Maatiaisen siemenluettelo hyötykasvi-perspektiivistä

Maarianverijuuri, Agrimonia eupatoria

Lehdistä ja varsista voi tehdä elävöittävää teetä. Tätä sekoitettiin usein kiinalaiseen vihreään teehen. Teellä on verta puhdistava, diureettinen vaikutus ja sitä on käytetty maksan tervehdyttämisessä, ripulin hoidossa ja kurkkukivussa. Siemeniä saattaa voida syödä kuivattuna ja murskattuna hätäravinnoksi, mutta tämä voi viitata myös lajiin A. pilosa.

Tarhasalkoruusu, Alcea rosea

Malvan sukuinen kasvi, jonka kukannuppuja ja terälehtiä voi syödä salaateissa. Myös kuorittu varsi sopii sellaisenaan syötäväksi. Juuri on tärkkelyspitoinen ja käy ruuanlaittoon. Lehdet ovat koostumukseltaan mukavia ja sopivat hapatettavaksi tai salaatteihin, mutta eivät sellaisenaan ole kovin helposti sulavia. Kukat voidaan kuivata rohdosteeksi tai niitä voidaan lisätä kompostiin edistämään bakteerien hajotustyötä. Kaksivuotinen, kylvö juhannuksena ja kukkii kauniisti seuraavana vuonna. Syksyllä toisen vuoden korresta saadaan höyryttämällä irti pitkiä kuituja, jotka soveltuvat paperin valmistukseen.

Helminukkajäkkärä, Anaphalis margaritacea

Nuoria lehtiä voi syödä kypsennettyinä.

Tuliakileija, Aquilegia formosa

Kukat ovat täynnä makeaa nektaria ja soveltuvat raakoina salaatteihin. Kotoisin Pohjois-Amerikasta, jossa intiaanit käyttivät myös nuoria versoja ja juurta hätäravintona, mikä kuitenkin saattaa olla myrkyllistä.

Lehtoakileija, Aquilegia vulgaris

Kukkia voi syödä ja sisältävät runsaasti janoa tyynnyttävää makeaa nektaria, kuten Tuliakileijakin. Kukkia voi myös kuivata teeksi. Kasvi on muutoin myrkyllinen, vaikkakin myrkyt tuhoutunevat kuivauksessa ja kypsennettäessä. Akileijat risteytyvät helposti keskenään.

Kaunokainen, Bellis perennis

Terälehdet ja kukannuput sopivat raakoina syötäviksi. Lehdet saattavat soveltua hapatukseen, mutta makukuvaukset vaihtelevat kitkerästä mietoon.

Peurankello, Campanula glomerata

Lehdet ovat miedon makuisia ja sopivat salaatin pääraaka-aineeksi. Myös kukkia voi käyttää salaateissa, joissa ne ovat erittäin koristeellisia.

Kurjenkello, Campanula persicifolia

Ehkäpä kaunein kelloistamme, jonka talvehtivista lehtiruusukkeista nousee monikelloisia kukkavarsia suurine heleänsinisine kelloineen, jotka sopivat raakoina syötäviksi ja ovat makeahkoja maultaan. Tämän lajin lehdet ovat syötäviä, mutta kovin pieniä.

Kauriinkello, Campanula rapunculus

Tätä on vuohenkellon (C. rapunculoides) tapaan viljelyty ravintokasvina ja sen mehevät juurimukulat ovat syötäviä raakoina tai kypsennettyinä. Sopii muiden juuresten kanssa talvisalaatiksi. Myös lehdet sopivat syötäviksi raakoina, kypsennettyinä tai hapatettuina.

Tiikerinkaunosilmä, Coreopsis tinctoria

Kasvia voi kuivata teeksi ja hyväntuulisia lapsia toivovat äidit joivat sitä. Käytetty myös kahvin korvikkeena. Juuresta tehty tee auttaa ripuliin.

Pulskaneilikka, Dianthus superbus

Kaunis neilikka pohjois-suomen hiekkaisilta jokivarsilta, jossa puolimetriset lehtipehkot ja suuret kukat. Lapset tykkäävät imeä kukista nektaria ja nuoret versot, varret sekä latvat sopivat keitettynä ja huuhdeltuna ravinnoksi. Soveltunevat myös hapatettaviksi.

Mooseksenpalavapensas, Dictamnus albus

Lehdistä tulee sitrus-aromista, maukasta ja virkistävää teetä. Kasvista erittyy tuoksuvaa haihtuvaa öljyä. Monivuotinen. Käytetty yli 1500 vuotta kiinalaisessa lääketieteessä. Juuri alentaa kuumetta ja estää bakteeri-infektioiden leviämistä, mutta saattaa lisätä kuukautisia ja aiheuttaa abortin, joten kannattaa hankkia parempia tietoja...

Sikoangervo, Filipendula vulgaris

Juuri on parhaimmillaan paahdettuna, muutoin kitkerähköä. Lähinnä hätäravintoa. Jos tämä suku kiinnostaa niin Filipendula ulmaria, eli mesiangervo kuului druidien 3:n tärkeimmän yrtin joukkoon. Sen salisyylihappopitoiset latvat sisältävät myös vatsaa suojelevia aineksia ja ovat siten turvallisempia käyttää kuin aspiriini. Erityisesti lehtiä voi käyttää yrttiteen makeuttamiseen ja kukista tehdyt alkoholijuomat käyvät vahvasti päähän. Kukista voi kaiketi tehdä myös siirappia salaattikastikkeeksi (?) ja juuret ovat keitettyinä syötäviä.

