Piratismi pähkinänkuoressa

'Piraatti'-sanaa käytetään nykyään kolmessa eri merkityksessä. Sillä voidaan viitata a) perinteiseen merirosvoon, b) kaupalliseen tuoteväärennökseen tai c) tekijänoikeudella suojattuja tiedostoja Internetissä jakavaan kansalaiseen. 'Piratismi' voi vastaavasti tarkoittaa a) merirosvoutta, b) väärennettyjen merkkituotteiden bisnestä tai c) kulttuurin 'luvatonta' nettijakamista kansalaisten kesken.
Tekijänoikeuksilla ansaitsevat tahot liittävät piratismin vastaisessa propagandassaan b- ja c-piratismin lähes aina toisiinsa, antaen ymmärtää, että olisi kysymys jotenkin toisiaan lähellä olevista asioista tai ilmiöistä. Näin ei kuitenkaan ole. Tuoteväärentäjien ahneuteen ja kuluttajien turhamaisuuteen perustuva väärennösbisnes on tietenkin sekä sosiaalisesti että ekonomisesti täysin eri asia kuin vapaaehtoinen ja voittoa tavoittelematon kulttuurin jakaminen kansalaisten kesken. Ensinmainitussa liikkuu laitonta rahaa ja väärennettyjä aineellisia tuotteita; jälkimmäisessä liikkuu julkisten, autenttisten ja laillisten kulttuuriteosten ilmaisia ja aineettomia kopioita.

Poliittinen piraattiliike on kiinnostunut lähinnä c-piratismista eli sinänsä julkisen ja laillisen kulttuurin 'luvattomasta' jakamisesta kansalaisten kesken, jonka se haluaa muuttaa ’luvalliseksi’ eli lailliseksi. Tuoteväärennöksissä eli b-piratismissa poliittiset piraatit eivät näe mitään hyvää, koska tuotemerkkien luotettavuus on myös kuluttajan etu. Lisäksi poliittiset piraatit ovat humoristisesti viehättyneet vanhojen a-piraattien eli historiallisten merirosvojen aikoinaan käyttämästä symboliikasta, asustuksesta ja kielestä. Kun tästä eteenpäin puhumme piratismista, tarkoitamme sillä nimenomaan c-piratismia eli kansalaisten vapaata keskinäistä kulttuurivaihtoa.

Eikö piratismi ole varastamista?

Piratismi ei ole varastamista. Se on kulttuuriteosten kopioimista ja kopioiden jakamista kansalaisten kesken. Jonkun esineen tai asian varastaminen tarkoittaa sitä, että kyseisen esineen haltija menettää esineen varkaalle, josta tulee sen uusi haltija. Kopioinnissa alkuperäiskappale säilyy koskemattomana haltijallaan; kopioija vain valmistaa siitä itselleen kopion. Päinvastoin kuin varkaudessa, jossa esine tyypillisesti anastetaan haltijaltaan salaa, piraattikopioinnissa teoksia toisilleen jakavat kansalaiset paitsi sallivat niiden kopioinnin, ovat siitä myös tietoisia ja usein jopa mielissään.

Haluavatko piraatit kaiken ilmaiseksi?

Piraatit rakastavat kulttuuria ja siksi he luonnollisesti rakastavat myös kulttuurin tekijöitä. Piraatit toivovat mahdollisimman monen luovan taiteilijan ja kulttuuriammattilaisen saavan toimeentulonsa kulttuurin piiristä, jotta nämä voisivat elää hyvin ja olla tuottavia ja hedelmällisiä omassa luomistyössään. Piraatit eivät tavoittele rahatonta kulttuurielämää tai kaikesta kaupallisuudesta riisuttua kulttuuria. He käyttävät rahaa kulttuuriin aivan kuten muutkin ihmiset, jotkut paljonkin. He ostavat ja vuokraavat levyjä, elokuvia ja pelejä aivan kuten muutkin. He käyvät konserteissa ja elokuvissa ehkä jopa useammin kuin ei-piraatit. Jos heillä on rahaa, he eivät epäröi käyttää sitä kulttuuriin, kunhan he kokevat saavansa rahalleen vastinetta ja rahan menevän oikean osoitteeseen. Piraatit eivät tavoittele ilmaista kulttuuria vaan vapaata kulttuuria.

