Richard Heinberg: "Oliko sivilisaatio virhe?"

(1997)

Kun olen valinnut - joko paholaisen asianajajana tai uhrilampaana, en ole varma - keskustelun aloitukseksi kysymyksen, "oliko sivilisaatio virhe?", haluaisin esittää joitain alustavia ajatuksia.

Kenen tahansa sivistymättömän ihmisen näkökulmasta koko kysymyksenasettelu on täynnä ironiaa. Loppujen lopuksi, tässä me olemme, jotkut planeetan kaikista sivistyneimmistä ihmisistä, keskustelemassa kaikista sivistyneimmällä kuviteltavissa olevalla tavalla siitä, saattaisiko sivilisatio itsessään olla virhe. Suurin osa kaltaisistamme sivistyneistä ihmisistä pitäisi todennäköisesti keskusteluamme paitsi ironisena, myös häiritsevänä ja hyödyttömänä: loppujen lopuksi, kuka sellainen, joka on kasvanut autojen, sähkön ja television maailmassa, nauttisi ajatuksesta elämästä ilman taloa, selviytymisestä pelkästään villiruoan varassa?

Joka tapauksessa, huolimatta siitä mahdollisuudesta että ainakin jotkut huomioistamme saattavat olla ironisia, häiritseviä ja hyödyttömiä, tässä olemme. Miksi? Voin puhua vain omasta puolestani. Olen omassa älyllisessä kehityksessäni huomannut että sivilisaation kritiikki on käytännössä välttämätöntä kahdesta syystä.

Ensimmäinen liittyy tiettyihin erittäin häiritseviin modernin maailman kehityssuuntiin. Vaikuttaa siltä että olemme tappamassa planeettaa. Revisionistiset "viisaan käytön" kannattajat kertovat meille ettei ole syytä huoleen; ympäristövaaroja on heidän mukaansa rankasti liioiteltu. Minusta se tuntuu kaikista julkeimmalta toiveajattelulta. Useimpien arvioiden mukaan valtameret ovat kuolemassa, ihmispopulaatio laajenee paljon maaperän pitkän aikavälin kantokykyä suuremmaksi, otsonikerros katoaa, ja globaali ilmasto näyttää huolestuttavia epävakauden merkkejä. Jollei erittäin radikaaleja muutoksia tehdä, tullee suuri enemmistö maailman väestöstä elämään viidenkymmenen vuoden kuluessa olosuhteissa, joihin verrattuna minkä tahansa rauhassa eläneen primitiivisen heimon elämäntapa tuntuisi paratiisilta.

Voidaan kuitenkin väittää ettei sivilisaatio itsessään ole virhe, että kohtaamamme ongelmat johtuvat tietyistä taloudellisista ja historiallisista olosuhteista. Mutta meidän tulisi vähintäänkin ajatella sitä mahdollisuutta, että moderni teollinen järjestelmämme edustaa sellaisten suuntausten kukoistusta, joiden juuret menevät varsin kauaksi taaksepäin. Tämä, miten tahansa tarkasteltuna, viittaa viimeaikaisiin arvioihin roomalaisen, mesopotamialaisen, kiinalaisen ja muiden aiempien sivilisaatioiden jälkeensä jättämään ympäristötuhoon. Toistammeko kenties heidän virheitään valtavassa mittakaavassa?

Jos ensimmäinen syyni sivilisaation kritisoimiseeni on sen vaikutuksissa ympäristöön, toinen liittyy siihen, mitä vaikutuksia sillä on ihmisiin. Sivistyneinä ihmisinä olemme myös kesytettyjä. Primitiiveille ihmisille olemme kuin lehmät ja lampaat karhuille ja kotkille. Vuokraisäntäni pitää kahta kesytettyä ankkaa samassa talossa jossa asun Kaliforniassa. Näille ankoille on jalostettu niin pienet siivet etteivät ne voi lentää. Se on kätevää niiden omistajien kannalta, mutta villiankkoihin verrattuna ne ovat säälittäviä otuksia.