Keltakatkero, Gentiana lutea

Juuri on legendaarinen ruuansulatushäiriöihin käytetty rohdos. Se elvyttää voimakkaasti myös kroonisten sairauksien uuvuttamia henkilöitä.

Köynnöspinaatti, Hablitzia tamnoides

Ei tunnettu Plants for a Futuressa. Vanha köynnös- ja hyötykasvi. Kasvaa nopeasti ja rehevästi jopa nelimetriseksi ja tarvitsee tuen. Pitkänsuikeat, kolmiomaiset lehdet, tuuheat vihertävät kukinnot. Sähkötolppien ja verkkoaitojen kaunistaja, hyvä männynrungolle ja seinustallekin. Nuoria lehtiä voi syödä pinaatin tavoin.

Tarhaillakko, Hesperis matronalis

Kaksi- tai monivuotinen perinnekasvi. Krassimaisen mausteiset lehdet sopivat kulinaarisiin salaatteihin mausteena. Siemenet voi idättää salaatteihin ja ne sisältävät 50 % hyvälaatuisia öljyjä. Kaksi- tai monivuotinen perinnekasvi. Neliteräiset liilat tai vaaleanpunaiset kukat tuoksuvat illalla voimakkaasti. Tuore multamaa paras, mutta menestyy monenlaisissa oloissa. Jos jättää kasveja siementämään, kylväytyy jatkossa itsekseen.

Nukula, Leonurus cardiaca

Tuoreita tai kuivattuja kukkia voi käyttää mausteena eritoten herne- ja linssikeitoissa. Erityisen merkityksellinen naisten heikotustilojen hoidossa. Kts. lisää...

Päivänkakkara, Leucanthemum vulgare

Juurta voi syödä keväällä. Nuoria versoja myös salaateissa. Plants for a future ei tunne kukkien syömistä sillä niillä on lääkinnällisiä vaikutuksia yskään, astmaan ja hermostolliseen kiihottuneisuuteen (?), mutta olen syönyt niitä sesonkiluontoisesti juuri puhjenneina salaateissa ja myös hapatettuna ovat olleet maukkaita... jos joku osaa kuvailla tarkemmin lääkinnällisiä ominaisuuksia olen varsin kiinnostunut.

Rantavehnä, Leymus arenarius

Siemeniä syödään jauhettuina ja leiväksi leivottuina, mutta ovat jokseenkin työlästä jauhettavaa. Maun pitäisi olla herkullinen. Puolet vehnäjauhoja sekaan tekee erinomaisen keksitaikinan. Väitetään sen proteiinisisällön vastaavan punaisia papuja tai lohta, mikä Ken Fernin mukaan on hämmästyttävää sillä viljoissa ei yleensä ole näin paljoa proteiinia. Riisin tavoin kypsytettynä sopii hapanimeliin ruokiin. Sitoo paljaita hietikoita leviävällä juurakollaan ja saattaa muodostua myös invasiiviseksi riesaksi huolimattomaan paikkaan kylvettynä. Lehdet sopivat punonnan ja paperinvalmistuksen raaka-aineiksi ja tuottavat mielestäni hyvänmakuista vihermehua.

Ruskolilja, Lilium bulbiferum

Sipulit ovat makeahkon maukkaita ja ravitsevia kypsennettyinä ja sopivat korvaamaan perunan ruokapöydässä. Perinteisin puutarhojemme lilja. Sipuli valkoinen. Aurinko-puolivarjo. Tuore hiekkamultamaa. Kylvö heinäkuussa ulos maahan tai astiaan, jotta saavat ensin lämpö- ja sitten kylmäkäsittelyn ja itävät seuraavana keväänä.

Varjolilja, Lilium martagon.

Perinteinen liljalaji, jonka tärkkelyspitoiset sipulit sopivat myöskin kypsennettynä ravinnoksi. Niitä on ollut tapana myöskin kuivata myöhempää käyttöä varten. Sipuli on keltainen. Puolivarjoinen paikka, kylvö samoin kuin ruskoliljakin ja siementaimet kukkivat ensi kerran 4-5 vuotiaina.

Tiikerinlilja, Lilium (ei maatiaisen luettelossa)

Sipuli saattaa kasvaa halkaisijaltaan 8 senttiseksi ja on hyvä tärkkelyksen lähde. Huolellisesti kypsennettyinä erittäin maukkaita, muutoin kitkerähköjä. Sipuli voidaan myös kuivata ja jauhaa jauhoksi. Kukat sopivat salaateissa syötäviksi tai kypsennettyinä keittoihin tms.

Kesäkuuruoho, Lunaria annua

Kaksivuotinen koristekasvi, josta kasvaa ensinmäisenä kesänä lehtiruusuke, toisena haarautuvat varret, joihin tulee puna-liilat, suuret ristikukat kesä-heinäkuussa, minkä jälkeen kehittyvät pyöreät, isot siemenlidut. Siemenistä valmistetaan sinappia kaatamalla jauhettujen siementen päälle kylmää vettä, jolloin myrosiini-entsyymi synnyttää sinigriini-glykosidista rikkipitoisia yhdisteitä. Valmistuu 15 minuutissa. Kuumalla vedellä, etikalla ja suolalla saadaan aikaan miedompaa sinappia koska entsyymi estyy toimimasta. Juuria voi syödä raakana ennen kukintaa, eli soveltunee 1-vuotisena juureksena viljeltäväksi.

