Taistelu Ungdomshusetista

"Ungdomshuset on meille esimerkkinä valtioiden sodasta vastakulttuuria ja vaihtoehtotiloja vastaan. Siksi haluamme näyttää esimerkkiä tavallamme puolustaa taloa."

Kun Jagtvej 69 myytiin äärioikeistolaiselle Faderhuset-uskonlahkolle vastoin nuorison kaupungin kanssa 1982 tekemää sopimusta, alkoi talon väki valmistautua Ungdomshusetin pisimpään ja tuskallisimpaan kamppailuun. Omaehtoiseen, epäkaupalliseen, valtajärjestelmän arvot haastavaan nuorisokulttuuriin suivaantuneet poliitikot eivät aavistaneet millaisen vastustajan he olivat itselleen saaneet halutessaan eroon tästä vapauden ja omaehtoisuuden tyyssijasta aivan Kööpenhaminan keskustan kupeessa. Taistelua talosta käytiin oikeusistuimissa vuosia, mutta 28. elokuuta 2006 oikeusistuin määräsi talon kuuluvan Faderhusetille. Valitusoikeutta korkeimpaan oikeuteen ei annettu. Tie oikeusistuimissa oli nyt kuljettu loppuun, vaikka kukaan ei tainnut missään vaiheessa uskoa, että omaisuuden elämän edelle asettavan totaalisen järjestelmän "oikeudella" olisi mitään tekemistä oikeudenmukaisuuden kanssa.

Heti päätöksen jälkeen talolla järjestettiin yleiskokous tilanteesta. Talon iso konserttisali oli täynnä toimintaan halukkaita ihmisiä. Ungdomshusetin väki ei ollut käyttänyt edellistä 24:ää vuotta ainutlaatuisen tuhansien ihmisten käyttämän kulttuurikeskuksen luomiseen vain sen takia, että korruptoitunut valtajärjestelmä voisi heittää sen kaiken pois tuosta vain. Välittömästi syntyi päätös, ettei häätöyrityksen tapahtuessa tultaisi asettamaan mitään rajoituksia sille, miten ihmisten tulisi ilmaista raivoaan. Keskipäivästä lähtien kytät olivat näkyvästi esillä kaupunkikuvassa, mutta pian kävi selväksi, että taistelu on Nörrebrota ja Kööpenhaminaa suurempi. Eri kaupungeissa tehtiin useita solidaarisuusaktioita, ja Oslossa Ungdomshusetin ystävät valtasivat Tanskan suurlähetystön. Yön suojassa Kööpenhaminan nuoret ilmaisivat tunteitaan oikeuden päätöksestä. Poliisin massiivisesta läsnäolosta huolimatta suurin osa Nörrebron pankeista joutui hyökkäyksen kohteeksi, ja graffiteja ilmestyi kaikkialle. Kytät eivät onnistuneet pidättämään ketään. Seuraavana aamuna vallattiin vanha sotilaslinnoituksena ollut saari joksikin aikaa. Iltapäivällä ihmiset toivat talolle materiaaleja barrikadeja varten, ja nettisivulle tulvi tukiviestejä kaikkialta. Illansuussa poliitikot ilmoittivat halunsa neuvotteluihin. Ungdomshuset piti aloitetta tervetulleena, jatkaen samalla barrikadien rakentamista.

Kaksi päivää myöhemmin, elokuun viimeisenä päivänä, Ungdomshusetilta lähti ryhmä tapaamiseen kaupungintalolle. Ungdomshuset teki selväksi halukkuutensa neuvotteluihin, kunhan neuvottelujen lähtökohtana olisi Ungdomshusetin pysyminen osoitteessa Jagtvej 69. Muussa tapauksessa neuvottelut loppuisivat heti. Tapaamisessa kävi ilmi että oli syntynyt rahasto, joka halusi ostaa Jagtvej 69:n, ja antaa talon käyttäjien pysyä talossa ja käyttää sitä niin kuin parhaaksi näkevät. Tapaamisen jälkeen kaupungintalon poliittinen enemmistö lähetti lehdistötiedotteen, ilmoittaen tukevansa rahastoratkaisua. Ungdomshuset otti ehdotuksen varovaisen positiivisesti vastaan, mutta halusi myös nähdä jotain konkreettista. Lähtökohtana oli edelleen se, että ongelman ratkaiseminen olisi sen aiheuttaneen kaupunginvaltuuston vastuulla.

Pian tämän jälkeen Ungdomshuset julkaisi kansainvälisen kutsun syyskuun 22.-24. järjestetylle toimintaviikonlopulle, jonka ohjelmaan kuului taidenäyttely, soppakeittiöitä, juhlintaa, keikkoja ja mielenosoituksia. Kutsussa tehtiin selväksi ettei Ungdomshuset tunnusta tätä niinkutsuttua "oikeusjärjestelmää", ja että talon käyttäjät tekevät kaikkensa puolustaakseen taloa. Toimintaviikonlopun tarkoitus oli osoittaa että Ungdomshusetin käyttäjiä ja tukijoita on paljon, he ovat vahvoja, ja että heitä ei voida jättää huomiotta. Kutsussa ilmoitettiin myös ettei viikonlopun mielenosoituksissa pyrittäisi yhteenottoihin. Ungdomshuset päättää itse milloin on aika tapella.

Poliisiväkivaltaa katujuhlissa

Sunnuntaina 24. syyskuuta järjestettiin kadunvaltausjuhlat teemalla: "Jos he vievät meiltä talon, me viemme heiltä koko helvetin kaupungin!" Noin viidensadan ihmisen joukko lähti liikkeelle Sankt Hans Torvilta Ungdomshusetin lähettyviltä. Edellispäivän mielenosoitus oli sujunut kaikin puolin mainiosti hyvässä tunnelmassa ilman minkäänlaisia yhteenottoja. Siksi harva osasi nytkään odottaa ongelmia.

Kuitenkin heti sen jälkeen kun juhlat olivat tulossa ydinkeskustaan johtavalle sillalle, massiivinen mellakkapoliisijoukko sulki sillan panssariautojen avulla. Jotkut mielenosoittajat säikähtivät hieman, näyttihän vastassa seisovan hyökkäykseen valmiina oleva armeija. Äänentoistoauto kuitenkin ilmoitti että ihmisten tulisi pysyä rauhallisina, eikä antaa poliisien vaikuttaa mielenosoituksen kulkuun. Tämän jälkeen juhlat jatkuivat sillalla. Paikalle oli tullut runsaasti uusia ihmisiä, ja voileipiä tarjoiltiin aurinkoisen kelin piristäessä ilmapiiriä.