Monet varhaiskantaiset ihmiset tapaavat nähdä myös meidät säälittävinä otuksina - vaikkakin vahvoina ja vaarallisina lukumäärästämme ja teknologiasta johtuen. He pitävät sivilisaatiota jonkin sortin sosiaalisena sairautena. Me sivistyneet ihmiset näytämme toimivan kuin olisimme koukussa johonkin vahvaan huumeeseen - huumeeseen, joka tulee rahan, tehdasvalmistettujen tuotteiden, öljyn ja sähkön muodossa. Olemme avuttomia ilman tätä huumetta, joten meidän pidettävä mitä tahansa uhkaa sen saannille uhkana koko olemassaolollemme. Siksi meitä on helppo manipuloida - halulla (saada lisää) tai pelolla (se mitä meillä on otetaan pois) - ja vahvat taloudelliset ja poliittiset pyrkimykset ovat oppineet järjestämään halumme ja pelkomme voidakseen saavuttaa omat liikevoiton ja kontrollin tavoitteensa. Jos kuulemme että huumeemme valmistamiseen liittyy orjuutta, varkautta ja murhaa, tai niiden ekologisia vastineita, yritämme jättää sen kuulematta ettei meidän tarvitsisi kohdata sietämätöntä totuutta.

Nykyinen sivilisaatiomme on ekologisesti ilmeisen kestämätön nykyisessä muodossaan. Tämä tarkoittaa sitä että jälkeläisemme elävät hyvin eri tavalla muutaman vuosikymmenen päästä, riippumatta siitä johtuuko heidän uusi elämäntapansa tietoisesta valinnasta vai oletusarvoisesti. Jos ihmiskunta valitsee polkunsa tieten tahtoen, uskon että tahtoihimme tulisi kuulua sivilisaation kritiikki itsessään, kuten yritämme tässä tehdä. Kritiikkiin automaattisesti sisältyvä kysymys on, mitä olemme tehneet huonosti tai ajattelemattomasti menneisyydessä mitä voisimme tehdä paremmin nyt? Tässä rakentavassa hengessä kirjoitan seuraavat kommenttini.

Mitä on primitivismi?

Kuva kadonneesta vapauden ja viattomuuden kultaisesta ajasta on kaikkien maailmanuskontojen ytimessä. Se on yksi kaikkein voimakkaimmista teemoista ihmisajattelun historiassa, ja se on varhaisin ja kuvaavin primitivismin ominaispiirre - jatkuva usko alkuperään palaamisen välttämättömyyteen.

Filosofisena ajatuksena primitivismillä on ollut kannattajansa: Lao Tse, Rousseau ja Thoreau, kuten myös suurin osa Sokrateen edeltäjistä, keskiajan juutalaiset ja kristityt teologit, ja 1800- ja 1900-luvun anarkistiteoreetikot, jotka pitivät (eri tavoin ja eri pohjilta) luonnonläheistä yksinkertaista elämää ylivertaisena. Ja viime aikoina monet antropologit ovat ilmaisseet ihailunsa maailman kaikkein "primitiivimpien" yhteisöjen elämän henkisille ja materiaalisille hyödyille - tähän päivään selvinneet pyyntikulttuurien jäsenet muodostava alle prosentin sadasosan maapallon ihmisväestöstä.

Samaan aikaan kun sivilisaatio lähestyy kriisiä, jota liikakansoitua ja planeetan ekologisen eheyden tuhoaminen jouduttavat, on primitivismi kokenut uuden elpymisen. Kiinnostus shamanismiin, heimotapoihin, kasvilääkintään, radikaaliin ympäristöliikkeeseen ja luonnolliseen ruokaan on kasvanut. On laajalle levinnyt (joskaan ei missään nimessä yleismaailmallinen) asenne, että sivilisaatio on mennyt luonnon alistamisessaan liian pitkälle, ja että voidaksemme selviytyä - tai ainakin elääksemme tyydyttävää elämää - meidän täytyy saada takaisin jotain varhaisten edeltäjiemme spontaaniudesta ja luonnollisuudesta.

Mitä on sivilisaatio?

Sanalle sivilisaatio on monta määritelmää. Sen alkuperä - sanasta civis, "kaupunki" - viittaa siihen että minimimääritelmä olisi "urbaani kulttuuri". Sivilisaatio tuntuu käsittävän myös kirjoituksen, työnjaon, maatalouden, organisoidun sodankäynnin, väestönkasvun ja sosiaalisen kerrostuneisuuden.