Vapaa kulttuuri tarkoittaa olosuhteita, joissa kansalaiset voivat yksityishenkilöinä vapaasti – ilman valtiovallan voimakoneistojen pelkoa, ilman isoveljen valvovaa silmää, ilman kaupallisten toimijoiden ahdistelua, ilman keinotekoisia taloudellisia ja laillisia esteitä – sekä luoda uutta kulttuuria että jakaa jo luotua, olemassaolevaa, kultuuria keskenään. Nykyiset tekijänoikeuslait rajoittavat ankarasti sekä kulttuurin vapaata luomista että sen vapaata jakamista. Vain ikivanha ääni-, kuva- ja tekstimateriaali on taiteilijoiden ja dokumentaristien vapaasti käytettävissä uuden kulttuurin raaka-aineeksi. Kulttuuria innokkaasti kotitietokoneellaan jakava koululainen voi saada ’rikoksestaan’ yhtä kovan tuomion kuin esimerkiksi aseellinen ryöstäjä tai törkeä pahoinpitelijä. Tällaiset järjettömyydet piraatit tahtovat poistaa tekijänoikeuslaeista.

Eikö piratismi ole kuitenkin rikollista ja paha asia?

Piratismi on tehty monissa maissa tekijänoikeuslakien avulla laittomaksi eli rikolliseksi. Siitä säädettyjä rangaistuksia on myös viime aikoina toistuvasti kovennettu, joten siitä on tullut aiempaa ’rikollisempaa’. Toisaalta kulttuurin vapaa jakaminen kansalaisten kesken on monestakin syystä hyvä asia valtaosalle väestöä ja itse kulttuurille. Tällaisia syitä ovat esimerkiksi teosten laajempi levikki, parempi käytettävyys sekä edullisempi saatavuus kansalaisille sekä kulttuurin pysyminen koko yhteisön hallussa olevana ja sitä kokonaisuutena hyödyttävänä asiana.

Se, että kansalaiset ylipäänsä haluavat aktiivisesti jakaa kulttuuria keskenään, on hyvä asia sekä heidän itsensä että koko kulttuurin kannalta. Aktiivinen kulttuurin kerääjä, organisoija ja levittäjä on yhteisölle arvokkaampi kuin pelkkä passiivinen kulttuurin kuluttaja. Ideat ovat sitä hyödyllisempiä ja potentiaalisempia koko yhteiskunnalle mitä useampia aivoja ne tavoittavat ja mitä useammat aivot niistä inspiroituvat. Musiikki ja elokuvat tehdään tavoittamaan mahdollisimman monia kiinnostuneita kuulijoita ja katsojia. Mitä laajemmalle kulttuuri leviää, sitä paremmin se täyttää yhteisöllisen tehtävänsä tiedon välittäjänä ja elämysten tarjoajana.

Se, että jopa miljoonat modernit, verkottuneet kansalaiset voivat ja haluavat jakaa keskenään kulttuuria, on erittäin hyvä asia. Tämä uusi tilanne avaa kulttuurille aivan uusia mahdollisuuksia, sekä teknisesti että sosiaalisesti. Teknisesti on mahdollista rakentaa kansalaisvoimin vaikkapa loistavia digitaalisia kirjastoja, jotka voivat palvella koko maailmaa. Sosiaalisesti on mahdollista löytää riittävästi motivoituneita ja asiantuntevia ihmisiä ylläpitämään ja kehittämään tällaisia kirjastoja vapaaehtoisvoimin ja ilmaiseksi.

Piratismin kriminalisointia vastaan puhuu myös se, että erittäin laajat väestönosat moderneissa teollisuusvaltioissa harjoittavat piratismia riippumatta sen laillisesta statuksesta. Piratismin pitäminen laittomana kriminalisoi ongelmallisesti jopa 10-20 % kansakunnan väestöstä epämääräiseksi ajaksi. Tällainen absurdi tilanne, jossa kansalaiset jakavat kulttuuria innokkaasti keskenään jopa vankeustuomion uhalla, nakertaa luonnollisesti yleistä lainkuuliaisuutta ja saattaa lainsäätäjät outoon valoon. Vielä vaarallisempaa on se, että laajamittainen piratismi voi houkutella lainsäätäjiä sallimaan erilaisia teknisiä valvontamekanismeja, joilla vakoillaan ihmisten yksityiselämää ja heidän keskinäistä viestintäänsä piratismin estämisen nimissä. Piratismi on kehno peruste poliisivaltiolle.

Mitkä ovat piraattien poliittiset tavoitteet?

Kulttuurin alueella poliittisten piraattien tavoitteena on uudistaa tekijänoikeus- ja patenttilakeja niin, että ne kannustaisivat ja rohkaisisivat sekä kansalaisia että yrityksiä luomaan, jalostamaan ja jakamaan kulttuuria keskenään. Tällä hetkellä tekijänoikeudet ja patentit edistävät kulttuuria ja yhteistä hyvää ainoastaan teoriassa. Käytännössä niistä on tullut lainopillisia aseita, joilla suuryritykset tukahduttavat terveen kilpailun sekä estävät kulttuurin ja tiedon vapaata leviämistä, jalostamista ja hyödyntämistä.