Noin tunnin jälkeen mielenosoitus päätti lähteä takaisin suuntaan mistä oli tullutkin. Nyt kytät alkoivat ajamaan autoillaan väkijoukkoon, työntäen sitä edessään. Pian mielenosoitus kuitenkin meni sivukaduille kohti toista keskustaan johtavaa siltaa. Toisen sillan lähellä kaksi poliisiautoa ajoi kovaa vauhtia mielenosoituksen viereen, ja autoista purkautui mellakkapoliiseja. Kytät hyökkäsivät pampuillaan väkijoukon kimppuun. Muutamat heittelivät poliiseja pulloilla, mutta suurin osa vain juoksi karkuun. Kytät tekivät useita hyökkäyksiä ihmisten kimppuun joka suunnalta, ja onnistui ajamaan suuren joukon ihmisiä eräälle pikkukadulle, missä poliisit pamputtivat ja potkivat saartamiaan ihmisiä.

Poliisin hyökkäys herätti paljon raivoa monissa mielenosoittajissa. Alkuun jotkut yrittivät sivukadulta käsin tulla murtamaan poliisin saartoa, mutta kytät pysyttelivät pääosin panssariautojensa sisällä, jotka eivät paljoa kärsineet vahinkoa heitetyistä kivistä. Tämän jälkeen ihmiset rakensivat barrikadeja kaduille, ja heittelivät kivillä ohiajaneita poliisiautoja. Kytät ajoivat panssariautoillaan erittäin kovaa vauhtia väkijoukkoon barrikadien läpi, pakottaen ihmiset hyppäämään sivuun henkensä edestä, kirjaimellisesti. Tämä tietysti lisäsi raivoa, ja lähitalojen nuorisoa liittyi mukaan taisteluun. Yrityksistä huolimatta saarrettujen ja pidätettyjen tovereiden vapauttaminen ei onnistunut. Kuitenkin jotkut saarrossa olleet onnistuivat pakenemaan potkaisemalla erään talon takapihalle vievän portin hajalle. Yli 260 ihmistä pidätettiin päivän aikana. Ensimmäinen erä oli ohi.

Kohti "Viimeistä Taistelua"

Oikeus oli määrännyt, että talon pitää olla tyhjä torstaina 14. joulukuuta. Ungdomshuset toivotti "kaikki maailman rettelöitsijät" tervetulleiksi tuolloin Kööpenhaminaan "Viimeiseen Taisteluun". Keikkoja, mielenosoituksia ja työryhmiä oli luvassa viidelle päivälle. Ennen viimeistä taistelua nähtiin kuitenkin jälleen poliisiväkivaltaa 26. marraskuuta Faderhusetin päämajalla järjestetyssä mielenosoituksessa. Jonkinlaista vandalismia oli ilmeisesti tapahtunut päämajalla pienen ryhmän toimesta ennen mielenosoituksen saapumista sinne. Kun varsinainen mielenosoitus saapui perille yhden aikaan iltapäivällä, ilmoitti poliisi että kaikki on pidätetty. Jotkut koittivat paeta, jotkut tappelivat vastaan ja jotkut koittivat vain puolustaa itseään; poliisia ei kiinnostanut kuka on kuka. Useat kytät hakkasivat pampuilla maassa istuvia pidätettyjä. Yhtä mielenosoittajaa lyötiin useita kertoja kasvoihin, ja yhdeltä murtui käsi. 83 ihmistä pidätettiin.

Kyttien pelottelukampanja ei kuitenkaan purrut. "Viimeisen taistelun" valmistelut etenivät, ja solidaarisuusaktioita järjestettiin useissa maissa. Helsingissä oli 5. joulukuuta noin 30:n ihmisen energinen mielenosoitus Tanskan suurlähetystöllä. Kuun vaihteessa häätöpäivää siirrettiin niin, että uusi päivä pidettäisiin salassa, mutta suunnitteilla oleviin tapahtumiin sillä ei ollut mitään vaikutusta. Pian tämän jälkeen Kööpenhaminan poliisipäällikkö halusi tavata talon edustajia, luvaten kutsua paikalle myös pormestarin, johon Ungdomshuset oli pitkään yrittänyt saada suoraa keskusteluyhteyttä. Talolla pidettiin kutsuun liittyen pitkä yleiskokous. Kukaan ei tietenkään nähnyt mitään syytä poliisien tapaamiseen, mutta halukkuutta oli kertoa pormestarille hänen olevan vastuussa tilanteesta. Lopulta kokous päätti lähettää joitain ihmisiä tapaamiseen.

Tapaaminen oli hyvin lyhyt. Ungdomshusetin edustajien lisäksi paikalla oli kaksi korkea-arvoista poliisia, ylipormestari, sekä talon ostoa yrittävää rahastoa edustanut lakimies. Poliisit kysyivät voitaisiinko häädöstä neuvotella. Vastaus oli selvä: 'EI!'. Tämän jälkeen kytät kysyivät voitaisiinko joulukuun 13.-17. päivän tapahtumista sopia etukäteen. Vastaus oli taas 'EI!'. Sen sijaan talon edustajat kertoivat pormestarille kyseessä olevan poliittinen ongelma, ja että sitä tulisi myös käsitellä sellaisena. Tapaamisessa kävi myös ilmi, että rahasto oli saanut lisärahaa, ja aikoi tehdä uuden ostotarjouksen Faderhusetille. Tapaamisen jälkeen sekä pormestari että poliisipäällikkö sanoivat julkisesti toivovansa Faderhusetin myyvän talon rahastolle. Ungdomshusetin mielestä poliitikot eivät siltikään voisi paeta vastuutaan, ja heidän tulisi toimia muutenkin kuin tyhjillä sanoilla. Ungdomshuset halusi poliittisen ratkaisun ongelmaan välittömästi.

Rahasto tarjosi Faderhusetille talosta 15 miljoonaa tanskan kruunua, moninkertaisesti sen mitä lahko oli siitä maksanut. Faderhusetin johtaja, suoraan jumalalta alamaisilleen viestejä välittävä Ruth Evensen kuitenkin kieltäytyi tarjouksesta vedoten omistusoikeuden ja tanskalaisten perusarvojen turvaamiseen taistelussa terroristeja vastaan. Kun kävi selväksi ettei rahastosta löydy ratkaisua tilanteeseen, olivat ongelman alunperinkin aiheuttaneet poliitikot viimeinen toivo rauhanomaisen ratkaisun löytämiseksi.

"Viimeinen Taistelu" 13.-17.12.2006

Oikeuden asettama takaraja talosta poistumiselle oli torstai 14. joulukuuta. Tuosta aamusta lähtien Ungdomshuset oli taas aidosti vallattu talo, 24:n vuoden tauon jälkeen. Päivä aloitettiinkin juhlavasti ilotulituksella talon katolta. Saman päivän iltana oli Kööpenhaminan kaupunginvaltuuston vuoden viimeinen kokous, ja samalla viimeinen tilaisuus poliittiselle ratkaisulle. Olihan häätö nyt mahdollinen minä päivänä tahansa. Illansuussa järjestettiin kolmesta eri paikasta samaan aikaan lähtenyt mielenosoitus, jonka kulkueet kohtasivat Raatihuoneentorilla kaupungintalon vieressä. Paikalla oli yli 5000 ihmistä osoittamassa rauhallisesti mieltään poliittisen ratkaisun saamiseksi. Mutta kuten arvata saattoi, poliitikot eivät tehneet yhtään mitään.