Alaskanlupiini, Lupinus nootkatensis

Pohjoisamerikkalainen lupiinilaji, joka kukkii sinivalkoisin kukin hieman aikaisemmin kuin muut lupiinit. Tunnetaan nimellä sinilupiini. Siemeniä käytetään kuin papuja, keitetään tuoreessa vedessä yön yli liotettuina (ja liotusveden voi vaihtaa myös kerran keittämisen aikana) tai paahdetaan ja jauhetaan tarvittaessa. Jos pavut ovat kitkeriä, niitä pitää liottaa hyvin ennen kypsennystä. Myös juuri sopii syötäväksi kuorittuna raakana, mutta aiheuttaa myrkyllisten alkaloidiensa vuoksi humalatilan eikä ole siksi suositeltavaa. Kypsennettynä se on kuitenkin turvallinen. Juuri kerätään keväällä ja paahdetaan ja jauhettaessa jauhoksi säilyy myöhempää käyttöä varten. Nuoret palot voi syödä myös kiehautettuna. VAROITUS! Murskaantuneisiin siemeniin saattaa pesiä kroonisia sairauksia aiheuttavia sienimyrkkyjä (homeita).

(Pohjan)rantakukka, Lythrum salicaria

Yleinen rantakasvi etelästä Oulun korkeudelle. Sen lehdet ovat kypsennettyinä syötäviä ja sisältävät runsaasti kalsiumia. Tumman ruusunpunaiset kukat ovat tähkämäisissä tertuissa heinä-syyskuussa ja käyvät ruokien värjäykseen. Tuore tai kostea, runsasravinteinen maa. Pintakylvö syksyllä tai 6-8 viikon kylmäkäsittely ennen kevätkylvöä.

Ruusumalva, Malva actea.

Mikäli kasvia kasvatetaan liian ravinteikkaissa paikoissa, kuten kompostiläjissä tai kemiallisilla typpilannoitteilla, sen lehtiin kertyy runsaasti nitraatteja eivätkä ne sovellu ravinnoksi, mutta muissa kasvupaikoissa lehdet ovat mitä parhainta salaatin ainesta keväästä keskikesään. Lehdillä on myös suotuisa vaikutus suuhygieniaan. Erinomainen monivuotinen salaattikasvi. Kukat ovat myös erinomaista salaatin ainesta. Siemenet ovat pieniä ja hankalia kerätä, mutta ovat ennen tuleentumistaan oikein maukkaita ja pähkinämäisen makuisia raakoina syötynä. Harvinaisempi perinnekasvi kuin myskimalva. Syvälle menevä voimakas juuristo. Kukat ruusunpunaisia. Korren kuidut sopivat punontaan.

Myskimalva, Malva moschata

Samoin kuin ruusumalvakin. Lehtiä voi käyttää ihovaurioiden hoidossa. Korren kuidut sopivat punontaan, tekstiileihin ja paperinvalmistukseen.

Valko- ja rohtomesikkä, Melilotus alba & M. officinalis

Lehdistä ja paloista voi valmistaa papukeittoa. Tuoreita nuoria versoja voi syödä raakana tai keitettynä. Kuivatussa lehdessä on kumariinia, jota ei pitäisi syödä, vaan lehdet on käytettävä tuoreina. Kukkia voi käyttää vanilja-tyyppisenä mausteena. Siemenöljyä on käytetty maaleissa ja vernissassa. Erinomainen ilmakehän typpeä maaperään sitova viherlannoituskasvi, jonka voi kylvää syksyllä tai keväästä alkukesään. Kestää hyvin leikkaamista ja on nopeakasvuinen, soveltuen hyvin kompostin raaka-aineeksi. Aurinkoinen ja kuivahko maa. Ovat kaksivuotisia, mutta kylväytyvät itsekseen ja säilyvät jos kaikkia siemeniä ei kerätä.

Karhunjuuri, Meum athamanticum

Juurta käytetään palsternakan tavoin. Lehtiä voi käyttää mausteena keitoissa ja ovat aromikkaan makeahkoja. Kylvö heinäkuussa maahan tai astiaan, jotta saa ensin lämpö- ja sitten kylmäkäsittelyn ja itää keväällä.

Kelta-apinankukka, Mimulus luteus

Monivuotinen puutarhakukka, jonka lehdet sopivat syötäväksi raakoina tai kypsennettyinä. Useimmiten syödään nuoria versoja. Kylväytyy itse ja säilyy kasvupaikallaan aurinkoisilla tai puolivarjoisilla paikoilla. Pintakylvö touko-kesäkuussa suoraan penkkiin.

Sitruunakissanminttu, Nepeta cataria (myös kissanminttu)

Nuoria lehtiä voi syödä salaateissa ja ovat raikkaan makuisia. Vanhemmat lehdet käyvät keittoihin.

Iltahelokki, Oenothera biennis

Kaksivuotinen kaunis koristekasvi. Juuri soveltuu keitettynä syötäväksi ja on ravinteikas. Nuoret versot ovat pippurisen makuisia, mutta joidenkin lähteiden mukaan syötäviä toiset taas suosittelevat ettei näitä syötäisi. Kukat ovat makeita ja käyvät salaatteihin raakana. Nuoret palot voi syödä höyrytettynä. Siemenistä saa gammalinoleenihappo-pitoista öljyä, mutta ne täytyy kerätä käsin ravistelemalla katkottuja latvoja paperipussissa. Pienen kokonsa vuoksi niitä tarvitaan aika paljon öljyn puristukseen ja ostettuna öljystä tulee tosi kallista. Maku ei päätä huimaa.

