John Zerzan: Työnjako

Tämä on kovin lukemani teksti pitkään aikaan. Ihmeellistä, että sen on kirjoittanut Zerzan. Taidan alkaa tutkia häntä tarkemminkin.. :)

[ Vastaa tähän | # ]

http://pakana.myinfo.ws/Zerzan.htm

tuolla näyttäis olevan jotain zerzanista

[ Vastaa tähän | # ]

Kuinkapa olisi tämä: Pitkän ajan (siis sukupolvia ja sukupolvia) kestävää ekologian kanssa yhteiselossa toimivaa paikallishallintoa... suunnitelmat ja varasuunnitelmat aina yhteensopimaan lyhyellä, keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä... Omavaraista sivilisaation tiedon, ymmärryksen ja erilaisten näkökantojen ja toimintamallien (siis *kaiken* kultturiperimän) ylläpitoa. Jokainen on spesialisti siinä *kokonaisvaltaisessa* alassa johon hän on kyvykkäin, kuten vaikkapa CH4/CO tuotanto-ohjailu, ylläpito, energiaksi-muuntaminen ja materiaalin kompostointi.

Kokonaisvaltaisessa siksi, että silloin joutuu ymmärtämään kaikkien alansa osa-alueiden vaikutukset toisiinsa ja ympäröivään maailmaan, sen ilmiöihin ja elementteihin, niin sosiaalisiin kuin ekologisiin kuin fyysisiin ja taloudellisiin (tarkoitan todellista *talouden ylläpitoa*, enkä raha- placebopelimerkki pelailua ja/tai pelleilyä, mitä sillä nykyään näytetään usein tarkoitettavan).

Ja eihän se riitä sivilisaation, ja sen suhteiden ympäröivään todellisuuteen, ymmärtämiseen... ja siksipä jokainen olisi koulutettu (käytännössä, kisällinä kouluttautunut, niin kirjoista kuin käytännössä... sille ymmärryksen tasolle että oppii esittämään oleellisia kysymyksiä alasta ja etsimään vastauksia) vähintään kahdessa muussa vastaavaassa kokonaisvaltaisessa alassa, niin että voisi myös tarpeentullen toimia näiden vastuualueiden aikaansaajana, vaikkei alan mestari olisikaan... esimerkiksi pää-vastuualueeltaan energiavastaava (CH4/CO = Metaani ja luonnonkaasu / häkäkaasu, joita voidaan vuorotellen polttaa samassa polttimossa vuoden eri aikoina, yms.), ja sivivastuualueiltaan perushoitaja/yleislääkäri ja metallurgi/mekaanikko.

Tai vaikkapa Mykofarmari, joka tarvittaessa pystyy toimimaan myös kätilönä tai narrina ( Mikä muuten *on* tärkeä asema yhteisöissä: etsii ja osoittaa *kaikkien* mahdolliset älyttömyydet ja typeryydet suunnitelmissa tekemisissä ja asioissa... ja vielä hauskasti eikä vihamielisesti.... parempi nauraa omalle osoitetulle kämmäykselleen tänään ja korjata se, kuin huomenna olla todella pulassa sen kämmäyksen törmätessä todellisuuteen...)

Tämä ei ainoastaan takaisi laajempaa katsontakantaa ja ymmärrystä, oman vastuualueensa suunitelmia tehdessä (ja tarvittavaa ymmärrystä ottaa hyödyllisesti osaa yhteisistä asioista suunnitelmia ja päätöksiä tehtäessä), vaan myös voisi taata koko yhteisölle tehokkaamman pysyvyyden ja vakauden, kyvyn selvitä kulkutaudeista, katastrofeista, virheistä, ja typeryyksistä.

Tietysty omavaraiset hallintoalueet voisivat käydä kauppaa keskenään, mutta lähinnä sillä mikä liikenee ylimääräistä... ei ole hyvä idea erikoistua liiaksi yhteen, tai muutamaan, alaan tai resurssiin... monokulttuurit kun ovat niin kovin heiveröisiä jäykkyydessään: kun vehnän tyviruoste iskee, ei muutamaa kymmentä ruokakasvilajia kasvattava yhteisö ole moksiskaan, kun taas yksistään vehnään keskittynyt yhteisö kuolee nälkään.