Kaksi päivää myöhemmin, lauantaina 16. joulukuuta, Ungdomshuset järjesti mielenosoituksen talon puolesta. Nyt yleiskokous päätti että mielenosoitus järjestetään Ungdomshusetin ehdoilla, ja että poliisilta ei tulla ottamaan minkäänlaista paskaa niskaan. Kaikki poliisin yritykset mielenosoituksen pysäyttämiseksi tai ohjailemiseksi, kuten myös yritykset pidättää yksikin mielenosoittaja, tulkittaisiin hyökkäykseksi koko mielenosoitusta vastaan. Tanskan laki kieltää naamioitumisen mielenosoituksessa, mutta säältä suojautumisen vuoksi kasvojen peittäminen on sallittua. Joukon lähtiessä liikkeelle sadat ihmiset olivat selvästikin halunneet välttää vilustumista joulukuun illassa, ja suojanneet nenänsä lämmittävällä kankaalla. Joukko lähti kulkemaan kohti kaupungintaloa äänentoistoauton kohottaessa tunnelmaa. Kuitenkin vain muutaman sadan metrin jälkeen, juuri kun Twisted Sisters oli lakannut laulamasta "we're not gonna take it anymore!", sulki kyttien panssariautot Jagtvejn. Myös sivukatu oikealla puolen oli panssariautolla suljettu, ja mielenosoittajien taakse oli ilmestynyt panssariautoja. Poliisi ilmoitti lopettavansa mielenosoituksen. Oli tullut aika tapella.

Nuorison raivo kyttiä ja näiden edustamaa totaalista järjestelmää kohtaan purkautui, ja panssariautojen kimppuun hyökättiin kivillä, ilotulitteilla ja maalipommeilla. Kytät katsoivat tässä vaiheessa viisaimpana pysytellä autoissaan. Kadulla olleet kytät hakivat suojaa kivisateelta panssariautojen takaa. Jonkin ajan kuluttua kytät tekivät vastaiskun vahvan CS-taistelukaasun tukemana. Tämän seurauksena osa mielenosoittajista jäi sivukadulle mottiin kahden poliisirivistön väliin. Kadun varressa olleista polkupyöristä tehtiin pikaista barrikadia, samalla kun kerrostalon rappukäytävän ovi potkaistiin sisään pakoreitiksi. Suuri osa mottiin jääneistä pääsi tätä kautta pois paikalta. Pidätyksiä tehtiin kuitenkin runsaasti.

Tämän jälkeen osa kaasuiskusta selvinneitä lähti toista reittiä kohti keskustaa, osa jäi talolle puolustamaan sitä mahdolliselta poliisihyökkäykseltä. Kaupungin toisella puolella Christianiassa ammuttiin ilotulitteita Ungdomshusetin tueksi, ja Jagtvejlle ilmestyi palavia barrikadeja. Nörrebrogadea keskustaa kohti kulkenut porukka kasasi kulkiessaan myös barrikadeja kadulle ja sytytti niitä palamaan. Tämän lisäksi matkan varrelle osuneet globaalia kapitalismia edustaneet kohteet kärsivät huomattavia vahinkoja. Kaikista matkan varrelle osuneista pankeista rikottiin ikkunat ja käteisautomaatit. Myös McDonalds, sekä kolonialismin perinnettä ja tuhoisaa turismiteollisuutta edustava matkatoimisto menettivät ikkunansa. Alueen varattomamman väen näyteikkunaostoksia helpotettiin rikkomalla 7/11 -kioskin, ja hikipajoissa tehtyjä merkkituotteita kaupanneen urheiluliikkeen ikkunat. Matkan varrelle osuneen tutkintavankilan julkisivusta rikottiin kaikki rikottavissa oleva. Kytät sulkivat ydinkeskustaan vievät sillat panssariautoillaan, ja mielenosoittajajoukko hajaantui pienempiin ryhmiin ympäri Nörrebrota. Mellakoita puhkesi myös Christianian lähiseuduilla, ja uusia palavia barrikadeja syntyi Nörrebron lisäksi myös sinne. Mellakkakytät saartoivat Ungdomshusetin, mutta talon puolustus oli vahva, ja nopeasti syntyneet uudet barrikadit estivät poliisin pääsyn Ungdomshusetin pihalle. Useita kuitenkin pidätettiin heidän yrittäessään palata talolle. Yhteensä illan aikana pidätettiin yli kolmesataa ihmistä.

Useita poliiseja ja mielenosoittajia loukkaantui yhteenotoissa. Yksi mielenosoittaja menetti sormen, ilotulitteen räjähdettyä kädessä. Toinen sai vakavia vammoja jäätyään poliisin panssariauton alle. Mellakat olivat rajuimmat Tanskan historiassa sitten vuoden 1993. Tuolloin Maastrichtin sopimuksen hyväksymisestä Nörrebrossa puhjenneissa mellakoissa 11 ihmistä loukkaantui, kun kytät panikoivat ja ampuivat väkijoukkoon kovilla. Nyt poliisi tyytyi luotien sijaan kemiallisiin aseisiin. Mutta Ungdomshuset oli antanut pientä esimakua tulevasta, ja osoittanut että toisin kuin poliitikot, nuoriso ei puhu paskaa ja anna tyhjiä lupauksia. Kun nuoriso sanoo olevansa valmis taistelemaan talonsa puolesta, se todella tarkoittaa sitä.

Seuraavana päivänä, 17. joulukuuta, useat naapurit osoittivat tukeaan Ungdomshusetille tuomalla ruokaa, kukkia ja rohkaisun sanoja. Myös kansainvälisiä solidaarisuuden osoituksia tapahtui sabotaasien, mielenosoitusten, banderollien, graffitien ja monien muiden tekojen muodossa useissa maissa. Tanskan konsulaatti joutui sabotaasin kohteeksi Norjan Bergenissä. Moskovassa järjestetyssä katuteatterissa puolestaan äärikristitty tuli purkamaan taloa kahden mellakkapoliisin kanssa, mutta kansainväliset tukijoukot tulivat paikalle antamaan heille kyytiä. Myös Australiassa oli järjestetty samanhenkinen katuteatterinäytös Tanskan Melbournen suurlähetystöllä. Muutamaa päivää myöhemmin rikottiin Tanskan Oslon suurlähetystöstä ikkunoita. Ungdomshuset oli kaikkialla.

Suurin osa kiinniotetuista päästettiin seuraavana päivänä pois, oikeuden hylättyä todisteiden puutteessa poliisin vaatimukset yli 150:n ihmisen vangitsemisesta. Lopulta neljä ihmistä vangittiin ja tuomittiin eripituisiin vankeusrangaistuksiin (2-6 kuukautta) kuukausien tutkintavankeuden jälkeen helmi-maaliskuussa. Yksi tuomituista oli helsinkiläismies. Pidätettyjen joukossa oli lähes sata Tanskan ulkopuolelta tullutta, joiden pidätystä jatkettiin ulkomaalaislain perusteella karkotuksen järjestämistä varten. Naapurimaista tulleet vietiin parin päivän päästä linja-autoilla rajalle, mutta kauempaa tulleet joutuivat odottamaan vankilassa karkotuslentoja lähes kaksi viikkoa.