Kruunuohdake, Onopordum acanthum

Komea ohdake, jonka kukannuput sopivat kypsennettyinä syötäviksi latva-artisokan tapaan, vaikkakin ovat pieniä ja hankalia käsitellä. Varret voi syödä vihanneksina vedessä kiehautettuna ja ovat parhaimmillaan kuorittuina. Ennen kukintaa myös lehtiä voi syödä kypsennettyinä ja nuoret versot ovat tähän tarkoitukseen parhaita. Siemenessä on 25 % hyvälaatuista ruokaöljyä, jota tosin on käytetty myös lamppuöljynä.

Mukulapaloyrtti, Phlomis tuberosa

Mukula on kypsennettynä syötävä, mutta jokseenkin kitkerän makuinen. Itää kevätkylvönä.

Vaaleatähkämunkki, Phyteuma spicatum

Juuri soveltuu syötäväksi raakana tai keitettynä ja on tiivis, lihaisa. Syyskylvö aurinkoiselle tai puolivarjoisalle kuivahkolle tai tuoreelle maalle. Tuleentuu varhain. Sarvitähkämunkki (P. scheuchzeri) lienee samoin käyttökelpoinen ja menestyy hyvin pohjoisessakin kalkituilla hiekkamailla.

Heinäratamo, Plantago lanceolata

Nuoret lehdet sopivat salaatteihin. Vanhemmat vihermehun puristukseen. Siemenet jauhetaan ja lisätään taikinoihin tai mihin tahansa. Kokemusteni mukaan siemenmurskalla voi paksuntaa kasvimaitoja. Syyskylvö tai erittäin aikainen kylvö.

Himalajanjalkalehti, Podophyllum hexandrum

Lehdet ja juuret ovat myrkyllisiä, mutta luumunmuotoinen punainen hedelmä on kypsänä syötävä ja n. 5 cm pitkä. Erikoinen, ellei peräti omalaatuinen perenna metsäpuutarhaan. Tuore tai kostea runsasravinteinen multamaa. Suojattava keväthallalta. Kylvö heinäkuussa maahan tai astiaan, mutta itäminen saattaa kestää 2-3 vuotta. Kotoisin nimensä mukaan Himalajalta.

Kevätesikko, Primula veris

Nuoret versot ovat syötäviä raakoina tai keitettynä. Eivät ole erityisen maukkaita, mutta kasvavat kuitenkin myöhään alkutalveen saakka syömäkelpoisina. Tuoreita tai kuivattuja lehtiä voi myös käyttää teenä. Kukat sopivat salaatteihin. Aiemmin oli yleinen ja kukkia kerättiin runsain määrin viininvalmistukseen, mikä osaltaan on aiheuttanut harvinaistumista elinympäristöjen tuhoamisen lisäksi. Kevätkukkija, eli soveltuu puiden ja pensaiden alle pölyttäjiä houkuttelemaan. Leviää itsekseen siemenistä tuoreilla tai kosteilla hiekkamultamailla, jos kaikkia kukkia ei kerätä.

Isoniittyhumala, Prunella grandiflora

Loppukesällä kukkiva peittokasvi, jonka nuoret lehdet ovat miedonmakuisia ja käyvät raakoina salaatteihin tai keitettynä. Hyvä mesikasvi, vaatii ensinmäisenä vuonna kitkemistä selvitäkseen. Syyskylvö tai 6-8 viikon kylmäkäsittely tuoreelle hiekkapitoiselle maalle.

Punakoristeraparperi, Rheum palmatum var tanguticum

Kuoritut kukkavarret ovat kypsennettyinä syötäviä ja maultaan ylivertaisia tavalliseen raparperiin verrattuna. Sisältää oksaalihappoa. Kylvö touko-kesäkuussa kasvupaikalle, aurinkoiselle tai puolivarjoisalle tuoreelle tai kostealle runsasravinteiselle multamaalle.

Alppihierakka, Rumex alpinus

Lehdet voidaan syödä raakana tai kypsennettynä, mutta ovat parhaimmillaan pinaatin tavoin kypsennettynä. Kesällä lehdet ovat kitkerän makuisia, mutta myöhään syksyllä ja aikaisin keväällä se korvaa hyvinkin pinaatin. Sisältää oksaalihappoa.

Punaluppio, Sanguisorba officinalis

Vanha rohdoskasvi, jonka nuoria lehtiä voi syödä ennen kukintaa raakana tai kiehautettuna. Kurkun makuinen. Kuivattuja lehtiä voi käyttää myös teenä. Ulkoisesti käytettynä tyrehdyttämään verenvuotoa. Myös kukannuppuja voinee syödä.

Rohtosuopayrtti, Saponaria officinalis

Juuresta voi valmistaa pesuainetta liottamalla sitä lämpimässä vedessä. Voi säilyttää kuivattuna myöhempää käyttöä varten. Tunnettu heinä-elokuussa tuoksuvine kukkivana. Leviää juurirönsyistään ja valtaa tilaa naapureiltaan, joten sopiikin käyttää saippuaksi.

Nurmikohokki, Silene vulgaris

Nuoret lehdet ovat mietoja ja hyvänmakuisia salaateissa. N. 5 cm mittaisina nuoret versot maistuvat kiehautettuina herneiltä, mutta ovat kevyesti kitkeriä. Kitkeryys häviää valkaistuna, eli varjostamalla ne hyvissä ajoin ennen keruuta. Soseutettuna sen sanotaan pärjäävän tomaattipyreelle.