Ja lopuksi: koko "työn" käsite taitaa olla se juurena oleva paha ajatusvirhe. Emme me mitään "työtä" tehtäväksi tarvitse. On tiettyjä asioita jotka täytyy saada aikaan jotta yhteisö pysyisi hengissä ja kuosissa, nämäkin asiat vaitelevat jonkinverran koska vallitsevat olosuhteet aina vaihtelevat enemmän tai vähemmän.... (ja siksi suuri kulttuuriperimä on hyvä säilyttää ja kasvattaa, koskaan ei tiedä mitä ideoita sieltä voi seuraavaksi tarvita). *Vastuualueita* joiden *aikaansaajat* vastaavat siitä että tietyt yhteisöllisesti kulloinkin tärkeiksi arvioidut asiat saadaan aikaan... tosin ei pelkoa, kyllä siinä tulee rehkittävää riittämään, vaikkei *ehkä* aina näin kasvaimen-kaltaisen turvonneessa määrässä kuin nykyään (raadammehan *keskimäärin* viikoittain noin 4 kertaa enemmän kuin esi-isämme kivikaudella....?).

Ja yksinkertaisemmista ihmisistä, sellaisista jotka eivät kovin lähelle puberteettia ikinä kasva, yms. on se hyöty kaikille, että he voivat hoitaa erilaisia yksinkertaisempia vastuualueita jotka eivät vaadi laajaa ymmärrystä, mutta voisivat käydä rassaavan yksitoikkoisiksi toisenkaltaisille tietoisuudentasoille. Esimerkki: Meditaatio-opettaja (Meditaatio = keskittymiskyvyn "bodaamista", suosittelen kaikenmaailman Atlantisten ja ihmekristallien paasaajien välttämistä), tarvittaessa myös viljelijä ja kalankasvattaja, voisi ohjeistaa yksinkertaisempia juurikas- ja marja-satojen korjuussa... ja yksinkertaisempi vihannesten ja marjojen poimija osaisi myös olla tarvittaessa vaikkapa perushoitajain apulainen ja polttopuiden kerääjä... yms.

Ja se kun vastuualueessaan pahasti kämmää, saa tehdä tietyn ajan niitä yhteisön ikävämpiä/tylsempiä, mutta välttämättömiä tehtäviä... ei auta selittelynä "toimin hyvässä uskossa" tai "en ymmärtänyt vastuualaani".... aiheutettu kämmä korvataan sopivaksi todetulla määrällä tälläisiä tehtäviä, ja se siitä. Jos et ymmärrä vastuualaa, tai aiot toimia velton "hyvässä uskossa" niin on parempi olla hakeutumatta moiseen vastuuasemaan...

Miltä kuulostaa ?

[ Vastaa tähän | # ]

"yksinkertaisemmista ihmisistä, sellaisista jotka eivät kovin lähelle puberteettia
ikinä kasva, yms. on se hyöty kaikille, että he voivat hoitaa erilaisia
yksinkertaisempia vastuualueita jotka eivät vaadi laajaa ymmärrystä, mutta
voisivat käydä rassaavan yksitoikkoisiksi toisenkaltaisille tietoisuudentasoille."

Onko maailmankuvasi vain älyllisorientoitunut ?

Oman tietämykseni mukaan anarkistiset yhtisöt ovat toiminneet vain silloin,
kun jäsenet ovat oleet älykkäitä.

Mutta kokemuksesta, kuulemani ja järkeilyni mukaan anarkistisen yhteisön
onnistuminen edellyttää myös jäsenten kykyä empatiaan.

oldtimer

[ Vastaa tähän | # ]

Tarkoitin niitä jotka eivät ikinä voi kasvaa kovin aikuisemmiksi, kuten nykyään tavataan sanoa lääketieteellisesti: "kehitysvammaisia". Kyllä yksinkertaisempanakin syntyviä ihmisiä tulee syntymään, ja spartalaisen vaihtoehdon sijaan heillekkin voidaan tarjota yhteisöissä heille itselleen sopivia (eivät ole ollenkaan kaikki samanlaisia) ja mielekkäitä vastuualueita.

Missä tässä puuttuu empatia ?

Ja missäs maailman huipulla tässä ollaan ? Niinkuin ei tätäkin lukisi joku tyyppi johon verrattuna olen (tai olemme ?) "ikuinen lapsi", ainakin *hyvin monilla aloilla ja alueilla*. Kaipa sitä on käytännöllisintä olla kohtelias ja kyseenalaistavainen viisaampiaan kohtaan (monella taidon tai tiedon alalla.. ei kysymättä paljoa opi... eikä kukaan ole täydellinen...) ja kärsivällinen ja kuuntelevainen vielä vähälahjaisempiaan kohtaan (koska kuitenkin huomaavat jotakin virheitämme mitä emme itse olisi huomanneet...) ?

Ja toisekseen tämä on luonnosteluani omavaraisista paikallishallinnoista... ei *välttämättä* Anarkismia ehkä enemmänkin hengissä sinnittelyä tai kommunalismia (tai vaikka kunnallispolitiikkaa, jos kulloisessa tilanteessa on järkevintä pitäytyä traditionaalisissa muodoissa, vaikka osuskuntalain puitteissa... ) vaikka venynee se muihinkin managoinnin muotoihin. Kylän tai kaupunginosan kokoisista... ja joissakin tapauksissa pienemmistä ja suuremmista.