Vankilaan vietyjä "ulkomaalaisia rettelöitsijöitä" poliisit simputtivat seisottamalla näitä pitkiä aikoja ulkona vankilan muuria vasten joulukuun yössä kädet nippusiteissä selän takana. Joillain oli vain t-paita päällä. Muut vangit osoittivat suurta tukea ja solidaarisuutta muurien sisään tuoduille Ungdomshusetin puolustajille. Vangittuja tovereita tuettiin ulkopuolelta ampumalla päivittäin paukkupommeja ja ilotulitteita vankilan muurien takana, ja jouluaaton iltana vangeille järjestetty isompi ilotulitus sai koko vankilan hurraamaan sellien ikkunoista. Lisäksi Ungdomshusetilta toiminut piraattiradio lähetti jatkuvasti radioaaltojen kautta selleihin tukea vangeille. Ungdomshuset ei hylkää omiaan.

Yksi ei riitä! Lisää nuorisotaloja Kööpenhaminaan!

Mielenosoitukset Ungdomshusetin puolesta eivät suinkaan loppuneet tähän, päinvastoin. Niitä oli yhä useammin. Lauantaina 12. tammikuuta järjestettiin mielenosoitus uusien nuorisotalojen saamiseksi, ja toive toteutui, kun mielenosoittajat valtasivat vanhan tehtaan kaupungin luoteisosissa. Poliisi yritti estää nuoria menemästä uuteen taloonsa CS-taistelukaasulla ja pampuilla, mutta eivät voineet yhtään mitään, kun sadat nuoret menivät heidän ohitseen väkivallattomasti puhtaalla joukkovoimalla. Kytät poistuivat paikalta vannottuaan palaavansa myöhemmin takaisin.

Peppi Pitkätossunsa lukeneet valtaajat ristivät tilan Huvikummuksi, ja julkaisivat tiedotteen, jossa sanoivat haluavansa lisää tiloja omaehtoiselle nuorisokulttuurille, sen sijaan että nyt käytössä olevat vähäisetkin tilat vietäisiin pois. He halusivat tilaa vapaalle itsensä toteuttamiselle. Tilaa missä nuoret voivat luoda itse omaa kulttuuriaan, ilman sosiaalityöntekijöitä ja holhoavia auktoriteetteja asettamassa kieltoja ja rajoituksia. Valtaajat kummastelivat sitä, että yhteiskunta käyttää suunnattomia summia vain pienen rikkaan vähemmistön kulttuuriharrastusten, kuten oopperan, tukemiseen, samalla kun se käyttää yhtä suuria summia omaehtoisen ja taloudellisesti riippumattoman nuorisokulttuurin tukahduttamiseen. Toisin kuin trendikkäiden baarien ja musiikkiteollisuuden muoviartistien edustama, nuorison pelkkään kontrolloidun ja passiivisen kuluttajan rooliin asettava kulttuuri, valtaajien haluama nuorisokulttuuri ei ole myytävänä. Siinä on kyse yhteisestä vastuunotosta ja asioiden tekemisestä itse - ei rahasta, vallasta ja kontrollista.

Valtakoneiston vastaus uusien tilojen tarpeelle oli yksiselitteinen: poliisi lopetti valtauksen heti maanantaiaamuna 14. tammikuuta. 94 pidätettiin. Mutta Kööpenhaminan nuoriso ei todellakaan aikonut antaa periksi. Jo parin viikon päästä 300 ihmistä valtasi taas uuden nuorisotalon toisaalla samassa kaupunginosassa. Tällä kertaa häädön yhteydessä pidätettiin 80 ihmistä.

Tammikuussa kaupunki esitti naurettavan 'ratkaisuehdotuksen' ongelmaan. Päättäjien mukaan ongelma olisi ratkaistu vain sillä, että Jagtvej 69:n ostamista varten perustettu rahasto yksinkertaisesti vain ostaisi jonkun muun talon Ungdomshusetille. Yleiskokouksen vastaus oli selvä: "Ei to-del-la-kaan!" Kaupunki ei voisi paeta aiheuttamiaan ongelmia vain tarjoamalla uutta taloa ostettavaksi. Ungdomshuset ei maksa poliitikkojen aiheuttamien ongelmien ratkaisemisesta. Ja itsehallinnollisten vapaiden tilojen olemassaolo ei koskaan saa olla riippuvaista siitä, että toimijoilla on riittävästi rahaa niiden ostamiseksi. Ungdomshuset kuitenkin antoi selvät ehdot pormestarille: jos kaupunki tarjoaisi nuorille uutta taloa, samankokoista tai suurempaa vastaavilla tiloilla, täsmälleen samoilla ehdoilla millä kaupunki antoi Jagtvej 69:n talonvaltaajaliikkeelle 1982, Ungdomshuset suostuisi neuvotteluihin, ei aiemmin. Vuoden 1982 ehdot olivat yksinkertaiset: sopimus kaupungin kanssa, jota ei voi purkaa, ja joka antaa talon käyttöoikeuden valtaajille ilmaiseksi, ikuisesti.

Kansainvälinen tuki Ungdomshusetille ei ollut missään vaiheessa laantunut. Joka puolella oli solidaarisuusmielenosoituksia ja -aktioita. Helsingissä järjestettiin 11. tammikuuta mielenosoitus joulukuun mellakoista vangittujen tueksi. Malmössä tammikuun lopulla olleessa mielenosoituksessa poliisi loukkaantui saatuaan polkupyörän lukosta iskun päähänsä. Tampereella järjestettiin 8.2. tukikeikka Ungdomshusetille ja Kööpenhaminan Anarkistiselle Mustalle Ristille. Talven kovimmista pakkasista huolimatta Vastavirta-klubilla oli torstai-iltana lähes sata ihmistä. Ranskan Lyonissa vallattiin Tanskan konsulaatti. Ennen helmikuun loppua solidaarisuusaktioita oli ollut Tanskan lisäksi ainakin Venäjällä, Liettuassa, Puolassa, Japanissa, Australiassa, Kanadassa, USA:ssa, Saksassa, Ruotsissa, Ranskassa, Sveitsissä, Itävallassa, Kreikassa, Irlannissa, Isossa-Britanniassa, Espanjassa, Norjassa, Suomessa ja Hollannissa. Ungdomshuset oli todellakin kaikkialla.

Helmikuun loppua kohti ilmassa alkoi olla häädön merkkejä. Poliisi varoitti Nörrebron asukkaita tulevista katutaisteluista, ja Kööpenhaminaan kutsuttiin poliiseja kaikkialta Tanskasta. Ungdomshuset pyysi tukijoitaan tulemaan Kööpenhaminaan, ja valmistelemaan tukitoimia omissa yhteisöissään. Legendaarinen nuorisotalo ei aikonut antautua taistelutta.