Pukinparta, Tragopogon pratensis

Juuret ovat makeahkoja ja inuliinipitoisia. Nuoria juuria voi hyvin syödä raakana, mutta vanhemmat keitetään palsternakan tavoin. Nuoria versoja ja lehtiä voi syödä raakana tai kypsennettynä. Kukkavarsi nuppuineen voidaan keittää ja syödä parsan tavoin. Pukinparralla on elimistöä puhdistava ja maksaa elvyyttävä vaikutus.

Ukontulikukka, Verbascum thapsus

Kukista saadaan makeahkoa teetä.

YKSIVUOTISET KESÄKUKAT JA LUONNONKASVIT

Punarevonhäntä, Amaranthus caudatus

Lehdet on hyviä raakana tai pinaatin tavoin kiehautettuna. Typpirikkailla paikoilla tai kemiallisesti lannoitettuna keräävät nitraatteja. Yhdessä kasvissa voi olla 100 000 siementä, jotka on helppo kerätä ja voidaan syödä keitettynä tai jauhoksi jauhettuna leivonnaisissa. Siemenet poksahtelevat myös popkorniksi. Jos siemeniä ei murskata, ne menevät ruuansulatuksesta läpi kokonaisina. Siemenestä on 13-18 prosenttia korkealaatuista proteiinia, sisältäen erityisen paljon lysiini-aminohappoa. Siinä on myös mukavasti kalsiumia, fosforia, rautaa, kaliumia, sinkkiä, e-vitamiinia ja B-vitamiineja. Vaatii taimikasvatuksen, jolloin kylvetään huhtikuun puolivälissä. Hallanarat taimet istutetaan ulos kesäkuun alkupuolella, taimiväli 40 cm.

Purppurarevonhäntä, Amaranthus hybridus subsp. cruentus.

Samoin kuin Punarevonhäntä, mutta taimiväli 30 cm.

Tarhamaltsa, Atriplex hortensis

Lehdet sopivat pinaatin tavoin käytettäväksi, mutta liian typpirikkaassa maaperässä tai kemiallisesti lannoitettuna keräävät nitraatteja. Kylvö kasvupaikalle ja taimet harvennetaan 40 cm välein. Kylväytyy runsaasti. Siemeniä on ehkä hankala kerätä ja ovat pieniä, mutta sanotaan näiden olevan hyvä A-vitamiinin lähde jauhoksi jauhettuna. Siemenissä on myös saponiineja.

Tarhakehäkukka, Calendula officinalis

Nuoria lehtiä voi syödä raakana ja ne muistuttavat ravintoarvoltaan voikukkaa. Terälehtiä syödään silputtuna salaateissa tai kuivattuna niillä maustetaan keittoja. Sisältää runsaasti A- ja C-vitamiineja. Terälehdistä valmistettu tee on vähemmän kitkerää kuin kukista valmistettu.

Ruiskaunokki, Centaurea cyanus

Nuoria kukkia voi syödä salaateissa.

Herkkuhyppykurkku, Cyclanthera pedata

Meksikolainen kasvi, jonka nuoret raa'at hedelmät syödään sellaisenaan, vanhemmat kypsennettynä tai vaikkapa täytettyinä. Sirolehtinen köynnös, jonka lehdet muistuttavat villiviiniä. Korkeus 2-3 m. Kellertäviä kukkia pitkin kesää ja kurkunnäköisiä hedelmiä alkaa muodostua keskikesästä alkaen. Kypsyttyään "kurkku" halkeaa ja kaarnanpalasta muistuttavat ruskeat siemenet tulevat näkyviin. Tarvitsee pajukehikon, säleikön, verkon tai muun tuen. Lyhyt taimikasvatus, kylvö toukokuussa ruukkuihin. Hallanaret taimet istutetaan ulos kesäkuun alkupuolella. Taimiväli 30-40 cm. Nuoria versoja ja lehtiä voi myös syödä keitettynä. Siemenistä keitetty tee auttaa korkeaan verenpaineeseen.

Kruunusuvikakkara, Chrysanthemum coronarium, Glebionis coronaria

Nuoret versot ja varret voi syödä raakana ja ovat vahvasti aromaattisia. Kukat voi syödä raakana, mutta niitä kannattaa pitää lyhyen aikaa varjossa ennen salaatiksi valmistamista. Kukan keskus on usein kitkerä, joten vain terälehtiä syödään. 100 grammaa lehtiä sisältää 969 mg Kalsiumia, 523 mg fosforia, 3938 mg kaliumia, sekä jonkun verran A-vitamiinia, tiamiinia, riboflaviinia, niasiinia ja C-vitamiinia. Kylvö keväällä kasvupaikalle ja taimet harvennetaan 30-40 cm välein. Kylväytyy itsekseen.

Isoauringonkukka, Helianthus annuus

Kylvö toukokuussa lämpimään, suojaisaan paikkaan tai lyhyt muutaman viikon taimikasvatus. Mitä komeampia ja korkeampia auringonkukkia halutaan, sitä enemmän paistetta, hyvää maata, vettä ja lannoitusta tarvitaan. Taimiväli 40-60 cm, oikein isoilla jopa 1 m.