Kaikkien kyvyt eivät ole samat. Kaikki eivät ole yhtä taitavia *eri asioissa*, yhtä viisaita, tai yhtä kestäviä rankoissa olosuhteissa, yhtä nokkelia tai yhtä kärsivällisiä. Kaikki eivät ole edes yhtä *välttämättömiä* yhteisön selviämiselle... mutta siinäpä piilee se että tilanteet muuttuvat ja se joka oli kaikkein välttämättömimmän oloinen aikaansaaja viimevuoden tilanteissa, voikin olla marginaalisen merkityksetön tänävuonna, ja joidenkin muiden ominaisuudet ovat täysin välttämättömiä ensi vuonna... tilanteet muuttuvat.... viimeviikon "suoriutuja" heittäytyykin tällä viikolla ärsyttäväksi siipeilijäksi, ja toinen, yleisärsyttävä kaikkien muiden hermojen raastin äkkääkin pohdittuaan asiaa tavan jolla tarvitaan puolet vähemmän polttopuuta yhteisön lämmitykseen... jne.

Eivät ne juurekset nouse itsestään. Ja kun yhteisön "savantit" ja muut ovat vuoteenomana tuskissaan kuumeisina, niin voipa olla että se potra juurestenpoimija joka jostain syystä ei tullut kipeäksi (ehkä erilaisen aineenvaihduntansa takia, tai erilaisten tapojensa takia, esimerkiksi... diversiteetistä on *käytännön* hyötyä...) pitää koko yhteisön hengissä juuressopalla sen muutaman viikon kun muilla kestää toipua... niistä jotka toipuvat.

Jos jonain päivänä käykin niin kummasti etteivät jotkut enemmän tai vähemmän hiuskarvan varassa roikkuvat nykyisistä systeemeistämme toimikkaan... niin on parasta olla olemassa valmiina suunnitelma b. Oli sitten päämääränä vain sinnitellä kunnes korvaavat sydeemit saadaan pystyyn, tai alkaa viettämään pienempää ja itsemäärätympää yhteisöllistä elämää...

Luulempa että tästä syntyy lopulta jonkunlainen uudenlainen "valtavirta" hybridi tapa (tapoja) olla olemassa maailman kanssa, missä ainoastaan vimpaimen ostamiseen ja sen napin painamiseen kykenevät ovat pieni vähemmistö... kuten myös yksin metsämökissään selviytyjät... jotain siltä väliltä... eri asia kuinka monta meistä selviää sinne asti... ja kuinka monen onnistumme elättämään mahdollisimman vähistä resursseista, mutta niin että sitä voi pitää hyvinvointina jota täysijärkinenkin haluaa elää... Niin että ehdotan mykofarmausta vaan kaikille näin alkuun... ja sitä CH4/CO energiantuotantoa ja samalla jätteen muuntamista luomu-kasviravinteiksi...

[ Vastaa tähän | # ]

Pohdintaa John Zerzan

Nihilistin sanakirja

Hakusana: työnjako.

" 1. tuotannon tärkeä tekijä; tuottamisen ja valmistamisen jakaminen rajattuihin tehtäviin suurimman mahdollisen tehokkuuden saavuttamiseksi. 2. inhimillisen toiminnan osittaminen ja pirstaloiminen yksittäisiksi askareiksi, vieraantumisen syy; erikoistumisen perusmuoto, sivilisaation perusta ja sen kehityksen edellytys."

" Sivilisaatiota edeltävän elämän suhteellinen eheys johtui ensisijaisesti ihmisten välisen kapeuttavan ja lokeroivan roolijaon puuttesta. Työnjako on syy nykyisin kitkerästi tunnetulle kokemuksen kutistumiselle ja voimattomuudelle asiantuntijuuden jaloissa."

***
Keskeisin Zerzanin oletus on, että nimenomaan työnjako on vieraannuttavassa sivilisaatiossa kaikkein eniten vieraantumista aiheuttava seikka.

