Leonard Peltier : Hiljaisuus huutaa

Leonard on ollut yli 30 vuotta Yhdysvaltojen kurjimmissa vankiloissa tuomittuna kahden elinkautisen mittaiseen vankeusrangaistukseen kahden FBI agentin kuoliaaksi ampumisesta vuonna 1975.
Oikeudenkäyntejä on yleisesti pidetty epäoikeudenmukaisina, jopa farsseina, joissa tämä tunnettu Amerikan alkuperäiskansojen oikeustaistelija, kirjailija ja taiteilija joutui poliittisen vainon vuoksi vankilaan. Lisäksi hänen kohtuutonta vankeustuomiotaan vaikeuttavat nykyisin terveydelliset ongelmat.

Huolimatta kaikesta vastoinkäymisistä Leonard on jatkanut taisteluaan alkuperäiskansojen oikeuksien puolesta. Lewisbergin (Pennsylvania) vankilan sellistä käsin hän on ottanut osaa kirjastojen, koulujen ja naisten turvakotien perustamiseen sekä moniin muihin projekteihin. Tämä väsymätön taistelija on ollut jopa Nobelin rauhanpalkinnon saajan ehdokkaana kahdesti.

"Rikokseni on olla intiaani. Mikä on sinun?"

Viesti

Vaikeneminen, sanotaan, on myöntymisen merkki.
Mutta vaikeneminen on mahdottomuus.
Hiljaisuus huutaa.
Hiljaisuus on viesti,
niin kuin mitään tekemättömyys on teko.
Anna itsesi soida ja resonoida
jokaisessa sanassa ja teossa.
Niin, tule sinuksi itseksesi.
Ei omaa olemistaan voi väistää,
tai omaa vastuutaan.
Olet yhtä tekojesi kanssa.
Olet oma esiin tulemisesi.
Sinusta tulee oma viestisi.
Sinä olet viesti.

Crazy Horsen hengessä,
Leonard Peltier

Ḃ31 vuotta kaltereiden takana!

Omaelämäkerrassaan My Life Is My Sun Dance Leonard Peltier kertoo olevansa perimältään enimmäkseen Ojibway- ja Dakota Sioux, ja että Lakota Siouxit adoptoivat ja kasvattivat hänet reservaateissaan "maassa jonka sinä tunnet Amerikkana... mutta minä en pidä itseäni amerikkalaisena."

"Tiedän mikä olen. Olen intiaani - intiaani joka rohjennut nousta puolustamaan kansaansa. Olen syytön mies joka ei koskaan murhannut ketään eikä koskaan halunnut. Ja kyllä, olen aurinkotanssija. Se on myös identiteettini. Jos joudun kärsimään kansani symbolina, niin sitten kärsin ylpeästi. En luovuta koskaan."

Leonard kertoo että ollessaan yhdeksänvuotias, iso musta hallituksen auto ajoi hänen kotinsa eteen vieden hänet ja muut lapset mukanaan Intiaaniasioiden viraston (BIA) sisäoppilaitokseen Dakota del Norten Wahpetoniin. Kun he pääsivät sinne, lasten pitkät hiukset leikattiin, heidät riisuttiin ja käsiteltiin DDT-jauheella.

"Luulin kuolevani... se paikka... oli paremminkin uudelleenkasvatuslaitos kuin koulu... Pidän Wahpentonin vuosiani ensimmäisenä vankeutenani, joka johtui samasta syystä kuin kaikki muutkin: olen intiaani."

Hän jatkaa, että "Meidän oli pakko puhua englantia. Meitä hakattiin jos jäimme kiinni puhumasta omaa kieltämme. Ja silti me puhuimme... Siellä minusta kai sitten tuli "paatunut rikollinen," kuten FBI minua kutsuu. Ja voi sanoa että ensimmäinen rikkomukseni rikollisella urallani oli oman kieleni puhuminen. Siinä teille väkivaltainen teko... Toinen oli perinteisen uskonnon harjoittaminen."