Toinen poliittisten piraattien päätavoite on suojella kansalaisten oikeutta yksityiselämään. Erityisesti USA:n johdolla käytävä terrorisminvastainen 'sota' on rohkaissut erilaisia poliisi- ja isoveliyhteiskunnan kannattajia lobbaamaan voimakkaasti lainsäädäntöä, jolla kansalaisten suojattu yksityiselämän alue pyritään minimoimaan ja heidän yksityinen viestintänsä pyritään saamaan laillisesti valtiollisen ja kaupallisen vakoilun kohteeksi.

Kulttuurin vapauden ja yksityiselämän suojan teemat liittyvät usein toisiinsa. Esimerkiksi vertaisverkkopiratismia käytetään tekosyynä vaadittaessa mediakartelleille poliisimaisia valtuuksia ihmisten yksityisen nettiviestinnän vakoilemiseen. Vastaavasti terrorismia vastaan kehitettyjä poliisin erityisvaltuuksia kansalaisten vakoilemiseen haluttaisiin kernaasti alkaa käyttämään myös mediakartellien etujen ajamiseen. Yksityisyydensuojan jatkuva heikentäminen sekä poliittisen ja taloudellisen eliitin 'etujen yhteenkietoutuminen' johtavat helposti DDR:n tai Natsi-Saksan kaltaiseen tilanteeseen, jossa vallanpitäjät pitävät koko väestöä – pientä valtaeliittiä lukuunottamatta - pelon vallassa. Tällaisella kollektiivisella pelottelulla pelataan Suomessa jo tänä päivänä vertaisverkkoasioissa, joissa peräti miljoona suomalaista on valtion silmissä rikollisia. Jo miljoonan suomalaisen pitäisi siis tuntea syyllisyyttä ja pelätä poliisia siksi, että he jakavat netissä kulttuuria keskenään.

Kuka haluaa, että piratismi on laitonta?

Piratismin laittomuuden puolesta on kamppaillut lähinnä kaksi tahoa. Toinen, vahvempi taho, ovat erilaiset tekijänoikeusmonopoleista hyötyvät mediayritykset ja ohjelmistovalmistajat sekä niiden muodostamat voimakkaat kartellit. Toinen, selvästi heikompi mutta myös vaikutusvaltainen taho ovat erilaiset kulttuurin tekijöitä edustavat järjestöt, jotka keräävät tekijänoikeuksien perusteella rahaa esim. musiikin radiosoitoista, poltettavista CD- ja DVD-levyistä jne. Käytännössä nämä kaksi tahoa usein liittoutuvat pyrkiessään lobbareidensa avulla saattamaan voimaan mahdollisimman ankaria tekijänoikeuslakeja. Yhdessä näitä tahoja kutsutaan usein ns. tekijänoikeusmafiaksi johtuen niiden mafiaa muistuttavista toimintatavoista. Tällaisia ovat esimerkiksi poliitikkojen ’ostaminen’, tiedotusvälineiden lahjonta (ns. Payola-systeemi), hintojen laiton sopiminen ja aidon kilpailun tukahduttaminen sekä yksittäisten kansalaisten pelottelu ja kiristäminen erilaisin kohtuuttomin uhkauksin.

Koska tekijänoikeusmonopolit ovat omistajilleen erittäin tuottoisia, tekijänoikeusmafia pyrkii kaikin tavoin vahvistamaan monopolejaan entisestään. Se on tässä pyrkimyksessään myös varsin häikäilemätön. Esimerkiksi EU:ssa sen viimeaikainen lobbaustaktiikka on ollut nostaa tekijänoikeusrikkomusten rangaistustasoa niin korkealle, että se voitaisiin rinnastaa rikollisuutena terrorismiin, jolloin alunperin terrorismin torjuntaa varten kerättyjä Internetin liikennöintitietoja voitaisiin käyttää myös esimerkiksi vertaisverkkokäyttäjiä vastaan.

Miten piraatit toimivat?

Piraattien toiminnassa voidaan erottaa neljä eri muotoa.

Valtaosa piraateista on tavallisia kansalaisia, joille piratismi on vain harrastus muiden joukossa. He käyttävät vertaisverkkoja ja muita Internetissä olevia palveluja tutustuakseen digitoidun kulttuuriin moniin eri muotoihin ja jakaakseen sitä keskenään. Tällaisia ’rivipiraatteja’ on Suomessa ehkä noin miljoona, kattaen kaikki ikäluokat koululaisista eläkeläisiin.