" Kansojen varallisuuden (1776) ensimmäisessä lauseessa Adam Smith näki ennalta teollistumisen ytimen toteamalla, että työnjako merkitsee tuottavuuden nousua. Kaksikymmentä vuotta myöhemmin Schiller huomasi, että työnjako muodosti yhteiskuntaa, jonka jäsenet eivät pystyneet kehittämään ihmisyyttään. Marx tunsi molemmat puolet. ”Työnjaon seurauksena” työläinen ”muuttuu koneeksi”. Ratkaisevaa oli Marxin tapa palvoa vieraantumatonta työtä: hänelle se oli ihmisen vapautumisen ehto. Marxin mukaan ihmisten kurjistuminen pääoman kehittymisen tiellä oli välttämätön paha. "

Jos nimenomaan pitkälle vietyä työnjakoa sinänsä pidetään ihmisten kollektiivisen kulttuurellisen vieraantumisen keskeisimpänä syynä, niin eikö tässä ole taustalla kuitenkin ajatus että kulttuurin luoma ihmisolemus on nimenomaan työn ja sen sivilisoivan vaikutuksen luomaa -- ja että työnjako näin johtaa ihmisolemuksen vieraantumiseen jostain terveestä potentiaalisesta ihmisolemuksesta ?

Marxille ihminen oli olemukseltaan ensisijaisesti työtä tekevä eläin koska työllä ja sen vaatimilla inhimillisillä ja kulttuurellisilla kyvyillä oli Marxin mielestä ihmistä sivilisoiva vaikutus. Marx piti kuitenkin kaikkea ulkoisen välttämättömyyden sanelemaa työtä (ei ykdin palkkatyötä) ja jopa koko pysyvää yhteiskunnallista työnjakoa inhimillisen vieraantumisen perussyynä.

Marxin ehkä ainut varsinaisesti ja periaatteessa nerokas ajatus oli se että kommunismin varsinaisena tarkoituksena on ottaa haltuun kapitalismin luomat tuotantovoimat (tuotantokeoneistot) ja niitä edelleen kehittämällä nostaa työn tuotavuutta niin paljon --- että aineelliisen niukkuuden lopulta poistuessa jokaiselle voitaisiin jakaa aineellista hyvää tarpeidensa mukaan, vaikka jokainen tekisi työtä vain kykyjensä mukaan.

--- Marxille palkkatyöorjuus kapitalismissa tai työ niukkuuden ja toimeentulonpakon sanelemana välttämättömyytenä oli vain historiallinen välttämättömyys tuotantovoimien tehokkuuden kehittämisen välineenä tulevaa kommunismia varten. Marxin kaavaileman utooppisen kommunismin varsinaisena tarkoituksena oli kapitalististen tuotantovoimien haltuunoton ja aineellisen niukkuuden poistamisen kautta lakkauttaa -- ei vain palkkatyö -- vaan myös itse työ sellaisena kun me sen tunnemme.

Marxin sanoin: "Vapauden valtakunta alkaa tosiasiassa vasta siellä, missä puutteen ja ulkopuolisen tarkoituksenmukaisuuden sanelema työnteko loppun tuotannon alueen tuolla puolen…"

Jos ihminen tekee työtä vain puutteen ja niukkuuden saneleman ulkoisen välttämättömyyden pakosta ( työn pelkkä tarkoituksenmukaisuus sinänsä ei ole tässä kohtalokasta) -- hän ei voi varsinaisesti luoda työllään vapaasti mitään uutta ilman, että ulkoiset välttämättömyydet sanelisivat hänen työnsä luonteen ja lopputuloksen.

--- Ulkoisiin välttämättömyyksiin perustuvan työn tavoin -- myös oman työvoimansa fyysinen uusintaminen esim. levon ja syömisen avulla voi olla ulkoisena välttämättömyytenä näyttäytyvä! jos ihminen syö tai lepää mekaanisesti vain uusintaakseen omaa olemassaoloaan -- verrattuna ihmiseen joka voi levätä tai syödä myös huvikseen vaikka ei olisi aina aivan pakko.

Aikaa mikä ihmisellä on vapaasti käytettävissä mihin tahansa itse valittuun aktiviteettiin on kutsuttu käytettäväksi ajaksi -- ja käytettävänä aikana harrastettuja aktiviteetteja voidaan kutsua työn sijasta myös toimeliaisuudeksi.

--- Vastaavalla logiikalla kuin työ -- myös pysyvä ja hierarkkinen yhteiskunnallinen työnjako on ihmisille ilmenevä työn kaltainen ulkoisena pakkona ilmenevä -- niin kauan kuin ihminen ei voi edes kykyjensä puitteissa valita tekemäänsä työtä koska joutuu pakosta erikoistumaan erikoistumaan vain tiettyyn ammattiin. Utooppisen kommunismin ajatus pysyvän työnjaon ja palkkatyön lakkauttamiseen perustuvana yhteiskuntamuotona perustuikin oletukselle mahdollisuudesta poistaa kokonaan palkkatyön ja pysyvän työnjaon syynä oleva aineellinen niukkuus.

--- Marxin utopiasta huolimatta useimmat sosialistit eivät koskaan halunneet ymmärtää niukkuuden olemusta työnjaon ja työn yhteiskunnallisena syynä. Useimmille sosialisteille niukkuuden sanelema työ ja sille perustuva elämäntapa on vieläkin kollektiivisen identiteetin luomisen projekti.