Häätö

"Ungdomshuset overgir' sig aldrig! - Ungdomshuset ei luovuta koskaan!"

Aamuseitsemältä torstaina 1. maaliskuuta, sulki poliisiautot Jagtvejn Ungdomshusetin molemmin puolin. Nosturi nosti talon seinustalle kontteja, joista poliisit lähtivät rikkomaan ikkunaa ja seinää päästäkseen sisään. Paloauto ampui sammutusvaahtoa. Valtakoneiston symbolinen viesti nuorisolle oli erittäin selvä armeijan helikopterin laskiessa katolle terrorismin vastaisia erikoisjoukkoja. Vaikka poliisi aluksi väitti koko häätöprosessin kestäneen vain neljä minuuttia, oli talon sisällä olleet satakunta ihmistä kuitenkin pistäneet yli tunnin hanttiin sisään rynnäköineille kyttien erikoisjoukoille. Taas yksi näyttö talon puolustajien voimasta. Kytät käyttivät runsaasti CS-kaasua talon sisätiloissa, ja talossa häädön sattuessa sisällä ollut toimittaja valitteli vielä kahden kuukauden kuluttua kärsivänsä kaasun aiheuttamista keuhkovaivoista. Tämän lisäksi taloa puolustanut saksalaisnuori loukkaantui sairaalakuntoon saatuaan kovan iskun päähänsä.

Välittömästi häädön alettua ryntäsi vihainen nuoriso kaduille, ja häädön ollessa vielä käynnissä pystytettiin Nörrebrogadelle barrikadeja raivostuneiden ihmisten heitellessä poliiseja kivillä. Monet itkivät avoimesti yhteisen tilansa menettämistä, toisten pyrkiessä talon lähelle estämään häätöä. Poliisi yritti hajottaa ihmismassaa "kuningattaren nimissä", ja purki barrikadeja ajamalla panssariautoillaan kovaa vauhtia niistä läpi. Ainakin kaksi mielenosoittaja jäi poliisiautojen alle. Toisessa tapauksessa nuori jäi törmäyksen jälkeen kadulle makaamaan jalat poliisiauton alla, minkä jälkeen hänet pidätettiin. Barrikadit rakennettiin kuitenkin pian uudestaan ja sytytettiin palamaan. Silminnäkijäarvioiden mukaan paikalla oli noin 1500 ihmistä.

Tapahtumat levisivät saman tien joka puolelle kaupunkia. "Feministit vapaiden tilojen puolesta" -ryhmä asetti 12 katusulkua eri puolille Kööpenhaminaa. Kaupungin toisella puolen Christianshavnissa sytyettiin ensimmäiset barrikadit jo vähän aamukymmenen jälkeen. Samoihin aikoihin kytät pidättivät ihmisiä Nörrebron Folkets Parkista, ja rynnäköivät sen vieressä olleeseen Folkets Hus -yhteisötilaan. Kytät koittivat myös estää lisäväen saapumista kaupunkiin pysäyttelemällä moottoritiellä Kööpenhaminaan matkaavia autoja, sekä tekemällä tarkastuksia kaukojunissa.

Kaupungin liikenne oli mennyt täysin sekaisin. Yhden aikaan iltapäivällä kaupunginvaltuusto kutsui hätäkokouksen koolle. Oikeusministeri Lene Espersen kertoi Politiken -lehdelle, että "häätö meni suunnitelmien mukaan", eikä hänen mielestään ollut mukavaa että "tiedotusvälineet lietsovat tätä väkivaltaista välienselvittelyä," viitaten ilmeisesti joidenkin tiedotusvälineiden nuorisoa kohtaan osoittamaan jonkinlaiseen ymmärrykseen. Hänen mielestään sekä median, nuorison että kansalaisten olisi tullut suhtautua häätöön positiivisesti. Poliisi oli tällä välin sulkenut ydinkeskustan ja Nörrebron välisen sillan, ja tarkasti siellä ihmisiä ja ajoneuvoja, ja esti selityksettä ihmisten, myös toimittajien, kulkua Nörrebrohon. Poliisi käski paikallisliikenteen kuljettajia ilmoittamaan poliisille välittömästi kyytiin nousevista "aktivisteilta näyttävistä" ihmisistä.

Kahdelta iltapäivällä lähti Nörreportin aseman vierestä Ungdomshusetin koolle kutsumat kadunvaltausjuhlat. Pieniä yhteenottoja kyttien kanssa syntyi jo juhlien alkuvaiheessa näiden murtaessa katusulkuja. Samoihin aikoihin "Feministit vapaiden tilojen puolesta" sulki kaupungin vilkkaimman ostoskadun, ja piti siellä puheita Ungdomshusetin puolesta. Iltapäivällä tuli myös tieto useissa oppilaitoksissa alkaneista opiskelijalakoista protestina nuorisotalon häädölle.

Tukholmassa syntyi spontaanisti vajaat sata ihmistä sisältänyt mielenosoitus, jota poliisi esti menemästä Tanskan suurlähetystölle. Iltapäivällä ilmoitettiin myös, että Ruotsin ja Tanskan välinen raja aiotaan sulkea, ettei ruotsalaiset nuoret pääsisi auttamaan tanskalaisia tovereitaan hädässä. Malmössä poliisi kiinniotti ihmisiä, jotka olivat "pukeutuneet mellakkaa varten." Saksassa järjestettiin tukimielenosoituksia 20:ssä kaupungissa. Hampurin konsulaatilla syntyneissä rähinöissä otettiin kiinni toistakymmentä ihmistä.

Kolmen aikaan iltapäivällä lähti Christianiasta tukimielenosoitus kohti Nörrebron Blågårds Pladsia, jonne myös kadunvaltausjuhlat loppuivat. Sieltä oli tarkoitus alkaa uusi mielenosoitus viideltä.

Blågårds Plads oli viiden aikaan enemmän kuin täynnä, joidenkin arvioiden mukaan paikalla oli jopa 2000 ihmistä. Poliisi ilmoitti megafoneilla mielenosoituksen "peruutetuksi", ja yritti saartaa sen panssariautoillaan. Mielenosoittajat pääsivät kuitenkin liikkeelle Nörrebrogadelle ja siitä Jagtvejn suuntaan. Jagtvejlla poliisi kaiveli kaasunaamareitaan ja valmistautui kemialliseen sodankäyntiin nuorisoa vastaan. Poliisi yritti saartaa mielenosoituksen, ja nuoriso vastasi kivillä, pulloilla ja maalipommeilla, kyttien käyttäessä kaasua ja yrittäessä massapidätyksiä. Poliisin taktiikkana oli autoilla väkijoukkoon ajamalla pilkkoa mielenosoitus pienempiin osiin, mutta sen seurauksena mielenosoittajat hajaantuivat ympäri Nörrebrota, aivan kuten 16. joulukuuta.