Viimeisimmät löydöt kuitenkin kyseenalaistavat sen, että nämä ominaisuudet kulkisivat aina yhdessä. Esimerkiksi Elizabeth Stonen ja Paul Zimanskyn arviot (julkaistu Huhtikuun 1995 Scientific American -lehdessä) mesopotamialaisen kaupungin Maskan-shapirin valtasuhteista viittaavat siihen että kaupunkikulttuuri ei välttämättä tarkoita luokkajakoa. Heidän löydöstensä pohjalta vaikuttaa siltä että sivilisaation varhaisimmassa vaiheessa niitä ei esiintynyt. Suurin osa sivilisaation historiasta Lähi-Idässä, Kaukoidässä ja Keski-Amerikassa on kuitenkin myös kuninkuuden, orjuuden, valloituksen, maatalouden, liikakansoituksen ja ympäristötuhon historiaa. Ja nämä ominaisuudet jatkuvat sivilisaation viime vaiheisiin asti - teolliseen valtioon ja maailmanlaajuisiin markkinoihin - vaikkakin nyt valtio itsessään ottaa kuninkaan paikan, ja orjuudesta tulee palkkatyötä ja monikansallisten suuriyritysten hallinnoimaa de facto kolonialismia. Samaan aikaan tuotannon mekanisaatio (joka alkoi maatalouden myötä) on syrjäyttämässä lähes kaikkia ihmisen luovuuden tapoja, väestö kasvaa räjähdysmäisesti ja organisoitu sodankäynti on johtamassa ennenäkemättömään verenvuodatuksen määrään....

Villi itseys/kesytetty itseys

Ihmisiä muovaa syntymästä asti heidän kulttuuriympäristönsä ja kanssakäymisensä heitä lähimpänä olevien ihmisten kanssa. Sivilisaatio manipuloi näitä ensisijaisia suhteita tavalla joka kesyttää vauvan - eli siis totuttaakseen sen elämään sosiaalisessa rakenteessa, joka on askeleen erossa luonnosta. Varsinainen kesyttämisprosessi voidaan kuvailla seuraavasti, käyttäen psykologian objektisuhteelliselta koulukunnalta lainattuja termejä.

Vauva elää elämänsä täysin nykyhetkessä puhtaan halun ja vilpittömyyden tilassa, syvästi sidottuna äitiinsä. Kasvaessaan hän kuitenkin huomaa äitinsä olevan erillinen itsenäinen olionsa omine tärkeysjärjestyksineen ja rajoineen. Vauvan kokemus suhteista muuttuu spontaanista luottamuksesta tarpeen ja kaipuun hallitsemaksi. Tämä luo juovan Itseyden ja Toiseuden välille lapsen tietoisuudessa, joka yrittää täyttää tätä syvenevää halkeamaa siirtymäobjekteilla - alkuun se on ehkä pehmonalle; myöhemmin riippuvuudet ja uskomukset, jotka auttavat täyttämään psyykkistä aukkoa ja näin luomaan turvallisuuden tunnetta. Juuri tämä voimakas ihmisen tarve siirtymäobjekteille ajaa yksilöitä hakemaan vaurautta ja valtaa, luoden byrokratioita ja teknologioita ihmisten yhdistäessä ponnistuksensa.

Tätä prosessia ei ilmene samanlaisena primitiivisessä lastenhoidossa, jossa vauvaa kohdellaan myöten antaen, ja jossa hän on jatkuvassa fyysisessä kontaktissa hoitajansa kanssa koko lapsuuden ajan, käyden myöhemmin läpi siirtymäriittejä. Varhaiskantaisissa kulttuureissa tarve siirtymäobjekteille tuntuu olevan minimoitu. Antropologinen ja psykologinen tutkimus yhtyvät esittäessään monien sivistyneiden ihmisten tunneperäisten sairauksien juontuvan siitä, että kulttuurimme on hylännyt luontaiset lastenhoitomenetelmät ja initaatioriitit, sekä kulttuurimme järjestelmällisistä vieraannuttavista kasvatusmenetelmistä kehdosta yliopistoon.