Jos ei olisi olemassa niukkuuteen perustuvaa ja samalla ulkoisten välttämättömyyksien sanelemana ilmenevää työtä -- ei voisi olla olemassa myöskään mitään sellaista solidaarisuutta joka on rakennettu ensisijaisesti tästä työstä uhrutuvan selviytymisen maskuliinisen sankaruuden projekteille.

On kuvaavaa, että revisionistiset! sosialistit tyypillisesti uskovat palkkatyön -- lakkauttamisen olevan mahdollista nimenomaan moraaliseen velvollisuuteen perustuvan yleisen työpakon avulla. Koska niukkuutta ei voida sosialismissa poistaa, työn palvontaan ajaudutaan myös pakon kautta koska niukkuuden oloissa "palkkatyö orjuuden" ainoana tosiasiallisena vaihtoehtona on vain vapaaehtoiseksi lavastettu moraalisen kansalaisvelvollisuuden tai varsinaisen orjatyön avulla ylläpidetty pakkotyö. Niukkuuden oloissa myöskään työnjakoa ei voida poistaa muutoin kuin pakottamalla johtavassa asemassa olevat raatamaan välissä oikeissa töissä.

--- Sosialismi ei poistanut niukkuutta, vaan loi ennennäkemättömän uuden köyhyyden tuhoamalla ylimielisyydessään juuri niitä kapitalismin puolia jotka olivat mahdollistaneet suhteellisen korkean työn tuottavuuden.
Tätä ylimielisyyttä esiintyi jo Marxilla, jolla oli romanttinen ja epärealistinen käsitys prole luokan ja sen poliittisen etujoukon kollektiivisesta järjestä, millä uskottiin voitavan korvata markkinavoimat talouden ohjaukseinoina.

***

--- Andre Gorzin mukaan pitkällevietyyn yhteiskunnaliseen työnjakoon perustuva työ ei voi edes teoriassa tulla luovaksi koska jo pelkän teknisen työnjaon vallitessa -- kuluttajien tarpeista määräytyvä hyödykkeiden kysyntä ja puhdas markkinoiden ratinaalisuuden ja tuotannon tehokkuuden sanelema teknokraattinen rationaalisuus sanelevat sen mitä on tuotettava, miten ja kuinka paljon ja millä menetelmillä,,,.

Kaiken todellisenkin kuviteltavissa olevan työläisten itsehallinnon vallitessa -- itsehallinnolliset tuotanto yksiköt
joutuisivat tuotantoresurssien säästämiseen ja samalla kansantaloudelliseen tehokkuuteen pyrkiessään toimimaan kuten kuten tuotannon johtamiseen erikoistuneet teknokraatit. Erona olisi vain se, että teknokraatit selviytyisivät tästä tehtävästä todennäköisesti paljon paremmin kuin pystymetsästä kierrätetyt tai poliittisin ansioin valitut politrukit tai suoralla demokratialla asioista päättävät kansankokoukset.

Gorzin (hyvin suositeltavan) pääteoksen nimi onkin hyvästä syystä "Hyvästi Proletariaatti". Kaikenlaisen Itsehallinnolisen sosialismin mahdottomuuden pitkälle vietyyn työnjakoon perustuvissa yhteiskunnissa ei ei kuitenkaan pitäisi olla mikään suru uutinen muille kuin työtäja siihen perustuvaa työläisten luokkasolidaarisuutta romantisoiville -- sillä varsinainen vapauden valtakunta on kokonaan muualla -- siellä missä itse vapauden sisältö on valittavissa.

***

" Ei liene sattumaa, että sivilisaation pääideologit ovat ylistäneet työnjakoa."

Ei todellakaan ole sattumaa,,,koska työnjako tarjoaa esim. mahdollisuuden kulttuurellista valinnanvapautta rajoittavan aineellisen niukkuuden poistamisesta ulkoisena välttämättömyytenä ilmenevänä asiana.

--- Näyttää siltä että John Zerzan haluisi lakkauttaa pysyvän työnjaon lisäksi myös kaiken yhteiskunnallisen työnjaon -- ja samalla tietysti myös rahan käyttöön perustuvan hyödykkeiden vaihdon.

Jos uskotaan voivan olla mahdollista ja toivottavaa poistaa aineellinen niukkuus kaikesta työnjaosta luopumisesta huolimatta -- niin parempi edes näin. Niukkuuden lisääntyminen johtaisi todennäköisesti myös kulttuurillisen barbarian lisääntymiseen entisestäänkin -- jos oletamme että liialla työteolla on barbarisoiva vaiikutus. Jos villit voivat olla jaloja voidessaan saada poimia kaikkialta jo valmiita luonnon antimia -- työnteon sijasta -- usko ilman sivilisaation turmelevaa vaikutusta luonnotaan jaloon omavaraisviljelijään voi olla kohtalokasta naiiviutta.