Lisäksi on olemassa periaatteessa kolmenlaisia piraattiaktivisteja, jotka käyttävät rivipiraatteja enemmän aikaa ja energiaa piratismin edistämiseen.

Ensimmäinen aktivistien ryhmä ovat ns. suoran toiminnan piraatit, jotka pystyttävät omilla resursseillaan erilaisia linkkisivustoja, vertaisverkkopalvelimia ja muuta piratismia tukevaa infrastruktuuria edistääkseen käytännön piratismia.

Toinen aktivistien ryhmä ovat ns. lobbaripiraatit, jotka pyrkivät tietoa jakamalla, debatoimalla ja lobbaamalla muuttamaan tiedotus- ja mielipideilmastoa sekä poliittista kenttää piratismille myönteisemmäksi. Esikuvana lobbaripiraateille on ollut vuonna 2003 toimintansa aloittanut ruotsalainen Piratbyrån. Lobbaripiraatteja löytyy tässä vaiheessa lähinnä Pohjoismaista ja Saksasta. Piraattiliitto edustaa lähinnä tätä aktivismin muotoa.

Kolmas aktivistien ryhmä ovat puoluepoliittiset piraatit, jotka ovat perustaneet eri maihin piraattipuolueita tai sellaisten alkioita tarkoituksenaan päästä omiin kansanedustuslaitoksiinsa ajamaan piraateille tärkeitä lakimuutoksia. Ensimmäinen virallinen piraattipuolue oli Ruotsin Piratpartiet, ja sen esimerkin innoittamana piraattipuolueita on syntynyt eri puolille maailmaa aina USA:ta ja Australiaa myöten. Piraattipuolueiden kansainvälinen kattojärjestö on PP International Net.

Kuinka voin auttaa piraattiliikettä?

Tekijänoikeusmafia kontrolloi tänä päivänä lobbareidensa ja etujärjestöpropagandansa avulla lähes täydellisesti sekä eduskuntaamme että julkista sanaa. Eduskunnassa on vain muutama kriittinen ääni siinä missä sinne tarvittaisiin todellinen poliittinen vastavoima. Lehdistö puolestaan julkaisee tekijänoikeusmafian propagandan sellaisenaan ja samalla vaikenee täysin kasvavasta ja kansainvälistyvästä piraattiliikkeestä. Tarvitaan kansalaiskeskustelua ja tiedon levittämistä; tarvitaan julkista debattia lehdistössä, radiossa ja televisiossa; tarvitaan poliittista järjestäytymistä. Voit auttaa piraattiliikettä millä tahansa näistä alueista.

Kansalaiskeskustelun herättämiseksi voit omalta osaltasi hankkia mahdollisimman paljon tietoa piratismista ja levittää sitä ystäviesi ja tuttaviesi keskuudessa. Jos olet esimerkiksi koululainen tai opiskelija, voit tulostaa kopioita tästä artikkelista ja jakaa niitä ystävillesi. Voit osallistua aihetta sivuaviin keskusteluihin Internetin keskustelupalstoilla, ja voit kirjoittaa piratismista blogissasi, jos sinulla on sellainen. Jos olet hyvä kirjoittamaan, voit tarjota piratismista kertovia juttuja lehdille julkaistavaksi joko omina debattiartikkeleinaan tai yleisönosastokirjoituksina. Olemme myös Piraattiliitossa kiinnostuneet informatiivisista, oivaltavista ja hyvälaatuisista piratismia sivuavista kirjoituksista. Kaikki tiedottaminen, keskusteleminen ja debatointi, myös ruohonjuuritasolla, auttaa piratismia.

Jossain vaiheessa Suomeen mitä todennäköisimmin perustetaan oma piraattipuolue. Tuolloin voit halutessasi osallistua sen toimintaan esimerkiksi liittymällä puolueeseen ja auttamalla sitä sen vaalityössä omien mahdollisuuksiesi puitteissa – tekemistä tulee varmasti riittämään kaikille vapaaehtoisille. Jos olet täysi-ikäinen ja kiinnostunut politiikasta, voit ryhtyä vaikka kansanedustajaehdokkaaksi piraattien riveissä. Viime kädessä piratismin ’ongelma’ korjataan lakien avulla, ja sitä varten eduskuntaan tarvitaan rohkeita, päättäväisiä ja korruptoitumattomia kansalaisia ajamaan lävitse tarvittavat lakimuutokset.

www.piraattiliitto.org