Tuontisoija mahdollistaa eurooppalaisten lihankulutuksen

Lihankulutuksen kasvu on räjähdyttänyt soijantuotannon. Teollistuneiden maiden soija-aitaksi muuttuneen Etelä-Amerikan metsä- ja savannialueet ovat saaneet tehdä tilaa monokulttuuriviljelmille.

1960-luvun eurooppalainen söi vuosittain 56 kiloa lihaa, mutta nykyjan eurooppalainen nauttii eläinten lihaksia vuodessa peräti 89 kiloa. Euroopan tuotantolaitoksissa kasvatettavat maatalouseläimet vaativat enemmän rehua kuin on mahdollista viljellä Euroopan maaperällä, ainakaan ekologisesti kestävällä tavalla. Ratkaisu on löydetty soijasta, jota tuodaan erityisesti Etelä-Amerikasta. Paljon proteiinia ja vähän rasvaa sisältävä, halpa soijapapu soveltuu erinomaisesti karjan lihottamiseen. Eurooppaan rahdattavasta soijasta valtaosa, 80-90 %, menee rehuksi.


Etelä-Amerikan koloniSoija

Argentiinassa, Brasiliassa, Boliviassa ja Paraguayssa soijaplantaasit ovat vallanneet alaa nopeasti. Soijaa kasvavia peltolakeuksia on kilometritolkulla aiemmin monimuotoisilla luontoalueilla. Soijavallankumouksesta saadaan kiittää osin IMF:aa ja Maailmanpankkia, jotka ovat painostaneet velkakriisissä pyristeleviä maita vientikeskeiseen monokulttuuriviljelyyn. Maiden on pakko muuttaa luonnonvaransa käteiseksi, jolla maksaa vanhat, usein diktatoristen ja korruptoituneiden hallitusten ottamat velat.

Joka vuosi noin Hollannin kokoinen alue Etelä-Amerikassa muutetaan soijapelloiksi. Metsä katoaa osin epäsuorasti: soijaplantaasit työntävät muita elinkeinoja, kuten karjankasvatusta, syvemmälle metsiin. Brasiliassa uhan alla ovat cerrado eli metsäsavanni sekä sademetsien reuna-alueet, Pohjois-Argentiinassa ja Paraguayssa atlanttiset sademetsät, Argentiinassa, Boliviassa ja Paraguayssa chaco-savanni.

Peltoaukeat eivät voi laajeta tiettömille alueille ilman uuden infrastruktuurin rakentamista. soijaplantaaseja varten Amazonin alueelle on rakennettu kahdeksan teollista vesiväylää, kolme junarataa ja kattava tieverkosto. Niiden avulla välineistöä, kemikaaleja ja sato kuljetetaan soijapeltojen ja markkinoiden väliä. Infrastruktuuri on suurelta osin yksityisten soijajättien kuten Cargillin rahoittamaa. Parantuneet kulkuyhteydet vetävät myös metsänhakkuu- ja kaivostoimintaa aiemmin koskemattomille alueille.

GM-papu leviää

Vuonna 2005 bioteollisuudella oli syytä juhlaan: geenimuunnteltujen kasvien viljelyala oli laajentunut kymmenen perättäistä vuotta Hyväksyttyjen GM-lajien pinta-ala oli 90 miljoonaa hehtaria, 11% enemmän kuin edellisenä vuonna. Etelä-Amerikan maista Brasilia pysytteli pitkään virallisesti GM-vapaana, mutta joutui sallimaan muokatun siemenen sen levittyä maahan vaivihkaa.
Suuri osa viljellystä soijasta, Argentiinassa käytännössä kaikki soija, on amerikkalaisen Monsanton kehittämää geenimuunneltua lajiketta. 1995 markkinoille tuodun Roundup Ready-soijan ”etu” on, että se kestää kaikelle muulle myrkyllisen Roundup-torjunta-aineen ruiskutuksen.

RR-soijan luvattiin vähentävän torjunta-aineiden käyttöä, mutta kursailemattomat ruiskutukset ovat luoneet sille immuuneja niin kutsuttuja superrikkaruohoja. Viljelijät joutuvat turvautumaan uudelleen todella järeisiin myrkkyihin. Muuntogeenistä soijahehtaaria kohti ruiskutetaan 20 litraa glyfosaattia sekä lisäksi endosulfaania, Suomessa myrkyllisyytensä vuoksi kiellettyn paraquatia ja jopa DDT:ä.

Pienviljelijä, Etelä-Amerikan uhattu laji

Suuret maanomistajat ajavat pientilallisia ja alkuperäiskansojen asukkaita väkivalloin näiden mailta. Apunaan heillä on puolisotilaalliset joukot, poliisi ja poliitikkojen hyväksyntä. Vaikka nämä ihmiset olisivat asuttaneet seutua monien sukupolvien ajan, se ei auta, jos virallisia asiakirjoja omistusoikeudesta ei ole koskaan tehty. Maanomistus Brasiliassa on hyvin keskittynyttä: vain 3 % väestöstä omistaa 2/3 viljelymaasta.