--- Jollei muita kulttuurellisia ehtoja oteta huomioon -- työnjaon lakkauttamisen oloissa niukkuuden vähentäminen nykyisestä vaatisi jokatapauksessa maapallon väkiluvun huomattavaa laskemista tasolle millä se oli ennen ensimmäisiä liikaväestön synnyn luomia suuria väkivaltaisia kansainvaelluksia muutama tuhat vuotta ennen ajanlaskun alkua --- ja tasolle mikä mahdollistaisi elämisen vain kaikkein hedelmällisimmillä seuduilla.

Myös ekosysteemin suojeleminen ainakin suuremmilta ihmisen aiheuttamilta katastrofeilta vaatisi etenkin! työnjaosta luovuttaessa todella huomattavaa maapallon väkiluvun laskua. Tällä hetkellä useissa kehitysmaissa tapahtuva laajamittainen ymäristön tuho ja puhtaaksikaluaminen tapahtuu pääasiassa jo aivan perinteisten ympäristön tuhoamis menetelmien turvin -- ilman mitään korkeaa teknologiaa -- esim. laajentamalla perinteistä kaskiviljelyä tai laiduntamista yli ympäristön kestokyvyn.

Ilmeisesti pelkkä liian suuri väentiheys suhteessa pinta alaan kuin pienemmän väkimäärän käyttämä korkeampi teknologia samalla pinta alalla on suurempi rasite ympäristölle. Jos maapallon väkiluku olisi tarpeeksi pieni ihmiset voisivat elää vain kaikkein hedelmällisimmillä seuduilla. Samanaikainen sekä väkiluvun lasku että työnjaon säilyttäminen johtaisivat kuitenkin kaikkein suurimpaan niukkuuden vähenemiseen ja mahdolliseen toivottavaan kulttuurelliseen kehitykseen.

Mistä tulee niin monien halu puuttua väkiluvun sijasta ensisijaisesti työnjakoon ja korkeaan teknologiaan ekosysteemin pelastamiseksi ?

En tosin tiedä mitä Zerzan asiasta sanoo. Kuitenkin esim. tapa laskea ekologinen jalanjälki laskemalla esim. suomalaisten aiheuttama taakka maailman ympäristölle suomalaisten absoluuttisen kulutuksen sijasta -- sen mukaan kuinka paljon resursseja kulutettaisiin jos kaikki maailman ihmiset kuluttaisivat yhtä paljon henkeä kohti kuin suomalaiset -- on oireellinen ja kertoo siitä miten liika väestötiheys on jonkinasteinen tabu.

***

" Ellul ymmärsi miten ”erikoistumisen terä työntyy partaveitsen lailla elävään lihaan”, kuinka työnjako aiheuttaa ”suljetun maailman” tietämättömyyden ja leikkaa yksilöt irti toisistaan ja luonnosta. Samaan tapaan ynnäsi Horkheimer tyhmistymisen summaa: ”kaikesta aktiivisuudestaan huolimatta yksilöistä tulee yhä passiivisempia; kaikesta luonnon hallinnastaan huolimatta he muuttuvat yhä voimattomammiksi suhteessa yhteiskuntaan ja itseensä.” Vastaavilla linjoilla jatkaen Foucault korosti, että tuottavuus on nykyaikaisen alistamisen perusta. "

Noissa kaikissa Zerzanin siteeraamissa työnjaon kritiikeissä puhutaan joko nykyisestä aineelliseen niukkuuteen ja monopoleihin perustuvasta työnjaosta -- tai on sitten herttaisesti unohdettu se miten juuri aineellinen niukkuus tekee työnjaosta ja työstä pakkolouonteista ja "vieraannuttavaa". Tätä työn kulttuurellisen vaikutuksen fetissointia esiintyi jo Marxilla, joka oletti palkkatyön ja pysyvän työnjaon poistamisen olevan riittävä ja olennaisin ehto ihmisen yhteiskunnallisen omasta perimmäisestä olemuksestaan vieraantumisen poistamiseksi.

--- Suosituimmat kulttuuriteoriat ovat pääasiassa ekonomistisia tai sitten olettavat sosiaalipsykologisesti -- ihmisen identiteetin olevan ensisijaisesti suoraan ulkoaohjautuva ja kulttuurellisesta media, normi ja symboli ympäristöstä määräytyvä. Näille kulttuuriteorioille ominaista on se, että ne olettavat toivottavan ja terveen ihmisolemuksen olevan olemassa jotenkin jo luonnostaan -- ja voivan turmeltua vain jos jotkin täysin perheen ja lähiyhteisöjen tai normaaleina ja luonnollisina pidettyjen instituutioiden ulkopuoliset väärät kulttuuri vaikutteet pääsevät turmelemaan jotain oletettua ihmisen luonnollista kehitystä ja olemusta.