Koko Nörrebro muuttui mellakka-alueeksi. Kaikkialle syntyi palavia barrikadeja, ja poliiseja heiteltiin kivillä, pulloilla, maalipommeilla ja yksinkertaisesti kaikella käteen osuvalla heittokelpoisella materiaalilla. Jonkin ajan kuluttua väkeä alkoi palata Nörrebrogadelle. Poliisit koittivat purkaa palavia barrikadeja, mutta mielenosoittajat kasasivat ne aina vain uudestaan. Kytät käyttivät valtavasti taistelukaasujaan, ja seitsemän aikoihin poliisiautot ajelivat ympäriinsä julistamassa ulkonaliikkumiskieltoa perustuslakiin vedoten. Uusia barrikadeja syntyi kuitenkin edelleen, mellakoiden painopisteen siirtyessä pikku hiljaa taas Nörrebrogadelta sivukaduille. Uutistoimisto Ritzaun mukaan "poliisi oli menettänyt tilanteen hallinnan." Samoihin aikoihin Oslossa 150 ihmistä heitteli lumipalloilla Tanskan suurlähetystöä.

Pian tämän jälkeen myös Christianshavnissa puhkesi rajuja mellakoita. Poliisi yritti hyökätä Christianiaan, mutta kohtasi erittäin rajua vastarintaa paikallisilta, jotka estivät poliisin yritykset palavilla autoilla, barrikadeilla ja piikkimatoilla. Iltakymmenen aikaan mellakat kiihtyivät Nörrebrogadella uusien roihujen ja barrikadien myötä. Poliisi sai lähestyessään aina vastaansa kunnon kivisateen.

Samoihin aikoihin lähti Raatihuoneentorilta muutaman sata henkeä sisältänyt surukulkue. Mielenosoittajat kantoivat soihtuja, sekä arkkuja joihin oli kirjoitettu "ilmaisunvapaus", "vapaus," ja "moninaisuus". Matkalla kohti Nörrebrota surukulkue kasvoi lähes tuhanteen henkeen. Mielenosoitus oli ilmoitettu väkivallattomaksi, eikä poliisia alkuvaiheessa näkynyt missään. Mielenosoituksen lähestyessä Jagtvejta poliisi sulki panssariautoillaan kadun, pakottaen kulkueen takaisin kohti keskustaa. Kytät pakottivat katuja sulkemalla mielenosoituksen Nörrebron Folkets Parkiin, Rahvaan Puistoon. Puistossa sytytettiin tulia, ja tunnelma alkoi kiristyä väen irroittaessa kiviä maasta. Pian tämän jälkeen Nörrebrogadelle alkoi ilmestyä taas palavia barrikadeja ennen kaupunginosan rauhoittumista. Christianshavnissa mellakat jatkuivat pitkälle yöhön. Päivän aikana pidätettiin yli 200 ihmistä.

Toinen päivä häädön jälkeen

Vaikka kytät olivat valmistautuneet mellakoihin, joutuivat he kutsumaan apuvoimia kaikkialta Tanskasta jo torstain aikana. Ruotsista kytät joutuivat pyytämään lisää panssariautoja mellakoissa vahingoittuneiden tilalle. Perjantaina 2.3. aamupäivällä kaupunki näytti hivenen rauhoittuneen, mutta keskipäivän maissa vallattiin kaupunkia hallitsevan sosiaalidemokraattipuolueen toimisto. Valtaajien mukaan syynä oli se, että poliitikot eivät olleet tuntuneet ymmärtävän kyseessä olleen poliittinen ongelma. Ikkunasta ripustettiin banderolli jossa luki: "Te veitte meidän talomme - me viemme teidän talonne!" Solidaarisuusaktioita järjestettiin iltapäivällä useissa maissa. Helsingissä noin 60 ihmistä osoitti mieltään Tanskan suurlähetystöllä ja muualla keskustassa. Tampereella myös noin 60 ihmistä osoitti mieltään Tanskan konsulaatilla, ja meni sen jälkeen Keskustorille kertomaan ihmisille Ungdomshusetin tilanteesta. Porvoo Ungdomshuset Solidarity (PUS) -ryhmä vei häätöilmoituksen Tanskan konsulaattiin Porvoossa. Ilmoituksessa konsulaatille annettiin viikko aikaa poistua tiloista, joihin tultaisiin perustamaan uusi nuorisotila.

Nörrebrossa taas iltapäivällä naamioituneet purkutyöläiset alkoivat tyhjentämään taloa irtaimistosta. Työhön osallistuvat firmat halusivat välttää tunnistetuksi tulemista, mutta pian levisi tekstiviestejä purkutöihin lupautuneista yrityksistä. Muuten kaupunki tuntui palaavan normaaliin päiväjärjestykseen. Useita pieniä mielenosoituksia tapahtui siellä täällä. Poliisi pysäytteli ihmisiä, ja tarkisteli mielenosoituksiin osallistuneiden henkilötietoja.

Kymmenen aikoihin illalla lähti keskustasta mielenosoitus kohti Nörrebron Sankt Hans Torvia. Matkan aikana demo kasvoi noin kahteen tuhanteen henkeen. Ihmiset tanssivat ja huusivat iskulauseita kiihkeissä tunnelmissa. Hieman ennen kello yhtä mielenosoittajajoukosta kuulutettiin megafoniin kehoitus lähteä kohti taloa. Kytät hyökkäsivät väkijoukon kimppuun joka suunnasta CS-kaasulla ja panssariautoilla. Jälkeenpäin poliisin edustaja sanoi kyttien kuuluttaneen autoista mellakkapykälät, kehoittaneen ihmisiä poistumaan, ja hyökänneen vasta tämän jälkeen. Silminnäkijäkommentit paikan päältä kertoivat poliisin hyökänneen varoittamatta, ja antamatta tilaa poistua. Lisäksi aukion yläpuolella pörrännyt kyttähelikopteri teki omalta osaltaan mahdollisten kuulutusten kuulemisen mahdottomaksi.

Mielenosoittajat vastasivat kyttien hyökkäykseen polttopulloilla ja kivillä. Erään väkijoukkoa kohti ajaneen panssariauton kuljettaja löysi autosta myös peruutusvaihteen, sen jälkeen kun hyvin tähdätty polttopullo oli sytyttänyt koko auton etuosan liekkeihin. Kytät käyttivät erittäin paljon taistelukaasujaan - yksi kranaatti osui mielenosoittajaa päähän, ja tämä jäi tajuttomana makaamaan ajoradalle. Joidenkin silminnäkijähavaintojen mukaan mellakkapoliisi heitti kiviä mielenosoittajajoukkoon.

Mielenosoittajat onnistuivat murtautumaan poliisiketjun läpi, ja hajaantumaan kaikkialle Nörrebrohon sytyttämään roihuja katujen tukkeeksi. Hieman ennen kello kahta sammui katulamput Nörrebrogadelta mielenosoittajaryhmien pyrkiessä ottamaan taloaan takaisin. Yhteenotot levisivät aivan Ungdomshusetin viereen Nörrebrogaden ja Jagtvejn risteykseen, mutta kytät onnistuivat massiivisilla toimillaan tyhjentämään risteyksen mielenosoittajista. Myös Christianshavnissa puhkesi mellakoita.

