enää usko perisyntiin, emme enää usko ansainneemme elämää näissä selleissä, vallassaolijoiden valvovan silmän alla? Mitä jos emme enää usko tarvitsevamme heidän valvontaansa? Mitä me sitten teemme?

Ja mitä vallassaolijat meinaavat tehdä? Miten he muuttuvat ja kenet he meinaavat tuoda korvaamaan Vanhan Miehen, joka ei ehkä enää ole paikallaaan?

Tai ehkä tämä on väärä tapa lähestyä asiaa. Ehkä Vanha Jumala Panopticonin keskellä ei koskaan poistunutkaan, muutti vain muotoaan. Ehkä meidät nähdään nyt yhtä selvästi kuin aina ennenkin. Ehkä sellit ovat jopa pienempiä, valot kirkkaampia, tila selliemme ulkopuolella aina vain pimeämpi.

Viitteet:
1. "Väittelyt" pyörivät sen ympärillä onko kyseessä ongelma vai ei, onko ryöstösaalis jaettu tasan vai ei, onko hyödyt olleet kaiken tuhon arvoista, ja mitä (jos mitään) tulisi tehdä vahingon lieventämiseksi.
2. Carey Goldberg, "Some Fear Loss of Privacy as Science Pries into Brain," Boston Globe 1. toukokuuta 2003, A-osa.
3. Faye Flam, "Your Brain May Soon Be Used Agains You," Philadelphia Enquirer, 29. lokakuuta 2002, http://www.philly.com/mld/inquirer/4391614.htm.
4. Patrick Suppes, Bing Han ja Zhong-Lin Lu, "Brain-wave Recognition of Sentences," Proceedings of the National Academy of Sciences 95, no. 26 (22.joulukuuta 1998), 15861-66, http://www.pnas.org/cgi/content/full/95/26/15861.
5. Katherine Ablrecht, "Auto-ID, Tracking Everything, Everywhere," from "Supermarket Cards: Tip of the Retail Surveillance Iceberg," Denver University Law Review 79, no. 4 (Kesä 2002).
6. Auto-ID Center, "The Future of Business," http://www.autoidcenter.org/aboutthecenter.asp (sivulla käyty 14.lokakuuta 2003).
7. Auto-ID Center, "Sponsor Companies," http://www.autoidcenter.org/sponsors_companies.asp (sivulla käyty 5.marraskuuta 2003).
8. Cheryl Rosen ja Mathew G. Nelson, "The Fast Track," Information Week, 18. kesäkuuta 2001, http://www.informationweek.com/shared/printableArticle?doc_id=IWK20010618S0001.
9. Winston Chai ja Richard Shim, "Benetton Considers Chip Plans," CNET News, 7. huhtikuuta 2003, http://news.zdnet.co.uk/hardware/chips/0,39020354,2133031,00.htm.
10. Albrecht, "Auto-ID, Tracking Everything, Everywhere."
11. John Gartner, "Point 'n' Shoot Sound Makes Waves," Wired News, 21. helmikuuta 2002, http://www.wired.com/news/technology/0,1282,50483,00.html (sivulla käyty 20. toukokuuta 2003).
12. Cheryl Welsh, "Best Mind Control Documentary Excerpts," http://www.dcn.davis.ca.us/~welsh/tvlist.htm (sivulla käyty 20. toukokuuta 2003).
13. Rodger D. Hodge, Weekly Review, Harper's Magazine, 3. kesäkuuta 2003.
14. R.D. Laing, The Politics of Experience (New York: Ballantine Books, 1977), 58.
15. Jeremy Bentham, Panopticon; Or The Inspection-House: Containing The Idea Of A New Principle Of Construction Applicable To Any Sort Of Establishment, In Which Persons Of Any Description Are To Be Kept Under Inspection; And In Particular To Penitentiary-Houses, Prisons, Houses Of Industry, Work-Houses, Poor-Houses, Lazarettos, Manufactories, Hospitals, Mad-Houses, And Schools: With A Plan Of Management, http://cartome.org/panopticon2.htm (sivulla käyty 10. kesäkuuta 2003).
16. Bentham, Panopticon.
17. Bentham, Panopticon. Yliampuva kursivointi alkuperäisessä.
18. Bentham, Panopticon. Benthamin tapa käyttää termiä "tarkoitus X" on paljastava. Valvonnan ja sitä toteuttavan byrokratia mandaatin tarkoitusta ei koskaan tuoda selvästi esiin. Selitykset ovat moninaisen abstrakteja hyveitä kuten veronmaksajien saama hyöty, asiakaspalvelu, tai aina suosittu "turvallisuus," joka kattaa kaiken onnellisesta eläkkeelle jäämisestä ennaltaehkäisevään sodankäyntiin. Yhdysvaltojen hallitukselta pääsi vahingossa ulos lipsahdus sen rinnastaessa kansallisen turvallisuuden talouden turvallisuuden kanssa; jos haluat nähdä keskustelun Carterin Doktriinista ja sen epämuodollisista edeltäjistä, katso Michael T. Klare, Resource Wars: The New Landscape of Global Conflict (New York: Metropolitan Books, 2001), 33ff.
19. Michel Foucault, Tarkkailla & Rangaista.
20. Foucault, Tarkkailla & Rangaista.
21. George Washington, First Inaugural Address (30. huhtikuuta 1789), julkaistu: The Avalon Project at Yale Law School, http://www.yale.edu/lawweb/avalon/presiden/inaug/wash1.htm (sivulla käyty 14. kesäkuuta 2003).
22. Nathan Miller, Stealing from America: A History of Corruption from Jamestown to Reagan (New York: Paragon House, 1992), 56-62.