Leonard Peltierin ollessa teini-ikäinen käynnisti presidentti Eisenhower ohjelman reservaattien eliminoimiseksi ja ihmisten siirtämiseksi pois pientä korvausta vastaan. Leonard muistaa että "lakkauttamisesta" ja "siirtämisestä" tuli pelätyimpiä ihmisten tuntemia sanoja. Taistelu siirtämistä vastaan oli hänen ensimmäinen kosketuksensa aktivismiin.

60-luvlla Leonard työskenteli ensin maatyöläisenä ja myöhemmin autokorjaamossa Seattlessa. Niihin aikoihin hän tutustui ensi kerran yhteisöjen organisointiin. 70-luvun alussa hän liittyi Amerikan Intiaaniliikkeeseen (AIM), joka oli perustettu Mustien pantterien esimerkin innoittamana.

Vuonna 1972 hän osallistui Trail of Broken Treaties marssiin, tai karavaaniin, Kalifornian Alcatrazista Washington D.C:hen, sekä BIA:n valtaukseen valtakunnan pääkaupungissa. Hän joutui kohteeksi FBI:n ohjelmassa jonka tavoitteena oli "neutralisoida" AIM:n johtajat, ja hänet lavastettiin ja vangittiin vuoden lopussa.

1973: Wounded Kneen haltuunotto

Eräs AIM:n uskaliaimpia tekoja oli Wounded Kneen kylän haltuunotto Pine Ridge -reservaatissa, samassa paikassa jossa Yhdysvaltain armeija pani toimeen raukkamaisen ja häpeällisen 300:n Lakota-kansaan kuuluneen ihmisen joukkomurhan vuonna 1890.

70-luvun alussa AIM oli yhdistämässä voimiaan Lakota-intiaanien kanssa, jotka olivat uskollisia ikimuistoisille perinteilleen ja halusivat pitää kulttuurinsa ja maansa.

AIM:n kasvavasta vaikutuksesta alueella huolestuneena BIA asetti Dick Wilsonin reservaatin heimoedustajaksi, jyräten yli perinteisten vanhimpien ja päälliköiden tahdon.

Sätkynukke Wilson vihasi AIM:n militantteja ja liittoutui FBI:n kanssa tuhotakseen liikkeen, jota FBI piti uhkana amerikkalaiselle elämäntavalle. Hänen puolisotilaallinen ryhmänsä, joka tunnettiin "GOONS"ina (Guardians of the Oglala Nation) oli moneen otteeseen kohdellut kansaa kaltoin.

Helmikuun 27. päivän yönä noin 300 Lakotaa ja 25 AIM:n jäsentä valtasi Wounded Kneen pikkukaupungin, ja monet USA:n meksikolaiset, mustat ja valkoiset liittyivät heidän tuekseen. He vastustivat reservaatissa tapahtuneita alkuperäisten amerikkalaisten murhia, äärimmäistä köyhyyttä jossa ihmiset elivät, ja heimon korruptoitunutta hallintoa. He vaativat että hallituksen on kunnioitettava ikivanhoja sopimuksia jotka se oli tehnyt alkuperäiskansojen kanssa heidän maidensa ja autonomiansa turvaamiseksi.

Seuraavana päivänä kenraali Alexander Haig määräsi hyökkäyksen. Ward Churchillin ja Jim Vanderwallin kirjan Agents of Repression mukaan "ensi kertaa sitten sisällissodan oli USA:n armeija komennettu maan sisäiseen operaatioon. Pentagon hyökkäsi Wounded Kneehen käyttäen 17 panssaroitua miehistönkuljetusvaunua, 130.000 M-16 ammusta, 41.000 M-1 ammusta, 24.000 valoammusta, 12 M-79 kranaatinheitintä, 600 CS-kaasupanosta, 100 kappaletta M-40 räjähteitä, helikoptereita, Phantom-hävittäjiä ja miehistöä, jotka kaikki olivat kenraali Alexander Haigin komennuksessa."