Oopiumiunikko, Papaver somniferum

Unikonsiemeniä voi syödä raakana, idätettynä tai paahdettuna. Unikonsiemenistä on 22.3 % proteiinia, 48 % rasvaa, 9.8 % hiilihydraatteja ja 7.1 % hivenaineita. Siinä on myös runsaasti lesitiiniä. Vaikka siemenet ovat pieniä, ne on helppo kerätä. Vaikka siemenet ovat täysin turvallisia syötäviksi, saattaa näiden syönnin seurauksena virtsanäyte antaa samanlaisia tuloksia kuin heroiini-addikteillakin. 100 grammaa unikon siemeniä sisältää 1448 mg kalsiumia, 848 mg fosforia, 9.4 mg rautaa, 2.3 mg magnesiumia, 700 mg kaliumia, 0 mg sinkkiä. Jonkun verran tiamiinia, riboflaviinia ja niasiinia. Kylvö keväällä kasvupaikalle. Taimet harvennetaan 20 cm välein ja uskaliaat voivat syödä nuoria lehtiä versoasteella, sillä se on paikottain perinteistä toimintaa eikä pitäisi sisältää huumaavia aineita. Kylväytyy helposti itsekseen.

Ruusupapu, Phaseolus coccineus

Raa'at aivan nuoret palot voi syödä raakana tai myöhemmin kiehautettuna. Näitä käytetään laajoilla alueilla maapallolla ravinnoksi. Proteiinirikkaat kypsät siemenet voi säilyttää myöhempää käyttöä varten. Nämä täytyy 12 tunnin liotuksen jälkeen keittää huolellisesti, jotta myrkylliset yhdisteet hajoavat. Siemenet voi myös jauhaa jauhoksi proteiinileipätaikinaa varten. Kukkia voi syödä raakana ja ne maistuvat papumaisilta. Nuoria lehtiä voi syödä kypsennettynä. Jotkut raportit pitävät tärkkelyspitoista juurta myrkyllisenä, toiset mainitsevat sen syötäväksi. Parin kolmen viikon mittainen taimikasvatus riittää. Siemenet itävät lämpimässä ruukkumullassa sisällä ja taimet pääsevät hyvään kasvun alkuun. Ulkona maan pitää lämmetä kunnolla ennen kuin taimet istutetaan kasvupaikalle. Hallanarka. Punakukkainen 2-3 metriä korkea köynnös vaatii tuen.

Isosamettikukka, Tagetes erecta

Kukkia voi syödä. Taimikasvatus, kylvö sisälle huhtikuun puolivälissä. Taimet istutetaan ulos kesäkuussa hallojen mentyä. Taimiväli 30 cm.

Ryhmäsamettikukka, Tagetes patula

Kukista tehdään virkistävää juomaa ja käytetään värjäämään ruokia keltaiseksi.

Kääpiösamettikukka, Tagetes tenuifolia

Kukkia voi syödä salaateissa.

Isoköynnöskrassi, Tropaeolum majus

Lehtiä voi syödä salaatin mausteena, ovat kirpakoita mutta erikoisia ja niitä saa alkukesästä ensinmäisiin pakkasiin saakka. Krassinkirpakoita kukkia voi syödä salaateissa ja niissä on runsaasti C-vitamiinia. Raakoja siemenen alkujakin voi syödä raakana, mutta ovat erittäin tulisia. Niitä voi syödä suuremmissa määrin kapriksen tapaan pikkelsiksi valmistettuna ja siemenestä on 26 % proteiinia ja 10 % öljyä. Kuivattu ja jauhettu siemen toimii pippurin korvikkeena.

Orvokit, Viola spp

Orvokkien kukat sopivat sellaisenaan syötäviksi, mutta keltakukkaiset lajit saattavat aiheuttaa ripulia. Lehtiä lisättäessä keittoon, ne toimivat suurusteena. Kylvö keväällä kasvupaikalle tai lyhyt taimikasvatus, jolloin kylvö sisälle huhtikuun lopulla. Voidaan myös kylvää ulos heinäkuussa, jolloin taimet talvehtivat ja alkavat kukkia alkukesällä. Orvokit kylväytyvät runsaasti ja kasvustot ovatkin käytännössä monivuotisia, kun maasta nousee jatkuvasti uusia pikkutaivia. Isommatkin taimet talvehtivat satunnaisesti. Tuoksuorvokki (V. odorata) olisi ehkäpä maukkaimpia. Viola esculenta ei toimi.

Mökinihmekukka, Mirabilis jalapa

Murskatut siemenet toimivat pippurin korvikkeena.

Tiikerikukka, Tigridia pavonia

Juuri on uunissa kypsyteltynä maukas kuin bataatti. Raakana syötynä polttaa suuta. Valitettavasti sipulimainen juuri on pienehkö, sormenpään kokoine, joten se jää lähinnä lisukkeena syötäväksi herkkupalaksi. Kotoisin meksikosta ja kuulemma atsteekit kasvattivat tätä jo tuhat vuotta sitten. Kasvatetaan ruukuissa ja ehtivät vian harvoin kypsyttää siemenet ulkona kasvaessaan, mutta viimekesänä ehti.

PUUT

Mustamarjaorapihlaja, Crataegus douglasii

Mehukas, maukas ja lihaisa hedelmä kuuluu orapihlajien parhaimmistoon. Mainio jälkiruokahedelmä, jota voi syödä suurissa määrin. Voidaan myös käyttää piirakoihin, hilloihin tai kuivata myöhempää käyttöä varten. Hedelmät ovat vähintään 8 mm halkaisijaltaan. Keskellä hedelmää on 5 yhteen liittynyttä hedelmää, joten syödessä saa kirsikkamaisen vaikutelman. Kotoisin Pohjois-Amerikan länsiosista, meillä kestävä ja viihtyvä. Kasvaa yleensä pieneksi puuksi, 6-12 m, käytetään myös leikattavissa pensasaidoissa. Piikit ovat muita orapihlaja-lajeja lyhyempiä. Komea punainen syysväri. Kylvö heinäkuussa, jotta saa lämpö- ja kylmäkäsittelyn. Multaa ei päästetä kuivumaan. Kuivahko, keskiravinteinen, hiekkainen maa.