Terveys: Luonnollista vai keinotekoista?

Mitä tulee terveyteen ja elämänlaatuun, sivilisaatio on ollut lievennetty katastrofi. Lääketieteen tohtori S. Boyd Eaton, et al., esitti teoksessa The Paleolithic Prescription (1988), että ennen maataloutta ihmiset nauttivat yleisesti ottaen terveellisestä elämäntavasta, ja että syöpä, sydäntaudit, halvauskohtaukset, diabetes, ilmapöhö, kohonnut verenpaine ja kirroosit - jotka yhdessä vastaavat kolmesta neljäsosasta kaikista teollistuneiden maiden kuolemista - johtuvat sivistyneistä elintavoistamme. Mitä tulee ruokavalioon ja liikuntaan, ilman maataloutta eläneet ihmiset osoittavat selvää ylivertaisuutta viljelijöihin ja sivistyneeseen väkeen.

Paljonkehuttu eliniän kasvu sivistyneiden väestöjen keskuudessa ei ole juontunut niinkään ihmelääkkeistä, kuin pelkästään paremmasta puhtaudesta - korjaustoimenpiteestä kaupunkien liika-asutuksen aiheuttamille olosuhteille; sekä lapsikuolleisuuden vähenemisestä. On totta että modernit antibiootit ovat pelastaneet monia ihmishenkiä. Kuitenkin antibiootit vaikuttavat syypäiltä vastustuskykyisten mikrobikantojen muodostumiseen, joiden terveysviranomaiset nyt pelkäävät voivan aiheuttaa ennennäkemättömiä epidemioita ensi vuosisadalla.

Kaikki kehittyneemmät eläimet harjoittavat vaistonvaraisesti muinaista yrttilääkintäkäytäntöä, josta on todisteita ainakin 60 000 vuoden takaa. Yrttien tuntemus muodostaa pohjan modernille lääketieteelle ja on monin tavoin ylivertaista siihen nähden. On lukemattomia esimerkkejä joissa modernit synteettiset lääkkeet ovat korvanneet yrtit siksi että niitä on tuottavampaa valmistaa, ei siksi että ne olisivat turvallisempia tai tehokkaampia.

Muut "luonnollisen" parantamisen tavat - hieronta, "placebovaikutus", meditaation ja visuaalien käyttö - ovat myös osoittautuneet toimiviksi. Lääketieteen tohtorit Bernie Siegel ja Deepak Chopra suhtautuvat kriittisesti mekanisoituun lääkintään, ja sanovat että parantamisen tulevaisuus on asenteellisen ja luonnollisen terapian suunnassa.

Henkisyys: Raakana vai keitettynä?

Henkisyys tarkoittaa eri asioita eri ihmisille - nöyryyttä korkeamman voiman tai voimien edessä; myötätuntoa muiden kärsimyksiä kohtaan; kuuliaisuutta perinteitä tai sukujuuria kohtaan; tunnettua yhteyttä maahan tai luontoon; evoluutiota kohti "korkeampia" tietoisuuden tasoja; tai mystistä ykseyden kokemista kaiken elämän tai Jumalan kanssa. Mitä tulee näihin perustavanlaatuisiin tapoihin pyhän määrittelyssä tai kokemisessa, spontaani henkisyys tuntuu tulevan ankarasti valvotuksi, dogmatisoiduksi, jopa militarisoiduksi, sivilisaation kasvun myötä. Vaikkakin jotkut maailmanuskontojen perustajista olivat vaistonvaraisia primitivistejä (Jeesus, Lao Tse, Buddha), heidän seuraajansa ovat usein edistäneet ylivaltahierarkioiden kasvua.