Hieman ennen kolmea sammui katuvalot koko Nörrebrosta. Taas kerran poliisin taktiikkana oli ajaa panssariautoilla kovaa vauhtia ihmisiä kohti, mikä pakotti ihmiset hajaantumaan ympäriinsä. Kytät yrittivät turhaan tyhjentää katuja ihmisistä, ja olivat erittäin turhautuneita, kun barrikadeja pystytettiin aina vain uudelleen, eikä nuoriso osoittanut väsymisen merkkejä. Mielenosoittajat onnistuttiin pitämään vain vaivoin poissa Ungdomshusetilta, joskaan ei kaukana. Mellakat jatkuivat läpi yön. Christianshavnissa taas hyökättiin aamuyöstä lukioon pistämään paikkoja paskaksi. Raivostunut nuoriso heitteli ikkunoista pihalle kirjoja ja tietokoneita, aiheuttaen koulurakennuksessa yli miljoonan Tanskan kruunun arvoiset vahingot heiltä talon vieneelle kaupungille.

Lauantaiaamuna kytät käynnistivät massiiviset sortotoimet koko Kööpenhaminan vaihtoehtokulttuuri-infrastruktuuria kohtaan. Aamupäivän aikana tehtiin useita ratsioita ja kotietsintöjä, joissa pidätettiin satakunta ihmistä epämääräisin perustein. Poliisit ilmoittivat suoraan haluavansa eroon Tanskan ulkopuolelta tulleista tukijoista. Ungdomshusetin lähellä olevan Baldersgaden BumZen -kommuuniin kytät hyökkäsivät ovista ja ikkunoista CS-kaasun avulla, pidättäen kaikki sisällä olleet. Ratsiassa vankitukityötä tekevän Anarkistisen Mustan Ristin toimistoon, kytät pidättivät AMR:n toimijat, ja takavarikoivat kaikki asiakirjat, tietokoneet ja puhelimet. Kuitenkin jo puolen tunnin päästä levisi tieto uudesta AMR:n päivystysnumerosta.

Pitkin päivää kytät pysäyttelivät Nörrebrossa kaikkia vähänkään Ungdomshusetin tukijoilta näyttäviä, ja pidättivät helvetisti porukkaa epämääräisin perustein. Lauantain mielenosoitukset jäivätkin aikaisempia pienemmiksi, mutta yön suojissa pienryhmät polttivat yhä autoja ja roskalaatikoita kaduilla mielenosoitusten ulkopuolella.

Häätöviikonloppuna pidätettiin yli 600 ihmistä. Oikeusistuimet tuomitsivat pikaoikeudenkäynneissä liukuhihnalta ihmisiä tutkintavankeuteen ilman minkäänlaisia todisteita, ja vankilat olivat niin täynnä, että muita vankeja piti uudelleensijoittaa pitkin Tanskaa, jotta muurien sisään saatiin tilaa vihaiselle nuorisolle, sekä niille jotka sattuivat vain olemaan väärässä paikassa väärään aikaan, tai vain näyttämään Ungdomshusetin tukijoilta.

Niin pitkään kun ei ole Ungdomshusetia, on taistelu Ungdomshusetista!

Jotta omaehtoisen nuorisokulttuurin keskus ja symboli häviäsi pysyvästi Kööpenhaminan steriilin porvarillista kaupunkikuvaa kaunistamasta, ilmestyi purkukoneet heti maanantaiaamuna 5. maaliskuuta osoitteeseen Jagtvej 69. Ungdomshusetin mediaryhmä kirjoitti pian purkutöiden alkamisen jälkeen julkaistussa tiedotteessaan, että he ovat koko ajan ehdottaneet Kööpenhaminan kaupungille tyhjän maatontin myymistä Faderhusetille, sen sijaan että nämä repisivät kulttuurihistoriallisestikin arvokkaan Ungdomshusetin. Ehdotus ei kuitenkaan kaupungille kelvannut.

Vaikka purkutyöntekijät käyttivät naamioita, ja työkoneista oli firmojen tunnukset maalattu peittoon, ei kestänyt kauaa kun internetiin ilmestyi ruthvenners.dk -sivusto ("Ruthin Ystävät", viitaten Faderhusetin profeettaan Ruth Evenseniin), jolla listattiin purkutöihin osallistuvia yrityksiä. Ei kestänyt kauaa kun osa yrityksistä alkoi jo vetäytyä hankkeesta sabotaasin pelossa, väittäen muun muassa etteivät he tienneet Kööpenhaminaan tilattuja työkoneita käytettävän Ungdomshusetin purussa. Ja erilaista sabotaasia purkutöihin osallistuneita firmoja kohtaan tapahtuikin, suurimapana heti tiistain vastaisena yönä poltetut kaksi kuljetusliike 3x34:n rekkaa. Firma ilmoittikin heti seuraavana aamuna vetäytyvänsä Ungdomshuset-projektista. Osa sabotaasin kohteiksi joutuneista yrityksistä ilmoitti vaativansa Faderhusetilta, jonka talous on jo valmiiksi kuralla, korvauksia aiheutuneesta vahingosta.

Talon purkaminen ei tietenkään rauhoittanut nuorisoa. Purkukoneiden vielä tuhotessa Jagtvej 69:ää, muuttui Oslossa Tanskan suurlähetystölle pyrkinyt mielenosoitus levottomaksi, kun poliisi käytti kyynelkaasua ja mielenosoittajat heittivät kiviä sekä ilotulitteita. Erilaisia tukidemoja, valtauksia, jekkuja ja muita tapahtui jatkuvasti runsaasti eri maissa ympäri palloa. Helsingissä oli lauantaina 10.3. tukimielenosoitus, jonka yhteydessä Tanskan lähetystön seinässä olleen vaakunan päälle maalattiin vaaleanpunaisella taustalla "69". Aiemmin samalla viikolla vallattiin joksikin aikaa Helsingin lähetystön sisäänkäynti. Berliinissä noin 2000 ihmistä osoitti mieltään Ungdomshusetin puolesta 11.maaliskuuta, ja mielenosoitus muuttui mellakaksi poliisin yritettyä hajoittaa sen. Nuoriso rikkoi pankkien ikkunoita ja tuhosi ainakin yhden poliisiauton.

Kööpenhaminassa järjestettiin jatkuvasti suuria ja vähän pienempiä mielenosoituksia ja tempauksia vangittujen tueksi ja uuden nuorisotalon saamiseksi. Monien mielenosoitusten yhteydessä tapahtui myös symbolisia talonvaltauksia, muistutuksena siitä että nuoriso tarvitsee uuden talon. Viikon kuluttua häädöstä noin tuhat ihmistä kokoontui juhlimaan Ground69:ksi nimetylle tyhjälle tontille. Kytät päättivät kuitenkin lopettaa kemut, ja pieniä yhteenottoja syntyi. Viikon päästä tontille yritettiin istuttaa puita ja kasveja, mutta poliisi oli julistanut nollatoleranssin kyseiselle tyhjälle maapläntille. Suurin mielenosoitus oli lauantaina maaliskuun viimeinen päivä, kun 17 000 ihmistä marssi Kööpenhaminan keskustassa vaatimassa vapaita tiloja nuorisolle.