Suurilla plantaaseilla ei tarvita paljon työntekijöitä. Entiset pienviljelijät päätyvät useimmiten etsimään hanttihommia kaupunkien slummeista. Ironista kyllä, avustusohjelmat tarjoavat näille köyhdytetyille ilmaista ja yksipuolista ruokaa, joka koostuu pääasiassa halvasta GM-soijasta.

Argentiina oli maailman suurimpia ja monipuolisimpia ruoantuottajamaita, mutta soijan astuttua näyttämölle maissin, maidon, riisin, perunoiden ja linssien tuotanto on romahtanut. Vuosina 1998-2002 neljäsosa maan maatiloista joutui lopettamaan. Maan on nyt pakko tuoda ulkomailta peruselintarvikkeita, hintaan johon köyhimmillä ei ole varaa.

Onko oikeudenmukainen soija mahdollista?

Voiko soijaa tuottaa vastuullisella tavalla? Monet pientilat viljelevät yhä soijaa yhtenä lajina muiden joukossa. Kasvi itsessään ei ole ongelma, vaan sen massiivinen, monokulttuureihin ja vientiin perustuva tuotantojärjestelmä. Samat ongelmat pätevät myös muihin lajeihin, kuten maissiin tai palmuöljyyn. Vienti on saavuttanut sellaiset mittasuhteet, että maailman ravinnetasapaino on vaarassa: Etelä-Amerikan maaperä köyhtyy ja autioituu, kun taas Euroopassa ylenpalttisesta tuotantoeläinten lannasta seuraa mm. rehevöitymistä.

Soijaa tuottavissa maissa olisi huolehdittava, että maankäyttöoikeuksia kunnioitetaan ja oman väestön ruokaturva pannaan etusijalle. Euroopassa puolestaan oleellista olisi nykyisenkaltaisen lihantuotannon lopettaminen ja kasvisruokavalioon siirtyminen. Suomessa soijaa on itse asiassa pyrittykin korvaamaan muilla valkuaisainepitoisilla kasveilla. Vuonna 2005 maahan tuotiin kuitenkin edelleen 195 miljoonaa kiloa soijaa, josta rehuksi käytettiin noin 96 %. Soijaakin voi kasvattaa eteläisessä Euroopassa, kuten Italiassa ja Ranskassa.

Intian ja Kiinan kaltaiset, perinteisesti kasvisruokapainotteiset kehitysmaat ovat nopeasti seuraamassa eurooppalaisten vastuuttoman kulutuksen esimerkkiä. Siinä yksi lisäsyy, miksi lihapainotteisen ruokavaliomme olisi muututtava radikaalisti. Kasvissyönnin puolesta argumentoidessa on hyvä nostaa esille eläinoikeuksien lisäksi myös ympäristö- ja oikeudenmukaisuuskysymykset.

Torjunta-aineet pilasivat maanviljelijäperheen elämän

Paraguaylaisen Talaveran perheen maatila sijaitsee Itapúassa kahden soijatuottajan, sojeron, maiden välissä. Sojerot kasvattavat Monsanton geenimuunneltua Roundup Ready-soijaa.

Koko perhe on sairastunut naapuripelloille ruiskutetuista torjunta-aineista. Vuonna 2003 perheen 11-vuotias poika Silvino kuoli jouduttuaan kaksi kertaa myrkkysuihkutuksen alle kotitiellä pyöräillessään. Perheen vanhin tytär Sofia synnytti ensimmäisen lapsensa viime huhtikuussa. Pojalla todettiin parin kuukauden ikäisenä hydrocephalus eli niin sanottu vesipää, keskushermostovaurio joka aiheuttaa nesteen kertymisen aivoihin. Hän kuoli syyskuussa.

Keskushermostovaurioista kärsivien vauvojen määrä on yleistynyt maatalousmyrkkyjä käyttävillä alueilla. Ilmiö on havaittavissa eri puolilla Latinalaista Amerikkaa, jossa teollinen maatalous on nopeasti syrjäyttänyt perinteisen maatalouden. Myös syöpää esiintyy lähes epidemian lailla soijapeltojen ympärillä. Kyseessä on kuitenkin liian iso bisnes, jotta hallitukset vaivautuisivat välittämään maaseudun lukemattomien köyhien terveydestä.

Perhe läpikävi kalliin oikeusprosessin huolimatta saamistaan uhkauksista. Perheen eläimet tapettiin ja sojero-naapurit istuttivat tilan rajalle maaperän kuivaksi imevää eukalyptusta. Toukokuussa 2006 perheen äidin Petronan veli Serapio, joka oli aktiivinen maalaisten oikeuksia ajavassa liikehdinnässä, löydettiin kuoliaaksi puukotettuna. Murhasta epäillään sisäasiainministeriön alaisina toimivia aseistettuja joukkoja, mutta syyttäjä kieltäytyi nostamasta syytettä. Maalaisten oikeuksia puolustavien ihmisten vaino on maassa yleistä.

Lopulta soijatuottajat tuomittiin kahdeksi vuodeksi vankeuteen myös korkeimmassa oikeudessa. He ovat valittaneet päätöksestä.

Lue lisää

Soy kills: http://www.lasojamata.org/

G8 ja agroteollisuus: www.pig8soy.org

www.aseed.net/soy

Juttu julkaistu Nuorten Luonnossa 6/06 ja Vegaiassa 1/2007