Tarhaomenapuu, Malus domestica

3-8 m korkea tuttu hedelmäpuu. Tuore, runsasravinteinen, kalkittu ja hyvin ojitettu maa. Siemenestä ei tule emonsa kaltaista, vaan ominaisuuksiltaan vaihtelevanlaisia jälkeläisiä. Syyskylvö.

Siperiansembra, Pinus cembra subsp. sibirica

Tuttu, vanhastaan (jo 1700-luvulta) Suomessa kasvatettu pitkäneulasinen mänty, jonka korkeus 10-15 m. Kasvaa kauniiksi ja pysyy tuuheana vain runsaasti valoa ja tilaa saadessaan. Aurinkoinen, tuore, keskiravinteinen hiekkapitoinen maa. Siemenet ovat syötäviä männynpähkinöitä, erityisesti perusravintoa Kiinassa ja Siperiassa. Syyskylvö.

Hapankirsikka, Prunus cerasus

Leveälatvuksinen pikkupuu 2-4 m. Kukkii toukokuussa valkoisin kukin ja kypsyttää loppukesällä tummanpunaiset hedelmtät. Tuore, runsasravinteinen kalkittu ja hyvin ojitettu maa. Heinäkuussa kylvettävä, jotta saa lämpö- ja kylmäkäsittelyn. Maata ei saa päästää kylvön jälkeen kuivumaan.

Punatammi, Quercus rubra

Useiden Pohjois-Amerikan heimojen perusruokaa. Siemen jauhetaan jauhoksi ja käytetään keittojen suurustamiseen tai sekoitetaan leipätaikinaan. Siemenen sisältämät tanniinit saa pois huuhtomalla vedessä, mutta silloin häviää myös mineraaleja. Kokonaisen siemenen liotus voi viedä useita päiviä tai viikon, jolloin ne laitetaan pussiin joka upotetaan virtaavaan veteen. Jauhon liotus on huomattavasti nopeampaa ja makutestillä selviää onko siinä tanniineja jäljellä vai ei. Perinteinen tapa oli haudata siemenet soiseen maahan talveksi ja kerätä idut keväällä syötäväksi. Paahdetusta siemenestä saa kahvin kaltaista juomaa. Korkeus 10-20 m. Aurinkoinen, tuore, runsasravinteinen hiekkamultamaa. Syyskylvö.

Suomenpihlaja, Sorbus hybrida

Pieni tai suurehko puu, 3-10 m. Melko kookkaat kukat ja marjat. Pakkasten puremat marjat ovat syömäkelpoisia. Syyskylvö.

PENSAAT

Tähkävaahtera, Acer spicatum

Mahlasta saadaan siirappia. Kotoisin Pohjois-Amerikan koillisosista ja korkeus 2-3 m. Paras mahlanvirtaus on aurinkoisina päivinä yöpakkasten jälkeen. Aurinko-puolivarjo. Tuore tai kostea, runsasravinteinen, hiekkapitoinen maa. Syyskylvö.

Mongolianvaahtera, Acer tataricum

Samoin kuin tähkävaahtera, mahlan saanti huomattavasti pienempi kuin sokerivaahterasta. Siemeniä syödään siivet poistettuina ja keitettynä. Syyskylvö.

Marja-Aronia, Aronia Prunifolia-ryhmän lajikkeet

2-3 m korkea pystyhaarainen pensas, jonka soikeat lehdet värittyvät syksyllä loistavan punaisiksi. Valkoiset kukat kesäkuussa, syksyllä suuret mustat marjat tertuissa. Kuivahko tai tuore maa. Marjoja voi kuivata pemmikaanin raaka-aineeksi. Syyskylvö.

Siperianhernepensas, Caragana arborescens.

Tuttu, koko maassa kauan viljelty ja menestyvä 3-6 m korkea pensas. Voidaan kasvattaa rungolliseksi pikkupuuksikin. Aurinkoinen paikka, viihtyy monenlaisilla mailla. Typensitoja. Väitteitä siemenen kystiinipitoisuudesta ei ole todennettu. Siemenet sopivat mausteisiin ruokiin ja niissä on 12.4 % rasvaista öljyä ja jopa 36 % proteiinia. Sitä suositellaan ihmisen hätäravinnoksi, mutta sen sijaan siinä on aineista perusravinnoksi. Nuoret palot voi myös syödä kiehautettuna. Kylvö liotettuna keväällä kasvupaikalleen. Hernekasvien juuret kärsivät helposti koulinnassa.

(Lännen)hopeapensas, Eleagnus commutata

Viihtyvä, kestävä ja suosittu "hopeinen" pensas. Korkeus 1-1.5 m, epäsäännöllinen kasvutapa, tekee juurivesoja. Syksymmällä hopeanväriset marjat ovat kypsyessään kuivahkoja ja ruokaisia. Ne sopivat hyvin keittoihin, kuin hilloihinkin. Täysin kypsiä hedelmiä voi syödä maukkaasti raakoinakin. Sisältää yhden siemenen, joka voidaan kuituisuudestaan huolimatta syödä, vaikkakin jauhettuna sen ravintoarvo lienee parempi. Typensitoja. Syyskylvö.