Koska Jagtvej 69 oli häädetty ja purettu, joutui nuoriso hankkimaan juhlapaikkansa nyt milloin mistäkin, ja tavaksi tuli vallata tila yöksi tai viikonlopuksi bileitä varten, ja lopettaa valtaus bileiden jälkeen. Alkuun poliisi koitti lopettaa juhlat alkuunsa pampuilla ja koirilla, mutta se johti yhteenottoihin juhlijoiden kanssa ja vahingoittuneisiin poliisiautoihin. Pääsiäisen aikoihin alkoi jo näyttämään siltä ettei poliisi jaksa pitää miehistöään jatkuvassa valmiustilassa ja ylityörasituksessa. Vaikka kyttien virallinen linja olikin kaikkien valtausjuhlien lopettaminen heti alkuunsa, eivät kytät voineet muuta kuin katsella sivusta satojen ihmisten juhliessa eri valtausjuhlissa ympäri kaupunkia. Torstaina 12. huhtikuuta mielenosoittajat valtasivat tunniksi parkkitalon, jonka he koristelivat läpikotaisin graffiteilla. Rakennuksen seinustalle ripustetussa banderollissa vaadittiin lisää nuorisotaloja parkkitalojen sijaan. Tämän jälkeen joukko jatkoi kohti Sankt Hans Torvia, mutta poliisi yritti estää mielenosoitusta pääsemästä sinne. Pienen yhteenoton jälkeen väki kuitenkin onnistui pääsemään torille jatkamaan juhliaan. Bileiden loputtua turhautuneet kytät pidättivät kymmenkunta torille hengailemaan jäänyttä nuorta.

Seuraavana maanantaina 16.4. vallattiin Nörrebrossa tyhjä koulurakennus uudeksi nuorisotaloksi. Tällä kertaa rakennus barrikoitiin, eikä kyseessä ollut pelkkä symbolinen valtaus. Kaupungin pormestari Ritt Bjerregaard oli ehdottanut jo tammikuussa kyseistä rakennusta uudeksi nuorisotaloksi, ja kauppasi sitä tuolloin yli 10 miljoonan kruunun hintaan. Nyt nuoriso valtasi talon, ja odotti rakennuksen omistavalta kaupungilta jonkinlaista halukkuutta neuvotteluihin. Vaan toisin kävi. Poliisi lopetti valtauksen heti saatuaan riittävästi kyttiä paikalle, ja pidätti ihmisiä. Nuoriso ilmoitti kuitenkin valtaavansa rakennuksen myöhemmin uudestaan.

Ei koskaan unohdeta, ei koskaan anteeksi!

Selvää on, ettei viimeistä lukua ole vielä kirjoitettu Ungdomshusetin tarinassa. Lisää talonvaltauksia on luvassa ja nuoriso on pitänyt menovaihdetta ahkerasti päällä. Pari päivää ennen vappua vankitukimielenosoitus muuttui mellakaksi. Ja vappuna nähtiin jälleen palavia barrikadeja Nörrebron kaduilla porukan huutaessa "nuorisotalo nyt!", ja heitellessä kyttiä kivillä, pulloilla ja maalipommeilla. Lisäksi vähän vapun jälkeen nuorisojoukko hajotti kyttäautoja Nivån pikkukaupungissa Kööpenhaminan ja Helsingörin välillä. Toukokuun puolivälissä Christianiassa tapahtunut talon purkaminen johti koko yön kestäviin rajuihin mellakoihin joissa autoja paloi ja poliiseille tarjoiltiin runsaasti koktaileja.

Jo nyt Köpiksen nuoriso on osoittanut mikä on mahdollista, kun apatian ja epätoivon sijaan ihmiset tulevat yhteen toivottomalta tuntuvassa tilanteessa, eivätkä anna periksi edes kemiallisten aseiden, massapidätysten, pitkien vankeustuomioiden ja brutaalin poliisiväkivallan edessä.

Ungdomshuset on myös muistutuksena siitä, että mitä tahansa väliaikaisia voittoja nykyjärjestelmän sisällä saavutettaisiinkin, valtakoneisto voi yrittää ottaa ne milloin vain pois, ja tekeekin niin, jos se uskoo siinä onnistuvansa. Ungdomshusetin häätö onnistui lopulta vain Tanskan historian suurimmalla poliisioperaatiolla ja talon välittömällä purkamisella, mutta nuoriso teki häädöstä yhteiskunnalle kymmenien miljoonien kruunujen laskun. Mellakat olivat rajuimmat Tanskassa toisen maailmansodan jälkeen, ja oikeistolainen Kansanpuolue ehätti jo vaatia armeijaa kaduille niiden lopettamiseksi. Poliisin tiedottaja sanoi Politiken -lehdessä järkyttyneensä nuorten organisoitumiskyvystä, ja lisäsi ettei ollut koskaan nähnyt tällaista organisoitumista ja järjestelmällisyyttä katumellakoissa.

Ungdomshuset on tehnyt varsin selväksi, ettei se anna periksi ennen kuin sillä on uusi talo ja paikka, eikä se koskaan unohda tai anna anteeksi. Yritys Kööpenhaminan autonomisen nuorisoliikkeen väkivaltaiseksi murskaamiseksi loi vain entistä vahvemman, kansainvälisemmän ja militantimman liikkeen. Jagtvej 69:n nuorisolle aikanaan antanut pormestari Weidekamp sanoi teon olleen hänen uransa huonoin päätös, voi olla että monet nykypäivän poliitikot joutuvat tekemään saman johtopäätöksen talon pois ottamisesta.

Vuosien ajan Ungdomshuset on toiminut esimerkkinä ja inspiraation lähteenä koko Pohjois-Euroopan antiautoritaariselle nuorisolle, ja on sitä vielä Jagtvej 69:n purkamisen jälkeenkin. Köpiksen toverit tarvitsevat edelleen tukeamme. Parasta solidaarisuutta voisi olla omaehtoisten vapaiden tilojen luominen myös omiin yhteisöihimme, vaihtoehdoiksi alistavalle ja yhä intensiivisemmin päälle käyvälle totaaliselle kulutusmuovikontrolliyhteiskunnalle. Pyytämällä ja odottelemalla näitä tiloja ei saada, eikä kukaan muu hanki niitä puolestamme. Taistelu Ungdomshusetista ei ole syntynyt itsestään sohvalla istuen. Se on vaatinut helvetisti suunnittelua, verkostoitumista, keskustelua, väittelyä, virheitä, oppimista, ja ennen kaikkea itseluottamusta, lannistumattomuutta, yhdessä tekemistä ja toiminnan halua.

Itseensä luottava, verkostoitunut, militantti, omaehtoinen ja vaihtoehtoja yhteiskunnalle tarjoava antiautoritaarinen nuoriso, joka tietää mitä haluaa, on jotain mitä valtaa pitävät pelkäävät. Syytä onkin.