Operaatiossa käytettiin myös 500:aa raskaasti aseistettua poliisia, liittovaltion sheriffiä sekä BIA:n ja FBI:n agenttia. He piirittivät Wounded Kneen ja pystyttivät barrikadeja pitkin tietä.

Haltuunotto kesti 71 päivää ja päättyi vasta kun hallitus lupasi tutkia valitukset, mitä ei sitten koskaan tapahtunut.

Seuraavat kolme vuotta opittiin tuntemaan Pine Ridgessä "terrorin valtakautena". Yli 300 AIM:n kanssa tekemisissä ollut ihmistä joutui väkivaltaisen hyökkäyksen kohteeksi ja monien kodit poltettiin. Näinä vuosina FBI:n aseistamat ja kouluttamat puolisotilaalliset ryhmät tappoivat yli 60 alkuperäistä amerikkalaista. Myös FBI:n SWAT-tiimien agenttien määrä reservaatissa lisääntyi.

Nykyään tiedetään tiedonvapauslakiin (Freedom of Information Actiin) perustuneen kanteen tuloksena, että FBI tarkkaili AIM:n toimintaa sekä reservaatissa että sen ulkopuolella, ja että FBI valmisteli Pine Ridgen puolisotilaallisia operaatioita jo kuukautta ennen Oglalan ampumavälikohtausta.

Oglala: Kohtalokas ampumavälikohtaus

Koko ajan pahemmaksi muuttuvassa tilanteessa Jumping Bullin maatilalla, Oglalan kaupungin lähellä kokoontunut Vanhimpien neuvosto pyysi AIM:ää palaamaan reservaattiin heidän suojakseen. Leonard Peltier yhdessä monien muiden AIM:n jäsenten ja siihen kuulumattomien kanssa vastasi kutsuun ja perusti leirin maatilalle.

26. kesäkuuta 1975 kaksi FBI:n agenttia, Jack Coler ja Ron Williamsen seurasivat punaista pick-upia Jumping Bullin tilalle. Heidän oletetaan olleen etsimässä nuorta Jimmy Eaglea, jonka sanottiin varastaneen cowboy-saappaat.

FBI-agenttien ja autossa olleiden välille puhkesi ammuskelu, jonka ristituleen jäi eräs perhe. Useita äitejä pakeni alueelta lastensa kanssa, toisten ampuessa itsepuolustukseksi. Yli 150 FBI:n SWAT-tiimiläistä, BIA:n poliisia ja GOONSia saartoi noin 30 AIM:n miestä, naista ja lasta ja avasi tulen. Leonard Peltier auttoi nuorten ihmisten ryhmää pakenemaan luotisateesta. Kun ampumavälikohtaus päättyi, AIM:n jäsen Joseph Killsright Stuntz oli kuollut päähän ammuttuna. Hänen kuolemaansa ei ole koskaan tutkittu.

Coler ja Williamsen olivat ensin haavoittuneet ammuskelussa ja sitten heidät oli tapettu lähietäisyydeltä. Heillä oli hallussaan kartta johon oli erikseen merkitty Jumping Bullin maatila.

FBI:n asiakirjojen mukaan yli 40 alkuperäistä amerikkalaista osallistui ammuskeluun, mutta vain neljää syytettiin kahden agentin tappamisesta: kolmea AIM:n johtajaa - Dino Butler, Bob Robideau ja Leonard Peltier - sekä Jimmy Eaglea.

Butler ja Robideau pidätettiin ensin, ja he totesivat oikeudenkäynnissä ampuneensa itsepuolustukseksi. Valamiehistö uskoi että teko oli oikeutettu ottaen huomioon terrorin ilmapiirin joka Pine Ridgessä tuohon aikaan vallitsi. Heidät molemmat todettiin syyttömiksi.

FBI oli raivoissaan vapauttavasta tuomiosta ja luopui syytteistä Jimmy Eaglea vastaan, omien muistioidensa mukaan "...jotta syyttäjän koko paino kohdistuisi Peltieriin."