Kirsikkaluumu, Myrobalaami, Prunus cerasifera

Juurivesallinen, orainen pensas, joskus pikkupuukin. Korkeus 1 m - 3 m. Valkoiset kukat lehtien puhjetessa aikaisin toukokuussa. Pienet luumumaiset hedelmät makeahkoja ja voidaan syödä raakana tai hillottuna. Yksittäinen siemen saattaa olla syötävä jos ei ole kitkerän makuinen. Kylvö heinäkuussa eikä saa päästää maata kuivumaan ennenkuin itäneet. Tuore, runsasravinteinen, hiekkainen maa. Vain aivan eteläisimpään Suomeen. Kylvö heinäkuussa, eikä saa päästää kylvöstä kuivahtamaan.

Luumu, Prunus domestica

Juurivesallinen korkea pensas tai pieni puu, 2-4 m. Valkoiset kukat avautuvat lehtien puhkeamisen aikoihin toukokuussa. Punakuoriset, keskikokoiset hedelmät kypsyvät syyskesällä. Tuore, runsasravinteinen, hiekkainen maa. Kylvö heinäkuussa, eikä saa päästää multaa kuivumaan ennen kuin itävät.

Oratuomi, Prunus spinosa

Piikikäs, Ahvenanmaalla luontaisena kasvava pensas. Korkeus 1-3 m. Leviää juurivesoilla kasvustoiksi. Kukkii aikaisin keväällä runsaasti valkoisin kukin. Pieniä luumumaisia hedelmiä voi käyttää taloudessa, niiden saatua syksyllä pakkasta. Aurinkoinen, tuore, runsasravinteinen, hiekkainen maa. Kylvö heinäkuussa, eikä saa päästää multaa kuivumaan ennen kuin itävät. I-II vyöhykkeet.

Mustaselja, Sambucus nigra

Nopeakasvuinen 2-3 metrinen pensas. Valkoiset kukat laakeissa kukinnoissa heinäkuussa, mustat marjat isoissa tertuissa. Kukista saa hyvää teetä, myös marjat (ilman siemeniä) ovat käyttökelpoisia taloudessa. Vyöhykkeet I-II. Kylvö heinäkuussa eikä kylvöstä päästetä kuivumaan. Kylminä talvina saattaa paleltua, mutta toipuu nopeasti.

Koiranheisi, Viburnum opulus

Vain täysin kypsät marjat ovat myrkyttömiä, raa'at aiheuttavat vatsavaivoja. Happaman makunsa vuoksi parhaimmillaan hilloissa ja hyytelöissä.

PUUVARTISET KÖYNNÖKSET

Törmäviini, Vitis riparia

Pohjoisamerikkalainen viiniköynnös, 2-5 m pitkät versot kiipeilevät kärhillä. Pienet tummanvioletit rypäleet tertuissa. Marjojen maku vaihtelee eri köynnösyksilöissä, nämä siemenet on kerätty melko makeamarjaisesta köynnöksestä. Aurinkoinen, tuore tai kostea, runsasravinteinen hiekkamultamaa. Syyskylvö. Vyöhykkeet I-III. Marjojen maku on parhaimmillaan pakkasen puremina, ennen sitä voivat olla happamahkoja. Marja voidaan syödä sellaisenaan tai kuivata myöhempää käyttöä varten. Nuorista lehdistä voi valmistaa viininlehtikääryleitä, eli ovat kypsennettyinä syötäviä ja varsin maukkaan makuisia. Köynnöksistä saa pieniä määriä makeaa mahlaa, mutta suuri keruu heikentää kasveja, eikä pohjoisrajoilla ole siis suositeltavaa.

MAUSTE- JA LÄÄKEYRTIT & KEITTIÖKASVIT

Suuremmitta esittelyittä sisältää lajit:

Yrtti-Iiso, Agastache foeniculum
Väinönputki, Angelica archangelica
Rohtopurasruoho (kurkkuyrtti), Borago officinalis
Rohtomaraljuuri, Leuzea carthamoides
Liperi (lipstikka), Levisticum officinale
Saksankirveli, Myrrhis odorata
Rohtopähkämö, Stachys officinalis
Ilmasipuli, Allium cepa Proliferum -ryhmä
Pillisipuli, Allium fistulosum
Talvivalkosipuli, Allium sativum
Ruohosipuli, Allium schoenoprasum
Käärmeenlaukka, Allium scorodoprasum
Kiinansipuli, Allium tuberosum
Kaura (mustakuorinen vanha kanta Etelä-Karjalasta), Avena sativa
Kaskinauris, Brassica rapa
Ruistankio, Camelina sativa
Hyvänheikinsavikka, Chenopodium bonus-henricus
Kurpitsaseos, Cucurbita spp.
Palsternakka, Pastinaca sativa
Tarharaparperi, Rheum rhabarbarum
Mustajuuri, Scorzonera hispanica
Tomaatti, Solanum lycopersicum (Musta ryssä)
Härkäpapu, Vicia faba (Savitaipale, Aunus)
Erikoissalaattiseos (mukana Mizuna, Portulaca, Trigonella, Valerianella)

sekä löytökorista pienempiä määriä muita...

Lisäksi myynnissä "Isokallio" valkoapilan siementä. 100 g siementä riittää 1-2 aarin apilakedolle.

Lisää aiheesta:
Luomuvegaaniverkosto: elonmerkki.net/von-fi
Maatiainen ry: maatiainen.fi
Plants for a future: pfaf.org