Eri kulttuureita idealisoivat, poliittisesti korrektit, humanistiset, naturalistiset tai ekonomistiset kulttuuriteoriat ovat tietysti hyvin fundamentalistisella tavalla antifreudilaisia hylätessään periaatteessa kaikki esim. perheiden ja yhteisöjen kasvatuksen merkitykseen
perustuvat vieraantumis- tai kulttuurien degeneroitumis teoriat. Jos monia hyvin keskeisesti kulttuurien olemukseen vaikuttavia instituutioita pidetään joko luonnollisina tai merkityksettöminä -- tämä on myös monien kulttuurellisten patologioiden olemassaolon epäpolitisointia

***

" Työnjako on aina pyrkinyt kohti vaihdettavissa olevaa osasta ja osasen pakkotyötä yhä itsenäisemmän ja kaikille haluille tunteettoman koneiston sisällä. Modernin ajan raakalaisuus ilmenee yhä teknologian orjuutena eli työnjakona. ”Erikoistuminen”, kirjoitti Giedion, ”lisääntyy armotta”, ja nykyään näemme ja tunnemme yhä paremmin sen tuottaman aution ja eroksettoman maailman."

Edelleen -- nämä kaikki siteeratut kulttuurikriitikot näkevät
jopa elämän yleisen epäerotisoitumisen olevan seurausta ensisijaisesti teknologiasta ja sille perustuvasta ihmistä ahdistavasta työnjaosta.

Monet jälkimarxilaiset ovat yrittäneet tulkita jopa kansallissosialismia ja siihen liittyvää sodan ja kananmurhien logiikkaa ensisijaisesti -- kapitalistisen teknokraattisen ja byrokraattisen rationaalisuuden äärimmilleen viemiseen perustuvana determistisenä kehityksenä.

Tämänkaltaisen ekonomistisen tulkinan mukaan natsismin ja siihen liittyvän syvin olemus on banaalisuus ja siihen liittyvä annettujen byrokrattisten ohjeiden pedantti toteuttaminen -- byrokraattien ja heidän pyöveliensä saadessa ohjeensa vuorostaan -- puhdasta kapitalistista rationaalisuutta loogiseen loppuunsa noudattavilta teknokraateilta.

*****

" Robinson Jeffers päätti: ”Mielestäni teollinen sivilisaatio ei ole aiheuttamansa ihmisen vääristymisen ja maayhteyden latistumisen arvoinen.”

Teollinsen sivilisaation oletetaan siis vääristäneen sen ihmisen puhtaan alkuperäisen ihmisolemuksen, mikä perustui aikaisempaan yhteyteen maahan. Tuon voisi jotenkin allekirjoittaa jos sana teollinen korvattaisiin jollakin muulla etuliitteellä -- ja nykyistä sivilisaatiota pidettäisiin vain patologisena sivilisaation muotona.

***

" Samaan aikaan yhä ylläpidetyt teknologian ”neutraalisuuden” ja ”välttämättömyyden” myytit ajavat ihmisiä työnjaon ikeeseen."

Eivät teknologiat tietenkään sinänsä ole neutraaleja siltä osin kuin niitä luovat ja ylläpitävät sivilisaatiot eivät ole neutraaleja. Jos sivilisaatio tai jotkin sen osakulttuurit ovat patologisia -- niin silloin myös tällaisten patologisten kulttuurellisten arvopäämäärien pohjalta luodut teknologiat ovat periaatteessa enemmän tai vähemmän tuhoisia.

Sivilisaatioilla on kuitenkin ollut aina periaatteellinen mahdollisuus valita erilaisa keskenään vaihtoehtoisia teknologioita kuten ydinvoiman tai fossiilisten polttoaineiden liikakäytön korvaavat teknologiat.
Esim. ydinvoiman käyttöön on kuitenkin ajauduttu koska ensin on valittu monia sellaisia perustavanlaatuisia kultturellisia ja taloudellisia vaihtoehtoja joiden valitsemisen jälkeen ydinvoima on ollut helpoin vaihtoehto sekä kollektiivisen tyhmyyden että myös vain lyhyen tähtäimen taloudellisen edun tavoittelun vallitessa.