Tällä välin Leonard Peltier oli mennyt Kanadaan siinä uskossa ettei voisi koskaan saada oikeudenmukaista käsittelyä oikeudessa. 6. helmikuuta hänet pidätettiin ja karkotettiin Yhdysvaltoihin Myrtle Poor Bear -nimisen naisen lausunnon perusteella, joka sanoi olleensa Peltierin tyttöystävä ja nähneensä hänen ampuneen agentteja kohti. Tosiasiassa hän ei koskaan tuntenut Peltieriä, eikä ollut paikalla ammuskelun aikaan. Myöhemmissä lausunnoissaan hän on kertonut että FBI:n agentit pakottivat häntä antamaan väärän lausunnon terrorisoimalla häntä.

Kaksi elinkautista!?

Leonard Peltierin puolustuskomitea on listannut monia esimerkkejä oikeudenkäynnin epäoikeudenmukaisuudesta:

-Tapausta ei käsitellyt sama tuomari kuin Robideaun ja Butlerin kohdalla, vaan toinen, jonka tiedettiin tekevän syyttäjää suosivia ratkaisuja.

-Myrtle Poor Bearia ja muita tärkeitä todistajia estettiin todistamasta FBI:n väärinkäytöksistä.

-Todistajanlausuntoja "terrorin valtakaudesta" Pine Ridgen reservaatissa rajoitettiin vakavasti.

-Tärkeitä todisteita, kuten ristiriitaiset ballistiset tutkimukset, pidettiin kelpaamattomina.

-Punainen pick-up, jota seurattiin maatilalle, kuvailtiin yllättäen Peltierin "puna-valkoiseksi pakettiautoksi."

-Valamiehistö oli eristetty ja liittovaltion sheriffien saartama. Tämä sai heidät uskomaan että AIM oli turvallisuusuhka heille itselleen.

-Kolme nuorta alkuperäistä amerikkalaista pakotettiin antamaan väärä lausunto Peltieriä vastaan sen jälkeen kun FBI:n agentit olivat pidättäneet ja terrorisoineet heitä.

-Syyttäjä ei löytänyt ainuttakaan todistajaa joka olisi tunnistanut Peltierin ampujaksi.

-Hallituksen mukaan ruumiiden läheltä löydetty panos oli ammuttu oletetusta murha-aseesta. He väittivät että tämä oli ainoa kaltaisensa pistooli jota ammuskelussa käytettiin ja että se kuului Peltierille.

Tiedonvapauslakiin perustuneen kanteen ansiosta puolustukselle luovutetut FBI:n asiakirjat osoittivat että:

1. Paikalta oli löytynyt useampia kuin yksi samantyyppinen ase joka yhdistettiin Peltieriin.

2. FBI piilotteli tahallaan ballistista raporttia joka osoitti ettei ammus voinut olla peräisin oletetusta murha-aseesta.

3. Ei ollut mitään epäilystä siitä etteivätkö agentit olisi seuranneet alueelle punaista pick-upia, eivätkä Peltierin ajamaa punavalkoista pakettiautoa.

4. Vahvoja epäilyksiä lukuisia muita epäiltyjä vastaan oli olemassa, mutta ne evättiin.

Mitään tästä todistusaineistosta ei esitetty Leonard Peltierin syylliseksi todenneelle valamiehistölle. Hänet tuomittiin kahteen peräkkäiseen elinkautiseen.

Kahteen peräkkäiseen elinkautiseen? Miten he aikovat panna sen toimeen? Ehkä tuomio heijastaa syvää pelkoa Crazy Horsen henkeä kohtaan?

Kirjoita Leonardille:

Leonard Peltier # 89637-132
USP Lewisburg
PO BOX 1000
Lewisburg, Pennsylvania 17837
U . S . A

by Carolina

Tukisivut: Leonard Peltier Defense Committee

Lähteet
Leonard Peltier Defense Committee, case summaries
Leonard Peltier, My Life is My Sun Dance
Ward Churchill and Jim Vanderwall, Agents of Repression

Independent Media Center

---
Forssan Anarkistisen MustaRistin tiedotusjaosto.