Kuva ei tosin aina ole yksinkertainen. Läpeensä sivistynyt roomalaiskatolinen kirkko tuotti kaksi lännen suurta primitivistiä - pyhän Fransiskuksen ja pyhän Clairin; kun taas 1900-luvun alun uusshamanistiset, vegetaariset ja yrttilääkinnälliset liikkeet viehättivät arkkiautoritäärejä Heinrich Himmleriä ja Adolf Hitleriä. Tietenkään natsismin militarismi ja tiukat ylivaltaorganisaatiot olivat täysin vieraita primitiiville elämälle, kun taas pyhän Fransiskuksen ja pyhän Clairin vapaaehtoinen köyhyys ja eläinten kohtelu pyhänä ovat jäänteitä useimpien keräilijämetsästäjäihmisten elämäntavasta ja maailmankuvasta. Jos natsismi oli alkukantaista, se oli sitä hyvin valikoiden....

Talous: Ilmaista vai edullista?

Pohjimmiltaan taloudessa on kyse siitä miten ihmiset suhtautuvat maahan ja toisiinsa materiaalisia tarpeitaan ja halujaan tyydyttäessään. Kaikista primitiivisimmissä yhteisöissä nämä suhteet ovat välittömiä ja suoria. Maa, asumus ja ruoka on vapaata ja ilmaista. Kaikki jaetaan, ei ole rikkaita ja köyhiä, eikä onnellisuudella ole tekemistä materiaalisen omaisuuden kasaamisen kanssa. Primitiivit elävät suhteellisessa runsaudessa (kaikki halut ja tarpeet tulevat helposti täytetyksi) ja heillä on runsaasti vapaa-aikaa.

Sivilisaatio taasen nojaa kahteen taloudelliseen pilariin - teknologisiin innovaatioihin ja markkinoihin. "Teknologia" pitää tässä sisällään kaiken aurasta ydinreaktoriin - kaikki keinoja saada tehokkaammin enemmän energiaa ja resursseja luonnosta. Mutta tehokkuus viittaa ajan aineellistamiseen, ja näin sivilisaatio tuo aina mukanaan pakkomielteen menneisyyteen ja tulevaisuuteen; lopulta nykyhetki lähes katoaa. Tehokkuuden nostaminen muiden ihmisarvojen yläpuolelle ilmenee parhaiten tehtaassa - automatisoidussa työpaikassa - jossa työläisestä tulee pelkkä koneen jatke, orja kelloille ja palkoille.

Markkinat on sivilisaation keino erilaisten asioiden rinnastamiseksi vaihdon välineen avulla. Kun kasvamme tottuneena kaiken arvottamiseen rahan pohjalta, tapaamme unohtaa tajun asioiden ainutkertaisuudelle. Loppujen lopuksi, mikä on eläimen, vuoren, tai puun arvo? Minkä arvoinen on tunti ihmiselämää? Markkinat antavat meille numeerisen arvon niukkuuden ja kysynnän pohjalta. Siihen pisteeseen asti, että uskomme kyseisillä arvoilla olevan merkitystä. Elämme maailmassa jolta on viety kaikki pyhyys ja tietoisuus, sydän ja henki.

Voimme saada jonkinlaisia ideoita siitä miten päästä ulos tästä ekologisesti tuhoistasta, ihmisiä tappavasta taloushäkistä, tutkimalla primitiivisten kulttuurien lisäksi ekonomi E.F.Schumacherin ehdotuksia; utooppisissa yhteisöissä, joissa raha ja teknologia on minimoitu, elävien ihmisten kokemuksia; sekä sellaisten yksilöiden elämää, jotka ovat omaksuneet vapaaehtoisen vaatimattomuuden elämänasenteen.

Hallinto: Alhaalta ylös vai ylhäältä alas?

Kaikista primitiivisimmissä yhteisöissä ei ole johtajia, pomoja, lakeja, rikollisuutta tai veroja. Niissä on usein vain vähän työnjakoa miesten ja naisten välillä, ja siellä missä kyseistä jakoa esiintyy, molempien sukupuolten panosta arvostetaan usein enemmän tai vähemmän yhtäläisesti. Ehkä sen seurauksena, monet keräilijäporukat ovat suhteellisen rauhanomaisia. Antropologi Richard Lee havaitsi !Kungien [eteläisen Afrikan Busmannien] vihaavan tappelemista, ja ajattelevan että jokainen joka tappelee on typerys.