Ydinvoiman ja monien muiden teknologioiden kohdalla kulttuurellinen tyhmyys alkaa jo esim. hallitsemattoman väestönkasvun synnystä -- ja eri teknologiat ovat usein pakon sanelemia yrityksiä kompensoida liikaväestön aiheuttamaa aineellista niukkuutta. Myös kyvyttömyys ymmärtää itse luotujen kulttuuri-instituutioiden yhteiskunnallisia vaikutuksia on periaatteessa aina seurausta kulttuurellisesta degeneraatiosta ja kulttuurin kyvyttömyydestä sopeutua oman ympäristönsä luomiin elinehtoihin.

***

--- Jos oletetaan että Kaikki väärät kulttuurelliset valinnat tai patologiset kulttuuri instituutiot ovat seurausta
kollektiivisesta tyhmyydestä ja sitä ylläpitävistä tietyistä patologisista kultuuri instituutioista -- myös erilaatuiset teknologiat ja yhteiskunnallisen työnjaon luonne ovat joidenkin erityisten (itsetuhoisten) kulttuuri instituutioiden luomia -- eivätkä vain sivilisaatioon luonnostaan kuuluvia osia.

Etenkin ihmisiä kasvattavat ja sosiaalistavat sekä myös poliittisesta itsemääräämisoikeudesta ja lähes kaikesta yhteiskunnallisesta päättävät poliittiset instituutiot ovat kaikkein keskeisimpiä kulttuuri instituutioita. Tämä ongelma ensisijaisista yhteiskunnallisista rakenteista havainnollistuu esim. kuvaamassani kysymyksessä natsismin teknokraattisista syistä vastakohtana psykopatologisille ja poliittisille syille.

Olivatko natsit ensisijaisesti vain teknokraattisen rationaalisuuden logiikan uhreja vai luonnevikaisia ideologisia fanaatikkoja jotka suosivat esim. juutalaisten joukkotuhoa ensisijaisesti ideologisista syistä eivätkä vain siksi, että tämä tuho olisi ollut erityisen taloudellista ja jonkin modernin yhteiskunnan teknokraattisten välttämättömyyksien sanelemaa ja mahdolllistamaa.

Halu nähdä erilaiset sivilisaatioiden patologiat seuraukseksi nimenomaan työnjaosta ja sille perustuvista teknologioista ( tai kapitalismista ) johtuviksi on tosiasiassa humanistis- kollektivistista monien muiden kulttuuri instituutioiden idealisointia -- jopa silloin kun se ei olisi tietoisesti sellaiseksi tarkoitettukkaan.

Natsismin syiden kohdalla -- joihin Zerzan ei artikkelissaan puutu -- etenkin monien bolsevikkien halu kiistää natsismin ideologiset ja tosiasiassa pitkälle sosialistis-nationalistiset syyt oletuksilla modernista teknokraattisen rationaalisuuden tuhologiikan determistisyydestä on hyvin ilmeinen.

***

Vaikka pitää sinänsä paikkansa, että ilman työnjakoa ja korkeaa teknologiaa patologisetkin kulttuurit voisivat saada vähemmän tuhoa aikaan -- kysymykseksi jää edelleen miksi kaikista mahdollisista patologisiten kulttuuri instituutioiden ehdokkaista nimenomaan työnjako, teknologia ja moderni yhteiskunta kaikkine instituutioideen olisivat ensisijaisia ongelmia ja hävitettäviä asioita -- verrattuna moniin puhtaan sekä pakkovaltaisiin että epäsuorasti mahdollisesti kaikkein tuhoisimpiin kulttuuri instituutioihin ?

--- Joidenkin teknologioiden pitäminen tuhoisina ja niistä luopumista toivottavana voi tietysti perustella jo niiden pelkillä suorilla haittavaikutuksilla -- mutta tämä on kovin eri asia kuin teknologioiden ja työnjaon kritisoiminen erilaisilla oletuksilla niiden puhtaasta kulttuurellisesta haitallisuudesta ja vieraannuttavasta vaikutuksesta.

" Kysymys ”Kuinka suuri osa työnjaosta on hylättävä?” saa uskoakseni vastauksensa kysymyksestä ”Kuinka eheän planteetan ja itseyden haluamme? ”

Mitä jos kaiken ehkä jossain vaiheessa tarpeellisen sosiaali insinöröinnin sijasta kysyttäisiin sitä miksi tietyt tuhoisat kulttuuri instituutiot ovat alunperin ylipäätään onnistuneet pääsemään hallitsevaan asemaan ? Tuskimpa pelkästään ihmisten välisiin vapaaehtoisiin sopimuksiin perustuen ?
Eikö nyt ainakin aivan aluksi voisi planeetan ja itseyden pelastamiseksi riittää vain kaikkien ei vapaaehtoisten kulttuuri instituutioiden hävittäminen ?

[ Vastaa tähän | # ]