Maatalouden myötä tulee usein työnjako, kasvanut sukupuolten eriarvoisuus, sekä alkava sosiaalinen hierarkia. Papit, kuninkaat ja organisoitu persoonaton sodankäynti tuntuu kaikki tulevan yhdessä samassa paketissa. Lait ja rajat määrittävät pohjimmiltaan täysin kehittyneen valtion luomista. Valtio pakottamisen ja väkivallan keskittymänä on saavuttanut huippunsa 1800- ja 1900-luvuilla kolonialismissa, fasismissa ja Stalinismissa. Jopa demokraattinen teollisuusvaltio toimii pohjimmiltaan monikansallisen yhtiömallisen siirtomaa-alistamisen ja kotoisen orjuuttamisen välineenä, sen kansalaisilla ollessa lähinnä vain vaihtoehto valita valittujen ammattibyrokraattien väliltä, jotka edustavat poliittisia puolueita joiden välillä on lähinnä vain sävyeroja siinä miten ne edistävät yhtiövaltaa.

Alkaen William Godwinista 1800-luvun alussa, anarkistiset yhteiskuntafilosofit ovat tarjonneet kriittisen vastakohdan maailman sivistyneiden poliittisten johtajien kasvavan radikaalille valtiollisuudelle. Anarkismin ydinajatus on siinä, että ihmiset ovat pohjimmiltaan sosiaalisia; jätettynä itsekseen, he pyrkivät yhteistyöhön yhteisen hyvän vuoksi. Aina tulee olemaan poikkeuksia, mutta ne käsitellään parhaiten epämuodollisesti ja yksilölliseltä pohjalta. Monet anarkistit viittaavat ateenalaiseen polikseen, Ranskan Vallankumouksen aikaisiin "sektioihin" Pariisissa, Uuden Englannin kaupunkitapaamisiin 1700-luvun lopulla, kansankokouksiin Barcelonassa 1930-luvun loppupuolella, ja Pariisin yleislakkoon 1968 esimerkkeinä anarkiasta käytännössä. He viittaavat jonkinlaisen sosiaaliekologian mahdollisuuteen, missä moninaisuuden ja spontaaniuden sallitaan kukoistaa estoitta niin ihmisten välisissa asioissa kuin luonnossakin...

Sivilisaatio ja luonto

Sivistyneet ihmiset ovat tottuneet ihmiskeskeiseen kuvaan maailmasta. Suhaudumme ympäristöön hyötynäkökohdan pohjalta: sillä on arvoa koska siitä on hyötyä (tai mahdollista hyötyä) ihmisille - joski vain leirielämän ja rentoutumisen paikkana.

Primitiiviset ihmiset taas tapaavat nähdä luonnon itsessään mielekkäänä. Monissa kulttuureissa oli kieltoja rajoittamassa eläinten liikametsästystä ja puiden kaatamista. Australian aboriginaalit uskoivat että heidän ensisijainen tarkoituksensa asioiden kosmisessa järjestyksessä oli pitää huolta maasta, mikä tarkoitti seremonioiden suorittamista kasvien ja eläinten jaksoittaiselle uudistumiselle, sekä maisemalle itsessään. Ihmiskeskeisen ja ympäristökeskeisen maailmankuvan välinen ero on mittaamaton. Tällä hetkellä, me ihmiset - samalla kun pidämme itseämme planeetan älykkäimpänä lajina - toimimme kaikista typerimmällä kuviteltavissa olevalla tavalla: tuhoamalla omaa luonnollista elämää tukevaa järjestelmäämme. Meidän tarvitsee tässä mainita vain muutama hyvin dokumentoitu asia, kuten tehdastuotettujen kesytettyjen eläinten standardikohtelu, maaperän tuhoaminen, ilman ja veden saastuminen, sekä villien lajien sukupuutot. Vaikuttaa epätodennäköiseltä että nämä asiat olisivat koskaan voineet syntyä muusta kuin syvään juurtuneesta ja aina vain syvenevästä ajattelumallista, joka erottaa ihmisyyden luonnollisesta asiayhteydestään ja kiistää muulta luonnolta sen itseisarvon...

Käännetty John Zerzanin toimittamasta kirjasta "Against Civilization - Readings and Reflections" (laajennettu painos), s. 116-123. Ilmestynyt alunperin Green Anarchist -lehdessä.